tiedän että tuolla on joku sairauspelkoja koskeva keskustelu, mutta se on niin vanha että sit tuskin kukaan enää käyttää. mutta kuitenkin... uskon, ja tiedän, että täällä on muitakin ihmisiä jotka kärsivät sairaalloisista (jotka haittaavat jokapäiväistä elämää) peloista, että heillä olisi jokin vakava tauti tms. minusta olisikin mukava vaihtaa ajatuksia niistä peloista ja ihan muutakin (mukavaa) jutella.... eli löytyykö kohtalotovereita?
sairauspelot
haittaavat elämää
121269
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Katso ainakin sieltä, missä terveydestä ja hoidoista puhutaan: pelkoa tuntuu olevan ilmassa.
Tulin juuri tutkimaan tätä palstaa ensimmäistä kertaa saman asian puitteissa ja selailinkin vanhempia viestejä.
Minun huoleni alkoivat eirtyisesti lapsemme syntymän jälkeen,2 vuotta sitten.Syntymän jälkeen olen pelännyt milloin mitäkin joko itselläni tai lapsellamme.KAikki pelot eivät olekaan ihan tuulesta temmattuja,sillä olen sairastanut mm. mahahaavan stressin seurauksena.Lisäksi minulta poistettiin luomi,josta löytyi syöpään viitaavia ihomuutoksia (saatiin kuitenkin kokonaan pois,eikä pitäisi uusia),nyt minulla on tulehdusta rintalastassa ja kipua on jatkunut jo puoli vuotta,4 eri lääkärillä olen käynyt ja pelännyt tietenkin rintasyöpää,mutta mitään ei ole löytynyt kuin tuo tulehdus.
Silti elän jatkuvassa pelkokierteessä joka haittaa joka päiväistä elämääni.Nyt kesän tullessa olo on hiukan helpottanut mutta talvella tuntui että seinät kaatuvat päälle!TUntuu ettei okein voi iloita mistään kun kohta kuitenkin tapahtuu jotain kauheaa..
Tällä hetkellä suurin huolenaiheeni on lintuinfluenssa jota pelkään todella paljon.Pelkään että se tulee Suomeen,kuten on ennustettu ja että lapsemme sairastuu ja kuolee siihen.Tämä on ihan hirvittävää,miten voisin sujella ainokaistamme tuolta taudilta jos ja kun se tänne rantautuu?En mitenkään.
Toissailtana sain ensimmäisen kunnon ahdistuskohtauksen,kun luin tuosta pandemian uhasta.Tuli sekoamisen tunne ja ahdisti,onneksi se meni ohi parissa tunnissa.Minulla on paljon tietoa näistä asioista,työskentelen osaltani alan parissa ja sekin inhottaa.Vaikea hakeutua lääkärin,koska en halua nimiäni tietojärjestelmään,se voi pienellä paikkakunnalla vaikeuttaa työnsaatiani tulevaisuudessa..niinpä keinoni ovat vähäiset tällä hetkellä.En oikein tiedä mitä tekisin.
...ainakin melkein. Synnytyksen jälkeen olen alkanut pelätä kaiken maailman sairauksia ja kuolemaa, jonka pelko tuli tsunamien jälkeen. Ihan hirveää pelätä sairausia, kuolemaa, ihmisiä joissakin tilanteissa, paniikkikohtausta... =( Kun olen ottanut alkoholia ja muutenkin kun mennä viiletän, pelot väistyy. Nyt onneksi mies on kuukauden lomalla ja saan ajatukset muualle ja tiedän että sen jälkeen on taas kuukauden pituinen jakso kun en mieti asioita jotkja minua pelottaa. Luulin olevani yksin hullu, mutta helpottavaa lukea etten ole ainut.
En suosittele nuista ainakaan vakavasti puhumaan ammatti auttajalle jolta pyysin pääni CT kuvausta luullen että pääkipuilu sun muu huimaus ja sekava olo johtuisi syövästä tai jostain muusta vakavasta sairaudesta, ja jo kolmannen turhan valituksen jälkeen sain ihan puhtaat hullun paperit.
ja kyllä haittaa joka päivästä elämää varsinki voimakkaalla kuoleman pelko ahdistuksella, (ajatuksena toisinaan että tämmöstäkö se on sitten ko henki lähtee) ja taas valittamaan ammattiauttajalle.
ite kävin juuri lääkärissä valittamassa oireitani. pääkipee, huimaa, puutuu raajat, ja muuta epämiellyttävää. kuunteli 20 minuuttia ja sitte totes että niskoista johtuu, ei ainakaan aivokasvain mitä pelkäsin. ja että varmaan kannattaisi mennä psykologin juttusille. huomen aikasin aamulla sit psykologille. ahistaa... joko sun oireet on loppunu?
Mihinkähän ne olisi kadonnu tullu vaan kourallinen lisää sitä mukaa kun vanhemmat ja kaveritkin alko muistuttaan minun luulosuudestani, ja nyt ihan oikeesti alkanu pelottaan että jos tuleekin jotain vakavaa oikeesti niin olen ensin päätä selvittämäs pari viikkoa sairaalassa ennenko saisin tingattua ittelle ajan johonki tutkimukseen.
niin. mulla sama juttu. ite yrittää jankkaa että tää on jotaa vakavaa ja muut (kaverit, vanhemmat, lääkärit) sanoo ja vakuuttelee että ei ole jne. haluisitko vaihtaa mun kaa ajatuksia?
Mullakin on sairauden pelko. Sitä on nyt jatkunut vähän vajaa vuoden verran.
Luettelen muutamia sairauksia/tauteja joita olen pelännyt sairastavani:
- aivokasvain
- hiv ja kuppa
- (klamydia)
- joku ihosairaus
- nivelreuma/nivelpsoriasis
Siinä ne kaikki vissiin oli..
Nyt pelkään aika paljon sairastavani ms-tautia.
Mutta koitan olla ajattelematta sitä ollenkaan. Kaikki nämä pelot vie elämänhalun ja tuntuu ettei jaksa mitään tehdä. Mutta nyt olen ollut ehkä vähän "paranemaan" päin, en mieti noita asioita niin paljon, ja olen iloisempi kuin ennen, mutta välillä tulee sellainen olo jonkun kivun tai muun sellaisen takia, että entäs jos satunkin sairastamaan jotain tautia.
Voin ajatella sitä välillä vain senkin takia jos tulee vaan huono olo.
Sitten ei auta mikään muu kuin se, että ajattelee vaan että minua ei vaivaa yhtään mikään, ei kannata käydä miettimään sitä enempää että jos sittenkin minulla olisi se ja se.. :) Se ei auta ollenkaan.
Ja kyllä tästä pääsee eroon, olen siitä ihan varma! :)
haluaisitko jutella kanssani asiasta? ajattelin vain kun minulla on täysin sama juttu kanssasi ja helpottaisi puhua jollekin kuka kärsii vastaavasta kun muut eivät oikein ymmärrä... :)
Olisi mukava kuulla muidenkin ongelmista :)
Minua tämä on "raastanut" niin paljon, kun kukaan ei oikeastaan ota tosissaan ja itsekkin tietää että on luulosairas, mutta ei.. pakko vaan jatkaa näistä olemattomista sairauksista puhumista ja kiusata itseään ja kehittää itelleen oireita..
Mitä sinä olet"sairastanut"? ;)
Ja saitko kehitettyä itsellesi kaikenlaisia oireita, se nimittäin on se inhottavin juttu, jos luulee että sairastaa jotain, ja sitten vielä tulee oireita jotka sopivat juuri siihen sairauteen mitä luulee itsellään olevan.
esim. mailiosotetta jotenkin niin vosin mailata sun kanssa näistä asioista. Itselläni on ollut jo monenlaista sairautta tai ainakin olen luullut niin, vaikka mitään ei ole löydetty. Todella haittaa jokapäiväistä elämää. Aina kun todetaan terveeks niin sitten päätän että nyt en enään ikinä pelkää ja ajattele heti pahinta vaan enpä ole siinä sitten onnistunu aina tulee jokin uusi pelko tilalle. Mut olis kiva kirjotella jonkun kans näistä asioista jos löytyis kohtalotovereita!
hmm.. et sä vois antaa sun sähköpostiosotetta, ko0ska mun on muotoa etunimisukunimi.. . niin en oikee viittis laittaa sit tänne kun ei saa poistettu a sit enää... ?
mutta olisi tosi kiva jutella sun kanssa :)