Pistelee vihaksi

Älä sure. Hyväksy tilanne. Mene kirjastoon, lue lehtiä. Lainaa kirjoja. Tee jotain käsilläsi. Minä olen harrastanut ompelua. kävin sellaisessa ryhmässä, jossa opetettiin. Lisäksi kävin kansalaisopiston kursseja. Lue kieliä. Minä nyt skarppaan ruotsia. Tuli pikku masis, kun tuli toistakymmentä pitkää, ihan outoa sanaa yhdessä kappaleessa. Ei se mitään, ei minulla ole kiirettä. Otin esiin kynän ja paperia ja aloin kirjoittaa niitä sanoja, silloin ne menee perille. Matkustele. Aion taas ensi tilassa käydä Ruotsissa. On hauskaa, kun ymmärtää asioita vieraalla kielellä. Käy lenkillä. Olen päättänyt käydä lenkillä satoi tai paistoi. Samalla tulee huolehdittua, ettei liho liikaa.

Raamatussa lukee että ihmiset tekevät jonkun ihmisen naimakelvottomaksi.

Ei kukaan toisesta ihmisestä mitään tee, ei edes naimakelvotonta.
Ihmisellä itsellään voi tulla, tai olla, jotakin ongelmia, ettei kaikki toiminta ja oleminen onnistu.
On vain oikeastaan hyväksyttävä, jos jokin ei onnistu, ja on hyvä keskittyä siihen, mikä vielä on mahdollista.

Et saa muutosta aikaiseksi, jos vain mietit skitsofreniaa. Itsellä on ja hoidan sitä hyvin. Oon naimisissa, 2 lapsen äiti ja yksi pilven reunalla, käyn töissä. Tuo sairaus ei estä elämästä, jos arki muodostuu säännöllisyydestä ja rutiineista ja muistaa syödä lääkkeensä joka aamu ja ilta, sekä käy terapiassa säännöllisesti ja osaa nauttia elämän pikkuasioista. Mulla kaikki alkoi 7 vuotta sitten psykoosista, lapseni kuoli 10 vuotta sitten, mutta en käsitellyt asiaa tuoreeltaan. Heräsin eräs aamu ja otin itseäni niskasta kiinni ja kysyin työnteko mahdollisuuksistani ja sain mukavan vastauksen, pystyn siinä missä muutkin ja eihän minusta edes huomaa. Tavallinen perhe-elämä ja säännöllinen työ auttavat minua pysymään terveenä.

Sairaudesta huolimatta sietokykyä pystyy vahvistamaan.
Myös sen, jos kääntää kaiken ympärillään tapahtuvan kohdistuvaksi itseen, esim. kiusaamiseksi, sitäkin pystyy harjoittelemaan, miten voisi ehkä ajatella toisin, koska kaikki ei kohdistu itseen, kaikkea ei tarvitse ottaa itseensä.
En siis tarkoita, etteikö kiusaamistakin voisi tapahtua, valitettavasti sekin on mahdollista.
Mielen sairaus voi usein hävettääkin sen verran, että tuntee itsensä jotenkin huonommaksi kuin muut. Ja se johtuu yleensä alentuneesta itsetunnosta.

Itsetunto on esimerkiksi sellainen, jos sitä saa vahvistettua, huomaa, ettei kaikki ole omaa vikaa, omaa syytä, oppii olemaan kääntämättä asioiden kohdistumista itseen.
( Tuntuu vaikealta saada ajatukset kirjoitettua kuten tarkoitan, mutta ehkä tuon tarkoittamani jotenkin ymmärtää.)

Jos sairastuu, on mahdollista silti elää ihan hyvää elämää, paljon on kiinni myös omasta suhtautumisesta sairauteensa, ja haluaako sen kanssa oppia elämään. Jos sairaus ei poistu, niin helpompihan siihen on totutella, elämäkin voi muodostua paremmaksi silloin, kun hyväksyy itsensä ja tilanteensa.