Kyselisin miten vakavia oireita liittyy hypoglykemia kohtauksiin, erityisesti sellaisiin voimakkaisiin kohtauksiin jotka ilmenevät monesti yöllä? Esiintyykö holtitonta liikehtimistä ja ääntelyä, ettei kykene kontrolloimaan ollenkaan kehoaan tai ääntelyään? Eikös tämä tila monesti saateta sekoittaa voimakkaaseen päihtymystilaan...
Kyselen tätä sentakia että jouduin todistamaan erästä välikohtausta missä viranomaiset pitivät tällatavoin käyttäytyvää ihmistä vain ja ainoastaan tolkuttomassa humalassa olevana.
Kyselen tätä sentakia että jouduin todistamaan erästä välikohtausta missä viranomaiset pitivät tällatavoin käyttäytyvää ihmistä vain ja ainoastaan tolkuttomassa humalassa olevana.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kyllä tuo holtiton liikehdintä ainakin itselläni kuuluu kuvioihin, ääntelystä en tiedä. Nuo hypoglykemia-oireetkin ovat eri ihmisillä niin erilaisia.
Nimenomaan ulkopuolisten "auttajien" (oli sitten poliiseja tai muita) kannalta olisi hyvä pitää sellaista tunnusta mukanaan ranteessa tai kaulassa. Ja etenkin silloin, jos on sattunut vielä sitä alkoholiakin nauttimaan, jolloin sekaannuksen vaara on ilmeinen (alkoholikin haisee hengityksessä).
Kun verensokeri on liian alhainen, niin käytös on todella samanlainen kuin humalaisella. On holtitonta liikehdintää, kävely on hurjahtelevaa, puhe epäselvää ja kangertelevaa, välillä on outoja ännähtelyjä. Ja sitten kun verensokeri on tosi alhainen, niin lisäksi diabeetikko voi olla jopa agressiivinen ja oireet ovat samanlaisia oli sitten yö tai päivä. Yöllä tietenkin sillä poikkeuksella, että jos diabeetikko on unessa, eikä herää, kun verensokeri laskee liian alhaiseksi, niin silloin tarvitaan muita ihmisiä, jotta se havaitaan. Olen myös usein ajatellut, kun olen nähnyt poliisien toimivan, että onko heillä tarpeeksi tietoa siitä, mitä tehdä, jos kyseessä onkin diabeetikko, eikä humalainen. Se voi jopa olla kohtalokasta, jos ei saa välittömästi hoitoa.
Tietenkin sitä samaa tietoa pitäisi olla myös muillakin ihmisillä, ei vain meillä diabeetikkojen omaisilla.
Itse herään yöllä matalaan verensokeriin, olen hiestä märkä ja kun nousen sängyltä niin tuntuu kuin leijuisin. Tällöin verensokeri on 2.0-2.9 jos verensokeri on 1.7-2.0 niin johan on kumma...
Olo on kuin leijuisin taivaissa, maailmasta ei tajua muuta kuin sen jota on opeteltu viimeisen vuoden; Jääkaapille maitolasin luo jos huoneessa ei ole mitään. Mutta kun pääsen jääkaapille en pysty nostamaan maitokannua vaan rupean huutelemaan apua. Tiedä sitten mitä huuten mutta kumminkin. Kyllä se huomataan jos mulla on matalalla sokerit.
Itselläni ei ainakaan ole mitään ääntelyitä (tietääkseni) eikä hytkymistä (tietääkseni) vaan kylmä hiki... kylmää hikeä virtaa viellä 30 minuuttia syömisen jälkeen jne...
Olen itse kärsinyt pahoista yöllisitä sokeista ja kuvailemasi oireet sopivat sokkiin hyvinkin.
Itselläni on ollut pahoja "kramppeja" siten, että olen tipahtanut sängystä ja en pysty ollenkaan kontrolloimaan liikehdintääni. Usein olen hiestä märkä, mutta välillä krampit tulivat jo ennan niitä. Saatoin pystyä jopa juttelemaan, mutta en välttämättä tajunnut kertoa miehelleni, että olen sokissa vaan ekoja kertoja hän säikähti, että mikä ihmeen epileptia kohtaus minulla on. Joskus puhekyky taas menee kokonaa.
Kiitos vastauksistanne. Minua tosiaan suuresti jotenkin järkytti kun oli tilanne jossa ihminen sai tällaisen liian alhaisen verensokerin aiheuttaman kohtauksen. Ja etenkin se juuri kuinka muut ihmiset siihen suhtautuivat, pitivät sitä pelkästään tolkuttomana humalatilana. Asioita tietysti sekoittaa, jos ihminen on nauttinut alkoholia ja se haisee hengityksestä. Olen tosiaan kyseenalaistanut onko poliiseilla tarpeeksi tietoa tästä asiasta... ja kun välillä tulee näitä uutisia putkaan kuolleista ihmisistä, voiko joskus taustalla olla ettei ole osattu huomioida mahdollista diabetestä. Poliisien koulutukseen tosin kuulunee näistäkin asioista opettaminen (?), mutta kuinka se sitten näkyy kenttätyössä, tiedäpä siitä.
Omat kokemukseni viittaavat myös siihen, ettei sairaanhoitoalan ihmisetkään aina tiedä, mistä on kysymys..
Kun ensimmäisen kerran pyörryin, olin menossa vaellusleirille korpilahdelle ja odotin bussia jyväskylässä. Minulle oli vaihdettu uusi insuliini ja jota en osannut vielä annostella.. Pistin sitten liikaa ikävin seurauksin..
Heräsin ambulanssista.. kun jonkin ajan kuluttua pää jo jonkin verran toimi, kysyivät hoitajat ambulanssissa, että sairastanko epilepsiaa. Epilepsiaa..? En todellakaan!!
Uskomatonta, etteivät koulutuksen saaneet ihmiset tienneet, että kun diabeetikko pyörtyy, kohtaus näyttää vähintäänkin siltä, kuin saisi epilepsiakohtauksen. Koska pyörryin useamman kerran e-pillereitä syödessäni, tämä jäi onneksi ainoaksi kerraksi, kun minulla epäiltiin olevan epilepsia.
Mutta todellakin, diabeetikko voi käyttäytyä jopa agressiivisesti, jos verensokeri on alhaalla. En tarkoita mitään turpaan mättämistä, vaan että saattaa esim. huutaa. Näin minä ainakin teen, jos kukaan ei ota tosissaan sitä, että tarvitsen sitä sokeria nyt enkä 5min päästä!
Itse sain epileptisia kohtauksia valveilla ollessani, kun söin e-pillereitä. Nämä olivat myös suurin syy pyörtyilemiseeni. Ts. muut lääkkeet voivat vaikuttaa siihen, miten tuntee hypoglygemiat. Itse en enää koskaan syö e-pillereitä, sain sen verran kamalat traumat niistä ajoista.