Puuveneen pelastus?

turvotus monesti riittää.Viehän se aikaa 1-2 vk.,mutta kyllä se menee umpeen.Asettaa kiviä veneen pohjalle ja upottaa vaan laitoja myöten, annkuri perään ja keulasta kiinni rantaan.Kannattaa varoa,että ei tuuli pääse keikuttelemaan.

No varmaan kannattaa yrittää!

Minulla on suunnilleen vastaavan oloinen ruuhi, jolla on ikää n. 50 vuotta. Ravistunut se on, muutama lauta on halki.

Oma suunnitelmani:

1. Paatti ylösalaisin pukeille. Sitten annetaan kuivua jos vene on märkä. (Omani on pressun alla, joten kuiva on. Muutoin kuivuminen kestää puoli kesää..).

2. Kuivasta laudoituksesta rapsutellaan irtoroskat ja vanhan tervan jämät pois. Työkaluina toimivat teräsharja (mallia käsikäyttöinen) ja skrapa (kaavin, myös puukosta on apua). Tähän vaiheeseen voi käyttää aikaa joko päiväkausia, tai sitten roskat huitoo pois puolessa tunnissa. Ainakin männynneulaset on syytä poistaa tarkkaan varsinkin saumoista. Lopputulos tulee aina siistimmäksi, mitä enempi puhdistaa pintoja.

3. Pohjatöiden jälkeen tervaus. Olen käyttänyt venetervaa (K-raudasta, Hong Kongista /vast), johon kaadan ohentimeksi tärpättiä kohtuullisen määrän. Sopiva sotku on sellainen helposti sudittava. Tervauksessa kannattaa käyttää isohkoa sutia, ja huonompikin välttää, sillä suti on aika ummessa tervauksen jälkeen. Ainetta kannattaa sutia paattiin niin paljon, kuin vaan imeytyy. Erityisesti halkeamiin ja lautojen päihin kannattaa uittaa kunnolla tervaa. Myös peräpeili on paikka, joka pitää runsaasta tervasta.

4. Annetaan kuivua auringossa muutama päivä. Kun paatti on kosketuskuiva, se käännetään ja tehdään sama sisäpuolelle. Sisälaitojen puhdistus voi olla varsin aikaa vievää kaikkien kaartenkolojen ja vastaavien vuoksi. Huom: Istuimia ei tervata, vaan ne maalataan. Tervattuun jää housut kiinne..:). Ja myös sisäpuolelle uitetaan tervaa reilusti.

5. Venee kuivuttua kunnolla kosketuskuivaksi (Muutama aurinkoinen kesäpäivä) se lykätään vesille ja turvotetaan. Oma paattini turpoaa noin kahdessa tai kolmessa vuorokaudessa tiiviiksi. Jopa reilun sentinkin levyiset halkeamat turpoavat tiiviiksi, kunhan malttaa odottaa. Halkeamiin EI PIDÄ laittaa mitään tiivistykseksi tarkoitettua, sillä lauta ei turpoa tiiviiksi enää sen jälkeen.

Lista tarvittavista resursseista:

Tervaa, n 5 ltr kanisteri
Tärpättiä, 1 ltr
Suti eli pensseli, leveys esim 5 - 10 cm
Teräsharja, käsikäyttöinen
Skrapa
Puukko

Aikaa esim muutama tunti muutamana peräkkäisenä viikonloppuna. (Huomaa kuivumisaika ja turvotus)

Aurinkoisia päiviä, tai vähintään sateettomia.

Tällainen resepti on pitänyt veneen käytettävässä kunnossa jo 50 vuotta Saaristomerellä.

Tsemppiä projektiin! Kysy jos tarviit selvennystä.

Hei vaan - kaikki Wanhojen Puuveneiden ystävät !

Oikaisisin hieman tuota tärpättiasiaa. Nimittäin saamieni tietojen mukaan ei pitäisi käyttää mineraalitärpättiä tervan ja/tai pellavaöljyjen kanssa, vaan nimenomaan HAVUPUU-tärpättiä.
Se kun sekaantuu pellavaöljyn ja tervan kanssa parhaiten.

Jos nyt kuitenkin olet mennyt 'tujasemaan' sinne mineraalitärpättiä, niin ei se nyt mikään 'katastrofi' silti ole - aineiden sekaantumisesta toisiinsa siinä on enemmälti kysymys.

Samalla on kysymys myös ko. aineiden tai aineyhdistelmien imeytymisesä puuhun. Tuollaiseen 5-6 litran satsiin voi lorauttaa myös n. 0,5 litraa ja 10-11 litran satsiin 1 litran etikkaa. Toimii homemyrkkynä sekin mutta havupuutärpätti yksistäänkin riitänee.

Tässä vuosien varrella olen havainnut, että näihin puuveneen kyllästeisiin ei ole olemassa mitään 'Yhtä ja Ainoaa Oikeaa Reseptiä' , vaan lähes yhtä monta reseptiä kuin miestäkin... ja kaikki ovat tavallaan oikeassa.

Em. tiedot olen saanut ystävältäni, joka toimii Forum Marinum'issa Turussa 'Laivamestarina' vastaten sekä sota-alusten että myös pienempien puuveneiden kunnostuksesta ja restauroinneista.

Itselläni on mökillä Turun saariston Norrskatassa meneillään myös vanhan 'koristeruuhen' kunnostus - sen olen hankkinut korvikkeeksi, kun kaksi sukulaismiesä menivät ja polttivat muutama vuosi sitten isoisän vanhan puuruuhen, joka oli tuolta 1890-luvulta ja koko sukuhaar - että näin... amme historia kun juurikin liittyi kyseiseen ruuheen.


Tuo puuvene on nyt nurinpäin vanhan metallisen hetekarungon ja kahden poikittaisen puisen kuormalavan päällä, jotta se saa ilmaa altapäin eikä makaa lähellä maata. (Tuon täysin kunnossa olleen hetkankin olivat hajottaneet rakennustelineeksi, kun taloa maalattiin ... että onpa siinä serkkuja !)

No mutta - Kyllästeeksi olen sekoittanut noin 10 litran seoksen, jonka täydellistä koostumusta en itsekään tiedä. Se on tehty ns. 'näppituntumalta', koska kyseessä on vain koristeruuhi, jonka tarkoitus on edes jollain lailla 'paikata sitä historiallista tyhjiötä', jonka tuon alkuperäisen ruuhen hävittäminen sinne sukumökille jätti.

- Sekoituksessa lienee n. 35% Bilteman pellavaöljyä, johon on lisätty muutama litra täyttä pellavaöljyä, jolloin öljyn osuus on noin 50% ja loput ovat liuotinaineita.

- Siihen on lisätty n. 0,5 litraa etikkaa, 1 litra tärpättiä (puu-), ja 5-6 litraa tervaa, ja taisipa ison kanisterin pohjalla olla vähän jotain vanhaa mineraali ai jäteöljyäkin.

- Seossuhteet ja koostumus on matkan varrella muuttunut useaan kertaan. SItä mukaa kun litkua on kulunut on sitä paikattu milloin tervalla, milloin pellavaöljy-liuotin seoksella ja vähän lisää tärpättiä ...

- Hyvin on kuitenkin kaikki sekoittunut ja 'ruuhta' on kyllästetty noin 3 kertaa eri vuosina. Tältä vuodelta jäi kyllästys tekemättä ja nyt on aivan liian märkää. Harjannut olen kyllä lehtiä ja neulasia kaivellut pois useaan otteeseen.

- Ajatuksenani oli kylläkin niihin muutamaan noin 0,5 - 1 cm:n pohjahalkeamaan tervarivettä eli tervattua hamppua, kun vene tulee vain pihakoristeeksi.

- Tosin ko. ruuhi on sen verran hyväkuntoinen, että siitä saisi vielä ihan uivankin.

Kiitos kuitenkin noista eri ajatuksista ja ohjeista. Hienoa että teitäkin vielä löytyy, jotka arvostatte tällaisia Wanhoja "Terwa-Ruuhia" .... Mennyt aika kas' tuo - koskaan enää palaja ei - muutoin kuin muisteloissain'...

Tervaisin Terveisin,

Wallu

P.S. Nykyisen ruuhen olen kiinnittänyt hetekan runkoon ja kuormalavoihin paksuilla ketjuilla ja 'jytyillä' lukoilla kahdella eri ketju-yksiköllä, jotteivät 'serkkupojat' enää pääse tihutöitään tekemään... ja kysymys ei ollut enää ihan mistään 'pojannulikoista', vaan itseni ikäisistä noin 55-60 v. aikamiehistä....