Oletteko huomanneet ihastuvanne aina väärässä elämäntilanteessa, väärään tyyppiin tmv?
Kun katson vaikkapa omaa nuoruutta, niin onnistuin aina ihastumaan jollakin tavalla väärään tyyppiin, mutta kuitenkin tietyt ominaisuudet löytyvät jokaisesta ihastuksesta.
Tämä ei ole kenellekään täällä, vaan yleistä pohdintaa. Saadaanko asiallista keskustelua aikaiseksi?
- Ihastukstustukstus
Kun katson vaikkapa omaa nuoruutta, niin onnistuin aina ihastumaan jollakin tavalla väärään tyyppiin, mutta kuitenkin tietyt ominaisuudet löytyvät jokaisesta ihastuksesta.
Tämä ei ole kenellekään täällä, vaan yleistä pohdintaa. Saadaanko asiallista keskustelua aikaiseksi?
- Ihastukstustukstus
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tottahai näen ihastuvani vääriin tyyppeihin mutta siitä se elämän muotautuminen ja luulen kun olemme toisemme hitsattu kiinni tukemalla toisiamme heikkoina hetkinä enkö missään nimessä rakkaitani jätö muiden hoidettavaksi mutta se myös vaatii vasta rakkautta yhtä syvää kiintymystä että saa hitsattua.
Voi kun tekisi mieli riisua tuo tohvelisankarini ja antaa vain nautintoa parantaa se painemalla ilonappuloita, häntä painostaa yhteiskunta työttömyydessäkin jo kolmenkuukauden päästä ja stressaa jo sitä. Hän ei koe itseänsä työkykyiseksi tällä hetkellä ja eikä halua mennä lääkäriinkään koska eivät usko että häntä otetaan tosissaan.
Vain kerran ihastunut täysin mahdottomaan tapaukseen. Kaikki muut on olleet ihan hyviä ihmisiä, vaikka ei ole sitten riittävästi synkannutkaan loppuelämän suhteeseen. Kahdessa olisi ollut aineksia vaikka mihin, mutta muu elämä tuli väliin.
En varsinaisesti koe ihastuneeni koskaan vääriin tyyppeihin. Enemmän niin, että en ole tajunnut millä asioilla on pitkässä juoksussa merkitystä ja millä ei. Jotkin ominaisuudet ovat pitempään yhdessä ollessa hankalia yhteensovitettavia ja nuorena se voi tuntua vielä hankalammalta. Siinä mielessä voi ehkä puhua väärästä hetkestä, että tänään voisin hyvinkin katsoa joitain asioita paljon vähäpätöisemmiksi ongelmiksi, kuin miltä ne aikanaan tuntuivat. En mä kuitenkaan oikeasti usko, että ne suhteet sen paremmin olisivat päättyneet. Poikkeuksena viimeisin eksäni, jonka kanssa meidän olisi pitänyt tavata joskus aiemmin. Siinä suhteessa oli molemmilla vääränlaista painolastia mukanaan ja ilman tiettyjä ennakko-olettamia lopputulos olisi ehkä voinut olla eri, mutta sekin vain ehkä.
Minä jätän sinut rauhaan, minulla on apua muualta ja osaan sitä hakea. Osaatko sinä? Minä olen nyt sellaisessa paikassa, jossa haluan olla. Kaikki asiat eivät ole täydellisesti mutta riittävän hyvin. En enää haihattele. Luulen, että sinullakin on aika hyvin asiat. Arki on parasta elämää.
Väärään tyyppiin? Väärässä elämäntilanteessa..
Ei kai sitä ihan niin voi sanoa?
Sitä ihastuu keneen ihastuu,
ei sitä pysty valita keneen, taikka milloin..
Eri asia sit on että miten pakkomielteisesti ihastuu.
No väärään tyyppiin palatakseni,
sellanen voi olla jos toinen osapuoli onkin huijari puijari...
Mutta siltikin se ihastuminen voi tuntua kivalle.
Mun mielestä ihastumisissa ei ole mitään väärää.
Ihastuminen on aika ihana tunne.
Siitä saa piristystä arjen harmauteen.
Joskus se ihastus saattaa jopa löytää vastakaikua.
Ja vaikka ei, niin mitä sitten?
Eipä sitä joka kerta ihastuessaan voi tietää etukäteen, millainen ihminen siinä vastassa lopulta on ennenkuin tutustuu. Ihastus voi olla ja mennä eikä siinä välttämättä ole mitään syvällistä kuin taas siitä astetta pidemmälle rakastuminen on jo syvempää ja silloinkin voi vielä huomata, ettei tämä olekaan minun tyyppiä yhtään. Ja kun mennään vieläkin pidemmälle eli rakastamiseen asti, niin sielläkin voi vuosien tai jopa vuosikymmenten jälkeen huomata tuon saman eli ei ole se ihminen, jonka ajatteli olevan. Siinä tietysti tulee jo esiin muutakin kuten ihminen voi muuttua vuosien varrella syystä tai toisesta jne.
On tullut ihastuttua, rakastuttua ja jopa rakastettua "vääriä tyyppejä", myönnän, mutta mitäänhän ei saa, jos ei heittäydy ja ota riskiä.