Et sinä siitä miehestäsi raski luopua

Kukaan luovu miehestä, jos se on hyvä kaikinpuolin

Kyllä mä luovun kun vaan saan asiat järjestettyä.

Hän jätti tarjouksen pöydälle, ei antanut sitä.

Kenen miestä ap kärkkyy? Eikö löydy vapaita?

Saatanan noita! Karma polttaa sut helvetin tulessa. Olen kironnut sut.

Ethän sinä sitä voi tietää..

Yksi mies mielessä. Joudun ehkä luopumaan halusin tai en.

En luovukaan. Sellaista se on.

Edelleen sinkku olen. 😉

Tämä jotenkin tuntuu sellaiselta feikiltä vakuuttelulta itseään kohtaan. "En voi vaatia" "ei luovu miehestään se oikeastaan hyvä".

Sä haluat sen naisen?

Meidän suvussa ei erota kuin kuoleman tullen.

Kyllä hän luopuu kun mies on monesti siitä sanonut.
Malttia malttia hyvä mies.

Yhdessä hautaan asti.

Yhdessä haudassa sitten rakas Heathcliff.

Oletko kertonut naiselle, että haluat hänet? Jos et niin miten luulet, että hän valitsiisi sinut vaikka hän rakastaisikin myös sua..

Tämä oksa ei tuulessa eikä tulessa taivu. Tule luokseni mies. Halaa tämä tuska ja ikävä pois. Äläkä koskaan laske irti. Me kuulutaan yhteen. Meidän piti tavata

Kyllä minä päästäisin irti nykyisestä vuoksesi mies ❤️❤️ ☕️🌳

Haasteita on kaikilla ja kaikissa suhteissa. Monetkin asiat on korjattavissa. Ehkä he tekevät nyt töitä suhteensa eteen. Kuitenkin sitä on joskus rakastunut toiseen.. ihmiset toki muuttuu. Mutta pitkä suhde on tahtotila. Joskus parempi toki erotakkin. Kriisejä tulee!! Aina. Asiasta sen enempää tietämättä.
Ja jos joskus eroavat niin todennäköisesti olet itse jo otettu 🤷

Mietin todella pitkään, kirjoitanko enää tänne. En tänne halua kirjoittaa. Tämä on elämälle vieras palsta.
Minä en ole eroamassa mutta et sinäkään halua minua oikeasti. Olisithan jo tullut sata kertaa minua vaatimaan. Me ajattelemme näistä asioista samalla tavalla, ei äiti-poika—suhdetta. Me olemme siis terveitä tunne-elämältä. Se on hyvä asia meille molemmille.
Minä olen nyt onnellinen, asiat ovat hyvin ja paranemassa, useinhan se on omasta asenteesta kiinni. Sinun ei tarvitse pelätä minua, en tule puuttumaan sinun ja perheesi elämään millään tavalla. Minäkään en pelkää sinua.
Minulla on vahvuuteni mutta myös huonot puolet, kuten tässä on nähty. Pahoittelen omaa huonoa käytöstäni. Olen myös aikaisemmin ollut joissakin suhteissa tungetteleva, sen myönnän ja myös nolo. Syytteitä en ole saanut mutta asenteessani virheisiin minulla on korjaamisen varaa. Virheiden suhteen on mietittävä sisältöä, ei kiinnijäämisen pelkoa.
En tiedä, oletko sinä siellä vastaamassa, kenen ajattelen olevan. Onko teitä useampia, en tiedä.
Toivoisin, että meillä olisi ok välit. Ei varmaan nähdä mutta ei tarvisi kauheasti vältellä. Minä toivon, että saat haluamasi asiat, mutta en millään tavalla niihin puutu. Sinä olet hyvä tyyppi ja minä toivon, että minäkin jo olen hyvä tyyppi. Sinä olet ensin ja minä toisena, näin se vaan on. Farewell.

Kiistää käräjäoikeus työ alin taso.
Kiistävät ei psykiatri osostoilla avioero muotoilla .
Ei raaski luopua.

Enpä tiedä, kenelle kirjoitat, mutta pohdiskelen vain…

Onkohan se miestä kohtaan ollut oikein vuosia tämä tilanne. Hän on kuitenkin hyvä mies. Minun mielestä ei. Kyse ei ole raskimisesta. Kyse on ihan muusta. Toisekseen tiedän, ettei mitään muuta kuin parastani halua. Enkö minä tekisi samoin. Hän ei olisi pitkään yksin. Tiedän sen.

Mistä vtun miehestä?

Mutta joskus ero voi olla ihan Jumalankin tahto ja tarkoitus

En ole eroamassa. Asiat on meillä ihan hyvin. Vaikka olen kaivannut sinua, se ei tarkoita että olisin halunnut erota. Joskus tunteilleen vaan ei voi mitään. Olen tunteitten takia käyttäytynyt turhan impulsiivisesti. Siitä pahoittelut vielä kerran. Kuvittelin monen vuoden" tuntemisen" jälkeen että otat sellaisen kevyesti, some - ym.julkisen käytöksesi huomioon ottaen. Ja sitten vielä oli se väärinkäsitys, joka vahvisti asiaa. Että olit ajatellut mua kevyesti. Mulle tuli täydellisenä yllätyksenä että koitkin minut juonittelevana ja käytöksen ahdistelevana. Olin tuolloin muuten ( ei suhdeasioihin liittyen) hyvin uupuneessa tilassa ja hetken mielijohteesta( ei todellakaan suunnitellusti) päätin näyttää tunteeni ajattelematta tarkemmin mitä siitä seuraisi. Myöhemmin lohduttauduin, että se oli sulle varmaan arkipäivää, pikkujuttu. Eikä sitten ollutkaan. Koko tän ajan silti suhde mieheeni oli ihan kunnossa. Se ei ole oikeastaan koskaan ole ollut kriisissä, vaan samanlainen alusta alkaen: turvallinen ja vakaa. Emme näytä julkisesti kauheasti tunteita, mutta rakkautta ja lämpöä on ihan kuten alussakin.
Hän ei ole mustasukkainen ja jos saisi tietää " meistä" asia vain loppupeleissä vahvistaisi liittoamme. Sinuun hän toki suhtautuisi varmaan karsaammin, mutta tuskin millään kostomentaliteetillä.
Mutta niin, vaikka minulla tunteita sinua kohtaan on ollut ja on edelleen, en ole jättämässä miestäni.