Kertooko mainos tämänpäivän todellisuuden

Ei mainostajilla voi olla ideologiaa, jota voisi edistää. On vain noudatettava muutenkin muodissa olevaa linjaa. Muuten mainokset eivät menisi kaupaksi mainostajille, eikä yleisölle mainostajien mainostamat tuotteet.

Nyt vain ovat mainoksissa muotia kiintiörakenteiset 'perheet'. Niillä tehdään nyt parhaiten bisnestä. 🌹👀

Ei pidä paikkaansa.

Asiassa on kaksi puolta.

Ensimmäinen puoli on se että Täällä Suomessa voi vielä näyttää siltä että monikulttuurisuus ei ole valloillaan. Mutta kun lähdet ihan mihin tahansa rajan yli, näet pelkkiä maahanmuuttajia joka paikassa. Suurin osa mainoksista on tehty ulkomailla erityisesti kun on kyse "suomalaisesta" monikansallisesta kauppayrityksestä.

Toinen puoli on se että yleensä maahanmuuttajamiehet ovat suhteellisen hyvässä kunnossa, jolloin he kehtaavat tarjota itsensä malleiksi. Noista malleista sitten valitaan mainoksen tarinaa edustavat henkilöt.

Tarina on myös mahdollisimman geneerinen. Siksi esimerkiksi mustalla miehellä saattaa olla yllään, vaalea kauluspaita, punainen neule, vaaleat housut ja niihin sopivat ruskeat mokkakengät.

Montako mustaa mieshenkilöä löydät jotka pukeutuvat tuolla tavoin?

Entä monessako mainoksessa olet nähnyt suomalaisia 125 kiloisia läskimiehiä ja vastaavia 150 kiloisia läskinaisia, jotka pukeutuvat tuolla tavoin?

Et näe, koska ei heitä mainoksiin oteta ja he eivät kehtaa malleiksi edes lupautua. Ns. XL mallit ovat kaikki ylipainoisia, mutta he ovat normaaleihin malleihin verrattuna kasvoiltaan erittäin hyvännäköisiä ja heidän kasvot ovat ns. ilmeikkäät, vaikka he eivät edes ilmehtisi mitenkään erikoisesti.

Suurin osa xl ihmisistä on kasvoiltaan turpeita. Xl mallit eivät ole kasvoiltaan turpeita.

Ilmeikkyyden sijaan useimmat normaalipainossa olevat mallit ovat meikattavissa kauniiksi, ja sillä saadaan heidän kasvonsa näyttämään ilmekkäiltä. Muut suomalaiset taas näyttävät kuin maalaistollot 1800 luvun kuvissa, jossa vain töllötetään täysin ilmeettömänä.

Kyse ei ole mistään kiintiöväristä, vaan pelkästään siitä että malleina on maahanmuuttajia jotka joko tuovat suoraan ilmeikkyyttä, tai sitten "eksotiikkaa".

Ilmeikkyys ei ole ilmehtimistä ja tai ilveilyä tai näyttelemistä, se on tietynlaisen "karikatyyrin" ilmentymä. Esimerkiksi japanilaisessa manga ja animekulttuurissa tuo ilmeikkyys tulee kaikkein ilmeimmin esiin. Siellä esimerkiksi isot silmät koetaan tervetulleikksi, tai pienet silmät rikollisiksi. Pelkästään noilla yksinkertaisilla kikoilla saadaan lukijalle jo muodostettua kuva että kuka on rikollinen ja kuka on päähenkilö ja kuka on ystävällinen sivuhenkilö. Aivan täsmälleen samalla tavalla tuo toteutuu mallimaailmassa, vaikka se ei ole noin selvärajaista. Tuollainen edellä mainittu kauluspaita pukeutuminen sopii valkoiselle miehelle kodikkaaseen joulujuhlaan, mutta mustaa miestä et sellaisissa kuteissa näe. Mutta musta mies on pakko ottaa koska mikään yritys ei halua mainostaa tuotetta läskeillä, rumilla ihmisillä koska se tekee tuotteesta välittömästi halvan.

Muistatko Prisman mainoskampanjan "muoti kuuluu kaikille". Montako läskiä, rumaa ihmistä löysit? Jopa Prisman "vakioasiakkaat" jotka työnsivät kärryjä, olivat hyvännäköisiä ja heidät oli vain puettu suhteellisen epäsopiviin vaatteisiin. Kuitenkaan nuo vaatteet eivät olleet vanhoja tai halpoja. Ne olivat vain toisiinsa epäsopivia väriyhdistelmiä.

Ilmeikkyys näkyy esimerkiksi amerikoissa hyvin. Et löydä kovin helposti tummahiuksista mallia, ellei hän ole jo valmiiksi "eksoottinen". Kaikki valkoihoiset naismallit ovat amerikoissa blondeja. Syy on selvä. Mustat ovat köyhiä ja kukaan ei halua tuotteensa leimautuvan köyhän ihmisen tuotteeksi. Sen sijaan tuotetta myydään blondilla naisella, joka saa highschoolin kovimman sporttikundin omakseen ja tietää mitä elämällään tekee, eli opiskelee mahdollisimman pitkälle, mutta ilmentää kuitenkin kristillisiä, kodin arvoja, eli harrastaa seksiä vain kauniita lapsia hankkiakseen ja tekee kotityöt. Nuo ovat niitä kilttejä naapurintyttöjä joita amerikkalaisten uskotaan haluavan koska se näyttää luotettavalta.

Kulttuurin muutos taas näkyy siinä että 80 luvun jälkeen, kaikkien, siis aivan kaikkien mainosnaisten tuli omistaa isot rinnat, eli käydä rintojen suurennoksessa. Siitä tuli normi. 90 luvun mainoksissa vielä näkyi pienirintaisia, mutta he olivat sivuosissa. Sen sijaan pääosissa oli naisia joilla oli rinnat. Mutta siitäkin huolimatta, rinnat eivät saaneet olla liian isot!

Käy tutustumassa mallimaailmaan jos kuvittelet että täsmälleen sopivia malleja on muka joka oksalla. Katso vaikka edes runway malleja, ja etsi sieltä poikkeavia malleja.

Poikkeava malli on siellä esimerkiksi lyhyhiuksinen, käytännössä kalju nainen. Sen sijaan vartalo on aina laiha ja pitkä.

Tarjonta on äärimmäisen vino. Siitä syystä että tarjonta on niin vinoutunut, amerikoissa on malliyritys joka erikoistunut nimenomaan kaikkeen erikoiseen, kuten äärimmäisen rumiin ihmisiin. Mutta se yritys on amerikassa.

Osa perheyrityksistä voi palkata malleja työntekijöistä tai työntekijöiden tuntemista ihmisistä, mutta he eivät ole missään mallitoimistoissa odottamassa koska heitä ei yksinkertaisesti valita mihinkään muuhun.