Ihme selittelyä

Moni ei tiedä totuutta mt-palveluiden todellisesta laadusta. Tosiasia on se, että psykitrinen hoito ja sen käyttämät menetelmät ovat heikentyneet merkittävästi useiden vuosikymmenten ajan, Tosin, en tiedä, onko fokus ja asenteet alalla olevien keskuudessa olleet ihan kohdillaan, tai sellaiset, kuin pitäisi. Mediassa ja alalla olevat väittävät, selittelevät ja puolustelevat mt-palveluiden saatavuuden heikentymistä resurssipulalla, joko rahojen, tai työntekijöiden vähyydellä. Vähemmän tuodaan esille esim. sitä, että mihin psykiatriassa keskitytään. Eli lähinnä se pohjautuu vain potilaasta sairauksien, häiriöiden tms. poikkeavuuksien etsimiseen, diagnosointiin ja lääkityksiin. Diagnoosit lähinnä aiheuttavat saajilleen vain haittaa ja leimaavat koko loppuelämän ajaksi. Niiden hoitojen ja linjausten sijaan pitää enemmän keskittyä yksilölliseen hoitoon, eli löytää ne syyt ja tekijät, minkä takia yksilö voi pahoin. Enemmän pitää tarjota lääkkeettömiä ja keskusteluun pohjautuvia hoitoja. Useilla masennuslääkkeillä on haittapuolena masennusoireiden paheneminen, eli itsetuhoisuuden lisääntyminen. Käytännössä moni ajautuu itsemurhaan. Keskustelu haittavaikutuksista on aivan liian vähäistä, samoin alalla olevat eivät näitä asioita myönnä.

Ei ole muuttunut ala miksikään muuten kuin ahneemmaksi.
Ainoa ero on että nykyään asioita tuodaan esille ja päivänvaloon, toisinnkuin aiemmin.
On todistettua joka maassa jo, että mielenterveys"lääkkeet" sekoittaa keskushermoston ja tekee levottomaksi ja agressiiviseksi, keskittymiskyvyttömäksi ja sairaaksi.
Etenkin ssri lääkkeet ajaa itsemurhaan, koska keskushermosto on myrkytystilassa, ja ainoa keino saada kipu pois on tappaa itsensä.
Näistä on vaiettu aina, asioita ei tutkita virallisesti ja julkisesti, kaikki on salattua ja se johtuu lääketeollisuuden järjestäytyneestä rikollisuudesta.
Näin ihmisiä saadaan huijattua salassa pidettäviin lääketestauksiin, koska kaikki lääkkeet pitää sisäänajaa ennenkuin ne saavat lisenssin.
Kukaan ei ole niin hullu että menee vapaaehtoisesti lääkekokeiluun, koska niihin kuollaan ja menetetään terveys. Siksi ne tehdään salaisesti, ja lääketeollisuus on ottanut sitä varten käyttöön huiputuksen nimeltä mielenterveysongelma.
Internet on tulvillaan ihmisten kertomuksia, kun lopettivat lääkkeen käytön, he palasivat terviden kirjoihin ihan muutamassa päivässä.
Nämä yritetään vesittää, todistajat yritetään hiljentää ja heidän todistuksensa kadottaa tai mitätöidä.
Ihmisiä jopa surmataan.
Muistuu miekeen Ullanlinna ja psykiatrian erikoislääkäri, joka murhasi vaimonsa.

Kun lähdin suljetulta, hoitaja sanoi että toivottavasti ei enää nähdä. Oliko se fiksusti sanottu?

Psykiatriassa käytetyt lääkkeet ovat jääneet sinne 1950 luvulle (niin teholtaan kuin haittavaikutuksiltaan).

Kunnalliseen mielenterveystoimistoon ei pääse edes juttelemaan ellei automaattisesti aloita mielialalääkitystä. Näin Jyväskylässä.

Eipä tässä maassa ole hammashoitokaan enää mistään kotoisin. Ihmeellisiä väliaikaiseksi tarkoitettuja hökötyksiä laitetaan vaan ja annetaan asioiden olla.
Toinen on tk. Sekin voi vain laskun lähettää viiden minuutin turhan käynnin jälkeen. Kelppoa rahaa tk-lääkärille. Vastuukaan ei paina yhtään.
Sen viran omaava voi vuoden päivät evätä potilaan hoitoonpääsyä vaikka potilas itse kertoo epäilevänsä aivokkasvainta, ei apua tule kun vasta liian myöhään kun avutta jätetyn naapuri soittaa ambulanssin jolla sairaalaan lopulta pääsee ja tutkimuksiin.
Tämä mielenterveystoiminta on yhtä pellehommaa. Sinne voidaan heittää noin vain vaikeaksi koetut valittajat ja lääkefirmojen iloksi lääkemääräyksiä laittaa vaikka ei niistä mitään hyötyä olisikaan.

Ei lääkkeet ole syy itsemurhiin. Pojalla oli itsellä ongelmia. Olen käyttänyt 30 vuotta psyykenlääkkeitä, tehnyt 40 vuotta töitä, asun itse ostamassani asunnossa. Lääkkeet ovat auttaneet, samoin Jumala.Minulle on jatkuva kummastuksen asia, että kaikki eivät näytä hyötyvän lääkkeistä. Olen joskus kauan sitten keskustellut erään golleegani kanssa. Hän käytti samaa lääkettä kuin minä. Kyseinen lääke ei ole unilääke, mutta sillä on vaikutusta unettomuuteen. Nyt olen saanut varsinaisen unilääkkeeni heittää pois.

Aloittajalle tiedoksi, etteivät ne isät ja äidit aina pysty lastaan auttamaan, keinot ovat aika vähäiset, jos lapsella tai nuorella menee todella huonosti.
Jos tilanne on päässyt huonoksi, osatekijä saattaa löytyä myös kotoa. Kotona ei olla ajoissa huomattu lapsen tai nuoren mahdollista oireilua, joka sitten on päässyt liian pahaksi.
Eivät vanhemmat mitään ärise, jos pitävät lastensa puolia näinkin vaikeissa asioissa.
Vanhempia on turha syyllistää, vaikka joskus toki jälkipolven oireilu voi vanhempienkin ongelmien takia kasvaa.

Vanhemmilla tosiaan ei aina keinot riitä, eikä edes voimavarat, on omatkin asiat, työt mahdollisesti, voi olla useampia lapsia perheessä, aika ja jaksaminen ei riitä kaikkeen, on niitä monia tekijöitä.

Ammattilaiset ovat olemassa sitä varten, että tekisivät työtään. Jos mielenterveyteen liittyvät asiat olisi vanhempien ja kotien hoidettavissa, niin eihän ammattilaisia tarvittaisi.