Yle areenassa on nähtävissä nyt Roland af Hällströmin (Viljo Helana) käsikirjoittamia ja itse ohjaamiaan vanhoja suomifilmejä. Jotka ovat kuin lapsen tekemiä. Tuohon maailmanaikaan oli luonnollista, että elokuvien tyyli oli tälläistä. Nykyään tuollainen nähtäisiin vain komiikkkana.
Rooleissa oli aina samanlaisia varakkaita, typerän ylpeitä ihmisiä, tai sitten toisen äärilaidan, sivistymättömiä köyhällistöreppanoita. Enimmäkseen näissä nähtiin, naurettavan teatraalisia ja todella jäyhiä ja kökköjä kohtauksia. Pikajunassa ja vain kaksi tuntia elokuvissa on täsmälleen jopa liki sama porukkakin näyttelemässä ja molemmissa, ihan yhtä tönkköinä.
Nämä elokuvat on muka jännitysdraamoja. Tämä näihin elokuviin sopimaton jännitysdraama kuvaus kyllä pistää nykyihmisen railakkaasti nauramaan. HEH! Jopas oli ennen jännitys jännääkin jännempää.
Roland af Hällström on ohjannut yhden ainoan hyvän ja vähän luonnollisemman elokuvan ja se on Ryysyrannan Jooseppi. Mutta nämä muut on ihan kamalia. Teennäisen hienostelevine rouvineen, typerine ilmeineen ja eleineen, ökyturkeissaan ja kesäsandaaleissaan. Ansa Ikonen ja Leif Wagerkin esiintyy näissä filmeissä todella ällöttävän teatraalisesti. Oppikohan ja ehtiköhän Ansa Ikonen edes koskaan näyttelemään muulla tavalla, tälläisten ohjaajien kanssa ?
Eino Kaipainenkin on aina ollut samanlainen kaikissa suomifilmeissä filmissä.
Rooleissa oli aina samanlaisia varakkaita, typerän ylpeitä ihmisiä, tai sitten toisen äärilaidan, sivistymättömiä köyhällistöreppanoita. Enimmäkseen näissä nähtiin, naurettavan teatraalisia ja todella jäyhiä ja kökköjä kohtauksia. Pikajunassa ja vain kaksi tuntia elokuvissa on täsmälleen jopa liki sama porukkakin näyttelemässä ja molemmissa, ihan yhtä tönkköinä.
Nämä elokuvat on muka jännitysdraamoja. Tämä näihin elokuviin sopimaton jännitysdraama kuvaus kyllä pistää nykyihmisen railakkaasti nauramaan. HEH! Jopas oli ennen jännitys jännääkin jännempää.
Roland af Hällström on ohjannut yhden ainoan hyvän ja vähän luonnollisemman elokuvan ja se on Ryysyrannan Jooseppi. Mutta nämä muut on ihan kamalia. Teennäisen hienostelevine rouvineen, typerine ilmeineen ja eleineen, ökyturkeissaan ja kesäsandaaleissaan. Ansa Ikonen ja Leif Wagerkin esiintyy näissä filmeissä todella ällöttävän teatraalisesti. Oppikohan ja ehtiköhän Ansa Ikonen edes koskaan näyttelemään muulla tavalla, tälläisten ohjaajien kanssa ?
Eino Kaipainenkin on aina ollut samanlainen kaikissa suomifilmeissä filmissä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos filmien teatraalisuus häiritsee, kannattanee hypätä muutama vuosikymmen ajassa eteenpäin. Elokuvanäytteleminen 40-50-luvulla kun oli tyyliltään hyvinkin teatraalista. Nämä aikansa nerot loivat perustan nykyiselle elokuvalle. Samalla tuntuu kuin pääsisi katsomaan Ikosen ja muiden aikalaistensa teatteriesityksiä yhä tässä ajassa.