Tahaton sivuvaikutus.

Koska persut olisivat miettineet seurauksia tai selvittäneet asiat ennakkoon. Tekevät vain tunteellisia päätöksiä.

Lakkauttivat ensitöikseen Valtioneuvosto selvitys- ja tutkimusviraston, mitäpä sitä selvittelemään asioita, kun niistä voi päättää vakaamuksen pohjalta. https://yle.fi/a/74-20008814

Olisiko persupäättäjen kuunneltava mitä duunarit kentällä sanovat näistä leikkauksista jota ay-liikkeet vastustavat? Siellä kentällä on paljon persuja äänestäneitä joille luvattiin, että persut eivät leikkaa.
Persut aikovat leikata myös sotemenoja sanoo Purra, mutta persut aluevaltuustoissa ovat paikallisia leikkauksia vastaan, esim. Pohjois-Pohjanmaalla. Olisiko persujen johdon kunneltava myös kenttää valtansa tuomasta leikkaushimosta huolimatta.

Persut eivät ole todellakaan menettäneet palkkatyöläisten kannatusta. Sosiaalidemokraatit ja vihervasemmisto ajattelevat kaikkea muuta kuin Suomen ja suomalaisten etuja.

Johtuuko tämä Perussuomalaisten hyökkäys ay-liikkeen päälle sisulaisista intohimoista? Heillä kun tunnetusti on tämä ay-viha syvällä sisällään.

"Suomen Sisu sai jäseniään politiikan huipulle – ”Strategiset tavoitteet on pitkälti saavutettu”

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009827849.html

"Lueskelin myös nationalistisen Suomen Sisun puheenjohtaja Olli Immosen kirjoitusta yhdistyksen sivulta. Kansanedustaja hehkuttaa siellä mm. näin:

”Kalevalan ikiaikaisen hengen innoittamana ja valaveljieni todistaessa minä vannon kaiken sen nimessä, mikä minulle on pyhää ja kallista, valan Suomen kansalle, isänmaalle ja sen suurelle tulevaisuudelle: puolestanne taistelen viimeistä piirtoa myöten.”

Näin vannoivat Suomen Sisun neljä perustajajäsentä Bobi Sivénin haudalla, Suomalaisuuden päivänä 1999 järjestetyssä valatilaisuudessa. Kyseisen valan sanoma on yhä tänä päivänä merkittävä osa järjestömme perustaa.

Tämähän on suoraa kaikua 30-luvun IKL:n ja Lapuan liikkeen puheista. Se ei ole mikään ihme, sillä onhan Immonen joskus ottanut esille muiluttamisen mahdollisuuden ei-toivotusta aineksesta eroon pääsemiseksi.

Mitä mahtaa tapahtua sitten, kun tavallinen kansa köyhtyy entisestään ja pääomapiirejä edustavat ay-vastaiset kokoomusnuoret ja kansallishenkiset sisulaiset löytävät taas toisensa? Siihen vastasi jo Pentti Haanpää muistiinpanoissaan näin:

”Ja tosiaankin! Kaikkensa menettäneet eivät enää pelkää menetyksiä. Mullistus on heille tervetullut, toiveita herättävä asia. Siksi saattaa kommunistikin, jolta Isänmaalliset äskettäin nilistivät punaisen paidan ja jolle ojentavat nyt mustaa, vetää sen ylleen. Tyytymättömyys kuin tyytymättömyys, paita kuin paita, suuri isänmaa kuin suuri isänmaa. Kunhan vain kumous tulisi.

Mutta useimmat kansanmiehet raapivat vielä korvallistaan: kovasti isänmaallisia ja uskovaisia poikiahan te kyllä olette! Kunhan eivät vain nuo herrat olisi asianne päärunnareina! Sillä asiat ovat aina olleet niin, että mikä on hyvä herroille, se ei ole hyvä yhteiselle kansalle. Jos he tämän ns. kansanvallan aikana, jolloin köyhimmilläkin on muka puheoikeus, ovat saaneet ikeemme raskaaksi, niin eikö ole pelättävä, että suola on kahta kauheampi silloin kun meillä ei ole nokan koputusta vaan herrat ja johtajat tekevät mitä tahtovat?”

https://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2013/09/06/tulevaisuudenkuva-2/

https://ilmiomedia.fi/artikkelit/keita-suomen-sisun-jasenet-ovat-ja-miksi-heita-taytyy-tutkia/

Persupuolue kääntää kaikki asiat täysin päälaelleen!!!!

yleltä puolet rahoista pois ! sillä korjaantuu asiat

Ois ollut aihetta puolustaa työläisiä kun kerran ovat niin mainostaneet itseään työväen puolueena.

Samanlainen työväenpuolue kuin Saksassa oli toisen maailmansodan aikana.
Arbeit macht frei.

Nyt ei ole taas järki matkassa kaikilla?!

Kehuin aikaisemmin aikaa, jolloin Paavo Lipponen oli pääministeri ja Martti Ahtisaari presidentti. Silloin oli sellainen optimistinen aika avata myös yritystoimintaa. Yhteiskunnan yleinen ilmapiiri oli kannustava ja monella oli mielessä se, että yrittämällä ja kovalla työllä menestytään Suomessa ja maailmalla. Kari Kairamon jälkeen myös Nokia alkoi olla nousukiidossa kohti yhtä maailman suurimmista alansa toimijoista myös globaaleilla markkinoilla. Entä nyt?

Meillä hallitus alkoi korjaamaan tilannetta Suomessa. Velkaantumiskehitys oli edellisen hallituksen aikana ryöstäytynyt käsistä. Isoimmat ja parhaiten pärjäävät yritykset saivat myös eniten EU:n tukia, joista lopulta koko kansa vastaa. Vaikeuksissa olevia yhtiöitä ei autettu, elleivät ne kuuluneet vallan kammareiden kavereihin. Ensin Koronapandemia ja sitten korkolama. Erityisesti korkolama on tehty tarkoituksellisesti. On haluttu ohjata pääomia pankeille ja pääomien haltijoille ja yksityiset ihmiset ja pk-sektorin yrittäjät maksumiehiksi. Raha on tullut rahan luokse. Miten toimii nykyinen hallitus?

Ulospäin näyttää pakkojamalta. Naurussa suin näyttävät päättäjät ohjaavan kuitenkin rahavirtoja haluamiinsa suuntiin. Asiantuntujat vakuuttavat, että tilanne ei ole lainkaan niin paha kuin aikaisemmassa lamassa. Yhteen ääneen puolueet kehuivat nykyisen hallituksen hallitusohjelmaa. ”Oikean suuntaisia ratkaisuja, mutta onko tarpeeksi?” -kuuluu eri poliittisista lähetistä. Mitä mieltä minä olen?

Olen sitä mieltä, että meidän on pakko tukea nykyhallitusta saamaan maan talous kestävälle pohjalle. Nykyhallitusta ei pidä ajaa kevytmielisesti nurkkaan tilanteessa, jossa on suuri yksimielisyys siitä, että korjaavia toimia tarvitaan. Minun mielestäni tälle hallitukselle myös pitää antaa mahdollisuus näyttää, miten 100 000 työpakkaa oikeasti saadaan aikaan. Ei pidä pistää poliittisten alhaisten kannatuspopulististen menetelmien kautta kapuloita nykyhallituksen toimien estämiseksi ja kapuloita rattaisiin. Nyt pitää olla pitkämielinen eikä egoistiahne. Siihen ei ole varaa. Se, että kansa laiskistetaan ja passivoidaan ja kehotetaan elämään vastuuttomasti ja vielä haetaan muualtakin elätettäviä, joille ei löydy töitä. Lue: Ei anneta töitä. Muka siksi, ettei heidän koulutuksensa vastaa suomalaisia ammattiliittojen protektionistisesti asettamia kielitaitovaatimuksia jne. Nyt ovat epäreilut pelit perusteltu sellaisista lähtökohdista, että kun ME VAADIMME, niin kaikki muuttuu kullaksi ja RAHAA KYLLÄ LÖYTYY. Ei sitä rahaa liiemmin löytynyt viime hallituskaudellakaan, mutta kun otettiin ennätysmäärä ja yhä kasvava velkamäärä, jaettavasta alkoi tulla käsitys, ettärahan saaminen on vain asennekysymys. Priorisointiongelmat ovat aina läsnä. Priorisointi riippuu politiikan mahtiasemista. Mutta minun nähdäkseni Suomi oli ajautumassa sellaiseen vastuuttomaan tilanteeseen, että rahaa piti saada jakoon kaikille runsain mitoin ja sitä ei saanut kytkeä työntekoon. Samalla asenne työtä ja yrittämistä kohtaan alkoi olla kaukana terveen yhteiskunnan toimintamallista. Suomi viime hallituskaudella oli jo luisumassa EU:n valvontaan. Nykyinen hallitus on tuon tosiasian edessä nyt tekemässä vastuullista politiikkaa ja ohjaa kansakunnan oikeille työn ja tarmokuuden raiteille.

Rakenteellisia vääristymiäkin on korjattava. Ei ole mitään järkeä siinä, että ulkomaalaisia ei voida hoitaa heidän omalla kielellään, vaan viranhaltijan on osattava aina sekä suomea, että ruotsia. Paljon järkevämpää olisi linjata, että myös englannilla ja asiakkaan omalla kielellä voidaan hoitaa ja palvella, kirjata ja rekistelöidä, ainakin jos asiakas sen hyväksyy ja tahtoo.
Tarvitaan taas uusia ohjaajia, jotta byrokratiaviidakon vaatimukset tulisivat täytetyiksi?Usein vaikuttaa siltä, että monimutkaisella byrokratialla on itseään itseisarvoisesti palveleva, eikä asiakasta huomioiva pyrkimys. Sama merkitys on suomi-ruotsi kielitaitovaatimuksella ja sen estämisellä, että asiakas ei voi valita samaa kieltä puhuvaa palvelemaan itseään niin kuin hän kokee tarvitsevansa.

Mutta jos olet oikeudenmukaisuuden kannalla, ehdotan, että tuemme porukalla tätä hallitusta niin kuin tuimme edellistäkin. Sitten saamme ne toimintaedellytykset, joita nykyinen hallitus saa aikaan. Ehkä työllisyys todella lisääntyy, Suomen velkaantuminen alkaa taittumaan kun yrittämisen ja työnteon eetos alkaa vallata suomalaista yhteiskuntaa. Se on myös kansakunnan paras. Vaikka monia uuvuttaa, meidän itse kunkin täytyy jaksaa tehdä parhaansa Suomen hyväksi ja jos työnteko laiskuttaa, sille ei pidä antaa periksi omassakaan elämässä. Itsekunnioitus lähtee siitä, että itsekin tekee parhaansa. Jos työtä ei kerta kaikkiaan saa itselle, sekin on nähty joiden kohtaloksi, yhteiskunnan on oikeasti autettava löytämään työtä ja integroitumaan osaksi merkityksellisyyden tunnetta yhteiskunnassa.

Olipa pitkä yksinpuhelu.

Suomen velkaantuminen ei taatusti taitu sillä, että irtsanomista helpotetaa ja pienituloisilta leikataan ja samaan aikaan annetaan miljardien verohelpotukset suurituloisille. Eikä se että muutaman minuutin lyhenee matka-aika, niin siihen taas miljardi jne. Velkaa otetaan taas enemmän kuin edellisen hallituksen aikana, eihän sen pitänyt mennä näin?

Lisäksi PUtkis lähetti väärän vastauksen SAK:n kyselyyn, Immos-natsi vaati välittömästi siitä vastauksesta irtautumista me emme täällä työväen asiaa aja!