Kannattaisi varmaan todellakin hieman määritellä mitä se vapaus tarkoittaa. Mehevimmät kiistat saadaan aikaan siitä, mitä sanat tarkoittavat. Alice in Wonderland'issä Humpty Dumpty sanoi: "When I use a word, it means exactly, what I want it to mean. No more, no less."
Länsimaisessa demokratiassa sanalla vapaus on kohtuullisen hyvin vakiintunut merkitys. Neuvostopropaganda sanoi, että heillä se vapaus vasta onkin, vapaus kapitalismin riistosta. Ihan vinkiksi, tämä on hyvä propaganda temppu edelleen, pilataan vastustajien käsitteet ja arvot.
Mitäs siihen vapauteen kuuluukaan?
Onkos anarkia vapautta?
Voiko vapautta olla ilman taloudellista hyvinvointia?
Länsimaisessa demokratiassa sanalla vapaus on kohtuullisen hyvin vakiintunut merkitys. Neuvostopropaganda sanoi, että heillä se vapaus vasta onkin, vapaus kapitalismin riistosta. Ihan vinkiksi, tämä on hyvä propaganda temppu edelleen, pilataan vastustajien käsitteet ja arvot.
Mitäs siihen vapauteen kuuluukaan?
Onkos anarkia vapautta?
Voiko vapautta olla ilman taloudellista hyvinvointia?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Humpty Dumptyn lausahdus edustaa amerikkalaista opportunismia, joka ei todellakaan kuvaa omaa ajatteluani tai (entistä) suomalaista arvomaailmaa. Semantiikka ei välttämättä määrity yksilön intressien perusteella vaan asiat voidaan myös sanoa pyrkimättä manipuloimaan kuuntelijaa ja pyrkimällä objektiiviseen totuuteen.
Syyllistyt itse samanlaiseen manipulointiin käyttäessäsi käsitettä "taloudellinen hyvinvointi". Haluat kuuntelijoiden pitävän itsestäänselvyytenä sitä, että taloudellisesti tehokkain yhteiskunta on paras yhteiskunta, ja valjastat vapauden ihanteet törkeästi omaan oikeistolaiseen intressiisi kapitalismista.
Korrekti vaihtoehto ja merkitykseltään puhdas termi sinun "taloudelliselle hyvinvoinnillesi" on vauraus. Vaurautta tarvitaan siinä tapauksessa, jos halutaan tulla toimeen ja nauttia valinnanvapauksista elämässä. Kapitalismissa vain osalla on näitä valinnanvapauksia.
Valjastat myös "länsimaisen demokratian" omaan itsekkääseen opportunismiisi ja kapitalismin mainostamiseen. Demokratia tarkoittaa tiivistetysti sitä, että kukaan ei joudu tyytymään toisen tahtoon, eikä sen merkitys ole mikään minkä lausumisella ääneen ei ole mitään tarvetta ja mikä on ehdottoman ja itsestäänselvän olemassaoleva, toimiva ja vielä moraalisesti paras järjestelmä. Kapitalismi toimii vain ympäristössä, jossa vain rikkailla on valtaa.
Kyllä kapitasmi perustuu nimenomaan vapaudelle ja valinnanvapaudelle.
Kapitalismissa on:
-vapaus
-yksilönvapaus
-sananvapaus
-kokoontumisvapaus
-lehdistön vapaus
-työnteon vapaus
-yrittämisen vapaus
-politiikan vapaus
-vapaat vaalit
MITÄÄN NÄISTÄ EI OLE SOSIALISTISSA/KOMMUNISTISISSA VALTIOISSA.
Siksi maailman VAPAITTEN kansojen oma valinta on AINA kapitalismi, sosialismi tulee vain asein pakottamalla ja johtaa kaameaan lopputulokseen.
Kapitalismi on siis rikkaitten, keskiluokan ja köyhien yhteinen valinta. Se on kaikkien etu.
90%:a ihmisistä kautta maailman tajuaa tämä TOSIASIAN.
Näitä, tosin suhteellisia vapauksia Suomen työväenluokka pääsi "nauttimaan" vasta toisen maailmansodan lopputuloksena. Kiitos puna-armeijan.
Siitä lähtien on köyhälläkin ollut oikeus mielipiteeseen.
"Demokratia tarkoittaa tiivistetysti sitä, että kukaan ei joudu tyytymään toisen tahtoon"
mitenkäs sitten suu pannaan, jos ollaan jostain asiasta eri mieltä? Käsittääkseni tämmöisiä tilanteita on aivan joka päivä. Demokraattinen vaihtoehto on tietysti äänestää. Mutta voi! Äänestyksessä on lähes aina se vähemmistö, joka jää pimentoon. Hämmentävää.
Eli siis:
jos demokratia on sellaista, niinkuin sen määrittelit, ei demokratia voi tapahtua tässä maailmassa.
Vauraus antaa vapautta. Vaurautta ei ole maailmassa liikaa.
Markkinatalous toimii niin hyvin, että sitä ei ole varaa heittää yli laidan. Ei markkinatalous maailman kaikkia ongelmia ratkaise, ei alkuunkaan. Mutta kommunismi on vahingollinen haave eikä lääke kaikkeen mahdolliseen.
Vapaus on tietenkin demokratiaa ja markkinataloutta.
Sosialismi on sortovaltaa.
Kiitos länsimaat ja NATO, ette koskaan alistuneet neuvostopainostuksen ja propagandan alla!
"Taistellen voittoon -voitimme jo"
USA.n ja kapitalismin vapaus on valikoivaa
vapautta.Eilen A-Studiossa näytettiin
kuinka Uzbestania (nimi ei ihan oikein kirjoittettu)entinen Neuvosto-tasavalta.
on kieltänyt kaiken toisinajattelun,siellä
on teloittettu useita ihmisiä jotka ovat
vastustaneet maan hallituksen diktatuuri
politiikka.Kuitenkin USA tukee tätä maata
ja länsi on kääntänyt sille selkänsä.
USA tukee maata koska se on luvannut
taistella terrorismia vastaan.Maalla on
öljyvaroja joista USA hyötyy.Tämäkö on
länsimaista vapautta ja demokratiaa.
Kylläpä vetäisit hihasta todella omituisen esimerkin. Tosta nyt ei voi tehdä juurikaan jotopäätöksiä.
Siellä on vaan jäänyt Neuvostokommarimeininki päälle. Itse en USA:n tukea tuohon maahan kyllä Uzbekistaniin hyväksy, vaikka kapitalisti olenkin.
Vapauden voi jaotella moneen erilaiseen vapauskäsitykseen. Tällaisia voisivat olla muun muassa 1) hobbesilainen vapauskäsitys vapaudesta kaikkien ulkoisten esteiden poissaolona, 2) benthamilainen näkemyksen mukaan vapaus on olennaisesti vapautta ihmisten asettamista sanktioin ylläpidetyistä rajoituksista ja 3) tasavaltalaista negatiivista vapautta, jossa vapaus on vapautta toimia oman tahtonsa ja ymmärryksensä mukaan, eli siis lähinnä riippumattomuutta muiden tahdosta.
Nämä edelliset olivat ns. negatiiviseksi vapaudeksi luokiteltuja vapauden muotoja. Seuraavaksi positiivisen vapauden lajeja.
4) Vapaus rationaalisen moraalilain noudattamisena. Kantilla on ollut kätensä pelissä tätä vapauden lajia määriteltäessä, eli kyseessä oleva vapaus tarkoittaa, että ihminen on vapaa silloin kun hän noudattaa rationaalisia moraalilakeja.
5) Rousseaulainen vapauden käsitys: vapaus on vapautta järjestyneen yhteiskunnan puitteissa, ja se on osallistumista autonomisen yhteisön toimintaan tasaveroisena lainsäätäjänä. Yksilö on vapaa siis vain yhteisössä.
6) Vapaus mahdollisuutena realisoida kykyjään: kuuluisia kannattajia ovat olleet Hegel, Marx ja vaikkapa T.H. Green (joka muuten ensimmäisenä erotti positiivisen ja negatiivisen vapauden, joskin positiivisen ennemminkin "oikeutena"). Henkilökohtainen vapaus tällöin tulee mahdolliseksi vain yhteisössä ja vapauden ennakko-edellytyksenä on yksilöiden mahdollisuus osallistua tasavertaisina päätöksentekoon, mutta vapauden sisältö on taasen mahdollisuus kehittää kykyjään. Vaatii perfektionistista ihmiskuvaa (eli ihmisen on kyettävä kehittymään kohti täydellisyyttä).
7) Vapaus mahdollisuutena toimia: Toimija on vapaa toimimaan tietyllä tavalla kun optio toimia täten on hänelle avoin. Eli kun ihmisellä on tosiasiallinen kyky tehdä (esim. lentää afrikkaan, ja on myös rahaa matkaan) jotakin, hän on vapaa, eikä vain silloin, kun hänellä on MAHDOLLISUUS tähän.
Lainasin tämän lyhennetysti omasta gradustani, hieman mukaillen Erik Lagespetziä.
Berlin taas on jaotellut vapauden kahteen käsitteeseen, negatiiviseen ja positiiviseen. Negatiivinen on ulkoisten esteiden poissaoloa, ja positiivista kuvaa vaikkapa ajatus omien tunteiden hallitsemisesta ja rationaalisen järjen noudattamisena (eli ei elä vaistojensa ja halujensa varassa, vaan kykenee toimimaan järkevästi asioiden arvoja priorisoiden). Positiivista vapautta on täten kyky kehittyä kohti omaa täydellisyyttä. Mutta kuten huomasimme, tämä jaottelu on hieman epäselvä yllämainituin tarkennuksin. Vielä on lisättävä, että jaottelu seitsemään vapausKÄSITYKSEEN on eri asia kuin jaottelu kahteen vapausKÄSITTEESEEN, ja noiden seitsemän tarkoituksena olikin vain osoittaa Berlinin jaottelun vajavaisuus, eikä suinkaan listata KAIKKIA mahdollisia vapauskäsityksiä.
Vapauden voi jaotella myös ulkoiseen ja sisäiseen vapauteen (lue vaikkapa Juhani Pietarista) tai vaikkapa poliittiseen ja yksilölliseen (lue vaikkapa minun gradu), ja itse väitänkin, että suurin osa vapauden määritelmistä on ollut jo alun normatiivisuuden värjäämää (eli vapaus on jo valmiiksi hyvää), eikä moni ole ajatellut, että vapaus voisi olla vaikkapa pelkkää mielivaltaa, kaikkien arvojen hylkäämistä ja todellista spontaanisuutta. Liu'un siis hieman äärinegativistiselle kannalle, mutta nähdäkseni vapautta ei tule määritellä sen suhteen, onko se hyvää vai huonoa, vaan mitä se voisi ilman arvottavia tekijöitä olla.
Voitte kysyä aiheesta, voisin väittää, että olen jonkun verran käsitteestä lukenut.
... en halua ylpistellä, mutta voin aika varmasti vakuuttaa, että kyseiset tiedot edellämainittujen filosofien käsityksistä vapaudesta pitävät aika lailla (tietenkin lyhennettyinä ja hieman monivivahteisuuksia karsien lyhennyksien vuoksi) paikkansa.
Eli arvatenkin jokainen haluaa nyt valita jonkun noista, mutta suosittelenkin, että ennemminkin kuin olette jonkun vapauden fundamentaalisia kannattajia, voinkin huomauttaa, että moni nykyinenkin filosofi, ajattelija, poliitikko ei tunnusta mitään yksittäistä vapautta. Seuratkaa esimerkkejä, olkaa avoimia.
Eikö luettelemasi vapauden muodot olekkin kaikki juuri arvosidonnaisia, koska jo termit "positiivisuus" ja "negatiivisuus" sitä ovat? Tällöin herää mieleen helposti kysymys, voiko vapautta edes pitää muuna kuin arvototuuksiin kuuluvana asiana, varsinkaan ohittamatta ns. Humen giljotiinia. Mitä tulee Kantin kategoriseen imperatiiviin, niin silläkin on omat heikkoutensa, kuten ilmeisesti filosofiaa lukeneena tietänet, joten en lähde niitä tässä kertaamaan.
Kantista poiketen benthamilais-milliläinen moraalikäsitys nousee kylläkin empiirisestä kivun tai tuskan käsitteestä, mutta sekään ei vastaa kovinkaan selkeästi siihen, mistä vapaudessa loppujen lopuksi on kyse. Toisaalta etenkin Millin liberalismi suo yksilölle melko suuren toimintavapauden, kunhan kyseinen toiminta ei loukkaa toisten oikeuksia, eikä rajoita heidän vapauksiaan. Tässäkin tapauksessa on kuitenkin vaikeaa tietää, mitkä teot todella vaikuttavat tai ovat vaikuttamatta toisiin ihmisiin, kuten esimerkiksi abortti- ja eutanasiakeskusteluista voidaan havaita.
Lopuksi voitaneen todeta, että esityksesi tuo kyllä jossain määrin esille sen, millaisia käsityksiä vapaudesta esiintyy ja on esiintynyt. Kuitenkaan se ei tuo uutta tietoa vapauteen käsitetasolla.
"Eikö luettelemasi vapauden muodot olekkin kaikki juuri arvosidonnaisia, koska jo termit "positiivisuus" ja "negatiivisuus" sitä ovat?"
Totta kai ovat, esittelinkin nämä käsitykset lähinnä vain esimerkkinä vapauskäsityksistä, en suinkaan pitänyt niistä mitään omana käsityksenä. Sitäpä juuri näet tarkoitin, vapauteen on useasti liitetty, etenkin modernin politiikan teorian synnyn jälkeen, myönteisiä normatiivisia määreitä. Kysynkin, miksi?
Mutta oikeassa olet näin yleisellä tasolla, vapauteen näyttäisi liittyvän aina jonkinlaisia arvottavia tekijöitä, mutta toisaalta, jos vapauden käsitettä pyritään tutkimaan jollakin tavalla, on mielestäni outoa, että sitä lähestytään useasti jo valmiiksi toivottavana asiana.
"Lopuksi voitaneen todeta, että esityksesi tuo kyllä jossain määrin esille sen, millaisia käsityksiä vapaudesta esiintyy ja on esiintynyt. Kuitenkaan se ei tuo uutta tietoa vapauteen käsitetasolla."
No, sepä oli nyt vähän niin kuin tarkoituskin (eli esittää millaisia käsityksiä vapaudesta on ollut), enpä näe omia käsityksiäni vielä niin mullistavina, että voisin niitä esittää uusina vapauden käsityksinä. Tarkoitus ei ollutkaan tuoda uutta tietoa vapauteen käsitetasolla ainakaan täällä, sillä sitä varten kirjoitan graduani. Ja gradussanikin pyrin ennemminkin selventämään tiettyjä väärinkäsityksiä ja epäselvyyksiä, ja tutkimaan näiden käsitysten ja käsitteen tiettyjä yhteyksiä juuri mm. poliittiselta ja yksilölliseltä kannalta.
Oikeassa olet. Vapaus käsitteenä riippuu täysin puhujasta. Yleensä erotetaan kuitenkin kaksi erilaista vapaudenkäsitettä; positiivinen tulkinta = vapaus johonkin ja negatiivinen tulkinta = vapaus jostakin ja nämä jakavat juuri vasemmiston ja oikeiston. Siinä missä oikeistolainen näkee vapauden esim. siinä, että ei tarvitse maksaa veroja, näkee vasemmistolainen tulonsiirrot keinona rahoittaa esim. opetus, mikä taas antaa kaikille samanlaiset/tasa-arvoiset lähtökohdat elämään.
Ajatuksesi on varsin valitettavaa väärinkäsitystä, josta saamme osittain syyttää Isaiah Berliniä (joka positiivisen ja negatiivisen vapauden käsitteet loi). Lue viestini vapaudesta, niin huomaat vaikkapa 7:nnen positiivisen vapaudenkäsityksen olevan varsin lähellä negatiivisia vapauden käsityksiä. Tämä kahden käsitteen erottelu onkin usein turhaan yleistetty oikeiston ja vasemmiston eroksi jollakin ontologisella ja perustavalla tasolla, mutta ei kylläkään ainakaan klassisia poliittisia filosofeja lukiessa näytä pitävän paikkaansa, sillä hekin sekoittuvat edellä mainittuihin kahteen käsitteeseen varsin monimutkaisella tavalla, tai paremmin sanoen, Berlin on kärjistänyt monien filosofien ajatuksia ja palauttanut heidän ajatuksensa kahteen käsitykseen joskus kovinkin keinotekoisesti.
Vasemmistolaisen ei tarvitse ennalta kannattaa positiivista vapauden käsitystä, eikä liberaalin tai oikeistolaisen tarvitse kannattaa välttämättä negatiivista vapautta. Siinäpä lyhyesti asiani.
Vai väärässä? Kuten jo aikaisemmin totesit, tulkintoja on monia ja olen todellakin tietoinen, että Berlinin määritelmä ei ole ainoa, ei todellakaan, mutta se on näistä kaikista tulkinnoista ehdottomasti relevantein; tämä on juuri se suuri vedenjakaja, joka on ajankohtainen vuonna 2005. Mainitsemistasi filosofeista suurin osa ei nähnyt edes vuotta 1799 ja Ranskan suurta vallankumousta, jossa syntyi nykyinen puoluejako. Sen lisäksi Locke eli aikaa, jolloin hallitsija oli edelleenkin monessa suhteessa jumalasta seuraava. Locken poliittiset ajatukset olivat varmasti aikansa huippua 1600 -luvulla, mutta eivät taatusti enää vuonna 2005. Kun olet noin kovin innostunut pölynkerääjistä, joiden painoarvo postmodernissa yhteiskunnan politiikassa on vähäinen, niin mihin päätit unohtaa Platonin ja Valtion?
..., että Platon totalitaristina kelpaisi kommunisteille ;-)
Niinpä niin... Niinpä niin.
Berlinin määritelmä juuri on osoitettu ristiriitaiseksi jo ihan sisäisten loogisten epäjohdonmukaisuuksien vuoksi, tai jos ei epäjohdonmukaisuuksien, niin ainakin tulkinnallisten epäselvyyksien takia. Joitakin virheitä myös Berlin on tehnyt.
Et kyllä ymmärtänyt aiheesta yhtään mitään. Näet juurihan kirjoitin, että positiivisia ja negatiivisia vapauksia on niin MONENLAISIA, että niitä ei voi yksinkertaistaen jakaa kahteen. Esimerkiksi mainitsemallasi Lockella oli joitakin positiivisten vapauden käsitysten piirteitä, eikä vaikkapa Marxillakaan vapaus-käsitettä käytetty ainoastaan mahdollisuutena realisoida kykyjään VAAN MYÖS VAPAUTENA ORJUUDESTA, ELI RIIPPUVAISUUDESTA, JOKA ON EDELLÄ KIRJOITTAMANI NEGATIIVISEN VAPAUDEN KOLMAS MUOTO. Tästä syystä Berlinin käsitejaottelu ei todellakaan ole yhtä merkityksellinen ja totuudenmukainen, kuin aluksi voisi päätellä.
Ranskan vallankumous alkoi 1789. Ei 1799.
Hyvä kun olet ottanut selvää Locken käsityksistä. Olet varmasti lukenut Two Treatises of Government- kirjan? Ja tiedät varmasti, onko hänellä vai eikö hänellä ole annettavaa.
Voi hyvänen aika. Et varmaan edes tiedä Locken ajatuksia, puhumattakaan, että tiedät edes, mitä postmoderni yhteiskunta tarkoittaa. Hyvä kun otit esille Platonin Valtion. Senkin varmasti olet lukenut. Olet varmasti lukenut myös hänen muita varhais-, keski- ja myöhäiskauden teoksia.
En viitsi edes alkaa haukkumaan sinua. Et ole senkään arvoinen. Tietämyksesi ja ajatuksiesi pätevyys on niin surkealla tasolla, että keskustelua tästä ei saa aikaan. Tietää ei tarvitse kaikkea, mutta sentään jonkinlaista vastaavuutta odottaisin keskustelukumppanilta, ei tarvitsisi lähteä ihan perusasioista. Miksi filosofiaa tarvitaan. Miksi tulee tietää monien ajattelijoiden ajatuksia. Mitä heiltä tulee oppia. Ja niin edespäin.