Tuolta yhdestä toisesta ketjusta tulisi mieleeni seuraava kysymys ... pystyisitkö luopumaan lapsestasi, jos saisit kuulla, ettei hän olekaan biologisesti sinun?
Näihin juttuihin törmää aina välillä, miten mies kykenee vain häipymään lapsensa/lastensa elämästä, kun kuulee, ettei olekaan biologinen isä. Tuollainen huijaaminen on tietysti törkeää ja sen pitäisi minusta olla rangaistavaa, mutta missä on miehen rakkaus sitä lasta kohtaan? Onko niin, että tuollaiset miehet eivät ole juurikaan siihen lapsen kasvatukseen osallistuneet ja lapsen kanssa aikaansa viettäneet, vai miten noin on edes mahdollista toimia?
Jos mä saisin kuulla, että oma lapseni olis vaikka synnytyslaitoksella vaihtunut, niin taistelisin viimeiseen saakka, etten joutuisi antamaan lastani pois. Hän on minun lapseni, vaikka tilanne olisi mikä. Mulle olisi helpompaa antaa pois sen oman biologisen, mutta kuitenkin minulle tuntemattoman, lapsen huoltajuus, kuin tämän lapsen, jota olen kasvattanut ja hoitanut ja kenen itkut olen lohduttanut ja kivut olen hoivannut ja jonka naurut ja vaiheet olen jakanut. Ajatus siitä, että mä voisin vain unohtaa sen kaiken ja työntää toisen pois luotani vain biologian vuoksi, on mulle aivan mahdoton.
Onko sinulle biologia = rakkaus?
180
923
Vastaukset
- Anonyymi
En luopuisi omasta lapsestani enkä myöskään kasvattamastani lapsesta, joka ei ole omani.
- Anonyymi
Monille tuntuu kuitenkin vain biologia olevan oleellista. Itselleni juuri tuo " enkä myöskään kasvattamastani lapsesta, joka ei ole omani" on yksi suuri ongelma siinä miksi mun on vaikea ajatella parisuhdetta sellaisen kanssa, jolla on myös (pieniä) lapsia. Se olisi ihan kauhea tilanne, jos olisin useita vuosia jatkuvasti lapsen elämässä ja sitten yhtäkkiä eron myötä en muka olisikaan. Isompien lasten kanssa tietysti osin eri juttu, mutta ei täysin eri.
- Anonyymi
😋😋😋😍😍😍😍😋😋😋
🍒 Nymfomaani -> https://l24.im/ecC7ux#kissagirl21
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞
Siis en mäkään lapsistani luovu ja heitä hylkää, vaikkeivät olis mun biologisia lapsia. En oo testannut, enkä testaa.
Sen yhden tapauksen mikä tässä hiljakkoin oli, on ehkä aika räikeä ja silleen törkeäkin naisen puolelta...mutta siinä ei syntynyt tiedettävästi varsinaista kiintymistäkään...- Anonyymi
Mä en ole mistään saanut selville yhtään sen tarkempaa tietoa kuinka paljon ko. isä on sen lapsen kanssa aikaansa viettänyt. Kyllä mä kuitenkin oletan, että jos lapsi vaikkapa kuolisi noin pienenä, niin isoon osaan vanhemmista sattuisi.
- Anonyymi
Voin hyvin kuvitella sen huijatuksi tulemisen tunteen ja että se on helposti kaikista päällimmäisenä ja se on mielestäni myös ylimielistä salata tuollainen tieto toiselta. Tuntuu, että tuo pelkällä biologialla perustelu on naiselle itselleen vain tekopyhä puolustuskeino.
- Anonyymi
Onko sinulla lapsia?
Kyllä mäkin vihan tunteen ymmärrän, mutta mitä pahaa se lapsi on tehnyt? Miksi sille lapselle olisi vihainen? Mitä luulet sen lapsen miettivän, jos toinen rakas aikuinen vain häipyy? Mä ymmärrän olla vihainen sille toiselle aikuiselle, mutta tosiaan entä se lapsi? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onko sinulla lapsia?
Kyllä mäkin vihan tunteen ymmärrän, mutta mitä pahaa se lapsi on tehnyt? Miksi sille lapselle olisi vihainen? Mitä luulet sen lapsen miettivän, jos toinen rakas aikuinen vain häipyy? Mä ymmärrän olla vihainen sille toiselle aikuiselle, mutta tosiaan entä se lapsi?Eihån tuo edellinen mitenkään maininnut lapselle olevansa vihainen. Sinustako petoksen uhrin pitäisi vain nillä kiukkunsa ja kärsiä jotta vältetään lapsen murhe? ei se ihan niinkään voi mennä, lapsi kyllä pääsee asiasta yli ja aikanaan ymmärtää häipymisen jos/kun saa tietää syyn siihen. Ei sekään lapselle hyväksi olisi jos kärsivä ja petetty olisi kuviossa murheellisena mukana kun silloin lapsi miettisi sitä että miksi rakas aikuinen on ain surullinen.
-harmiseikirj- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eihån tuo edellinen mitenkään maininnut lapselle olevansa vihainen. Sinustako petoksen uhrin pitäisi vain nillä kiukkunsa ja kärsiä jotta vältetään lapsen murhe? ei se ihan niinkään voi mennä, lapsi kyllä pääsee asiasta yli ja aikanaan ymmärtää häipymisen jos/kun saa tietää syyn siihen. Ei sekään lapselle hyväksi olisi jos kärsivä ja petetty olisi kuviossa murheellisena mukana kun silloin lapsi miettisi sitä että miksi rakas aikuinen on ain surullinen.
-harmiseikirj-Niin? Eli sinä siis rankaisisit lasta, vaikka et ole edes lapselle vihainen? Sehän on vielä hullumpaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eihån tuo edellinen mitenkään maininnut lapselle olevansa vihainen. Sinustako petoksen uhrin pitäisi vain nillä kiukkunsa ja kärsiä jotta vältetään lapsen murhe? ei se ihan niinkään voi mennä, lapsi kyllä pääsee asiasta yli ja aikanaan ymmärtää häipymisen jos/kun saa tietää syyn siihen. Ei sekään lapselle hyväksi olisi jos kärsivä ja petetty olisi kuviossa murheellisena mukana kun silloin lapsi miettisi sitä että miksi rakas aikuinen on ain surullinen.
-harmiseikirj-"Sinustako petoksen uhrin pitäisi vain nillä kiukkunsa ja kärsiä jotta vältetään lapsen murhe?"
Sä et selvästikään tajua lainkaan koko jutun pointtia. Sinä et siis rakastaisi lasta, jota olet hoitanut vauvasta saakka? Mistä tuossa on kyse? Jostain kiintymyssuhteen ongelmistako? Aloituksessahan ei lainkaan ollut kysymys lapsesta, eikä oikeastaan tuossakaan mihin vastasit. Molemmissa oli pohjimmiltaan kyse sinusta. Miten sinä aikuisena kykenisit tuollaiseen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onko sinulla lapsia?
Kyllä mäkin vihan tunteen ymmärrän, mutta mitä pahaa se lapsi on tehnyt? Miksi sille lapselle olisi vihainen? Mitä luulet sen lapsen miettivän, jos toinen rakas aikuinen vain häipyy? Mä ymmärrän olla vihainen sille toiselle aikuiselle, mutta tosiaan entä se lapsi?Olen vela ja aloin miettiä mahdollisia tuntemuksia ja ensimmäisenä tuli mieleen petos. Tuntemukset lapseen voivat hautautua sen tunteen alle ja suoraan sanoen miehen täytyy olla hieman idiootti jatkaakseen siitä eteenpäin, kuin mikään ei olisi muuttunutkaan vain sen takia, että toinen ilmeisesti korostaa lapsen parasta. Mitäkö luulen lapsen miettivän? Mitäköhän sen naisen olisi pitänyt miettiä?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin? Eli sinä siis rankaisisit lasta, vaikka et ole edes lapselle vihainen? Sehän on vielä hullumpaa.
Enhän se minä olisi joka rankaisisi vaan se pettäjä joka teoillaan rankaisisi sekä lasta että minua. Taidat itse olla pettäjä kun haluat pettäjän pääsevän kuin koiran veräjästä ja vain muiden joutuvan kärsimään.
-harmiseikirj- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eihån tuo edellinen mitenkään maininnut lapselle olevansa vihainen. Sinustako petoksen uhrin pitäisi vain nillä kiukkunsa ja kärsiä jotta vältetään lapsen murhe? ei se ihan niinkään voi mennä, lapsi kyllä pääsee asiasta yli ja aikanaan ymmärtää häipymisen jos/kun saa tietää syyn siihen. Ei sekään lapselle hyväksi olisi jos kärsivä ja petetty olisi kuviossa murheellisena mukana kun silloin lapsi miettisi sitä että miksi rakas aikuinen on ain surullinen.
-harmiseikirj-Kuten joku tossa jo edellä totesi, niin sun kommentistasi näkyy hyvin selvästi se, että et sisäistä lainkaan mistä aloituksessa on kyse. Musta tuntuu, että sinä et ole koskaan kokenut rakkautta mitä rakkaus lapseen on. Sä jää jumiin ihan väärään asiaan (aloituksen kannalta) ja jotenkin tuntuu, että moni mies jää. Tossa aiemmin käytettiin ilmaisua ongelmia kiintymyssuhteessa ja mulle tulee ihan sama tunne. Osa miehistä pohtii aivan käsittämättömiä asioita tuossa kohtaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen vela ja aloin miettiä mahdollisia tuntemuksia ja ensimmäisenä tuli mieleen petos. Tuntemukset lapseen voivat hautautua sen tunteen alle ja suoraan sanoen miehen täytyy olla hieman idiootti jatkaakseen siitä eteenpäin, kuin mikään ei olisi muuttunutkaan vain sen takia, että toinen ilmeisesti korostaa lapsen parasta. Mitäkö luulen lapsen miettivän? Mitäköhän sen naisen olisi pitänyt miettiä?
Sitten kannattaa yrittää kääntää tuota toisinpäin. En tiedä onko sulla olleet läheiset välit omiin vanhempiisi, mutta jos on, niin mieti sitä tunnetta että sut olisi lapsena vain jätetty. Mieti sitä ihan vain sen pelkän tunteen kannalta, jos kykenet. Aloitus kun ei nyt koskenut sitä, että selviääkö vai ei. Kuolemastakin selviää kyllä, eli selviäminen on epäolennaista.
Musta on hyvä, että olet vela ja kannattaa pysyäkin niin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Enhän se minä olisi joka rankaisisi vaan se pettäjä joka teoillaan rankaisisi sekä lasta että minua. Taidat itse olla pettäjä kun haluat pettäjän pääsevän kuin koiran veräjästä ja vain muiden joutuvan kärsimään.
-harmiseikirj-Ei, vaan sen tekisit nimenomaan sinä. Ja sä et nyt pääse ollenkaan sisään siihen mitä oikeasti kysyin, joten jätän tähän. Palataan asiaan, jos kykenet ajateltuasi asiaa tajuamaan mitä oikeasti kysyin. 🙂
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei, vaan sen tekisit nimenomaan sinä. Ja sä et nyt pääse ollenkaan sisään siihen mitä oikeasti kysyin, joten jätän tähän. Palataan asiaan, jos kykenet ajateltuasi asiaa tajuamaan mitä oikeasti kysyin. 🙂
Eli petit ja sinut ihan aiheesta jätettiin ja nyt yrität syyllistää viattomia osapuolia lapsen tuskalla jonka itse aiheutit tekemisilläsi, niinkö? Kannattaisi aina miettiä tekosiaan etukäteen niin ei tule sietämättömiä seurauksia sinulle eikä muille. Tai ainahan voi hankkia mielistelevän terapeutin joka myötäilee pettäjän ajatuksia, tai kirjoittaa sinkut palstalle, jos olet nainen kamupojat kyllä tulee puolustelemaan pettäjän tekosia.
-harmiseikirj- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sitten kannattaa yrittää kääntää tuota toisinpäin. En tiedä onko sulla olleet läheiset välit omiin vanhempiisi, mutta jos on, niin mieti sitä tunnetta että sut olisi lapsena vain jätetty. Mieti sitä ihan vain sen pelkän tunteen kannalta, jos kykenet. Aloitus kun ei nyt koskenut sitä, että selviääkö vai ei. Kuolemastakin selviää kyllä, eli selviäminen on epäolennaista.
Musta on hyvä, että olet vela ja kannattaa pysyäkin niin.Kommentoit, kuin tuntisimme toisemme ja jaat ohjeistuksia. Emme tunne ja sinun kenen lie ei tarvitse täällä toista anonyymiä enempää ohjeistaa. Mietin aika runsaasti asioita, sellaisiakin mitä en välittäisi ja se siitä.Oletko tuo välivastailija pitkin ketjua? Luovit jokaisen kommenttisi saman tien lapsen saamaan rakkauteen, selvästi ohittaen petetyn miehen tuntemukset ja sen, että huolimatta pienestä pitäen lapsen mukana olemisesta, tuo on kuitenkin elämään vaikuttava petos, mitä ei voi unohtaa. 18.56 19.31
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eli petit ja sinut ihan aiheesta jätettiin ja nyt yrität syyllistää viattomia osapuolia lapsen tuskalla jonka itse aiheutit tekemisilläsi, niinkö? Kannattaisi aina miettiä tekosiaan etukäteen niin ei tule sietämättömiä seurauksia sinulle eikä muille. Tai ainahan voi hankkia mielistelevän terapeutin joka myötäilee pettäjän ajatuksia, tai kirjoittaa sinkut palstalle, jos olet nainen kamupojat kyllä tulee puolustelemaan pettäjän tekosia.
-harmiseikirj-Aloituksella ei ole yhtään mitään tekemistä minun henkilökohtaisen elämäni kanssa. Mä en lähde käymään keskustelua sinun kuvitelmistasi, joita lauot vain loukkaamistarkoituksessa. Jollet osaa käydä asiallista keskustelua, esittämättä idioottimaisia olettamia, niin tämä on viimeinen viestini tässä keskustelussa sinulle.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kommentoit, kuin tuntisimme toisemme ja jaat ohjeistuksia. Emme tunne ja sinun kenen lie ei tarvitse täällä toista anonyymiä enempää ohjeistaa. Mietin aika runsaasti asioita, sellaisiakin mitä en välittäisi ja se siitä.Oletko tuo välivastailija pitkin ketjua? Luovit jokaisen kommenttisi saman tien lapsen saamaan rakkauteen, selvästi ohittaen petetyn miehen tuntemukset ja sen, että huolimatta pienestä pitäen lapsen mukana olemisesta, tuo on kuitenkin elämään vaikuttava petos, mitä ei voi unohtaa. 18.56 19.31
Nimenomaan päinvastoin. Aloituksen pointti on nimenomaan ja vain ja ainoastaan ne miehen tunteet. Kannattaa nyt lukea ajatuksen kanssa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nimenomaan päinvastoin. Aloituksen pointti on nimenomaan ja vain ja ainoastaan ne miehen tunteet. Kannattaa nyt lukea ajatuksen kanssa.
Nimenomaan. Näiden muutaman kommentin pohjalta herää väistämättä tunne, että osalla miehistä ei taida lopulta olla lainkaan tunteita ja rakkaus on heille täysin tuntematon asia. He pohtivat ihan epäolennaisia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nimenomaan päinvastoin. Aloituksen pointti on nimenomaan ja vain ja ainoastaan ne miehen tunteet. Kannattaa nyt lukea ajatuksen kanssa.
Tässä sitten yhden miehen tunteet tämän aiheen tiimoilta, ajatuksen kanssa. 19.52
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tässä sitten yhden miehen tunteet tämän aiheen tiimoilta, ajatuksen kanssa. 19.52
Kyseisessä tekstissä ei varsinaisesti otettu kantaa mitenkään siihen mitä aloituksessa kysyttiin. Siksipä esitän asian, kuten scrg:lle tuolla alempana, ehkä itse aloituksen aihe sitten käy selvemmäksi. "Mutta entäpä sitten jos tosiaan tulisi tuollainen tilanne, että testit olisi tehty ja jossain kohtaa papereissa olisikin käynyt moka ja lapsesi olisikin vaihtunut siellä laitoksella ja olisi vaikkapa 5 vuotta kasvattanut kotonasi väärää lasta. Äkkiä vain lapsi vaihtoon ja tunteen sitä "väärää" kohtaan nollautusivat?" Kätä kohtaan sä silloin tuntisit vihaa ja kaunaa ja millä perustelisit sen, että hylkäisit sen lapsen, jota olisit kasvattanut vuosia? Vai kykenisitkö sä vain unohtamaan sen lapsen?
- Anonyymi
Tuo olisi kuin lapsen kuolema. Mä en tajua miten kukaan voi itse vapaaehtoisesti pistää itsensä tuollaiseen. Ihme tunnevammaisia, jotka kykenevät. Kykeneekö tuollainen ihminen lopulta edes oikeasti rakastamaan ketään, jos ei rakasta edes lasta, jota on pitänyt omanaan?
- Anonyymi
Tuo on vähän sama, mitä mä alotusta tehdessäni pohdin, mutta sä sanoit sen vain jyrkemmin. Mä voin ihan hyvin tajuta sen, että lapsensa voi hylätä ennen tämän syntymää tai jos ei ole koskaan viettänyt tämän kanssa aikaa. Mä kirjoitin tuolla aiemmin, että mun olisi paljon helpompaa antaa pois oman biologisen lapseni, jota en olisi koskaan edes tavannut, huoltajuus. Mä olen luovuttanut munasoluja, enkä mä mieti, että ne olisivat minun lapsiani, jos niitä munasoluja on käytetty. Ne ovat lopulta vain minun geneettistä materiaaliani. Eivät ne ole olleet ihmisiä siinä vaiheessa ja kaikki oleellinen niiden mahdollisten lasten kanssa on hoidettu jonkun muun taholta. Mä en ole niiden äiti. Mä olen vain luovuttaja, en mitään muuta.
Vähän ehkä rajusti sanottu, mutta kyllä ... jos ei kykene rakastamaan edes lasta, jota on ainakin pitänyt omanaan, niin kykeneekö sitten aidosti rakastamaan yhtään mitään tässä maailmassa. - Anonyymi
Tunnevammaisin on apina joka kehtaa valehdella jollekin että lapsi on sen vaikkei olekaan ja kenties jättäävielä kertomatta myös biologiselle isälle että hänellä on lapsi.
-harmiseikirj- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tunnevammaisin on apina joka kehtaa valehdella jollekin että lapsi on sen vaikkei olekaan ja kenties jättäävielä kertomatta myös biologiselle isälle että hänellä on lapsi.
-harmiseikirj-Aloituksessa sanottiin, että tuollaisen toiminnan pitäsi olla rangaistavaa. Se on kuitenkin aloituksen aiheen kannalta lopulta epäolennaista.
- Anonyymi
ewhkä niin johonkin teedlttajuttuihin ei twartvitysisi mennä unillemuutta nii hassua voisi olla'
Kyllä. Ei tuollaista tilannetta pääsisi edes syntymään, koska testaisin asian joka tapauksessa ennen kuin myöntäisin mitään. Luottamus hyvä, kontrolli parempi vai miten sitä sanotaankaan.
- Anonyymi
Tuo on minusta ihan hyvä. Mun mielestäni isyystesti voisi hyvin olla ihan vakiokäytäntö. Kyllä ihmiset siihen tottuisivat, vaikka sen kanssa aluksi nikoteltaisiinkin. Kukaan ei lopulta kokisi mitään leimatuksi tulemista, kun se olisi vakiokäytäntö.
Mutta entäpä sitten jos tosiaan tulisi tuollainen tilanne, että testit olisi tehty ja jossain kohtaa papereissa olisikin käynyt moka ja lapsesi olisikin vaihtunut siellä laitoksella ja olisi vaikkapa 5 vuotta kasvattanut kotonasi väärää lasta. Äkkiä vain lapsi vaihtoon ja tunteen sitä "väärää" kohtaan nollautusivat? Anonyymi kirjoitti:
Tuo on minusta ihan hyvä. Mun mielestäni isyystesti voisi hyvin olla ihan vakiokäytäntö. Kyllä ihmiset siihen tottuisivat, vaikka sen kanssa aluksi nikoteltaisiinkin. Kukaan ei lopulta kokisi mitään leimatuksi tulemista, kun se olisi vakiokäytäntö.
Mutta entäpä sitten jos tosiaan tulisi tuollainen tilanne, että testit olisi tehty ja jossain kohtaa papereissa olisikin käynyt moka ja lapsesi olisikin vaihtunut siellä laitoksella ja olisi vaikkapa 5 vuotta kasvattanut kotonasi väärää lasta. Äkkiä vain lapsi vaihtoon ja tunteen sitä "väärää" kohtaan nollautusivat?En varmaan luottaisi mihinkään sairaalan paperiin, vaan teettäisin testin myös muualla, Varmaan ostaisin jonkin terveyspaketin kylkeen, josta selviäisi mahdollisia riskejä geeneissä. Lapsen ei niistä tarvitsisi tietää.
Ja jossain vastaavantyyppisissä tilanteissa, niin eihän tunteiden tarvitse nollautua, mutta ihminen voi toimia niistä huolimatta, kuten ihmisen täytyy.- Anonyymi
scrg kirjoitti:
En varmaan luottaisi mihinkään sairaalan paperiin, vaan teettäisin testin myös muualla, Varmaan ostaisin jonkin terveyspaketin kylkeen, josta selviäisi mahdollisia riskejä geeneissä. Lapsen ei niistä tarvitsisi tietää.
Ja jossain vastaavantyyppisissä tilanteissa, niin eihän tunteiden tarvitse nollautua, mutta ihminen voi toimia niistä huolimatta, kuten ihmisen täytyy.Miten sitten "täytyy" toimia? Jos "väärät" vanhemmat rakastavat lasta ja lapsi "vääriä" vanhempia, niin kenen edun mukaista lasten vaihtaminen olisi?
Anonyymi kirjoitti:
Miten sitten "täytyy" toimia? Jos "väärät" vanhemmat rakastavat lasta ja lapsi "vääriä" vanhempia, niin kenen edun mukaista lasten vaihtaminen olisi?
Eihän tuohon mitään yleispätevää sääntöä sääntöä ole. Ihmisen on mielestäni hyvä toimia kuten juuri hänen mielestään täytyy toimia. Vaikka diili olisi kovasti kahdenkin henkilön edun mukaista, niin ei se toimi ellei se ole myös sen kolmannen edun mukainen.
- Anonyymi
scrg kirjoitti:
En varmaan luottaisi mihinkään sairaalan paperiin, vaan teettäisin testin myös muualla, Varmaan ostaisin jonkin terveyspaketin kylkeen, josta selviäisi mahdollisia riskejä geeneissä. Lapsen ei niistä tarvitsisi tietää.
Ja jossain vastaavantyyppisissä tilanteissa, niin eihän tunteiden tarvitse nollautua, mutta ihminen voi toimia niistä huolimatta, kuten ihmisen täytyy.Ja siis rehellisesti sanoen en mä oikeastaan edes usko, että tässä yhteiskunnassa tollasessa tilanteessa alettaisiin vain vaihtaa lapsia keskenään. Sehän olisi lapselle emotionaalisesti ihan valtavan vahingollista ja siihen liittyy paljon ongelmia nimistä ja henkilötunnuksista lähtien ja paitsi vanhemmat, niin myös ihan kaikki siinä lapsen elämässä.
Että kykenisitkö sä sitten rakastamaan sitä lasta, jos ei hän olisikaan biologisesti kummankaan teistä vanhemmista ? Vai loppuisiko sun rakkautesi siihen ja alkaisit taistella, että sun pitää saada juuri se toinen lapsi, ne omat geenisi? Anonyymi kirjoitti:
Ja siis rehellisesti sanoen en mä oikeastaan edes usko, että tässä yhteiskunnassa tollasessa tilanteessa alettaisiin vain vaihtaa lapsia keskenään. Sehän olisi lapselle emotionaalisesti ihan valtavan vahingollista ja siihen liittyy paljon ongelmia nimistä ja henkilötunnuksista lähtien ja paitsi vanhemmat, niin myös ihan kaikki siinä lapsen elämässä.
Että kykenisitkö sä sitten rakastamaan sitä lasta, jos ei hän olisikaan biologisesti kummankaan teistä vanhemmista ? Vai loppuisiko sun rakkautesi siihen ja alkaisit taistella, että sun pitää saada juuri se toinen lapsi, ne omat geenisi?Jaa. Pitää avata vähän lähestymistäni. Minullahan ei siis ole mitään omia geenejä. Katselen niitä suurennuslasilla ja tunnistan, että tuossapa on yhden muinoin eläneen sepän geenit, tuossa oivan maatilan emännän ja tuossa sahurin. Nuo ovat saaristosta ja nuo vuorilta. Eivät ne minun ole ja ne elävät kyllä eri ihmisissä ja eri mantereilla. Tsemppiä geenit, mutta olette omillanne, minä en teitä aio auttaa.
Mutta jos nyt jostain syystä joutuisin tilanteeseen, että olisin jollekin lapselle se paras aikuinen, niin luultavasti siinä tilanteessa asian hoitaminen olisi se mitä täytyisi tehdä.- Anonyymi
scrg kirjoitti:
Jaa. Pitää avata vähän lähestymistäni. Minullahan ei siis ole mitään omia geenejä. Katselen niitä suurennuslasilla ja tunnistan, että tuossapa on yhden muinoin eläneen sepän geenit, tuossa oivan maatilan emännän ja tuossa sahurin. Nuo ovat saaristosta ja nuo vuorilta. Eivät ne minun ole ja ne elävät kyllä eri ihmisissä ja eri mantereilla. Tsemppiä geenit, mutta olette omillanne, minä en teitä aio auttaa.
Mutta jos nyt jostain syystä joutuisin tilanteeseen, että olisin jollekin lapselle se paras aikuinen, niin luultavasti siinä tilanteessa asian hoitaminen olisi se mitä täytyisi tehdä.Aloituksessa olikin pohjimmiltaan kyse rakkaudesta ja välittämisestä. Aina vain enemmän herää tunne, että iso osa miehistä ei taida osata rakastaa.
Anonyymi kirjoitti:
Aloituksessa olikin pohjimmiltaan kyse rakkaudesta ja välittämisestä. Aina vain enemmän herää tunne, että iso osa miehistä ei taida osata rakastaa.
Kenen haluihin on alun perin perustunut se, että lapsi on syntynyt? Lapsi ei ole sitä pyytänyt saati vaatinut. Ihan itsekäs halunne rakastaa siinä on taustalla. Sitten on syytäkin osata. Olette valmiit vaikka repimään lapset kappaleiksi, koska osaatte rakastaa paremmin kuin muut.
- Anonyymi
scrg kirjoitti:
Kenen haluihin on alun perin perustunut se, että lapsi on syntynyt? Lapsi ei ole sitä pyytänyt saati vaatinut. Ihan itsekäs halunne rakastaa siinä on taustalla. Sitten on syytäkin osata. Olette valmiit vaikka repimään lapset kappaleiksi, koska osaatte rakastaa paremmin kuin muut.
Aivan. Ehkä miehet eivät ylipäänsä osaa rakastaa. Moni nainen kyllä kykenee rakastamaan lasta, joka ei ollut suunniteltu. Moni pystyy rakastamaan jopa sellaista lasta, joka on saanut alkunsa raiskauksesta. Miehen rakkaus on ... no mahtaako iso osa sellaista edes tunteakaan. 🙂
Anonyymi kirjoitti:
Aivan. Ehkä miehet eivät ylipäänsä osaa rakastaa. Moni nainen kyllä kykenee rakastamaan lasta, joka ei ollut suunniteltu. Moni pystyy rakastamaan jopa sellaista lasta, joka on saanut alkunsa raiskauksesta. Miehen rakkaus on ... no mahtaako iso osa sellaista edes tunteakaan. 🙂
Juuh. Ja naiset pystyvät rakastamaan myös sitä yhtä abortoitavaa, joka jää syntymättä jokaista neljää syntyvää kohti. Jokaiselle rakkautta tarpeen mukaan.
- Anonyymi
scrg kirjoitti:
Juuh. Ja naiset pystyvät rakastamaan myös sitä yhtä abortoitavaa, joka jää syntymättä jokaista neljää syntyvää kohti. Jokaiselle rakkautta tarpeen mukaan.
Voi olla. Se tietänevät vain he, jotka ovat joskus abortin tehneet. muiden ei taida kannattaa edes yrittää ottaa tuohon kantaa, joten en ota.
Anonyymi kirjoitti:
Voi olla. Se tietänevät vain he, jotka ovat joskus abortin tehneet. muiden ei taida kannattaa edes yrittää ottaa tuohon kantaa, joten en ota.
Tulkitsen tätä keskustelua niin, että juuri naisten määritelmässä rakkaus = biologia. Kuka tahansa nainen tai simpanssinaaras tai rottanaaras ja lintuemo osaa rakastaa. He toimivat geeniensä puolesta sillä ymmärryksellä minkä luonto on heille suonut. Mitään kognitiivistä asiaan ei liity.
- Anonyymi
Pystyisin luopumaan mistä vaikka omasta elämästäni ihan heti.
- Anonyymi
En minäkään pidä omaa elämääni sellaisena, ettenkö voisi siitä luopua. En tosin ihan syyttäsuotta.
- Anonyymi
Tuo on niin syvältä pskaa. Mukava todeta, kun ei ole sairas eikä joudu sodassa perhettä puolustamaan.
- Anonyymi
tuollainen vähän hassuakin että miksi pitää miettiä jotasin tyttöjenkin asioitakin..
- Anonyymi
Elämä on taistelua resursseista. Sitä varten se käkikin toisten pesiin munii. Ihminen vain on keksinyt jeesustelun, kuinka joka-asiassa pitää olla koko maailman sosiaalitoimistona, vaikka omiakaan sairaita ei kyetä hoitamaan.
Miehet ja naiset ovat biologisesti erilaisia, ja heillä on ollut omat roolinsa evoluutiossa. Yksisilmäisestä naisnäkökulmasta pitäisi varmaan elättää kaikenmaailman pakolaiset, ja häntäheikkien lapset, mutta maailmassa on muitakin oikeutettuja näkökulmia ja siksi vihervasemmistolla ei olekaan 100% kannatusta. Nainen tietää biologisesti olevansa äiti. Isät ovat keränneet miljoona vuotta resursseja olematta täysin varma isyydestään. En halua elättää toisten lapsia, eikä Suomikaan ole meille taivaasta valmiiksi annettu, vaan itse se on rakennettu. Nykyisin vain vituttaa kaikki turhanpäiväinen jeesustelu ja vässyköinti, miltä ei saa olla enää missään rauhassa.- Anonyymi
Eli osaako mies sitten ollenkaan rakastaa, jos miehelle kyse on vain resursseista?
- Anonyymi
Aloituksessa oli esitetty vaihtoehtoinen ajatuskulku, jossa nainenkaan ei olisi varma äitiydestään. Luitko sitä lainkaan? Itselleni biologia ylipäänsä ei ole se oleellinen juttu, van olisin alunperinkin adoptoinut lapseni, jos se olisi juridisesti kevyempi prosessi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eli osaako mies sitten ollenkaan rakastaa, jos miehelle kyse on vain resursseista?
Ei välttämättä. Asia on monimutkaisempi. Häntäheikin poikasta en elätä, mutta tätä voisin rakastaa, vaikkei oma olekaan https://www.youtube.com/shorts/CfkYd_toByM
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei välttämättä. Asia on monimutkaisempi. Häntäheikin poikasta en elätä, mutta tätä voisin rakastaa, vaikkei oma olekaan https://www.youtube.com/shorts/CfkYd_toByM
Asia ei ole lainkaan monimutkainen. Joko rakastaa tai ei rakasta. Siinä ei ole mitään monimutkaista, jos oikeasti kykenee rakastamaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Asia ei ole lainkaan monimutkainen. Joko rakastaa tai ei rakasta. Siinä ei ole mitään monimutkaista, jos oikeasti kykenee rakastamaan.
Valikoiva rakkaus ei tarkoita, ettei rakasta ketään. Jos naiset eivät ylenpalttisessa tunteellisuudessaan hallitse tunteitaan, se ei tarkoita, että se on ainoa ja oikea tapa rakastaa. Ketju on turhanpäiväistä jeesustelua.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Valikoiva rakkaus ei tarkoita, ettei rakasta ketään. Jos naiset eivät ylenpalttisessa tunteellisuudessaan hallitse tunteitaan, se ei tarkoita, että se on ainoa ja oikea tapa rakastaa. Ketju on turhanpäiväistä jeesustelua.
Jos kykenee "rakastamaan valikoiden" niin silloin ei tunne koko rakkautta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Valikoiva rakkaus ei tarkoita, ettei rakasta ketään. Jos naiset eivät ylenpalttisessa tunteellisuudessaan hallitse tunteitaan, se ei tarkoita, että se on ainoa ja oikea tapa rakastaa. Ketju on turhanpäiväistä jeesustelua.
"Ketju on turhanpäiväistä jeesustelua."
Ketju näyttää harvinaisen raadollisesti millaista monen miehen "rakkaus" on. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos kykenee "rakastamaan valikoiden" niin silloin ei tunne koko rakkautta.
Kenties sammakot kudullaan samassa kasassa tuntevat rakkautta ja kaikkiykseyttä. Minä kieltäydyn. Minun ei tarvitse tuntea koko rakkautta sillätavoin. Valitsen itse huolinko tai annanko rakkauttani.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Ketju on turhanpäiväistä jeesustelua."
Ketju näyttää harvinaisen raadollisesti millaista monen miehen "rakkaus" on.Appaloosa on hyvä elokuva naisen rakkaudesta. Tämä ketju on hyvesignalointia asialla, joka tapahtuu naiselle yhtä todennäköisesti kuin lottovoitto.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kenties sammakot kudullaan samassa kasassa tuntevat rakkautta ja kaikkiykseyttä. Minä kieltäydyn. Minun ei tarvitse tuntea koko rakkautta sillätavoin. Valitsen itse huolinko tai annanko rakkauttani.
Koet siis olevasi sammakko? Se ainakin selittää jotain.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Appaloosa on hyvä elokuva naisen rakkaudesta. Tämä ketju on hyvesignalointia asialla, joka tapahtuu naiselle yhtä todennäköisesti kuin lottovoitto.
Ahaa. Et sitten omista omia ajatuksia. Kiitos tiedosta, että joku jossain on joskus jonkun elokuvan tehnyt. Tähtien Sotakin on varmasti hyvä kuvaus, jostakin.
- Anonyymi
En tietenkään luopuisi. Rakastan muitakin lapsia, esimerkiksi ystävien.
Tosin on niinkin, että lapsi olisi aika mahdotonta vaihtua synnytyssairaalassa. Tunnistan oman lapseni. Näin tekee myös suurin osa isistä.
Se tapaus, joka on ollut julkisuudessa.. siinä on kyse rahasta, kuten aika monessa muussakin asiassa. Miestä jurppii "vain" elatusmaksut ja on siksi täynnä vihaa, ei rakkautta. Herääkin kysymys onko sitä koskaan ollutkaan, lapseen tai lapsen äitiin. Monet eronneet miehet vihaavat elatusmaksuja, vaikka lapsi olisi tutkitusti ja varmasti biologinen.
- Sheena- Anonyymi
Oleelista ei oikeastaan ollut tilanteen mahdollisuus tai mahdottomuus, Tuo vaihtoehto oli esitetty vain erilaisena vaihtoehtona, mahdollistamaan ajatuskulkua. Esitin tuon vaihtoehdon juuri siksi, että jos sen kautta osain keskustelijoista olisi mahdollista miettiä niitä omia tunteitaan juurikin ilman "pyhää vihaa" ja kostonhimoa ja vitutusta rahan takia.
Ja kyllä, samaa minäkin olen pohtinut, että eivätkö nuo vaikkapa elatusmaksuista valittavat isät lainkaan rakasta lapsiaan. Mä kyllä ymmärrän, että sitä toista aikuista kohtaan voi tuntea vihaa, mutta en minä ainakaan ole koskaan vihannut lastani tai halunnut hänelle pahaa, vaikka kuinka olisin isäänsä vittuuntunut. - Anonyymi
Ja jos ajattelee, että tuo lapsen vaihtuminen sairaalassa olisi liian vaikea kuvitella, niin entäpä jos sukusolut vaikka olisivat vaihtuneet hedelmöityshoidossa. Entä jos munasolu onkin ollut väärän naisen tai siitiöt väärän miehen tai vaikka koko alkio on ollut ihan eri pariskunnan alkio ja se oma biologinen lapsi onkin sitten ihan muiden hoivissa. Tuo ei lopulta ole edes mitenkään ennenkuulumatonta.
Kauhea ajatus, mutta olen sitä mieltä, että jos minun lapseni olisi vaikka viisivuotiaana todettu vaihtuneeksi synnytyslaitoksella, niin en missään nimessä luopuisi tästä kasvattamastani lapsesta. - Toki haluaisin tutustua myös omaan biologiseen lapseeni ja selvittää mitkä hänen kasvuolosuhteensa ovat. - Jos hän olisi onnellinen, hän voisi kasvaa kasvattivanhempiensa luona ja pitäisimme vain yhteyttä, mutta jos hänellä olisi asiat huonosti, haluaisin olla hänen tukenaan tai, jos mahdollista, ottaa hänetkin luokseni.
Mutta siis lähtökohtaisena ajatuksena, kyllä äidin side lapseen syntyy nopeasti niin vahvaksi, että sitä ei horjuteta, vaikka tulisikin tietoon joku huijaus tai erehdys.- Anonyymi
Mä koen asian hyvin samoin. Minu lapseni on minun lapseni, oli biologia mikä tahansa. Tietysti haluaisin tuossa aloituksen tilanteessa hyvää myös sille omalle biologiselle lapselleni. Hän ei kuitenkaan pääsisi samalle tasolle sen kasvattamani lapsen kanssa, vielä moniin moniin vuosiin. Jo olisin hänen kanssaan tekemisissä, niin tietysti alkaisin välittää hänestä, mutta ei sitä yhteistä historia ja elettyä elämää olisi pitkään aikaan olemassa.
Anonyymi kirjoitti:
Mä koen asian hyvin samoin. Minu lapseni on minun lapseni, oli biologia mikä tahansa. Tietysti haluaisin tuossa aloituksen tilanteessa hyvää myös sille omalle biologiselle lapselleni. Hän ei kuitenkaan pääsisi samalle tasolle sen kasvattamani lapsen kanssa, vielä moniin moniin vuosiin. Jo olisin hänen kanssaan tekemisissä, niin tietysti alkaisin välittää hänestä, mutta ei sitä yhteistä historia ja elettyä elämää olisi pitkään aikaan olemassa.
Niin. Riippuu tietenkin siitä, kuinka nopeasti tuo erehdys huomataan. - Jos vaikka jo vuoden-parin päästä, niin silloin ollaan tilanteessa, jossa on hyvät mahdollisuudet luoda vielä läsnäoloa ja yhteistä historiaa. - Mitä kauemmin totuuden esiintulo kestää, sitä syvempi kuilu jää biologisen lapsen ja vanhemman väliin ja sitä tiiviimpi side kasvaa vanhemman ja 'kasvattilapsen' välille.
- Anonyymi
Xena-183 kirjoitti:
Niin. Riippuu tietenkin siitä, kuinka nopeasti tuo erehdys huomataan. - Jos vaikka jo vuoden-parin päästä, niin silloin ollaan tilanteessa, jossa on hyvät mahdollisuudet luoda vielä läsnäoloa ja yhteistä historiaa. - Mitä kauemmin totuuden esiintulo kestää, sitä syvempi kuilu jää biologisen lapsen ja vanhemman väliin ja sitä tiiviimpi side kasvaa vanhemman ja 'kasvattilapsen' välille.
Noinhan se menee. Pieneen lapseen on helppo luoda välejä. Sitten se muuttuu vaikeammaksi, kun lapsella on muutenkin omia juttujaan ja hän muutenkin pyrkii itsenäistymään. Onneksi se välien luominen sitten kuitenkin taas muuttuu yleensä helpommaksi, kun se aikuistumisen irtiotto on otettu. Monille ne omat biologiset juuret muutoinkin tulevat enemmän merkityksellisiksi vasta aikuistuttua. Se on kai ihan normaalia, kun vasta tuossa kohtaa niistä kuvioista oikeasti tajuaa jotain ja alkaa nähdä myös ne harmaan sävyt.
- Anonyymi
Juu, naisen voisi hylätä jos olisi pakko, lasta ei voi hylätä koskaan.
Kyllähän se on elämän mittainen suhde, jos syntymästä saakka olisi lasta hoitanut. Lapsiin kiintyy, ovat osa minuutta. Välittömiä, jotka syntymästä saakka aistivat kehosi, sydämenlyöntisi kun pidät lasta rintaa vasten. Se lämpö ja energia joka ihmisistä huokuu, muuttuu joksikin suuremmaksi.
Pienen lapsen kasvattaminen syntymästä saakka antaa usein enemmän mitä parisuhde, kaikkine hankaluuksineen, suruineen, huolestumisineen ja iloineen. Vastaus on siis en pitäisi asiaa kummoisena, lapset ovat lapsia.
AV- Anonyymi
Kyllä, aikuiselle voi olla vihainen ja aina ei ole mahdollista, eikä syytäkään, antaa anteeksi. Lapsi on kuitenkin siihen kaikkeen syytön. Minustakin on aivan käsittämätöntä, että jotkun (usein miehet) voivat noin vain laittaa syrjään lapsen, jota ovat kasvattaneet jo vuosia, vaikka se lapsi olisi todistetusti biologisesti omakin. Ihanaa kuull, että ihan kaikki miehet eivät ole vailla rakkautta niitä kohtaan, joita ovat ainakin joskus pitäneet omina lapsinaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä, aikuiselle voi olla vihainen ja aina ei ole mahdollista, eikä syytäkään, antaa anteeksi. Lapsi on kuitenkin siihen kaikkeen syytön. Minustakin on aivan käsittämätöntä, että jotkun (usein miehet) voivat noin vain laittaa syrjään lapsen, jota ovat kasvattaneet jo vuosia, vaikka se lapsi olisi todistetusti biologisesti omakin. Ihanaa kuull, että ihan kaikki miehet eivät ole vailla rakkautta niitä kohtaan, joita ovat ainakin joskus pitäneet omina lapsinaan.
Ne miehet eivät ole varmaan hoitaneet lasta kovinkaan paljoa? Vastuu kaikesta pieneen lapseen kuuluvasta ollut naisella?
Kyllä se lapsen hoitosuhde isään vaikuttaa. Kun joutuu miettimään miten sellaista, joka ei osaa puhua, voisi ymmärtää ja auttaa. Tietysti noin voi joskus olla sen äidinkin suhteen, mutta vauvaan sitä tutustuu aika syvästi ja tietää mikä hätä milloinkin on vaikka vauva ei puhu. Kommunikoi muulla tavalla, ilmein, elein, äänellä. Itkuakin on monenlaista.
Mitä enemmän tuntee itsensä tärkeäksi toiselle, sitä syvempi kiintymyssuhde syntyy? Vastapuoli eli vauva osoittaa kyllä menikö kaikki hyvin hymyllään.
AV - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ne miehet eivät ole varmaan hoitaneet lasta kovinkaan paljoa? Vastuu kaikesta pieneen lapseen kuuluvasta ollut naisella?
Kyllä se lapsen hoitosuhde isään vaikuttaa. Kun joutuu miettimään miten sellaista, joka ei osaa puhua, voisi ymmärtää ja auttaa. Tietysti noin voi joskus olla sen äidinkin suhteen, mutta vauvaan sitä tutustuu aika syvästi ja tietää mikä hätä milloinkin on vaikka vauva ei puhu. Kommunikoi muulla tavalla, ilmein, elein, äänellä. Itkuakin on monenlaista.
Mitä enemmän tuntee itsensä tärkeäksi toiselle, sitä syvempi kiintymyssuhde syntyy? Vastapuoli eli vauva osoittaa kyllä menikö kaikki hyvin hymyllään.
AVSitä mä tuolla aiemmin vähän spekuloinkin, että ovatko nuo kaikki sellaisia isiä, jotka eivät juurikaan ole lapsensa kanssa aikaa viettäneet. Joko noin, tai sitten heillä täytyy oikeasti olla jotain tunne-elämän ongelmia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sitä mä tuolla aiemmin vähän spekuloinkin, että ovatko nuo kaikki sellaisia isiä, jotka eivät juurikaan ole lapsensa kanssa aikaa viettäneet. Joko noin, tai sitten heillä täytyy oikeasti olla jotain tunne-elämän ongelmia.
Tai jos kyse on miehestä, joka on hoitanut ja hoivannut sitä lasta, niin sitten osa miehistä on tunne-elämältään todella pelottavan ailahtelevaisia ja epävakaita.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tai jos kyse on miehestä, joka on hoitanut ja hoivannut sitä lasta, niin sitten osa miehistä on tunne-elämältään todella pelottavan ailahtelevaisia ja epävakaita.
Osaavat ne naisetkin joskus olla epävakaita, jopa enemmän mitä miehet.
Ailahtelevaisuus kuuluu mielestäni ihmisluonteeseen, joskus voi tulla ns. "heikkoja hetkiä".
Väsymys, kiire, työelämän paineet, rahahuolet voivat vaikuttaa siihen miten ihmiset käyttäytyvät toisia ihmisiä kohtaan.
Jos lapsien äideiltä kysyttäisiin oletko tuntenut myös negatiivisia tunteita lasta kohtaan, rehellinen vastaus naisilta voisi olla 100 % kyllä. Samaan aikaan kysyttäessä rakkaudesta, vastaus olisi ettei ole syvempää rakkautta mitä äidin ja lapsen välinen suhde. Suuria tunteita, ei toista ilman toista.
Äidit tarvitsevat joskus miehen (yleensä isän) tukea lapsen kasvatuksessa ja elämässä, arkielämässä. Miehen ajatellessa lasta, ei ne pienet erimielisyydet ole mitään lapsen hyvinvoinnin kokonaiskuvassa. Aikuisten tulee olla jo aikuisia, kuka vanhemmuuteen lähtee, se vanhemmuuden kestäköön, vaikkei se aina helppoa ole.
AV - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Osaavat ne naisetkin joskus olla epävakaita, jopa enemmän mitä miehet.
Ailahtelevaisuus kuuluu mielestäni ihmisluonteeseen, joskus voi tulla ns. "heikkoja hetkiä".
Väsymys, kiire, työelämän paineet, rahahuolet voivat vaikuttaa siihen miten ihmiset käyttäytyvät toisia ihmisiä kohtaan.
Jos lapsien äideiltä kysyttäisiin oletko tuntenut myös negatiivisia tunteita lasta kohtaan, rehellinen vastaus naisilta voisi olla 100 % kyllä. Samaan aikaan kysyttäessä rakkaudesta, vastaus olisi ettei ole syvempää rakkautta mitä äidin ja lapsen välinen suhde. Suuria tunteita, ei toista ilman toista.
Äidit tarvitsevat joskus miehen (yleensä isän) tukea lapsen kasvatuksessa ja elämässä, arkielämässä. Miehen ajatellessa lasta, ei ne pienet erimielisyydet ole mitään lapsen hyvinvoinnin kokonaiskuvassa. Aikuisten tulee olla jo aikuisia, kuka vanhemmuuteen lähtee, se vanhemmuuden kestäköön, vaikkei se aina helppoa ole.
AVTässä ei nyt ollut lainkaan kysymys sukupuolien vertailusta. Kyllä äitikin voi lapsensa elämästä häipyä, mutta se on monin verroin harvinaisempaa.
Etkä nyt tainnut oikein ymmärtää mitä tarkoitin. Jos luet ketjua niin huomaat, että miesten rakkaus myös omana lapsenaan pitämäänsä kohtaan tuntuu olevan kovin ehdollista. Kuinkahan tolkuttoman ehdollista se siis onkaan kaikkia muita ihmisiä kohtaan, jos edes omaa lasta (tai sellaisena pitämäänsä) ei osata rakastaa ehtdoitta? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Osaavat ne naisetkin joskus olla epävakaita, jopa enemmän mitä miehet.
Ailahtelevaisuus kuuluu mielestäni ihmisluonteeseen, joskus voi tulla ns. "heikkoja hetkiä".
Väsymys, kiire, työelämän paineet, rahahuolet voivat vaikuttaa siihen miten ihmiset käyttäytyvät toisia ihmisiä kohtaan.
Jos lapsien äideiltä kysyttäisiin oletko tuntenut myös negatiivisia tunteita lasta kohtaan, rehellinen vastaus naisilta voisi olla 100 % kyllä. Samaan aikaan kysyttäessä rakkaudesta, vastaus olisi ettei ole syvempää rakkautta mitä äidin ja lapsen välinen suhde. Suuria tunteita, ei toista ilman toista.
Äidit tarvitsevat joskus miehen (yleensä isän) tukea lapsen kasvatuksessa ja elämässä, arkielämässä. Miehen ajatellessa lasta, ei ne pienet erimielisyydet ole mitään lapsen hyvinvoinnin kokonaiskuvassa. Aikuisten tulee olla jo aikuisia, kuka vanhemmuuteen lähtee, se vanhemmuuden kestäköön, vaikkei se aina helppoa ole.
AVJa negatiiviset tunteet ovat ihan normaali osa ihmisen elämää. Normaali ihminen ei kuitenkaan vain häivy, jos aidosti rakastaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tässä ei nyt ollut lainkaan kysymys sukupuolien vertailusta. Kyllä äitikin voi lapsensa elämästä häipyä, mutta se on monin verroin harvinaisempaa.
Etkä nyt tainnut oikein ymmärtää mitä tarkoitin. Jos luet ketjua niin huomaat, että miesten rakkaus myös omana lapsenaan pitämäänsä kohtaan tuntuu olevan kovin ehdollista. Kuinkahan tolkuttoman ehdollista se siis onkaan kaikkia muita ihmisiä kohtaan, jos edes omaa lasta (tai sellaisena pitämäänsä) ei osata rakastaa ehtdoitta?Tuskin naisetkaan osaavat rakastaa ehdoitta?
Lapsellehan asetetaan vaatimuksia, mitä kuuluu aamutoimiin , iltatoimiin jne.
Sovitaan pelisäännöt ja ehdot?!
Äidit osaavat olla joskus vaikeita jos lapset eivät ehtoja ja sääntöjä täytä. Eivät tunnu silloin kovin rakastavilta, kun tunteet jylläävät.
Tulee erimielisyyksiä, joita ratkomaan tarvitaan joskus myös se ailahteleva mies:)
Elämä on, ihmiset sen myötä.
AV - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuskin naisetkaan osaavat rakastaa ehdoitta?
Lapsellehan asetetaan vaatimuksia, mitä kuuluu aamutoimiin , iltatoimiin jne.
Sovitaan pelisäännöt ja ehdot?!
Äidit osaavat olla joskus vaikeita jos lapset eivät ehtoja ja sääntöjä täytä. Eivät tunnu silloin kovin rakastavilta, kun tunteet jylläävät.
Tulee erimielisyyksiä, joita ratkomaan tarvitaan joskus myös se ailahteleva mies:)
Elämä on, ihmiset sen myötä.
AVEtkö sinä rakasta lastasi ehdoitta? Kyllä minä rakastan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuskin naisetkaan osaavat rakastaa ehdoitta?
Lapsellehan asetetaan vaatimuksia, mitä kuuluu aamutoimiin , iltatoimiin jne.
Sovitaan pelisäännöt ja ehdot?!
Äidit osaavat olla joskus vaikeita jos lapset eivät ehtoja ja sääntöjä täytä. Eivät tunnu silloin kovin rakastavilta, kun tunteet jylläävät.
Tulee erimielisyyksiä, joita ratkomaan tarvitaan joskus myös se ailahteleva mies:)
Elämä on, ihmiset sen myötä.
AVEhdoitta rakastaminen ei tietenkään tarkoita, ettäkö lapsella ei olisi sääntöjä. Säännöt ovat rakkautta ja ne liittyvät kasvattamiseen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuskin naisetkaan osaavat rakastaa ehdoitta?
Lapsellehan asetetaan vaatimuksia, mitä kuuluu aamutoimiin , iltatoimiin jne.
Sovitaan pelisäännöt ja ehdot?!
Äidit osaavat olla joskus vaikeita jos lapset eivät ehtoja ja sääntöjä täytä. Eivät tunnu silloin kovin rakastavilta, kun tunteet jylläävät.
Tulee erimielisyyksiä, joita ratkomaan tarvitaan joskus myös se ailahteleva mies:)
Elämä on, ihmiset sen myötä.
AVSellainen ailahteleva mies, josta aloituksessa puhutaan, ei ole mukana ratkomassa mitään. Hän on häipynyt jo aikaa sitten, kuten ketjusta huomaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Etkö sinä rakasta lastasi ehdoitta? Kyllä minä rakastan.
Mjoo, oli vasta äidin ja tyttären välinen erimielisyys. Kahden "naisen" väliin on joskus mentävä erotuomariksi, lohduttaa molempia ymmärtämään toisiaan.
Naisilla on usein kovemmat kriteerit lähimmäisiään kohtaan, johtuu ehkä niistä syvemmistä tunteista.
Eilen kyllä tuntui naisella olevan niitä ehtoja enemmän, vaikka ei varmasti kysymys ollut rakkauden puutteesta omaa lastaan kohtaan. Mitä syvempi on rakkaus, sitä vaativampia, kontrolloivampia ihmiset tuntuvat toisiaan kohtaan olevan. Kuva siitä mitä toisen tulisi olla ja tehdä, se voi muuttua itsekkääksi, ei aina kuunnella toisen mielipiteitä jne.
Rakastanko siis lastani ehdoitta, kyllä, vaikkei hän aina tekisikään toivomusteni mukaan. Aiheuttaisi joskus pettymyksiä odotuksiin nähden. Vanhemmuus ei aina ole "pelkkää juhlaa". Se on myös tutkimusmatka itseensä, siihen miten erilaisissa tilanteissa itse käyttäytyy.
Tuo alkuperäinen kysymys on osa sitä prosessointia.
AV - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mjoo, oli vasta äidin ja tyttären välinen erimielisyys. Kahden "naisen" väliin on joskus mentävä erotuomariksi, lohduttaa molempia ymmärtämään toisiaan.
Naisilla on usein kovemmat kriteerit lähimmäisiään kohtaan, johtuu ehkä niistä syvemmistä tunteista.
Eilen kyllä tuntui naisella olevan niitä ehtoja enemmän, vaikka ei varmasti kysymys ollut rakkauden puutteesta omaa lastaan kohtaan. Mitä syvempi on rakkaus, sitä vaativampia, kontrolloivampia ihmiset tuntuvat toisiaan kohtaan olevan. Kuva siitä mitä toisen tulisi olla ja tehdä, se voi muuttua itsekkääksi, ei aina kuunnella toisen mielipiteitä jne.
Rakastanko siis lastani ehdoitta, kyllä, vaikkei hän aina tekisikään toivomusteni mukaan. Aiheuttaisi joskus pettymyksiä odotuksiin nähden. Vanhemmuus ei aina ole "pelkkää juhlaa". Se on myös tutkimusmatka itseensä, siihen miten erilaisissa tilanteissa itse käyttäytyy.
Tuo alkuperäinen kysymys on osa sitä prosessointia.
AVSe on teillä sitten sellaista. Pitääkö sanoa "otan osaa". Vaikka aika normaalia ihmiselämäähän se on, että toisinaan on ristiriitoja ja toisinaan ei. Tasapainoisella tunne-elämällä varustetut eivät kuitenkaan pakene niitä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se on teillä sitten sellaista. Pitääkö sanoa "otan osaa". Vaikka aika normaalia ihmiselämäähän se on, että toisinaan on ristiriitoja ja toisinaan ei. Tasapainoisella tunne-elämällä varustetut eivät kuitenkaan pakene niitä.
Jep, ongelmaa ei ole lapsessa. Mielestäni joskus äiditkin osaavat olla "puutteellisia" ja niin pitääkin olla. Pieniä juttuja, syventävät ihmisten tuntemusta ja keskinäistä tilannekuvaa.
Tänään kaikki oli taas loistavasti.
Lapsia on helppo käsitellä, aikuiset naiset eivät helppoja ole:)
Jos helppoa elämää hakee, kannattaa varmaan unohtaa naiset!
AV - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jep, ongelmaa ei ole lapsessa. Mielestäni joskus äiditkin osaavat olla "puutteellisia" ja niin pitääkin olla. Pieniä juttuja, syventävät ihmisten tuntemusta ja keskinäistä tilannekuvaa.
Tänään kaikki oli taas loistavasti.
Lapsia on helppo käsitellä, aikuiset naiset eivät helppoja ole:)
Jos helppoa elämää hakee, kannattaa varmaan unohtaa naiset!
AVKasvatusongelmat eivät kuitenkaan liity aloituksen aiheeseen mitenkään. Silloin sitä lasta kuitenkin kasvatetaan ja alotuksen aihe koskee aivan toista tilannetta.
- Anonyymi
hirvittävä joku mooyy otipyötäyttä tyyttä herätti iytseänikin joku menee järkytytävbän sduuri nopeus.
Mutt6aq t6oivoisin i6se e6t6tä haaveilija olisi iloinen sinänsä koska minäkin pidän hänes6ä sillä tavoin. Ei tuollaisia pitäisi päästä edes käymään. Jos koheltaa ilman kortsua, niin sitten isyystesti. Ja jos nainen on pettänyt, niin hän on tehnyt valintansa siinä vaiheessa.
- Anonyymi
Tuo ei oikeastaan ollut aloituksen aiheen kannalta lainkaan olennaista, mutta kiitos panoksestasi.
Anonyymi kirjoitti:
Tuo ei oikeastaan ollut aloituksen aiheen kannalta lainkaan olennaista, mutta kiitos panoksestasi.
Miltä osin en vastannut kysymykseen?
- Anonyymi
Palstakamu kirjoitti:
Miltä osin en vastannut kysymykseen?
Ketjua lukemalla se pitäisi selvitä. Aloituksessa oli kyse tunteista, rakkaudesta ja välittämisestä.
Anonyymi kirjoitti:
Ketjua lukemalla se pitäisi selvitä. Aloituksessa oli kyse tunteista, rakkaudesta ja välittämisestä.
Voisin rakastaa lasta kuin omaani, mutta petosta olisi vaikea niellä. Ja sitten tulisi ero ja nainen sanoisi, etten saisi tavata lasta kun en ole sen isä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ketjua lukemalla se pitäisi selvitä. Aloituksessa oli kyse tunteista, rakkaudesta ja välittämisestä.
Ei Palstakamu ymmärrä. Ja jos mietitään eläinmaailmaa, niin uros voi yrittää tappaa paritteluun tavoittelemansa naaraan lapsetm Eroaako ihmisuros niin paljoakaan eläimistä? Joskus eroa ei näytä olevan. Välittäminen ja rakastaminen ja vastuu pienistä toisen miehen siittämistä ihmiselämistä tuntuu olevan hyvin kaukainen ajatus.
- Anonyymi
Palstakamu kirjoitti:
Voisin rakastaa lasta kuin omaani, mutta petosta olisi vaikea niellä. Ja sitten tulisi ero ja nainen sanoisi, etten saisi tavata lasta kun en ole sen isä.
Nyt ei ollut oikeastaan lainkaan kyse siitä naisesta tai toisesta vanhemmasta. Viha ja katkeruus ovat taatusti ihan normaaleja tunteita tuossa tilanteessa, mutta onko sellainen koskaan rakastanutkaan sitä lastaan (sillä omanaanhan hän on sitä pitänyt), joka kohdistaa sen kaunan myös lapseensa ja voisi noin vain jättää sen lapsen, jota on kai ainakin esittänyt rakastavansa omanaan?
Jos olet rekistereissä merkitty lapsen isäksi, niin kuten nyt on lehdistä luettu, niin ei siitä isyydestä edes halutessaan niin helposti eroon pääse. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei Palstakamu ymmärrä. Ja jos mietitään eläinmaailmaa, niin uros voi yrittää tappaa paritteluun tavoittelemansa naaraan lapsetm Eroaako ihmisuros niin paljoakaan eläimistä? Joskus eroa ei näytä olevan. Välittäminen ja rakastaminen ja vastuu pienistä toisen miehen siittämistä ihmiselämistä tuntuu olevan hyvin kaukainen ajatus.
Uskon että lapselle on tärkeintä turvallinen aikuisuus. Mutta sekin on nähty, että lapsi kaipaa aikuistuessaan selvyyttä omista juuristaan. Oman biologisen vanhemman tunteminen on hyvin merkittävän tärkeää.
Ei voi vastuuttaa miehiä ottamaan vastuuta muiden lapsista, eikä monella ole edes sellaiseen kykyä oikeasti. Sen lisäksi vastuuttaminen lapsen taloudellisesta tuesta on epäoikeudenmukaista ja väärin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Uskon että lapselle on tärkeintä turvallinen aikuisuus. Mutta sekin on nähty, että lapsi kaipaa aikuistuessaan selvyyttä omista juuristaan. Oman biologisen vanhemman tunteminen on hyvin merkittävän tärkeää.
Ei voi vastuuttaa miehiä ottamaan vastuuta muiden lapsista, eikä monella ole edes sellaiseen kykyä oikeasti. Sen lisäksi vastuuttaminen lapsen taloudellisesta tuesta on epäoikeudenmukaista ja väärin."Turvallinen lapsuus"
Anonyymi kirjoitti:
Nyt ei ollut oikeastaan lainkaan kyse siitä naisesta tai toisesta vanhemmasta. Viha ja katkeruus ovat taatusti ihan normaaleja tunteita tuossa tilanteessa, mutta onko sellainen koskaan rakastanutkaan sitä lastaan (sillä omanaanhan hän on sitä pitänyt), joka kohdistaa sen kaunan myös lapseensa ja voisi noin vain jättää sen lapsen, jota on kai ainakin esittänyt rakastavansa omanaan?
Jos olet rekistereissä merkitty lapsen isäksi, niin kuten nyt on lehdistä luettu, niin ei siitä isyydestä edes halutessaan niin helposti eroon pääse.Eihän siitä eroon pääse. Omasta tyhmyydestä, siis siitä että on luottanut huoraan, pitää sitten maksaa 18 vuotta. Se on elinkautinen tuomio, joka kohdistetaan täysin väärään henkilöön, eli uhriin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Uskon että lapselle on tärkeintä turvallinen aikuisuus. Mutta sekin on nähty, että lapsi kaipaa aikuistuessaan selvyyttä omista juuristaan. Oman biologisen vanhemman tunteminen on hyvin merkittävän tärkeää.
Ei voi vastuuttaa miehiä ottamaan vastuuta muiden lapsista, eikä monella ole edes sellaiseen kykyä oikeasti. Sen lisäksi vastuuttaminen lapsen taloudellisesta tuesta on epäoikeudenmukaista ja väärin.Niitä juuria voidaan ja tuleekin puida ikätasoisesti, sitten kun lapsi itse on siihen valmis.
- Anonyymi
Palstakamu kirjoitti:
Eihän siitä eroon pääse. Omasta tyhmyydestä, siis siitä että on luottanut huoraan, pitää sitten maksaa 18 vuotta. Se on elinkautinen tuomio, joka kohdistetaan täysin väärään henkilöön, eli uhriin.
Edelleenkään tuo ei nyt oikein liity aloitukseen.
Anonyymi kirjoitti:
Edelleenkään tuo ei nyt oikein liity aloitukseen.
Ei kannata huijata isyysasioissa, niin ei tule kellekään paha mieli. Sellaisille naisille on varattu paikka syvimmässä helvetissä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Turvallinen lapsuus"
Olen jonkunverran surullinen koko tästä keskustelusta. Miehillä ei näytä olevan kykyä eikä tunnetta. Suurin osa palstalla puhuu naisista ja panemisesta, mikä oksettaa minua.
Muistan kun oma poikani toi yökylään alaluokilla ystävänsä, joka oli hieni ja hentoinen, varmaan puolta päätä lyhyempi omaa poikaani. Hän oli iloinen pieni villi viikari ja tuesin että ikävistä kotioloista kotoisin, alkoholia ja vankeutta. Hän oli pieni ja laiha, kylkiluut törröttivät rintakehästä. Tunsin suurta tarvetta nostaa hänet syliini ja helliä hetken, mutta jotenkin aavistin että se olisi hänelle epätavallista, niin jätin tekemättä. Illalla peittelin heidät molemmat sänkyyn ja luin iltasadun ja hyvänyön toivotulset. Poika totesi siihen, ettei hänen äiti tee näin koskaan. Jäi ikävä mieli ja suru siitä, ettei kaikki saa välittämistä yhtä paljon koskaan. - Anonyymi
Palstakamu kirjoitti:
Ei kannata huijata isyysasioissa, niin ei tule kellekään paha mieli. Sellaisille naisille on varattu paikka syvimmässä helvetissä.
Tuokaan ei liity mitenkään aloitukseen, kuten huomaat, jos luet ketjua. Mutta palataan asiaan, jos haluat keskustella ketjun aiheesta.
Anonyymi kirjoitti:
Olen jonkunverran surullinen koko tästä keskustelusta. Miehillä ei näytä olevan kykyä eikä tunnetta. Suurin osa palstalla puhuu naisista ja panemisesta, mikä oksettaa minua.
Muistan kun oma poikani toi yökylään alaluokilla ystävänsä, joka oli hieni ja hentoinen, varmaan puolta päätä lyhyempi omaa poikaani. Hän oli iloinen pieni villi viikari ja tuesin että ikävistä kotioloista kotoisin, alkoholia ja vankeutta. Hän oli pieni ja laiha, kylkiluut törröttivät rintakehästä. Tunsin suurta tarvetta nostaa hänet syliini ja helliä hetken, mutta jotenkin aavistin että se olisi hänelle epätavallista, niin jätin tekemättä. Illalla peittelin heidät molemmat sänkyyn ja luin iltasadun ja hyvänyön toivotulset. Poika totesi siihen, ettei hänen äiti tee näin koskaan. Jäi ikävä mieli ja suru siitä, ettei kaikki saa välittämistä yhtä paljon koskaan.Kannattaa olla rehellinen niissä isyysasioissa. Kuinka voit elää petoksessa?
Edelleen. Ongelma ei ole se että lapsi ei ole biologinen lapsi, vaan naisen petos.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen jonkunverran surullinen koko tästä keskustelusta. Miehillä ei näytä olevan kykyä eikä tunnetta. Suurin osa palstalla puhuu naisista ja panemisesta, mikä oksettaa minua.
Muistan kun oma poikani toi yökylään alaluokilla ystävänsä, joka oli hieni ja hentoinen, varmaan puolta päätä lyhyempi omaa poikaani. Hän oli iloinen pieni villi viikari ja tuesin että ikävistä kotioloista kotoisin, alkoholia ja vankeutta. Hän oli pieni ja laiha, kylkiluut törröttivät rintakehästä. Tunsin suurta tarvetta nostaa hänet syliini ja helliä hetken, mutta jotenkin aavistin että se olisi hänelle epätavallista, niin jätin tekemättä. Illalla peittelin heidät molemmat sänkyyn ja luin iltasadun ja hyvänyön toivotulset. Poika totesi siihen, ettei hänen äiti tee näin koskaan. Jäi ikävä mieli ja suru siitä, ettei kaikki saa välittämistä yhtä paljon koskaan...Siis äidillä oli jo uusi mies ja hänen kanssaan uusi lapsi. Paljon jää pieniä ihmisenalkuja vaille heille kuuluvaa välittämistä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen jonkunverran surullinen koko tästä keskustelusta. Miehillä ei näytä olevan kykyä eikä tunnetta. Suurin osa palstalla puhuu naisista ja panemisesta, mikä oksettaa minua.
Muistan kun oma poikani toi yökylään alaluokilla ystävänsä, joka oli hieni ja hentoinen, varmaan puolta päätä lyhyempi omaa poikaani. Hän oli iloinen pieni villi viikari ja tuesin että ikävistä kotioloista kotoisin, alkoholia ja vankeutta. Hän oli pieni ja laiha, kylkiluut törröttivät rintakehästä. Tunsin suurta tarvetta nostaa hänet syliini ja helliä hetken, mutta jotenkin aavistin että se olisi hänelle epätavallista, niin jätin tekemättä. Illalla peittelin heidät molemmat sänkyyn ja luin iltasadun ja hyvänyön toivotulset. Poika totesi siihen, ettei hänen äiti tee näin koskaan. Jäi ikävä mieli ja suru siitä, ettei kaikki saa välittämistä yhtä paljon koskaan.Aloittaja toteaa, että sama juttu. Tämä ketju tekee surulliseksi, mutta onneksi tässä on muutama miesoletetun viesti, joista käy ilmi, että mieskin osaa rakastaa ja välittää. Minusta ketjusta käy myöskin hyvin ilmi, että miksi moni mies ei löydä naista, eikä perheellisty. Kyllähän tuollainen tunnekylmyys ikävä kyllä käy muutenkin jutuista ilmi.
Anonyymi kirjoitti:
Aloittaja toteaa, että sama juttu. Tämä ketju tekee surulliseksi, mutta onneksi tässä on muutama miesoletetun viesti, joista käy ilmi, että mieskin osaa rakastaa ja välittää. Minusta ketjusta käy myöskin hyvin ilmi, että miksi moni mies ei löydä naista, eikä perheellisty. Kyllähän tuollainen tunnekylmyys ikävä kyllä käy muutenkin jutuista ilmi.
Ainahan sitä omaa uskottomuutta ja petollisuutta voi niinkin selitellä.
- Anonyymi
Palstakamu kirjoitti:
Ainahan sitä omaa uskottomuutta ja petollisuutta voi niinkin selitellä.
Näköjään kykenemättömyyttään rakastaa voi myöskin yrittää kovasti selitellä, 🙂
Tämä on oikeasti hyvin valaiseva ketju, vaikkakin myös surullinen. Anonyymi kirjoitti:
Näköjään kykenemättömyyttään rakastaa voi myöskin yrittää kovasti selitellä, 🙂
Tämä on oikeasti hyvin valaiseva ketju, vaikkakin myös surullinen.Hyvä jos saat tästä ketjusta oivalluksia. Toivottavasti kykenet jatkossa olemaan rehellinen miehellesi, mutta myös itsellesi. En voisi elää itseni kanssa, jos syyllistyisin tuollaiseen petokseen.
- Anonyymi
Palstakamu kirjoitti:
Ainahan sitä omaa uskottomuutta ja petollisuutta voi niinkin selitellä.
Olet ihan metsässä. Aloitus ei koske sitä asiaa. Et ymmärrä edes kysymystä.
Väännetään nyt rautalangasta näin.
Kykenisitkö välittämään jonkun tuntemattoman lapsesta, joka olisi annettu hoitoosi useaksi vuodeksi? - Anonyymi
Palstakamu kirjoitti:
Hyvä jos saat tästä ketjusta oivalluksia. Toivottavasti kykenet jatkossa olemaan rehellinen miehellesi, mutta myös itsellesi. En voisi elää itseni kanssa, jos syyllistyisin tuollaiseen petokseen.
Hassua, että te Harmiksen kanssa yritätte henkilöhyökätä, kun teillä ei ole mitään järkevää annettavaa ketjuun. Mä vastasin jo tuolla ylempänä Harmiksen samanmoiseen yritykseen. Lue sieltä, jos kiinnostaa, sillä noin idioottimaiseen yritykseen en viitsi vastata kahta kertaa. 🙂
Anonyymi kirjoitti:
Olet ihan metsässä. Aloitus ei koske sitä asiaa. Et ymmärrä edes kysymystä.
Väännetään nyt rautalangasta näin.
Kykenisitkö välittämään jonkun tuntemattoman lapsesta, joka olisi annettu hoitoosi useaksi vuodeksi?Kyllä, jos tietäisin ettei lapsi ole minun. Jos se taas esiteltäisiin minun omana lapsenani, niin petos tuntuisi karvaalta.
Anonyymi kirjoitti:
Hassua, että te Harmiksen kanssa yritätte henkilöhyökätä, kun teillä ei ole mitään järkevää annettavaa ketjuun. Mä vastasin jo tuolla ylempänä Harmiksen samanmoiseen yritykseen. Lue sieltä, jos kiinnostaa, sillä noin idioottimaiseen yritykseen en viitsi vastata kahta kertaa. 🙂
En koe tarvetta, kiitos.
- Anonyymi
Kun ap näyttää olevan niin hyveellisyyttä täynnä niin kysytäänpä vastaava tilanne kuin miehellä on tuossa hänen tarjoamassa valintatilanteessa. Ottaisiko ap toisen naisen lapsen täysillä elämäänsä hoivattavaksi tietäen että koska tahansa se onni hänetlä voidaan ottaa pois? Mehän tiedämme että ainakin puolet liitoista päättyy eroon ja likimain aina lapsi/lapset jää naiselle.
-harmiseikirj-- Anonyymi
Mä olen nähdäkseni asiaa monelta kantilta tässä ketjussa käsitellyt ja tuohon kysymykseesi aika monessakin kohtaa vastannut. Vastasin siihen mm. jo ihan itse aloituksessa. Kyllä, jos mä saisin kuulla, että vaikkapa munasolut olisivat keinohedelmöityksessä vaihtuneet, niin lapseni olisi silti minun lapseni. Minulle sillä yhteisellä ajalla ja elämällä on enemmän merkitystä kuin geeneillä. Koen antaneeni lapselle paljon enemmän kasvatuksella, kuin pelkillä geeneilläni.
Sanon sinulle saman kuin tuolla edellä, että kuten olemme lehdistä saaneet lukea, niin ei siitä juuridisesta isyydestään noin vain eroon pääse, vaikka tahtoisi. Ei äitikään pystyisi sitä jälkikäteen yhtään sen helpommin pois ottamaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä olen nähdäkseni asiaa monelta kantilta tässä ketjussa käsitellyt ja tuohon kysymykseesi aika monessakin kohtaa vastannut. Vastasin siihen mm. jo ihan itse aloituksessa. Kyllä, jos mä saisin kuulla, että vaikkapa munasolut olisivat keinohedelmöityksessä vaihtuneet, niin lapseni olisi silti minun lapseni. Minulle sillä yhteisellä ajalla ja elämällä on enemmän merkitystä kuin geeneillä. Koen antaneeni lapselle paljon enemmän kasvatuksella, kuin pelkillä geeneilläni.
Sanon sinulle saman kuin tuolla edellä, että kuten olemme lehdistä saaneet lukea, niin ei siitä juuridisesta isyydestään noin vain eroon pääse, vaikka tahtoisi. Ei äitikään pystyisi sitä jälkikäteen yhtään sen helpommin pois ottamaan.Et sinäkään oikeasti lähtisi kiintymään tilanteessa jossa koska tahansa sinut voidaan pelata ulos siitä tilanteesta täysin ilman oikeuksia.
-harmiseikirj- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Et sinäkään oikeasti lähtisi kiintymään tilanteessa jossa koska tahansa sinut voidaan pelata ulos siitä tilanteesta täysin ilman oikeuksia.
-harmiseikirj-Tuohonkin vastasin jo tuolla aiemmin. Kannattaisi lukea ketjua. No mä kopioin sen sulle tähän. "Itselleni juuri tuo " enkä myöskään kasvattamastani lapsesta, joka ei ole omani" on yksi suuri ongelma siinä miksi mun on vaikea ajatella parisuhdetta sellaisen kanssa, jolla on myös (pieniä) lapsia. Se olisi ihan kauhea tilanne, jos olisin useita vuosia jatkuvasti lapsen elämässä ja sitten yhtäkkiä eron myötä en muka olisikaan." Juridisella vanhemmalla tosin ei Suomessa tuollaista pelkoa ole, kun ei siitä vanhemmuudesta edes halutessaan täällä kovin helposti eroon pääse.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Et sinäkään oikeasti lähtisi kiintymään tilanteessa jossa koska tahansa sinut voidaan pelata ulos siitä tilanteesta täysin ilman oikeuksia.
-harmiseikirj-Ja siis kysehän ei ollut siitä, että "lähtisi kiintymään". Tai no ilmeisesti mies sitten ei oikeasti kiinny, vaan se on päätöskysymys. Ja tässähän nyt puhuttiin, että on jo pitkän aikaa pitänyt sitä lasta omanaan, joka on taas täysin eri tilanne. Kai se sitten on niin, että mies ei ylipäänsä osaa rakastaa ja kiintyä, ainakaan jos sinun ajatuksesi ovat lainkaan suuntaa-antavia.
Anonyymi kirjoitti:
Mä olen nähdäkseni asiaa monelta kantilta tässä ketjussa käsitellyt ja tuohon kysymykseesi aika monessakin kohtaa vastannut. Vastasin siihen mm. jo ihan itse aloituksessa. Kyllä, jos mä saisin kuulla, että vaikkapa munasolut olisivat keinohedelmöityksessä vaihtuneet, niin lapseni olisi silti minun lapseni. Minulle sillä yhteisellä ajalla ja elämällä on enemmän merkitystä kuin geeneillä. Koen antaneeni lapselle paljon enemmän kasvatuksella, kuin pelkillä geeneilläni.
Sanon sinulle saman kuin tuolla edellä, että kuten olemme lehdistä saaneet lukea, niin ei siitä juuridisesta isyydestään noin vain eroon pääse, vaikka tahtoisi. Ei äitikään pystyisi sitä jälkikäteen yhtään sen helpommin pois ottamaan.Entäs niin, että mies on ollut uskoton ja tuo sitten kotiin uuden mukulan sinulle hoidettavaksi. Rupeaisitko tuollaiseen järjestelyyn?
- Anonyymi
Palstakamu kirjoitti:
Entäs niin, että mies on ollut uskoton ja tuo sitten kotiin uuden mukulan sinulle hoidettavaksi. Rupeaisitko tuollaiseen järjestelyyn?
Et selvästikään tajua lainkaan mistä ketjussa on puhuttu. Tuo on täysin eri tilanne, kuin että hoidat lasta omanasi. Olen oikeasti pahoillani, jos sä et tajua eroa noiden välillä.
- Anonyymi
Palstakamu kirjoitti:
Entäs niin, että mies on ollut uskoton ja tuo sitten kotiin uuden mukulan sinulle hoidettavaksi. Rupeaisitko tuollaiseen järjestelyyn?
Ilman muuta kaikki naiset ryhtyisivät kun ovat niin hyvää tahtoa ja hyviä tekoja täynnä :D
-harmiseikirj- Anonyymi kirjoitti:
Et selvästikään tajua lainkaan mistä ketjussa on puhuttu. Tuo on täysin eri tilanne, kuin että hoidat lasta omanasi. Olen oikeasti pahoillani, jos sä et tajua eroa noiden välillä.
Kyseessä on täysin sama tilanne, ja nyt se ei yhtäkkiä olekaan ok? Tekopyhää.
- Anonyymi
Palstakamu kirjoitti:
Entäs niin, että mies on ollut uskoton ja tuo sitten kotiin uuden mukulan sinulle hoidettavaksi. Rupeaisitko tuollaiseen järjestelyyn?
Jos olet jo hoitanut ja kasvattanut sitä lasta vaikkapa viisi vuotta, niin ei sitä lasta silloin mistään yhtäkkiä sinulle kotiin tuoda. Sä olet jo elänyt sen lapsen kanssa viisi vuotta ja normaali ihminen on siinä kohtaa jo kiintynyt siihen lapseen. Sä et taida kyetä rakastamaan, jos et tuota tajua.
- Anonyymi
Palstakamu kirjoitti:
Kyseessä on täysin sama tilanne, ja nyt se ei yhtäkkiä olekaan ok? Tekopyhää.
Ei tietenkään ole. Tilanne on totaalisen eri.
Anonyymi kirjoitti:
Jos olet jo hoitanut ja kasvattanut sitä lasta vaikkapa viisi vuotta, niin ei sitä lasta silloin mistään yhtäkkiä sinulle kotiin tuoda. Sä olet jo elänyt sen lapsen kanssa viisi vuotta ja normaali ihminen on siinä kohtaa jo kiintynyt siihen lapseen. Sä et taida kyetä rakastamaan, jos et tuota tajua.
Mutta eikö se lapsi ansaitse äidin joka rakastaa häntä ehdoin tahdoin. Kuinka voit vain hylätä pienen avuttoman olennon vain sen tähden, että miehesi on ollut uskoton. Eihän se ole lapsen vika ;(
Anonyymi kirjoitti:
Ei tietenkään ole. Tilanne on totaalisen eri.
Tilanne on eri siinä määrin, että sukupuolet vaihtuivat vain toisinpäin. Mikä on sallittua naisille, ei olekaan nähtävästi sallittua miehille 🤪
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos olet jo hoitanut ja kasvattanut sitä lasta vaikkapa viisi vuotta, niin ei sitä lasta silloin mistään yhtäkkiä sinulle kotiin tuoda. Sä olet jo elänyt sen lapsen kanssa viisi vuotta ja normaali ihminen on siinä kohtaa jo kiintynyt siihen lapseen. Sä et taida kyetä rakastamaan, jos et tuota tajua.
"Jos olet jo hoitanut ja kasvattanut sitä lasta vaikkapa viisi vuotta, niin ei sitä lasta silloin mistään yhtäkkiä sinulle kotiin tuoda. "
Entäpä jos miehesi sitten kertoisi että "muistatkos silloin viisi vuotta sitten kun synnytettyäsi kävit siskosi luona? minä silloin vein sen sinun synnyttämän lapsen kirkon portaille ja laitoin tilalle rakastajattareni synnyttämän muksun jota olet nyt kasvattanut omanasi, että sitä minä vaan että jatketaanko ihan normaalisti, jos ei niin vihaat tuota minun ja rakastajattareni lasta selvästikin ja olet tunteeton ja kylmä ihminen jos haluat erota." Sinulle ei annettaisi edes mitään mahdollisuutta kiukuta tai tuntea surua asiasta kun olisit sitten kylmä ja tunteeton kaikkien mielestä, että ota vaan mitä maailma tarjoaa ja hymyile.
-harmiseikirj- - Anonyymi
Palstakamu kirjoitti:
Mutta eikö se lapsi ansaitse äidin joka rakastaa häntä ehdoin tahdoin. Kuinka voit vain hylätä pienen avuttoman olennon vain sen tähden, että miehesi on ollut uskoton. Eihän se ole lapsen vika ;(
Sitä sinun täytyy pohtia omassa ketjussasi. Tuo on niin täydellisen eri tilanne, kuin mistä tässä puhutaan, että sitä ei voi tässä käsitellä.
- Anonyymi
Palstakamu kirjoitti:
Tilanne on eri siinä määrin, että sukupuolet vaihtuivat vain toisinpäin. Mikä on sallittua naisille, ei olekaan nähtävästi sallittua miehille 🤪
Myös koko tilanne on täydellisen erilainen. Siinä ei ole mitään samaa kuin mistä aloituksessa puhutaan.
Anonyymi kirjoitti:
Sitä sinun täytyy pohtia omassa ketjussasi. Tuo on niin täydellisen eri tilanne, kuin mistä tässä puhutaan, että sitä ei voi tässä käsitellä.
Kyseessä on täysin sama asia, joten voit pohtia asiaa tässä samalla.
- Anonyymi
Palstakamu kirjoitti:
Tilanne on eri siinä määrin, että sukupuolet vaihtuivat vain toisinpäin. Mikä on sallittua naisille, ei olekaan nähtävästi sallittua miehille 🤪
Sivusta: tilanne on täysin eri, vaikka sukupuolet olisi mitenpäin. Kyse oli siitä, että vauvasta asti pitää lasta omanaan ja sitten selviää, ettei se olekaan biologisesti oma. Voiko lasta edelleen rakastaa? Naiselle ainoa vastaava tilanne olisi: sairaalassa vauva on vaihtunut ja hän on hoitanut ja rakastanut lasta omanaan. Sitten naiselle selviäisi, vaikka lapsen ollessa 5v., että lapsi ei olekaan biologisesti hänen, vaan jonkun toisen. Loppuisiko rakkaus?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Jos olet jo hoitanut ja kasvattanut sitä lasta vaikkapa viisi vuotta, niin ei sitä lasta silloin mistään yhtäkkiä sinulle kotiin tuoda. "
Entäpä jos miehesi sitten kertoisi että "muistatkos silloin viisi vuotta sitten kun synnytettyäsi kävit siskosi luona? minä silloin vein sen sinun synnyttämän lapsen kirkon portaille ja laitoin tilalle rakastajattareni synnyttämän muksun jota olet nyt kasvattanut omanasi, että sitä minä vaan että jatketaanko ihan normaalisti, jos ei niin vihaat tuota minun ja rakastajattareni lasta selvästikin ja olet tunteeton ja kylmä ihminen jos haluat erota." Sinulle ei annettaisi edes mitään mahdollisuutta kiukuta tai tuntea surua asiasta kun olisit sitten kylmä ja tunteeton kaikkien mielestä, että ota vaan mitä maailma tarjoaa ja hymyile.
-harmiseikirj-Minun lapseni on minun lapseni, ei se mihinkään muuttuisi. Lapsihan selväsi olisi minun juridisesti, jos olisin hänen asioitaan voinut täysin ongelmitta siihen asti hoitaa. Tuossa tilanteessa tietysti olisi varma, että tekisin myös heti rikosilmoituksen ja alkaisi poliisin avulla selvittää missä oma biologinen lapseni on ja hakisin hänen huoltajuuttaan itselleni, jos se olisi tarpeen. Jos hänellä kuitenkin olisi kaikki hyvin ja hyvä kasvattiperhe, niin sitten olisin vain yhteydessä hänen vanhempiinsa tilanteen tiimoilta ja toivoisin, että he jossain kohtaa kertoisivat lapselle, että olen olemassa, enkä ole todellakaan tarkoituksella hylännyt häntä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Jos olet jo hoitanut ja kasvattanut sitä lasta vaikkapa viisi vuotta, niin ei sitä lasta silloin mistään yhtäkkiä sinulle kotiin tuoda. "
Entäpä jos miehesi sitten kertoisi että "muistatkos silloin viisi vuotta sitten kun synnytettyäsi kävit siskosi luona? minä silloin vein sen sinun synnyttämän lapsen kirkon portaille ja laitoin tilalle rakastajattareni synnyttämän muksun jota olet nyt kasvattanut omanasi, että sitä minä vaan että jatketaanko ihan normaalisti, jos ei niin vihaat tuota minun ja rakastajattareni lasta selvästikin ja olet tunteeton ja kylmä ihminen jos haluat erota." Sinulle ei annettaisi edes mitään mahdollisuutta kiukuta tai tuntea surua asiasta kun olisit sitten kylmä ja tunteeton kaikkien mielestä, että ota vaan mitä maailma tarjoaa ja hymyile.
-harmiseikirj-Tietysti eroaisin heti ja hakisin yksinhuoltajuutta ja luultavasti tuollaisen teon jälkeen sen saisinkin.
Anonyymi kirjoitti:
Sivusta: tilanne on täysin eri, vaikka sukupuolet olisi mitenpäin. Kyse oli siitä, että vauvasta asti pitää lasta omanaan ja sitten selviää, ettei se olekaan biologisesti oma. Voiko lasta edelleen rakastaa? Naiselle ainoa vastaava tilanne olisi: sairaalassa vauva on vaihtunut ja hän on hoitanut ja rakastanut lasta omanaan. Sitten naiselle selviäisi, vaikka lapsen ollessa 5v., että lapsi ei olekaan biologisesti hänen, vaan jonkun toisen. Loppuisiko rakkaus?
Mutta juuri tuolla ylempänä joku Jeesusteli, kuinka tunsi rakkautta yökylässä olleeseen lapseen. Miksei siis voisi tuntea rakkautta miehen uuteen mukulaankin?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Jos olet jo hoitanut ja kasvattanut sitä lasta vaikkapa viisi vuotta, niin ei sitä lasta silloin mistään yhtäkkiä sinulle kotiin tuoda. "
Entäpä jos miehesi sitten kertoisi että "muistatkos silloin viisi vuotta sitten kun synnytettyäsi kävit siskosi luona? minä silloin vein sen sinun synnyttämän lapsen kirkon portaille ja laitoin tilalle rakastajattareni synnyttämän muksun jota olet nyt kasvattanut omanasi, että sitä minä vaan että jatketaanko ihan normaalisti, jos ei niin vihaat tuota minun ja rakastajattareni lasta selvästikin ja olet tunteeton ja kylmä ihminen jos haluat erota." Sinulle ei annettaisi edes mitään mahdollisuutta kiukuta tai tuntea surua asiasta kun olisit sitten kylmä ja tunteeton kaikkien mielestä, että ota vaan mitä maailma tarjoaa ja hymyile.
-harmiseikirj-Lisään tähän vielä jotta tilanne saataisiin vastaamaan miehen kokemusta paremmin niin tuo edellisessä avautuva mies vielä naureskelisi että tiedäthän että sinun kanssa en koskaan lasta halunnutkaan, jos niin olisi käynyt se olisi ollut vahinko mutta onneksi käytin ehkäisyä koko ajan ja tein lapsen paremmalle naiselle jonka lasta sinä nyt saat elättää sen aikaa kun katson sopivaksi.
-harmiseikirj- - Anonyymi
Palstakamu kirjoitti:
Kyseessä on täysin sama asia, joten voit pohtia asiaa tässä samalla.
Kyseessä on täysin erilainen asia. Harmis näköjään huomasi miten totaalisen erilaisesta kuvieota on kyse, kun yritti sitä vähän enemmän samantyyliseksi muokata. Tosin naisen, jonka lapsen voisi vaihtaa hänen huomaamattaan täytyisi olla vähintään sokea, jos ei huomaisi lapsen vaihtuneen. Lisäksi hänen luultavasti pitäisi olla myös kuuro, sillä ainakin minä erotin oman vauvani itkun muiden itkun joukosta jo synnärillä ja hän tuoksuikin erilaiselta, joten senkin aistin pitäisi naiselta puuttua. Muutoin kuitenkin paljon samantyyppisempi skenaario.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sivusta: tilanne on täysin eri, vaikka sukupuolet olisi mitenpäin. Kyse oli siitä, että vauvasta asti pitää lasta omanaan ja sitten selviää, ettei se olekaan biologisesti oma. Voiko lasta edelleen rakastaa? Naiselle ainoa vastaava tilanne olisi: sairaalassa vauva on vaihtunut ja hän on hoitanut ja rakastanut lasta omanaan. Sitten naiselle selviäisi, vaikka lapsen ollessa 5v., että lapsi ei olekaan biologisesti hänen, vaan jonkun toisen. Loppuisiko rakkaus?
Tai sitten vaikka tehty hedelmöityshoito ja munasolut vaihtuneet. Tuota on jopa tapahtunut.
Anonyymi kirjoitti:
Kyseessä on täysin erilainen asia. Harmis näköjään huomasi miten totaalisen erilaisesta kuvieota on kyse, kun yritti sitä vähän enemmän samantyyliseksi muokata. Tosin naisen, jonka lapsen voisi vaihtaa hänen huomaamattaan täytyisi olla vähintään sokea, jos ei huomaisi lapsen vaihtuneen. Lisäksi hänen luultavasti pitäisi olla myös kuuro, sillä ainakin minä erotin oman vauvani itkun muiden itkun joukosta jo synnärillä ja hän tuoksuikin erilaiselta, joten senkin aistin pitäisi naiselta puuttua. Muutoin kuitenkin paljon samantyyppisempi skenaario.
En edelleenkään lukenut Harmiksen kommentteja.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lisään tähän vielä jotta tilanne saataisiin vastaamaan miehen kokemusta paremmin niin tuo edellisessä avautuva mies vielä naureskelisi että tiedäthän että sinun kanssa en koskaan lasta halunnutkaan, jos niin olisi käynyt se olisi ollut vahinko mutta onneksi käytin ehkäisyä koko ajan ja tein lapsen paremmalle naiselle jonka lasta sinä nyt saat elättää sen aikaa kun katson sopivaksi.
-harmiseikirj-Sekään ei muuttaisi rakkauta lapseeni. En mä ala vihata lasta, vaikka toista aikuista vihaisinkin. Ei se lapsen vika ole, jos aikuinen on kelvoton.
- Anonyymi
Palstakamu kirjoitti:
Entäs niin, että mies on ollut uskoton ja tuo sitten kotiin uuden mukulan sinulle hoidettavaksi. Rupeaisitko tuollaiseen järjestelyyn?
Jos haluat keksiä vastaavan version toisinpäin, niin näin: nainen olisi synnytyssairaalassa ja mies toisi vauvahuoneesta hänelle vauvan, joka on miehen toisen naisen ( salasuhde) vauva. Sanoisi, että tämä on meidän yhteinen vauvamme. Ja naisen biologinen vauva jäisi toiselle naiselle. Nainen olisi äitinä vauvalle, kunnes tämä täyttäisi 5v.ja sitten mies paljastaisi, ettei vauva olekaan biologisesti naisen. Hylkäisikö nainen lapsen, jota on pitänyt omanaan 5 vuotta? En usko, miehen voisi hylätä, mutta tuskin lasta. Ei rakkaus lapseen mihinkään katoaisi, vaikkei se biologisesti oma olekaan.
- Anonyymi
Palstakamu kirjoitti:
En edelleenkään lukenut Harmiksen kommentteja.
Sille en mahda mitään. Hän kuitenkin osasi keksiä paljon toimivamman skenaarion. Pojot hänelle. 👍
Anonyymi kirjoitti:
Sille en mahda mitään. Hän kuitenkin osasi keksiä paljon toimivamman skenaarion. Pojot hänelle. 👍
Millaisia pojoja hän saa? Jonkun toisen miehen mukuloita :D
- Anonyymi
Palstakamu kirjoitti:
Millaisia pojoja hän saa? Jonkun toisen miehen mukuloita :D
Saat ihan itse päättää miksi ne kuvittelet.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sekään ei muuttaisi rakkauta lapseeni. En mä ala vihata lasta, vaikka toista aikuista vihaisinkin. Ei se lapsen vika ole, jos aikuinen on kelvoton.
Eihän tässä kukaan mieskään ole kasta vihannut, rehellieesti vain kerromme että eptturin kanssa olisi mahdotonta jatkaa suhdetta ja realisteina ymmärrämme että lapsi jäisi siinä samalla, eihän miehellä olisi mitään oikeuksia hänen suhteen kun ei olisi edes biologista isyyttä, silloin sentään saisi suppean tapaamisoikeuden jos ei nainen sitä päätä estää.
-harmiseikirj- - Anonyymi
Palstakamu kirjoitti:
Millaisia pojoja hän saa? Jonkun toisen miehen mukuloita :D
Valitettavasti näin se mailmaa toimii, miehen pojo on usein negatiivinen. Naisen eurokin on sentään jotain, miehen eurossa on aina miinusmerkki edessä jos nainen on jotenkin osallisena :D
-harmiseikirj- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eihän tässä kukaan mieskään ole kasta vihannut, rehellieesti vain kerromme että eptturin kanssa olisi mahdotonta jatkaa suhdetta ja realisteina ymmärrämme että lapsi jäisi siinä samalla, eihän miehellä olisi mitään oikeuksia hänen suhteen kun ei olisi edes biologista isyyttä, silloin sentään saisi suppean tapaamisoikeuden jos ei nainen sitä päätä estää.
-harmiseikirj-Ei vihasta, mutta et sinä myöskään rakkaudesta puhu. Kyllä siihen vihaa tarvitaan, jos omana kasvattamansa lapsen pystyy hylkäämään. Jos ei, niin sitten on kyllä täydellisen tunteeton olento.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eihän tässä kukaan mieskään ole kasta vihannut, rehellieesti vain kerromme että eptturin kanssa olisi mahdotonta jatkaa suhdetta ja realisteina ymmärrämme että lapsi jäisi siinä samalla, eihän miehellä olisi mitään oikeuksia hänen suhteen kun ei olisi edes biologista isyyttä, silloin sentään saisi suppean tapaamisoikeuden jos ei nainen sitä päätä estää.
-harmiseikirj-Kuka on missään sanonut, että petturin kanssa pitäisi olla suhteessa. Lapsi ei lainkaan realistisesti jää, jos häntä rakastaa. Jos taas ei kykene rakastamaan, niin sitten se varmasti on hyvin helppoa.
Anonyymi kirjoitti:
Ei vihasta, mutta et sinä myöskään rakkaudesta puhu. Kyllä siihen vihaa tarvitaan, jos omana kasvattamansa lapsen pystyy hylkäämään. Jos ei, niin sitten on kyllä täydellisen tunteeton olento.
Siihen tarvitaan vihaa, jos pettää miehensä pahimmalla mahdollisella tavalla.
- Anonyymi
Palstakamu kirjoitti:
Mutta juuri tuolla ylempänä joku Jeesusteli, kuinka tunsi rakkautta yökylässä olleeseen lapseen. Miksei siis voisi tuntea rakkautta miehen uuteen mukulaankin?
Voi aivan hyvin tunteakin, miksei tuntisi. Tilanne vain olisi aivan eri, koska sitä lasta ei olisi hoitanut luullen omakseen, joka voimistaa aika paljon enemmän tunnesidettä,ainakin naisella.
- Anonyymi
Palstakamu kirjoitti:
Siihen tarvitaan vihaa, jos pettää miehensä pahimmalla mahdollisella tavalla.
Totesin jo tuolla aiemmin sinulle, että tuo on aloituksen aiheen kannalta täysin epäoleellista. Jos oikeasti kokee noin, niin silloin lasta rakastava hakisi yksinhuoltajuutta, ei hylkäisi sitä lasta noin paskana ihmisenä pitämänsä naisen käsiin.
Anonyymi kirjoitti:
Voi aivan hyvin tunteakin, miksei tuntisi. Tilanne vain olisi aivan eri, koska sitä lasta ei olisi hoitanut luullen omakseen, joka voimistaa aika paljon enemmän tunnesidettä,ainakin naisella.
Tilanne on täsmälleen sama. Ja naisen kannattaa miettiä sitä tunnesidettä mieheensä siinä vaiheessa, kun meinaa syyllistyä petokseen.
Anonyymi kirjoitti:
Totesin jo tuolla aiemmin sinulle, että tuo on aloituksen aiheen kannalta täysin epäoleellista. Jos oikeasti kokee noin, niin silloin lasta rakastava hakisi yksinhuoltajuutta, ei hylkäisi sitä lasta noin paskana ihmisenä pitämänsä naisen käsiin.
Mutta eihän se olisi edes minun.
Mutta miksi sinä et kykenisi hoitamaan toisen naisen lasta?- Anonyymi
Palstakamu kirjoitti:
Tilanne on täsmälleen sama. Ja naisen kannattaa miettiä sitä tunnesidettä mieheensä siinä vaiheessa, kun meinaa syyllistyä petokseen.
Ei se ole lainkaan sama. Tilanne on täysin eri. Sä et osaa nähdä lasta ihmisenä, jota rakastaisit. Peilaat tilannetta koko ajan siihen naiseen, siihen toiseen aikuiseen. Tuossa tilanteesaa ei ole vain kahta ihmistä, vaan kolme.
- Anonyymi
Palstakamu kirjoitti:
Siihen tarvitaan vihaa, jos pettää miehensä pahimmalla mahdollisella tavalla.
Eli sinun rakkautesi on ehdollista ja liittyy vain biologiaan. Et rakastaisi lastasi lainkaan ihmisenä, vaan pelkkänä geenikimppuna.
Anonyymi kirjoitti:
Ei se ole lainkaan sama. Tilanne on täysin eri. Sä et osaa nähdä lasta ihmisenä, jota rakastaisit. Peilaat tilannetta koko ajan siihen naiseen, siihen toiseen aikuiseen. Tuossa tilanteesaa ei ole vain kahta ihmistä, vaan kolme.
Miksi et voisi rakastaa miehen sivusuhteesta syntynyttä lasta omanasi? Aika kylmää.
Anonyymi kirjoitti:
Eli sinun rakkautesi on ehdollista ja liittyy vain biologiaan. Et rakastaisi lastasi lainkaan ihmisenä, vaan pelkkänä geenikimppuna.
Eli siis voisit rakastaa miehesi sivusuhdelasta?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei vihasta, mutta et sinä myöskään rakkaudesta puhu. Kyllä siihen vihaa tarvitaan, jos omana kasvattamansa lapsen pystyy hylkäämään. Jos ei, niin sitten on kyllä täydellisen tunteeton olento.
Kuule kun nmaailma on sellainen. Minä olen jonkin verran erään biologisesta erotetun isän murheita joutunut kuuntelemaan kun hyvä kaveri, voin kertoa ettei mies ole tunteeton mutta kun mitään ei voi asialle jos kaikki yhteydenottoyritykset tyrmätään ja lapsi opetetaan olemaan vastaamatta jos isä soittaa. Siinä vain täytyy päättää haluatko kärsiä vuosia, kenties vuosikymmeniä vai aloitatko surutyön samantien. On tosi vaikea rakastaa jos ei saa mitään vastakaikua.
-harmiseikirj- - Anonyymi
Palstakamu kirjoitti:
Siihen tarvitaan vihaa, jos pettää miehensä pahimmalla mahdollisella tavalla.
Kuten totesin tuolla aiemmin pariinkin kertaan, niin tuon pitäsi olla rangaistava teko, siis isyydestä valehtelun. Ihan samalla tavalla kuin totesin tuossa Harmiksen skenaarioon, että tekisin ensimmäisenä rikosilmoituksen, koska lapsen kaappaaminen ja hylkääminen johonkin on ehdottomasti rangaistava teko. Myös tuon isyyshuijauksen pitäisi olla tosiaan rangaistava teko, siitä pitäisi olla mahdollista tehdä rikosilmoitus ja sitten se tietysti ehdottomasti pitäisi tehdä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuule kun nmaailma on sellainen. Minä olen jonkin verran erään biologisesta erotetun isän murheita joutunut kuuntelemaan kun hyvä kaveri, voin kertoa ettei mies ole tunteeton mutta kun mitään ei voi asialle jos kaikki yhteydenottoyritykset tyrmätään ja lapsi opetetaan olemaan vastaamatta jos isä soittaa. Siinä vain täytyy päättää haluatko kärsiä vuosia, kenties vuosikymmeniä vai aloitatko surutyön samantien. On tosi vaikea rakastaa jos ei saa mitään vastakaikua.
-harmiseikirj-Jos ei lapsestaan välitä, niin mikäs siinä. Ei kukaan kiellä lasta hylkäämästä. Ikävä kyllä se ei myöskään ole rikollista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos ei lapsestaan välitä, niin mikäs siinä. Ei kukaan kiellä lasta hylkäämästä. Ikävä kyllä se ei myöskään ole rikollista.
Entäs toisinpäin sekin, ei kukaan kiellä lasta hylkäämästä isäänsä ja valitettavasti aika monet naiset toimii niin että manipuloivat lapsen hylkäämään, mitä isä siinä tapauksessa asialle voi jos manipuoloitu lapsi ei halua pitää mitään yhteyttä? ei mitään. Kukaan ei halua uskoa äidistään pahaa, ehkä vasta aikuisena lapsi hoksaa että äiti ei ehkä ihan aina puhunutkaan ihan totta isästä puhuessaan, kuinka se hylkäsi ja jätti, voi olla että sitten vasta jos sittenkään saa tai haluaa kuulla isän version asioista.
-harmiseikirj- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Entäs toisinpäin sekin, ei kukaan kiellä lasta hylkäämästä isäänsä ja valitettavasti aika monet naiset toimii niin että manipuloivat lapsen hylkäämään, mitä isä siinä tapauksessa asialle voi jos manipuoloitu lapsi ei halua pitää mitään yhteyttä? ei mitään. Kukaan ei halua uskoa äidistään pahaa, ehkä vasta aikuisena lapsi hoksaa että äiti ei ehkä ihan aina puhunutkaan ihan totta isästä puhuessaan, kuinka se hylkäsi ja jätti, voi olla että sitten vasta jos sittenkään saa tai haluaa kuulla isän version asioista.
-harmiseikirj-Niinhän se lakikin sanoo, että lapsella on oikeus vanhempaansa, ei vanhemmalla lapseensa. Tosin lakin kuitenkin valvoo lähinnä vain vanhemman oikeutta lapseensa ja lapsi voidaan jopa pakottaa tapaamaan vanhempansa, mutta vanhempaa ei koskaan pakoteta tapaamaan lastaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Entäs toisinpäin sekin, ei kukaan kiellä lasta hylkäämästä isäänsä ja valitettavasti aika monet naiset toimii niin että manipuloivat lapsen hylkäämään, mitä isä siinä tapauksessa asialle voi jos manipuoloitu lapsi ei halua pitää mitään yhteyttä? ei mitään. Kukaan ei halua uskoa äidistään pahaa, ehkä vasta aikuisena lapsi hoksaa että äiti ei ehkä ihan aina puhunutkaan ihan totta isästä puhuessaan, kuinka se hylkäsi ja jätti, voi olla että sitten vasta jos sittenkään saa tai haluaa kuulla isän version asioista.
-harmiseikirj-Jos niiden sossutätien oikeati kokee toimineen väärin, niin rikosilmoituksia kehiin. He toimivat virkavastuulla ja jos asioista oikeasti välittää, niin sitten nostaa metelin. Jos omasta lapsestani olisi kysymys, niin mä en hiljenisi edes kunnianloukkaussyytteillä. Siinähän syyttelisivät ja pistäisivät vaikka linnaan, mutta asia tulisi taatusti erittäin julkiseksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niinhän se lakikin sanoo, että lapsella on oikeus vanhempaansa, ei vanhemmalla lapseensa. Tosin lakin kuitenkin valvoo lähinnä vain vanhemman oikeutta lapseensa ja lapsi voidaan jopa pakottaa tapaamaan vanhempansa, mutta vanhempaa ei koskaan pakoteta tapaamaan lastaan.
Nyt kun otit lain mukaan niin eikös se mene niin että lain silmissä lapsella on vain biologiset vanhemmat tai sitten laillistetut holhoajat mutta joku kuvioissa mukana ollut varaisä ei ole yhtään mitään? eli vaikka kuinka olisi sen mainitsemasi viisi vuotta ollut kuvioissa ei hänellä lain mukaan ole mitään oikeuksia, kaikki oikeudet mitä hän kenties eron tullen saisi riippuisi ihan sen petturiäidin hyvästä tahdosta antaako tavata lasta tai mitenkään muutenkaan olla tekemisissä.
-harmiseikirj- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nyt kun otit lain mukaan niin eikös se mene niin että lain silmissä lapsella on vain biologiset vanhemmat tai sitten laillistetut holhoajat mutta joku kuvioissa mukana ollut varaisä ei ole yhtään mitään? eli vaikka kuinka olisi sen mainitsemasi viisi vuotta ollut kuvioissa ei hänellä lain mukaan ole mitään oikeuksia, kaikki oikeudet mitä hän kenties eron tullen saisi riippuisi ihan sen petturiäidin hyvästä tahdosta antaako tavata lasta tai mitenkään muutenkaan olla tekemisissä.
-harmiseikirj-Lapsella tosiaan on huoltajat. sitten on kyllä mies aika heikosti asioista perillä, jos ei tiedä onko lapsensa huoltaja vai ei. Miten sellaista voisi kuvitella omakseen, jonka isäksi ei ole merkitty?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nyt kun otit lain mukaan niin eikös se mene niin että lain silmissä lapsella on vain biologiset vanhemmat tai sitten laillistetut holhoajat mutta joku kuvioissa mukana ollut varaisä ei ole yhtään mitään? eli vaikka kuinka olisi sen mainitsemasi viisi vuotta ollut kuvioissa ei hänellä lain mukaan ole mitään oikeuksia, kaikki oikeudet mitä hän kenties eron tullen saisi riippuisi ihan sen petturiäidin hyvästä tahdosta antaako tavata lasta tai mitenkään muutenkaan olla tekemisissä.
-harmiseikirj-Lain mukaan lapsella on vanhemmat. Laki ei ota mitään kantaa biologiaan. Lapsen isä on se, joka on lapsen omakseen tunnustanut tai joka on ollut naimisissa lapsen äidin kanssa. Biologisella ei ole mitään oikeuksia, jos lapsella on jo isä, eikä biologisella ole mitään mahdollisuuksia sitä muuttaa, vaikka pystyisi sen biologisen isyytensä todistamaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nyt kun otit lain mukaan niin eikös se mene niin että lain silmissä lapsella on vain biologiset vanhemmat tai sitten laillistetut holhoajat mutta joku kuvioissa mukana ollut varaisä ei ole yhtään mitään? eli vaikka kuinka olisi sen mainitsemasi viisi vuotta ollut kuvioissa ei hänellä lain mukaan ole mitään oikeuksia, kaikki oikeudet mitä hän kenties eron tullen saisi riippuisi ihan sen petturiäidin hyvästä tahdosta antaako tavata lasta tai mitenkään muutenkaan olla tekemisissä.
-harmiseikirj-Äitikään ei pysty sitä isyyttä tunnustaneelta isältä viemään jälkikäteen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nyt kun otit lain mukaan niin eikös se mene niin että lain silmissä lapsella on vain biologiset vanhemmat tai sitten laillistetut holhoajat mutta joku kuvioissa mukana ollut varaisä ei ole yhtään mitään? eli vaikka kuinka olisi sen mainitsemasi viisi vuotta ollut kuvioissa ei hänellä lain mukaan ole mitään oikeuksia, kaikki oikeudet mitä hän kenties eron tullen saisi riippuisi ihan sen petturiäidin hyvästä tahdosta antaako tavata lasta tai mitenkään muutenkaan olla tekemisissä.
-harmiseikirj-Huomaa, että sinulla ei ole lapsia 🙂. Miten kukaan mielestäsi voisi kuvitella lasta vuosikausia omakseen, olematta lapsensa huoltaja? Tuo huoltajuus tulee oikeasti lapsen elämässä jatkuvasti vastaan, että kenellä on oikeus mm. allekirjoitella mitäkin lapsen papereita.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nyt kun otit lain mukaan niin eikös se mene niin että lain silmissä lapsella on vain biologiset vanhemmat tai sitten laillistetut holhoajat mutta joku kuvioissa mukana ollut varaisä ei ole yhtään mitään? eli vaikka kuinka olisi sen mainitsemasi viisi vuotta ollut kuvioissa ei hänellä lain mukaan ole mitään oikeuksia, kaikki oikeudet mitä hän kenties eron tullen saisi riippuisi ihan sen petturiäidin hyvästä tahdosta antaako tavata lasta tai mitenkään muutenkaan olla tekemisissä.
-harmiseikirj-Nyt täytyy todeta, että enpä ole kuullut tuollaisen olevan yleistä. En ole koskaan kuullut yhdestäkään tapauksesta, jossa mies olisi pitänyt lasta omanaan, mutta ei ole koskaan tunnustanut lasta omakseen, eikä ole tietoinen, ettei ole kyseisen lapsen huoltaja. Kai tuollaisiakin tapauksia voi olla olemassa, mutta ovat taatusti HYVIN harvinaisia.
- Anonyymi
Höpö höpö. Oli nyt kenen lystää, mutta isänä hän minua pitää. Eikä ne uusiovaimon lapsetkaan mun ollut.
Se nyt vain oli silloin mun lauma ja sillä siisti.
Muistan kun esikoinen tuotiin kotiin. Kyllä paimenkoiran suojeluvaisto räjähti aivan omiin sfääreihin. Mokoma piski tuli sitten itsekin valeraskaaksi. Se meni pillereillä ohi, mutta suojeluvaisto pysyi.
Se oli aikaa kun itsekin oli nuori ja komea. Nyt olen enää uskomattoman komea mies.
>simiti< - Anonyymi
hyvä jooh sitten minä ja haaveilija joka on ehkä myös kuumaverinen vähän niin hassua keskenään olisi
ei olla kollimaattoreita eli runkkauspoikia..ö. heheh - Anonyymi
tuollainen vähän hassua että miksi juttelee tuon haavellija-naisen kanssa juttuja paljonkin.
Mulle asia ei tule koskaan ajankohtaiseksi, koska olen vela. Enkä tosin ole kyllä mieskään, ei sen puoleen.
Omista vanhemmistani tiedän 100 %, että molemmat ovat biologisia vanhempiani.
Esim. tätini kommentoi kerran: "Toi kaksoisvarvas todistaa, ettet varmasti ole vaihtunut synnytyslaitoksella, kun samanlainen on myös äidilläsi ja isoäidilläsi." (en siis tietenkään itse alkanut moista epäilläkään, mutta täti kommentoi noin muuten vain) Mulla siis on tämä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Syndaktylia
(toisin kuin artikkelissa sanotaan, mulla ei ole yhteen kasvaneet kolme, vaan vain kaksi varvasta, eli juuri samalla lailla kuin esim. tossa Wikipedia-artikkelin kuvassa - jännä muuten ettei artikkelissa oteta ollenkaan kantaa tuon perinnöllisyyteen, kun ainakin omassa tapauksessani se on täysin peritty ominaisuus)
Isästäni on myös 100 % varmuus, koska olen perinyt hänen ulkonäköpiirteensä niin tarkkaan, että usein kommentoidaan kuinka paljon näytetään toisiltamme.- Anonyymi
Perusta perhekoti jos mielummin muiden lapsia kasvatat kun omias etkö osaa omia lapsiasi kasvattaa ovatko liian haastavia kun ovat liian samanlaisia kun sinä
- Anonyymi
Mun lapsilukuni on jo täynnä. Sanoin tuolla aiemmin, että olisin adoptoinut, ennenmmin kuin saanut oman, jos se prosessi ei olisi niin valtavan pitkä, raskas ja byrokraattinen. Perhekoti ei ole mun kohdallani mahdollisuus, koska niitä lapsia ei adoptoida. Iso hatunnosto kuitenkin heille, jotka toimivat sijaisvanhempina.
- Anonyymi
Hypoteettinen kysymys, joka koskee ehkä 20% suomen kansalaista, vaan ei minua.
En ole äpärä, sillä DNA-testi kertoo alkuperäni.
Lapseni ovat myöskin omiani. Synnytyslaitoksella vahdin heitä kuin haukkaa, jolloin sekaannuksen vaaraa ei ole ollut.
Mieheni on heidän biologinen isänsä.
Pahoittelut niille, jotka ovat uskoneet paskapuheet, valheet ja juorut.
T: tuntematon - Anonyymi
Silti niitä miehiä haluatte, vaikkeivat osaa edes rakastaa. Miksi?
- Anonyymi
Rakkaus on raiskaus.
Aika hyviä appelatiiveja ostin nam, appelsiineja.... appesiini on appelatiivi. niin on. - Anonyymi
appeliin eli appelsiini on appelatiivi... ja vakio on tavallinen tumpelo.
Ja viihde on hyväksi.
Joku lontoolainen tyttö itsellä vieläkin joskus välillä mielessä, hassu jäi hauskasti mieleen koska jotain juttuja noiden lontoolaisten kanssa kauan aikaa sitten hassusti sillä tavoin kun piti ottaa yhteyttä erääseen kaveriin lontoossa niin tuo tyttö sanoi jotain että: on kylvyssä tuo kaveri käyn hakemassa sen sieltä sanon että sinulla jotain asiaa. - Anonyymi
minulla on kyllä tosi suuria epäilyksiä että joku 40-vuotias nainen ylipoisto-taustalla mitään oikeaa tekoälyä osaisi tehdä :D
- Anonyymi
vähintään 82-vuotta pitää opiskella tekoäly-ohjelmointia jottaq jotain tietää
On mahdotonta sanoa varmasti, miten reagoisi, jos yhtäkkiä kävisikin ilmi, että lapseni ei olisi biologinen lapseni. Tiedän kuitenkin varmaksi, että lapseni on biologinen lapseni, joten tätä ei ole joutunut koskaan edes teorian tasolla pohtimaan. Sen voin sanoa varmaksi, että en luopuisi lapsestani eli rakkaus häntä kohtaan ei häviäisi mihinkään, mutta paljon kaikenlaisia tunteita takuulla tulisi käytä läpi. Kyllähän tuollainen tieto ravistelisi sitä todellisuutta, jossa on pitkään elänyt eli jonkin verran työtä täytyisi omassa mielessään tehdä, että saisi aseteltua palaset takaisin paikoilleen. Olen kuitenkin lapseni äiti ja sitä sidettä ei mikään riko, siitä olen varma.
Lapsi on aina syytön tällaisiin tilanteisiin eikä lapsi saisi kärsiä siitä, että hänen biologisten vanhempiensa suhteen on jotain epäselvyyttä. Henkilökohtaisesti en voisi koskaan tehdä sitä lapselle, että hän ei tietäisi isäänsä enkä miehelle sitä, että antaisin hänen luulla lasta omakseen tietäen, ettei se olekaan hänen. Koko ajatuskin tuntuu kuvottavalta.- Anonyymi
kumpi voittaa BadMAn vai Batgman=
Jos synnytyslaitoksella on vaihtunut niin enpä lasta vaihtamassa olisi. Voisi kai sanoa että siinä luopuisin biologisesta lapsesta sillä en myöskään häntä aktiivisesti tavoittaisi. En meinaan tiedä mitä se vaikuttaisi omaan lapseeni tai siihen biologiseen lapseen sekä hänen nykyiseen perheeseensä. Toki jos on vaihtuneet vain päittäin niin ehkä tieto menisi myös toiseen perheeseen. Jos tieto tulisi sieltä niin sitten pitää keskustella miten edetään.
Jos taas tulisi tietoon että toisen miehen uimarit olleet asialla niin pitää vähän katsoa olosuhteita. Jos on lapsettomuushoidossa tullut virhe niin eipä siinä mikään muuttuisi vaan elämä jatkuisi entisellään.
Jos taas ovat soljuneet perille ei niin lääketieteellisin menetelmin niin sitten pitää jo hahmotella eron jälkeistä elämää. Itse lähden siitä että tieto ja ehkäisymenetelmät ovat täällä sillä tasolla ettei vahinkoraskauksia tule. Jos kumppania on kairattu ehkäisystä huolehtien niin silloin petetään miestä mutta jos raskaaksi tullaan niin minusta siinä petetään miehen lisäksi myös isyyttä. Jos toiselle tullaan raskaaksi niin kumppanista ei isää haluta.
Jos siis ollaan tilanteessa jossa edessä on ero lapsen äidistä joka ei halunnut minusta isää niin olen sen jälkeen sen armoilla minkälaisen isyyden äiti ja sosiaalitoimi minulle suovat. Mikäli lapsi jää minulle, on vuoroviikot tai klassinen viikonloppuisä rooli niin mennään niissä olosuhteissa jotka meille suodaan ja kerätään niitä yhteisiä kokemuksia ja muistoja jotka kantavat eteenpäin.
Jos taas näyttää siltä että minusta vieraannuttaminen alkaa eikä lapsi halua minua tavata tai edes olla yhteydessä niin jossakin vaiheessa varmaan joutuu punnitsemaan päästääkö lapsesta irti. Ei ole lapsen arvoista elämää kuulla koko ajan juttuja pahasta isästä joka häntä vihaa. Ennemmin ilmoitan äidille että toteaa lapselle isänsä kuolleen ja rahat äidin tilille tulevat joltakin sokeri-sedältä.
Toinen vaihtoehto irti päästämiseen on jos biologinen isä haluaa muodostaa perheen lapsen äidin ja lapsen kanssa. Jos tiedän että lapsella on ympärillä jo rakastavat vanhemmat ja turvattu tulevaisuus niin en tiedä onko lapselle eduksi jos siinä pyörii ympärillä mies joka asui äidin kanssa kun isä häntä pisti alulle. Saattaa olla parempi että ne yhteiset hetket sitten tulevat biologisilta vanhemmilta enkä ole siinä mukana. Saattavat biologiset vanhemmat kokea jopa kilpailijana ja se ei ehkä ole lapselle hyvästä.
Mitä siihen yhteen tapaukseen tulee niin ymmärtääkseni tilanne oli vähän vastaava. Lapsi oli vajaa 2v kun selvisi ettei oletettu isä ollut biologinen isä. Ero tuli ja äiti muutti lapsen kanssa biologisen isän kanssa yhteen. Ei biologinen isä ei pitänyt enää lapseen yhteyttä koska halusi uuden perheen muodostua mutta ongelmaksi tuli että isyys olisi pitänyt kumota ennenkuin lapsi täyttää kaksi. Tämä ilmoitus kuitenkin myöhästyi. Isyys ilmeisesti pystytään nyt kumoamaan vain äidin suostumuksella mutta äiti ei tähän suostu. Ilmeisesti tilanteeksi jää että biologinen isä ja -äiti kasvattavat lastaan samalla kun juridinen isä maksaa elareita. Ihan lain mukaan siis meni mutta ihan maallikkojärjen vastainen tilanne.- Anonyymi
Mies kehittää suhteen siihen ihmiseen joka lapsesta kasvaa ja kehittyy. Meillä ei ole ensikäden kosketusta siihen uuteen olentoon vaan me olemme aina tutustujan roolissa. Tämä tutustuminen vaatii oikeanlaiset olosuhteet eikä se ole mikään taivaasta annettu.
Se että lapsi ei ole oma mahdollistaa erkaantumisen, kaikki oli valhetta. Lapsi ei ole oma, tämä on joku muu.
Toisaalta, niin tahtoessamme - voimme myös ottaa jonkun toisen lapsen kuin omaksemme. Kumpikin on mahdollista ja jopa tietyllä tasolla luontevaa.
Jos äiti uskoo ja kunnioittaa meitä miehenä niin me löydämme sen mikä tekee meistä isän. Ilman tuota uskoa ja kunnioitusta me ´voimme vaikka olla olematta.- Anonyymi
Ja homma on selkeintä niin että menemme "biologia edellä". Päättäköön nainen valinnoillaan mitä perheelle ja pennulle tapahtuu, jos hakee siemenet muualta hakekoon myös sen isähahmon samalla reissulla.
Sovitaan että kyse on biologiasta. Silloin se on helpointa tajuta oikein ja turvallisesti. Älä petä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja homma on selkeintä niin että menemme "biologia edellä". Päättäköön nainen valinnoillaan mitä perheelle ja pennulle tapahtuu, jos hakee siemenet muualta hakekoon myös sen isähahmon samalla reissulla.
Sovitaan että kyse on biologiasta. Silloin se on helpointa tajuta oikein ja turvallisesti. Älä petä.Se mitä aloittaja taitaa hakea takaa on että tarjoaako mies ehdotonta rakkautta.
No ei tarjoa. Kasva aikuiseksi.
- Anonyymi
Eikös paremminkin kemia kuin biologia. Kemiallinen erektio reaktio.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Täytyi haukkuu sut lyttyyn
En haluu tuntee rakkautta sua kohtaan enää ja haluun unohtaa sut mut sit tulee kuiteki paha olo kun haluis vaan oikeesti611507SINÄ nainen hyvin läheltä
Pidän sinusta. Mutta mene ensin juttelemaan lääkärin luokse, ja hoida itsesi kuntoon. Sit kun sä olet kunnossa, niin mä70866- 37862
Ajatus aamuun
Tämä jollekin tärkeälle. On asioita mistä jutellaan, on asioita mistä vitsaillaan, on myös asioita mistä ei puhuta kenen58809Nainen mitä tekisit
Joutuisit tekemään miehelle ja sinulle tai sinulle ja miehellesi ja kahdelle lapselle ruokaa ja kaapista löytyy 2 litraa158809- 42782
Martina kauniina lehtihaastattelussa
Martina antoi hyväntuulisen haastattelun lehteen. Tyylikkäitä kuvia ja kivoja vaatteita kauniilla Martinalla.182735Minä en luota sinuun yhtään nainen
ja aistin että yrität taas satuttaa henkisesti koska tiedät että olet heikkouteni joten siksi tein mitä tein mutta en ki44719- 49672
Et voi olla loputtomasti hiljaa
Nainen. Tarkoitan siis meidän juttua. Eihän tämä tällaiseen epätietoisuuteen voi jäädä siinä vaan särkyy kumpikin. Kerto43667