KUN vaatimustasoa laskee tarpeeksi, niin kyllähän jossain vaiheessa näyttää hyvältä

Ja huippuvalmentajat taas pohtii valmennusta parin kaljan jälkeen...

”Olen kuullut, että jotkut vanhemmat olettavat lapsensa olevan kosketusetäisyydellä Euroopan huipusta. Ovat esimerkiksi pärjänneet jossain kisassa, jossa ei todellakaan ole olleet parhaat mukana. Kun mennään EM-kisoihin, näistä kukaan ei voita matsin matsia. Tosi paljon on illuusiossa elämistä.”
Näinhän se on…
”Sanotaan, että tehdään hyvää duunia. Ehkä harrastustoimintana mitattuna näin onkin. Sitten katson, kun 16-vuotiaat juoksevat takaperin ja kaatuvat. Tulokset tippuvat, ja yhteisössä mukana olevien käsitykset tekemisen vaatimustasosta ovat kaukana toisistaan. Millä tavalla meillä on mennyt ihan hyvin?”
Kyllä se näin menee, kun porukalla laumassa mennään ja niitä yksilöllisiä vahvuuksia ja heikkouksia ei ehditä kehittämään. Laitetaan 16 vuotiaat tekemään samaa hommaa kuin aikuisten sarjan parhaat miehemme sukupuolesta riippumatta.

”Nykynuorilla ei ole tarvittavia fyysisiä pohjia. Se on ylivoimaisesti suurin haaste. Fysiikan treenaaminen on superhelppoa, vaikka ei hauskaa.”
Iso ongelma monilla ja koko liiton strategia näyttää myös Urheassa perustuvan lähes yksin omaan fysiikan parantamiseen, kun se pitäisi olla jonkinlaisessa pohjakunnossa jo sinne tullessa. Ei uskota, että meillä voidaan oppia myös teknisesti taitaviksi maailman huippujen lailla.

”Iso haaste on Långin mukaan se, että liitto ja seurat eivät ole pystyneet tekemään yhteistyötä Suomen huippusulkapallon hyväksi.”
Tämä on ollut kaikista suurin vaikeus myös meidän liitolle menneinä vuosina ja tuntuu olevan yhä kasvava ongelma tänä päivänä. Mikä siinä on, ettei ymmärretä sitä yhteistyön merkitystä, jonka totaalinen puuttuminen ei ole seuralähtöistä.

Hyvä juttu ja erittäin hyvin sanottu siinä yläpuolella.

Onneksi Suomen judossa ei näitä ongelmia tällä hetkellä. Kovaa on tekeminen Urheassa!

Hyvä teksti. Kiitos, kun jaoit.