Kepun rappion seuraukset

Suomen poliittinen tilanne on polarisoitunut Kepun alasajaon seurauksena. Tämä tulee vaikeuttamaan hallitusten kokoamista. Todennäköisesti se nostaa myös vasemmiston kannatusta eli tilanne alkaa muistuttamaan entistä enemmän Ruotsin poliittista jakoa. Persut eivät nouse Kepun korjaajaksi tässä mielessä. Persut ovat vahvasti asemoituneet oikeistoon eikä keskiryhmäksi.

Punamultahallitusten aika alkaa olla vääjäämättömästi takana. Sen myötä tuskin tilaa löytyy sinipunahallituksillekaan. Maa jakautuu poliittiseen oikeistoon ja vasemmistoon. Poliittinen keskusta on olematon.

Poliittiselle keskustalle voisi olla tilausta. Meillä ei vaan tunnu olevan sellaista puoluetta, joka voisi asettua merkittäväksi poliittiseksi toimijaksi keskustaan. Ehä Vihreät ovat lähimpänä sitä, mutta tällä hetkellä he ovat mielletty kuuluvaksi ns. vihervasemmistoon. Keskustaan sijoittuvasta puolueesta ei oikein ole esimerkkejä muissakaan länsimaissa. Poliiittinen jako on enemmän tyyppiä vasemmisto (tuettuna vihreillä)-oikeisto-äärinationalistinen oikeisto. Asetelma on johtanut siihen, että joissain maissa kuten Suomessa maltillinen oikeisto on alkanut tehdä yhteistyötä nationalistien kanssa. Se ei ole mutkaton yhteistyökuvio kuten Ruotsissakin on nähty.

Kepun rasite nousta merkittäväksi puolueeksi on se, että Kepu on sitoutuntu niin vahvasti turpeeseen ja sontaan. Ei sellaisella politiikalla saavuteta nykymaailmassa suurta suosiota. Rehn ja Vanhanen ovat yrittäneet viedä Kepua järkikeskustalaiseksi puolueeksi, mutta eivät ole siinä kylliksi onnistuneet, mikä sitten näkyy kannatuksen vapaana pudotuksena.