Olen ylpeä siitä että isänpäivää juhlitaan. Isä on yhtä tärkeä kuin äitikin. Isäni kuoli jo yli 40-vuotta sitten, mutta on mielessäni lähes päivittäin. Olin jo aikuinen isän kuollessa mutta ei sitä olisi tahtonut tapahtuvan. Hän oli vain 58-vuotias kuollessaan. Sen jälkeen, kaikki mitä elämässäni tapahtui, olisin halunnut jakaa sen isän kanssa. Kun ostettiin oma asunto, kun mentiin naimisiin, kun minusta tuli äiti; kaiken sen olisin halunnut jakaa isän kanssa. Lapsenlapsia isäni ei ehtinyt nähdä. Olisi ollut loistava ukki. Isä oli se joka kannusti kaikessa, urheilussa, opinnoissa yms. Sitä ei tullut äidiltä. Nyt kahden lapsen äitinä ja pojan kahden lapsen mummona olen iloinen siitä että lapsenlapsillani on kaksi ukkia. Ukit ovat tärkeitä pienille, ukki osaa opettaa niitä asioita ja juttuja mitä mummo ei. Isovanhemmat antavat paljon lapsille tietoa, taitoa ja ajattelemisen aihetta. Oli hieno päivä, poika perheineen tuli juhlimaan isänpäivää, isä itsekin. Tytär muisti puhelulla isäänsä. Kaikki kunnia isille!
liputuspäivä isälle
Anonyymi-ap
10206
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
En tiedä,ei oo ollu isää ikinä...
Osanotot
Jokaisella on isä, neitseellisiä syntymiä ei ole.
Anna maata lapsen pienen,
Levätä vähäväkisen!
Nukuta Jumala lasta,
Makauta marjastani,
Saisi likkakin levätä,
Lapsen orja olla jouten! ❤️💔
Minkälaista olis elämä,jos olis joskus ollut omaperhe,yhteisetjoulut,syntymäpäivät,juhannukset,isäinpäivät,äitienpäivät,kaikilla niitä ei oo ollut..Olkaa onnellisia te jotka olette niistä saaneet nauttia..
Oletko harkinnut terapiaa?
En usko terapiaan,suomalainen sisu..Eteen päin yksin olen taivaltanut tämän elämän,ei kukaan pysty auttaa,kuin minä itse...
Sinä selviät, olet vahva. Olen tukenasi.
Minä suojelen sinua kaikelta
Mitä ikinä keksitkin pelätä
Ei ole sellaista pimeää
Jota minun hento käteni ei torjuisi ❤️
Sama koskee äitejä. Kaikki ”äidit” eivät ole ansainneet äiti-titteliä. Löytyy kaltoinkohtelevia, mieleltään häiriöityneitä, joille ei pitäisi herua minkäänlaista sympatiaa. Puhutaan myös psykopaateista, jotka satuttavat lastaan, mutta osaavat uhriutua ja kerjätä sympatiaa.