Pelkäätkö pimeää?

Juu.. siinä artikkelissa oli just toi. Pimeän kätkemät vaarat. Evoluutio on suosinut pimeää pelkääviä päivälajeja ja siksi yhä edelleen ihminenkin pelkää pimeää. Varsinkin lapsena, mutta pimeän pelkääminen on mahdollista myös aikuisenakin.

Ajatellut, että olen ihan nöösi kun pelkään pimeää, mut se tuleekin aivojen primitiivisemmästä puolesta.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Juu.. siinä artikkelissa oli just toi. Pimeän kätkemät vaarat. Evoluutio on suosinut pimeää pelkääviä päivälajeja ja siksi yhä edelleen ihminenkin pelkää pimeää. Varsinkin lapsena, mutta pimeän pelkääminen on mahdollista myös aikuisenakin.

Ajatellut, että olen ihan nöösi kun pelkään pimeää, mut se tuleekin aivojen primitiivisemmästä puolesta.

Lue lisää

Kannattaa sitä pimeän aikaa pelätä, itsekin olen saanut saalista parhaiten yöaikaan, kun saaliin näköä alkaa jo vähän hämärtämään:)

AV

Anonyymi kirjoitti:

Kannattaa sitä pimeän aikaa pelätä, itsekin olen saanut saalista parhaiten yöaikaan, kun saaliin näköä alkaa jo vähän hämärtämään:)

AV

Höh.. voi sinua ja sinun saalistuksiasi.. :D

Mua muuten inhottaa kävellä kirkkaissa valossa pimeällä, jollei kysymys ole ihan kaupungin keskusta-alueesta. Mä kulkisin paljon mielummin pimeässä ilman niitä valoja, kun oma pimeänäkö toimisi.

Juu.. tuo on tavallaan eri asia, mutta sama asia. Enhän minäkään pelkää pimeää sinällään.. on ihanaa kun on pimeät illat ja yöt. Mutta se pelko sitä tuntematonta vaaraa kohtaan, joka pimeässä lymyilee.

Esimerkiksi .. pentuna pidettiin spiritismi-istuntoja kynttilän valossa vessassa ja vielä tänäkin päivänä pelkään pimeän wc:n peiliä. Aivan turha ja epärealistinen pelko, mutta jos en näe, mitä siinä peilissä on, pelkään sitä.

Tiedän, ettei pelolleni ole mitään syytä.
Tuollainen kun koira varoittaa pimeässä, on pelolle jokin looginen ja olemassa oleva syy. Pelko on perusteltua.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Juu.. tuo on tavallaan eri asia, mutta sama asia. Enhän minäkään pelkää pimeää sinällään.. on ihanaa kun on pimeät illat ja yöt. Mutta se pelko sitä tuntematonta vaaraa kohtaan, joka pimeässä lymyilee.

Esimerkiksi .. pentuna pidettiin spiritismi-istuntoja kynttilän valossa vessassa ja vielä tänäkin päivänä pelkään pimeän wc:n peiliä. Aivan turha ja epärealistinen pelko, mutta jos en näe, mitä siinä peilissä on, pelkään sitä.

Tiedän, ettei pelolleni ole mitään syytä.
Tuollainen kun koira varoittaa pimeässä, on pelolle jokin looginen ja olemassa oleva syy. Pelko on perusteltua.

Lue lisää

Mä en ole koskaan pelännyt pimeässä, ellei siihen ole liittynyt jotain muutakin kuin pimeää. Mä tykkään pimeästä ja koen pimeän mukavaksi ja rauhoittavaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Mua muuten inhottaa kävellä kirkkaissa valossa pimeällä, jollei kysymys ole ihan kaupungin keskusta-alueesta. Mä kulkisin paljon mielummin pimeässä ilman niitä valoja, kun oma pimeänäkö toimisi.

Lue lisää

Sama. Kirkkaan lampun alla pimeässä on paljon ahdistavampaa olla kuin kokonaan pimeässä.

Anonyymi kirjoitti:

Mä en ole koskaan pelännyt pimeässä, ellei siihen ole liittynyt jotain muutakin kuin pimeää. Mä tykkään pimeästä ja koen pimeän mukavaksi ja rauhoittavaksi.

Toi on hyvä. Pimeä on kuin lämmin peitto, joka syleilee tuttavallisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Sama. Kirkkaan lampun alla pimeässä on paljon ahdistavampaa olla kuin kokonaan pimeässä.

Noin mäkin sen koen. Toinen mikä on aika jännäkin on se miten pimeässäkin aistii tilan. Mulle pimeä ja laaja tila on ahdistavampi, kuin pimeä ja ahdas. Tuo on varmasti eri, jos on ahtaan paikan kammoinen, mutta mulla se menee noin, jos kyse on vieraasta paikasta.

Totta. Tähtiä ei voi katsella muutoin kuin pimeässä.

😊sää oot niiku mää.. pimeä on turva. Yöt on hienoa aikaa. Kukaan ei ole sun edessä ja saat kulkea ns. Vapaana. T.Puna-Hilkka🍎

Anonyymi kirjoitti:

😊sää oot niiku mää.. pimeä on turva. Yöt on hienoa aikaa. Kukaan ei ole sun edessä ja saat kulkea ns. Vapaana. T.Puna-Hilkka🍎

Noinhan se just on. Yöllä on kaunista. Kaupunkien valoja, tähtitaivasta... ja rauhallista.

Ei kai nyt sentään mielenvikaisuudesta ole kyse. Nykymaailmassa harvemmin on tarvetta pelätä pimeää.

No, sitä voi pelätä, mutta ei saa pelätä liikaa... Ne joilla on pimeänpelkoa, niiden toimintaa se rajoittaa aika paljon. Esim. tietyissä ammateissa ei voisi toimia ollenkaan.

Se että ne muutkin kuuluu saada lastensuojeluilmoitukset ei ainoastaan minun lapseni. Ketään ei saa hakata. Kiinnipito on sallittu mutta ei hakkaaminen joukossa. Jos 2lk pitää kantaa vastuunsa rikoksesta niin pitää myös ne muutkin.
Se että omani lapseni on herkkä ja on vahva vaatia ja tahdon kävi sitten ottaa voimalla jos lapseni pelaa väörillä säännöillä kyllä siellä kuuluisi se välituntivalvoja puuttua ja ohjastaa oikeaan suuntaa.

Minäkin olen keski-ikäinen ja aina pelännyt pimeää. Toki sen asian kanssa on sinut ja joskus nautin kovastikin pimeässä olemisesta.
Niitä kauhun väristyksiä vaan tulee silloin tällöin.
Ei voi mitään.

Monasti mielikuvitus tempaisee jostakin kauhuelokuvasta joitakin vaikutteita, joista sitten se pimeän pelko saa pontta ja tuulta alleen.

Niin .. me ollaan kuitenkin päiväeläimiä. Emme ole sopeutuneet yöelämään. Pimeän aikaan keinovalot luovat rakenteen, jossa kykenemme toimimaan.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Niin .. me ollaan kuitenkin päiväeläimiä. Emme ole sopeutuneet yöelämään. Pimeän aikaan keinovalot luovat rakenteen, jossa kykenemme toimimaan.

Jep, noinhan se on. Toki jonkun verran on oppinut pelkoaan hälventämään mm. mökillä pimeässä hiippaillessa. Tosin nyt sekin seutu on täynnä valoa öisin, niin ei ole kuin syvempää hämärää missä hiippailla.

Olen hiukan elukoista seuraillut ajattelemattakin tuota, että miten käy kun primääriaisti poistuu kuvioista. Nähdäkseni kissoilla se on kuulo, kun tuntuu ettei sokeus tai hajuaistittomuus aiheuta mitään kovin poikkeavaa, mutta ilman kuuloa kissoista tulee säikkyjä. Koirista en ihan osaa sanoa, mutta samansuuntaiselta vaikuttaa.

randombypasser kirjoitti:

Jep, noinhan se on. Toki jonkun verran on oppinut pelkoaan hälventämään mm. mökillä pimeässä hiippaillessa. Tosin nyt sekin seutu on täynnä valoa öisin, niin ei ole kuin syvempää hämärää missä hiippailla.

Olen hiukan elukoista seuraillut ajattelemattakin tuota, että miten käy kun primääriaisti poistuu kuvioista. Nähdäkseni kissoilla se on kuulo, kun tuntuu ettei sokeus tai hajuaistittomuus aiheuta mitään kovin poikkeavaa, mutta ilman kuuloa kissoista tulee säikkyjä. Koirista en ihan osaa sanoa, mutta samansuuntaiselta vaikuttaa.

Lue lisää

Voipi olla.
Luonnossa aistinsa menettäneet eläimet harvoin selviävät. Vain lemmikeillä on mahdollisuus siihen.

Kyllähän se tiedetään faktaksi, että kun menettää aistin, niin muut aistit korostuvat ja herkistyvät. Eiköhän se ole sama eläimilläkin.

Kuulo on yksi tärkeimmistä aisteista eläimille, sillä varsinkin nisäkkäillä näköaisti on kentältään rajallinen. Pedoilla silmät ovat edessä ja fokusoituu vain pienelle alueelle kerrallaan.
Saaliseläimillä silmät ovat sivuilla ja näkökenttä on laajempi.

Joten en ihmettele, että saalistajasta tulee säikyn oloinen, jos menettää kuulonsa.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Voipi olla.
Luonnossa aistinsa menettäneet eläimet harvoin selviävät. Vain lemmikeillä on mahdollisuus siihen.

Kyllähän se tiedetään faktaksi, että kun menettää aistin, niin muut aistit korostuvat ja herkistyvät. Eiköhän se ole sama eläimilläkin.

Kuulo on yksi tärkeimmistä aisteista eläimille, sillä varsinkin nisäkkäillä näköaisti on kentältään rajallinen. Pedoilla silmät ovat edessä ja fokusoituu vain pienelle alueelle kerrallaan.
Saaliseläimillä silmät ovat sivuilla ja näkökenttä on laajempi.

Joten en ihmettele, että saalistajasta tulee säikyn oloinen, jos menettää kuulonsa.

Lue lisää

mutta ei saalistajalla ilman näkökykyä ole toivoakaan saalista enää

Anonyymi kirjoitti:

mutta ei saalistajalla ilman näkökykyä ole toivoakaan saalista enää

Ei ole.. ei. Olet oikeassa.

Hyvä juttu, ettet pelkää pimeää. Se olisikin sinulle ihan mahdoton ajatus. Kaikkivoipa Timppa.

Hurjapäisyytesi alkaa rauhoittumaan. Ikä.. se samperi ottaa sinustakin.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Hurjapäisyytesi alkaa rauhoittumaan. Ikä.. se samperi ottaa sinustakin.

Onneksi asuntosi on ensimmäisessä kerroksessa :D

pujotteIija kirjoitti:

Onneksi asuntosi on ensimmäisessä kerroksessa :D

Joudut vaan kestämään mun korkealentoisuuttani.. :D

No tämä! Nykyään jos nousee keittiöjakkaran ensimmäiselle askelmalle niin jo vain pelottaa!

>simiti<

Anonyymi kirjoitti:

No tämä! Nykyään jos nousee keittiöjakkaran ensimmäiselle askelmalle niin jo vain pelottaa!

>simiti<

No tuo on meillä tasapainohäiriöisillä yhteneväinen juttu. Ja arvaa kuinka usein joudun nousemaan jakkaralle.. päivittäin.. ja monta kertaa.

Hädin tuskin yletän astiakaapin toiselle hyllylle.

Siellä sun mökillä asuu villejä ätmejä. Ne asuu kivenkoloissa ja vaanii ätnejä. Välipalaksi syövät ätmejä sekä aiheuttavat pahennusta.

>simiti<

Sama juttu oli mulla mummolassa susirajalla. Talvella niin pimeää, ettei nähnyt kuin taskulampun kiilan jos taivas oli pilvessä.

Kerran otin yöllä koiran mukaan kun oli pakko päästä huussiin. Koirus oli pitkässä riimussa ja sit mä kuulin suden ulvontaa ja yhtäkkiä riimu kiristyi ..
Sain sydärin.
Pelottavaa touhua.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Sama juttu oli mulla mummolassa susirajalla. Talvella niin pimeää, ettei nähnyt kuin taskulampun kiilan jos taivas oli pilvessä.

Kerran otin yöllä koiran mukaan kun oli pakko päästä huussiin. Koirus oli pitkässä riimussa ja sit mä kuulin suden ulvontaa ja yhtäkkiä riimu kiristyi ..
Sain sydärin.
Pelottavaa touhua.

Lue lisää

Aika ilkeä mielikuva. Jostakin syystä olen aina pelännyt susia, vaikka ne karttavatkin ihmisiä. Tosin naapurin pihaan tuli susi. Se lähti pötkimään pakoon vasta kun naapuri heitti sutta halolla.

Palstakamu kirjoitti:

Aika ilkeä mielikuva. Jostakin syystä olen aina pelännyt susia, vaikka ne karttavatkin ihmisiä. Tosin naapurin pihaan tuli susi. Se lähti pötkimään pakoon vasta kun naapuri heitti sutta halolla.

Lue lisää

Heh. Halosta on moneksi. Mä en ole koskaan nähnyt sutta, vain kuullut niiden ulvontaa. Tuolla oli myös ilveksiä ja karhuja. Monta hyvää koiraa meni niiden suihin.susien ja ilvesten siis. Ei tietääkseni karhujen.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Heh. Halosta on moneksi. Mä en ole koskaan nähnyt sutta, vain kuullut niiden ulvontaa. Tuolla oli myös ilveksiä ja karhuja. Monta hyvää koiraa meni niiden suihin.susien ja ilvesten siis. Ei tietääkseni karhujen.

Lue lisää

Minä olen nähnyt ainoastaan auton ikkunan läpi. Se ei selvästikään ymmärtänyt mikä peltilehmä on. Se tuli ihan auton viereen ja tuijotti vaan ihmeissään. Mutta oli se pelottavan näköinen. Jotenkin sellainen paljon kapisempi kuin koira ja suuri kooltaan.

Se on muuten väsymyksen pois vievä tunne kun kävelee iltahämärässä jotain pientä hiekkatietä pitkin, pusikosta lennähtää parin metrin etäisyydeltä joku metso yöuniltaan pusikot paukkuen.
Ihmisessä herää heti refleksi, joko puolustautumiseen tai pakenemiseen. Molemmat ovat herättäviä kokemuksia.

AV

Minulla on pieni asunto ja valaisen sitä yhdellä ledikranssilla juuri tuosta samaisesta syystä, että näen liikkua öiseen aikaan.

Minun tasapainoaistini on täysin surkea silmät kiinni, kuten myös pimeässä, joten tarvitsen sen takia edes vähän valoa päästäkseni sängystä vessaan öiseen aikaan.

Ja lievittäähän se samalla pimeän pelkoakin. Tämän kämpän edellinen omistaja oli skitsofreenikko ja monet monituiset kerrat hän saattoi hälyyttää minut tuosta naapurista tarkistamaan tätä asuntoa milloin minkäkinlaisen harhan takia. Se jätti jäljen.

Anonyymi kirjoitti:

Se on muuten väsymyksen pois vievä tunne kun kävelee iltahämärässä jotain pientä hiekkatietä pitkin, pusikosta lennähtää parin metrin etäisyydeltä joku metso yöuniltaan pusikot paukkuen.
Ihmisessä herää heti refleksi, joko puolustautumiseen tai pakenemiseen. Molemmat ovat herättäviä kokemuksia.

AV

Lue lisää

Varmasti 😅
Se on se ääni ja kun et näe tuleeko vaara kohti vai lähteekö jotakin poispäin sinusta.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Minulla on pieni asunto ja valaisen sitä yhdellä ledikranssilla juuri tuosta samaisesta syystä, että näen liikkua öiseen aikaan.

Minun tasapainoaistini on täysin surkea silmät kiinni, kuten myös pimeässä, joten tarvitsen sen takia edes vähän valoa päästäkseni sängystä vessaan öiseen aikaan.

Ja lievittäähän se samalla pimeän pelkoakin. Tämän kämpän edellinen omistaja oli skitsofreenikko ja monet monituiset kerrat hän saattoi hälyyttää minut tuosta naapurista tarkistamaan tätä asuntoa milloin minkäkinlaisen harhan takia. Se jätti jäljen.

Lue lisää

Mieti jos asunnossa olisi joku kuollut, jäänyt kummittelemaan. PÖÖÖ!
Pelottaisiko jos noin olisi?

AV

Pikku-pirpana kirjoitti:

Minulla on pieni asunto ja valaisen sitä yhdellä ledikranssilla juuri tuosta samaisesta syystä, että näen liikkua öiseen aikaan.

Minun tasapainoaistini on täysin surkea silmät kiinni, kuten myös pimeässä, joten tarvitsen sen takia edes vähän valoa päästäkseni sängystä vessaan öiseen aikaan.

Ja lievittäähän se samalla pimeän pelkoakin. Tämän kämpän edellinen omistaja oli skitsofreenikko ja monet monituiset kerrat hän saattoi hälyyttää minut tuosta naapurista tarkistamaan tätä asuntoa milloin minkäkinlaisen harhan takia. Se jätti jäljen.

Lue lisää

Voi sentään.. On varmasti ollut raskasta ja pelottavaakin, jos naapuri on useinkin tarvinnut tukeasi. - Uskon, että siitä on jäänyt vahva jälki.

Myös vieraassa paikassa, esimerkiksi hotellissa, jätän yleensä aina vessaan valon yöksi. - Vaikka suljen sen oven, niin kyllä sieltä oven alta tai jostakin reunasta juuri riittävästi kajastaa, että pystyn kulkemaan yöllä kompastumatta. 😊

Anonyymi kirjoitti:

Se on muuten väsymyksen pois vievä tunne kun kävelee iltahämärässä jotain pientä hiekkatietä pitkin, pusikosta lennähtää parin metrin etäisyydeltä joku metso yöuniltaan pusikot paukkuen.
Ihmisessä herää heti refleksi, joko puolustautumiseen tai pakenemiseen. Molemmat ovat herättäviä kokemuksia.

AV

Lue lisää

Niin. Ja sitähän ei voi tietää ennakkoon kumpi reaktio siinä tilanteessa osuu kohdalle.

Anonyymi kirjoitti:

Mieti jos asunnossa olisi joku kuollut, jäänyt kummittelemaan. PÖÖÖ!
Pelottaisiko jos noin olisi?

AV

No sen tiedän varmana, ettei tässä asunnossa ole ketään kuollut. Ollaan exän kanssa alkuperäisiä asukkaita ja tiedetään kaikki, jotka on asunut tässä asunnossa talon rakentamisesta lähtien.

Pikku-pirpana kirjoitti:

No sen tiedän varmana, ettei tässä asunnossa ole ketään kuollut. Ollaan exän kanssa alkuperäisiä asukkaita ja tiedetään kaikki, jotka on asunut tässä asunnossa talon rakentamisesta lähtien.

Lue lisää

Meinaan sitä kun kauhuleffat ovat jättäneet jälkiään ihmisiin jotka niitä ovat joskus katsoneet.

AV

Xena-183 kirjoitti:

Voi sentään.. On varmasti ollut raskasta ja pelottavaakin, jos naapuri on useinkin tarvinnut tukeasi. - Uskon, että siitä on jäänyt vahva jälki.

Myös vieraassa paikassa, esimerkiksi hotellissa, jätän yleensä aina vessaan valon yöksi. - Vaikka suljen sen oven, niin kyllä sieltä oven alta tai jostakin reunasta juuri riittävästi kajastaa, että pystyn kulkemaan yöllä kompastumatta. 😊

Lue lisää

Mulla sama. Kivaa selittää huonekaverille, että jotakin valoa on oltava jossakin.
Ja se on ihan fakta, etten pysy edes pystyssä pilkkopimeässä. Tasapainoaistini tarvitsee, että näen lattian jolla kävelen.

Anonyymi kirjoitti:

Mieti jos asunnossa olisi joku kuollut, jäänyt kummittelemaan. PÖÖÖ!
Pelottaisiko jos noin olisi?

AV

Ei pelota. En pelkää kummituksia.
Itse asiassa.. tämän talon kohdalla on ennen ollut jokin vanha rakennus. - Muistan, kun lapseni olivat pieniä ja tämä oli vielä rakentamatonta metsää, he kävivät välillä leikkimässä tuossa lähellä "kummituskellarilla". Paikalla oli siis vanhan kellarin jäänteet.

Olemme parin naapurini kanssa jutelleet, että se selittänee näissä taloissa aina välillä kuuluvat erikoiset äänet. - Minullakin juoksee silloin tällöin lapsi tömistäen yläkerrassa, vaikka rakennus on yksikerroksinen. - Sen ovat kuulleet siis muutkin kuin minä. 😉

En muista mitä viereisen talon päätyasunnossa tapahtuu, mutta olikohan niin, että siellä suljetaan ja avataan ovea, vai mikä se ääni on. 🤔

Mutta yhteinen kokemuksemme on, että nämä kaikki ovat ihan hyväntahtoisia, eli emme ole kokeneet mitään pelottavaa, rauhatonta tai uhkaavaa.

Anonyymi kirjoitti:

Meinaan sitä kun kauhuleffat ovat jättäneet jälkiään ihmisiin jotka niitä ovat joskus katsoneet.

AV

On jättänyt minuunkin. Jälkiä ne kauhuleffat. Ei pitäisi ollenkaan katsoa niitä.

Anonyymi kirjoitti:

Meinaan sitä kun kauhuleffat ovat jättäneet jälkiään ihmisiin jotka niitä ovat joskus katsoneet.

AV

Minä en katso kauhuleffoja. Tiedän, että ne vaikuttaisivat minuun. - Olen lukenut Psykon ja se riitti siihen, että en suosi suihkuverhoja. 😅 En aio katsoa sitä TV:stä enkä muitakaan kauhutarinoita.

Xena-183 kirjoitti:

Ei pelota. En pelkää kummituksia.
Itse asiassa.. tämän talon kohdalla on ennen ollut jokin vanha rakennus. - Muistan, kun lapseni olivat pieniä ja tämä oli vielä rakentamatonta metsää, he kävivät välillä leikkimässä tuossa lähellä "kummituskellarilla". Paikalla oli siis vanhan kellarin jäänteet.

Olemme parin naapurini kanssa jutelleet, että se selittänee näissä taloissa aina välillä kuuluvat erikoiset äänet. - Minullakin juoksee silloin tällöin lapsi tömistäen yläkerrassa, vaikka rakennus on yksikerroksinen. - Sen ovat kuulleet siis muutkin kuin minä. 😉

En muista mitä viereisen talon päätyasunnossa tapahtuu, mutta olikohan niin, että siellä suljetaan ja avataan ovea, vai mikä se ääni on. 🤔

Mutta yhteinen kokemuksemme on, että nämä kaikki ovat ihan hyväntahtoisia, eli emme ole kokeneet mitään pelottavaa, rauhatonta tai uhkaavaa.

Lue lisää

Vanhemmissa taloissa on omat tarinansa. Myös taloon menevillä teillä on tapahtunut kuulemma vaikka mitä. Kauhutarinoita, joita aikoinaan vanhempi väki nuoremmilleen kertoivat, kuin satuhetkenä, jonka tarina karmi selkäpiitä.

AV

Xena-183 kirjoitti:

Minä en katso kauhuleffoja. Tiedän, että ne vaikuttaisivat minuun. - Olen lukenut Psykon ja se riitti siihen, että en suosi suihkuverhoja. 😅 En aio katsoa sitä TV:stä enkä muitakaan kauhutarinoita.

Lue lisää

Heh heh, minulle kyllä kelpaisi sellainen pelokas nainen, joka iltaisin haluaisi viereen, painautuen vartalollaan omaani kiinni. Mitä sinä taas tulet siihen kyhnäämään...No kun pelottaa...

AV

Pikku-pirpana kirjoitti:

Minulla on pieni asunto ja valaisen sitä yhdellä ledikranssilla juuri tuosta samaisesta syystä, että näen liikkua öiseen aikaan.

Minun tasapainoaistini on täysin surkea silmät kiinni, kuten myös pimeässä, joten tarvitsen sen takia edes vähän valoa päästäkseni sängystä vessaan öiseen aikaan.

Ja lievittäähän se samalla pimeän pelkoakin. Tämän kämpän edellinen omistaja oli skitsofreenikko ja monet monituiset kerrat hän saattoi hälyyttää minut tuosta naapurista tarkistamaan tätä asuntoa milloin minkäkinlaisen harhan takia. Se jätti jäljen.

Lue lisää

💩 💩 💩

Anonyymi kirjoitti:

💩 💩 💩

No niin.. olipas kakkamainen kommentti.

Anonyymi kirjoitti:

💩 💩 💩

❕❕❕

Tuleeko sulle koskaan sellaista tarvetta, että nyt tarvii äkkiä kipittää tästä jotta pääsee pikaisesti tilanteesta pois?
Mulle tulee.

Joka aamu kuljen lyhyttä, pimeää metsäpolkua pitkin töihin. Joskus ei näe ollenkaan eteensä ja kulkee ihan sokkona. Silloin pelottaa, vaikka matka on lyhyt.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Tuleeko sulle koskaan sellaista tarvetta, että nyt tarvii äkkiä kipittää tästä jotta pääsee pikaisesti tilanteesta pois?
Mulle tulee.

Joka aamu kuljen lyhyttä, pimeää metsäpolkua pitkin töihin. Joskus ei näe ollenkaan eteensä ja kulkee ihan sokkona. Silloin pelottaa, vaikka matka on lyhyt.

Lue lisää

Tulee tarve kiiruhtaa nopeasti turvaan. En pidä siitä, etten näe kuka, tai mitä ympäristössä lymyää ja väijyy. Ulkona pimeässä olen oman mukavuusasteeni ulkopuolella.

tosi.typy kirjoitti:

Tulee tarve kiiruhtaa nopeasti turvaan. En pidä siitä, etten näe kuka, tai mitä ympäristössä lymyää ja väijyy. Ulkona pimeässä olen oman mukavuusasteeni ulkopuolella.

Sama. Paitsi turvallisessa seurassa. Tai turvallisessa paikassa.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Tuleeko sulle koskaan sellaista tarvetta, että nyt tarvii äkkiä kipittää tästä jotta pääsee pikaisesti tilanteesta pois?
Mulle tulee.

Joka aamu kuljen lyhyttä, pimeää metsäpolkua pitkin töihin. Joskus ei näe ollenkaan eteensä ja kulkee ihan sokkona. Silloin pelottaa, vaikka matka on lyhyt.

Lue lisää

Etkö ylempänä sanonut ettei nykypäivänä tarvi pelätä pimeää mutta nyt kummiskin itsesuojeluvaisto tai pelko tuli pimeällä kadulla polulla niin siinä tutkimuksessa sanottiin tehtiin amerikan suurkaupungissa ja sanottiin jokainen terve ihminen pelkää pimeällä ja itsesuojeluvaisto herää esim pimeä porttikonki tai siinä pimeä tunneli joka vei metro asemalle niin normaalille ihmiselle tulee mieleen onko siellä toinen ihminen joka haluaa tehdä pahaa esim puukottaa pahoinpidellä ryöstää ym

Anonyymi kirjoitti:

Etkö ylempänä sanonut ettei nykypäivänä tarvi pelätä pimeää mutta nyt kummiskin itsesuojeluvaisto tai pelko tuli pimeällä kadulla polulla niin siinä tutkimuksessa sanottiin tehtiin amerikan suurkaupungissa ja sanottiin jokainen terve ihminen pelkää pimeällä ja itsesuojeluvaisto herää esim pimeä porttikonki tai siinä pimeä tunneli joka vei metro asemalle niin normaalille ihmiselle tulee mieleen onko siellä toinen ihminen joka haluaa tehdä pahaa esim puukottaa pahoinpidellä ryöstää ym

Lue lisää

joo ei ole mitään syytä että tuo poistuisi ihmisen vaistovarannosta, pimeän pelko, kun tuolla on kaikenlaista liikkujaa

No höh.. pitänee siis alkaa munkin käyttämään yöpaitaa...

Niin.. pimeän pelko voi olla lamauttavaa.

Miehen tukeva käsi lantionkaarella, on kuin auton turvavyö?
Heti tulee turvallisempi olo.

AV

Pikku-pirpana kirjoitti:

Niin.. pimeän pelko voi olla lamauttavaa.

Kaikki saattaa olla ihan hyvin, mutta kun pitäisi käydä nukkumaan yksin, tuleekin tunne että pitäisi valvoa ja vartioida ja kaikki aistit ja mielikuvitus herää, ei helposti voi rauhoittua ja vaipua uneen.

Anonyymi kirjoitti:

Miehen tukeva käsi lantionkaarella, on kuin auton turvavyö?
Heti tulee turvallisempi olo.

AV

Voi mitä p*skaa!

Anonyymi kirjoitti:

Miehen tukeva käsi lantionkaarella, on kuin auton turvavyö?
Heti tulee turvallisempi olo.

AV

Kyllä. Miehen kosketus on rauhoitta ja tuolla tavoin jopa alkukantaisen tyydyttävää. Osut näihin niin hyvin, että se jotenkin ärsyttävää, mutta myönnetään tällä kertaa (en tiedä itsekään syytä, miksi haluaisin kieltää). Ehkä tuo tapasi puhua.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Niin.. pimeän pelko voi olla lamauttavaa.

Koira ilmoittaa oravastakin. Toki siinä vaiheessa on helposti k*set housussa jos rähäkkä on 1000 desibelissä :D

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä. Miehen kosketus on rauhoitta ja tuolla tavoin jopa alkukantaisen tyydyttävää. Osut näihin niin hyvin, että se jotenkin ärsyttävää, mutta myönnetään tällä kertaa (en tiedä itsekään syytä, miksi haluaisin kieltää). Ehkä tuo tapasi puhua.

Lue lisää

Tiedätkös, haluan joskus ärsyttää. Palsta olisi muuten liian yhtenevä mielipiteissään, keskustelu ja mielenkiinto loppuisi heti.
Oikeasti ajattelen asioista perinteisemmin, sitä ei saa kukaan huomata, ehkä sivulauseissa.

AV

Anonyymi kirjoitti:

Tiedätkös, haluan joskus ärsyttää. Palsta olisi muuten liian yhtenevä mielipiteissään, keskustelu ja mielenkiinto loppuisi heti.
Oikeasti ajattelen asioista perinteisemmin, sitä ei saa kukaan huomata, ehkä sivulauseissa.

AV

Lue lisää

Yäk! En tykkää tyylistäsi.

Anonyymi kirjoitti:

Yäk! En tykkää tyylistäsi.

Juu, ei tarvitse pitää. Olen silloin onnistunut tuotoksissa.
Tunteita tuovia, vaikka negatiivisia. Hyvä se on jotain elonmerkkejä ihmisessä olla.

AV

Anonyymi kirjoitti:

Juu, ei tarvitse pitää. Olen silloin onnistunut tuotoksissa.
Tunteita tuovia, vaikka negatiivisia. Hyvä se on jotain elonmerkkejä ihmisessä olla.

AV

Limaisuus ei ole onnistumista missään muodossa.

Anonyymi kirjoitti:

Limaisuus ei ole onnistumista missään muodossa.

No, ei se lima ole mitään verta vessanpöntössä.

AV

Anonyymi kirjoitti:

Tiedätkös, haluan joskus ärsyttää. Palsta olisi muuten liian yhtenevä mielipiteissään, keskustelu ja mielenkiinto loppuisi heti.
Oikeasti ajattelen asioista perinteisemmin, sitä ei saa kukaan huomata, ehkä sivulauseissa.

AV

Lue lisää

En tiennyt. Tai ehkä muutaman kerran olen epäillyt ja kiihtynyt, kun olet saanut minut hiiltymään ulostuloillasi. Olen vatvonut niitä omassa mielessä...

Pikku-pirpana kirjoitti:

Niin.. pimeän pelko voi olla lamauttavaa.

On niin totta, että mies tekee yöunista paljon rauhallisemman, ikään kuin olisi suoja kaiken maailman pahuutta vastaan. Joskus nuorena nukuin aina valot päällä.

Monet (hyvin monet) lukijat ovat tällä palstalla huomanneet varsin silmiinpistävän seikan teksteissä. Ne ovat monitasoisia, monipuolisia ja sekavia. Kuitenkin maailmankaikkeus jos mikä on yksinkertainen systeemi.

Anonyymi kirjoitti:

On niin totta, että mies tekee yöunista paljon rauhallisemman, ikään kuin olisi suoja kaiken maailman pahuutta vastaan. Joskus nuorena nukuin aina valot päällä.

Monet (hyvin monet) lukijat ovat tällä palstalla huomanneet varsin silmiinpistävän seikan teksteissä. Ne ovat monitasoisia, monipuolisia ja sekavia. Kuitenkin maailmankaikkeus jos mikä on yksinkertainen systeemi.

Lue lisää

Elämä on kaikessa monimutkaisuudessaan hyvin simppeli. Helppo ja yksinkertainen, jos asennoituu niin. Kaikki kokemasi on kiinni ihan omasta asenteestasi.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä. Miehen kosketus on rauhoitta ja tuolla tavoin jopa alkukantaisen tyydyttävää. Osut näihin niin hyvin, että se jotenkin ärsyttävää, mutta myönnetään tällä kertaa (en tiedä itsekään syytä, miksi haluaisin kieltää). Ehkä tuo tapasi puhua.

Lue lisää

Pussikaljaklossina en oikein osaa hahmottaa sitä kuinka oikein istutaan puistossa viltillä

Anonyymi kirjoitti:

Miehen tukeva käsi lantionkaarella, on kuin auton turvavyö?
Heti tulee turvallisempi olo.

AV

Lainaan tän mielikuvan sorry!

No .. sulla on oikea asenne ja Poju turvanasi.

Minun pimeänpelkoni ei ole loogista ollenkaan. Siinä ei ole oikeastaan mitään todellisuuspohjaa, se vain on ja pysyy. En juurikaan ole pelännyt ihmisiä jotka voisivat lymyillä pimeässä, vaan ennemminkin jotakin tuntematonta vaaraa. Jotakin epäselvää. Kun ei tiedä mitä siellä on, niin pelkään sitä.

Ei pelkoni ole mitään järjetöntä kammoa. Ihan esiintyy silloin tällöin ja usein kun olen väsynyt. En voisi kuvitellakaan nukkuvani sen takia valot päällä tai muuta sellaista.

No.. sähän tunnetusti et pelkää mitään muuta kuin nykynaisia.. :D

Juu on olemassa rationaalista pelkoa ja irrationaalista. Minun pelkoni on irrationaalista.

Pikku-pirpana kirjoitti:

No.. sähän tunnetusti et pelkää mitään muuta kuin nykynaisia.. :D

Juu on olemassa rationaalista pelkoa ja irrationaalista. Minun pelkoni on irrationaalista.

Kieltämättä joo, ehkä meillä kummallakin on vähän päässä vikaa :D Mutta siis kyllä ihan ymmärrän tuon pelon kun se on varmaan ihan sisääsnrakennettuna ihmiseen. Toisaalta taas kun ollaan myös saalistajia niin meidän luulisi myös tykkäävän pimeässä lymyilystä ja kyllä minusta ihan mukavakin joskus pimeässä mennä, on ikäänkuin paljon rauhallisempaa kuin valoisan aikaan. Luulen että jos sulla ois koira lemmikkinä ja sitä ois pakko lenkittää myös pimeän aikaan sullakin vois tuo pelko jäädä pikkuhiljaa ihan itsestään pois kun kokemuksen kautta tulisi se että eipä tässä mitään tapahdu vaikka pimeälläkin kulkee.

-harmiseikirj-

Anonyymi kirjoitti:

Kieltämättä joo, ehkä meillä kummallakin on vähän päässä vikaa :D Mutta siis kyllä ihan ymmärrän tuon pelon kun se on varmaan ihan sisääsnrakennettuna ihmiseen. Toisaalta taas kun ollaan myös saalistajia niin meidän luulisi myös tykkäävän pimeässä lymyilystä ja kyllä minusta ihan mukavakin joskus pimeässä mennä, on ikäänkuin paljon rauhallisempaa kuin valoisan aikaan. Luulen että jos sulla ois koira lemmikkinä ja sitä ois pakko lenkittää myös pimeän aikaan sullakin vois tuo pelko jäädä pikkuhiljaa ihan itsestään pois kun kokemuksen kautta tulisi se että eipä tässä mitään tapahdu vaikka pimeälläkin kulkee.

-harmiseikirj-

Lue lisää

Ei pelkoni estä minua kulkemasta pimeässä.
Joskus 12 kesäisenä aloin vaeltelemaan öisin ulkona kun äitee ei tykänny kun puuhastelin kaikenlaista huoneessani öiseen aikaan.

Stadissa asuessani kävin yökävelyillä keskuspuistossa. Mikä oli oikeasti tyhmää. Lähteä nyt yksin pikkuisena naisihmisenä yöllä stadissa metsään.

Olen aina ollut yövirkku.
Nautin pimeästä, mutta satunnaisesti se pelottaa.

Pikku-pirpana kirjoitti:

No.. sähän tunnetusti et pelkää mitään muuta kuin nykynaisia.. :D

Juu on olemassa rationaalista pelkoa ja irrationaalista. Minun pelkoni on irrationaalista.

''Juu on olemassa rationaalista pelkoa ja irrationaalista''

Tehokkain tapa päästä eroon peloista on vähittäinen itsensä altistaminen pelon kohteelle. Kun vertaa baarikeskusteluja keskustelupalstakeskusteluihin, niin niissä ei ole juurikaan eroja. Tämä on hieman kummallista, sillä tulisihan nyt jotain eroavaisuuksia olla.

Anonyymi kirjoitti:

''Juu on olemassa rationaalista pelkoa ja irrationaalista''

Tehokkain tapa päästä eroon peloista on vähittäinen itsensä altistaminen pelon kohteelle. Kun vertaa baarikeskusteluja keskustelupalstakeskusteluihin, niin niissä ei ole juurikaan eroja. Tämä on hieman kummallista, sillä tulisihan nyt jotain eroavaisuuksia olla.

Lue lisää

Baarikeskustelut harvemmin käydään näin monen eri osallustujan kanssa. Ja suurin osa vieläpä oletettavasti selvinpäin..

Pimeästä metsästä kuuluvat rasahtelut oli luultavammin eläinten aiheuttamia, kuin häijyjen ihmisten. Olen lapsesta asti tottunut maaseudulla vallitsevaan pimeyteen; elokuun lopulla se alkaa iltaisin; ja valoa on ainoastaa kuutamoisina (täysikuun) iltointa ja vieläpä öisinkin.
Mun vanhempi sisareni, joka ei ole mukulasta asti maaseudulla asunut; pelkää pimeyttä aivan hulluuteen asti, mökilläkin ollessaan.

Vuosia sitten meillä oli kesäpaikassa vain ulkohuusi käytettävissä, jonne usein isosiskoni saatoin jo syyskuussa viikonloppu iltaisin ja odotin ulkopuolella, kunnes hän tuli tarpeiltaan.
Mä olen 7 vuotta nuorempi isosiskoani; kyllä mua jotenkin hymyilytti olla alle kouluikäisenä; "henkivartijana vessareissuille" iltaisin hämärän saavuttua!

Mä olin alle 120cm ja painoakin alle 20 kg, luultavasti systeri luotti enemmän mun äännekkyyteeni ja teräviin hampaisiini. Ikävä tapa purra kiusaajaani; kuten systeriänikin aina joskus, riitaantuessamme! Veljet opetti munt käyttämään nyrkkejäni, niitä kun oli helpompi väistellä, eikä niillä tehnyt samaa tuhoa; kuin hampaideni puruvoimalla!

Näin jälkeenpäin ajateltuna, me ei koskaan riidelty systerin kanssa mökillä keskenämme; mun sisar oli erittäin kultainen mua kohtaan siellä. Asian kyllä ymmärtää näin jälkikäteen!
Olen mä kerran pelästynyt oikein kunnolla, yhtenä iltana, eikä silloin ollut edes pimeää vielä, vasta sellainen illanhämäryys oli laskemassa ja mä olin menossa kotiin n. klo 18 elokuun loppulla muistaakseni. Yht äkkiä mäyrä tulla jolkotteli metsätiellä mua vastaan; mä yskin mutt se vaan lähestyi mua, mä luulin kuolevani!

Jostain syöksyi naapurin pieni sekarotinen takkuinen piski haukkuen mun ohitseni -> mäyrä kurvasi metsään ja koira seurasi sitä haukkua räyskyttäen. Mä juoksin henkini hädässä mökille, ja selitin kohtaukseta mökkitiellä Faijalle; kuinka se koira ajoi mäyrän metsään.
Faija puolestaan haki aseensa ja sanoi hakevansa naapurin koiran enenkuin mäyrä tappaa sen ja syö. Tunnin päästä Faija palasi; ei ollut löytänyt koiraa eikä mäyrää! Faija kuitenkin soitti naapuriin ja ilmoitti heidän koiran ajaneen mäyrän metsään, eikä Faija ollut löytänyt kumpaakaan.

Naapurin isäntä sanoi ett koira makaa pihamaalla uupuneena ja janoinenkin se oli ollut!
Mutt mäyrää täällä ei ole; joten se on varmaan palannut jo omalle tontilleen.
Se naapurin koira oli jonkin näköinen sekarotuinen; ilmeisesti terrierin ja pystykorvan sekoitus... kaikkea muuta kuin nyvännäköinen otus, jotenkin mä mielsin sen kulkukoiraksi, sen eriskummallisen takkuisen karvoituksen takia. Samalta se näytti aina; vaikka oli hiljattain joskus kuulemma pesty ja trimmattukin. Mä kyllä muistin ain nähdessäni sen, paijata sitä ja rapsuttaa korvantauksia! Mäyriä tai edes yhtä mäyrää ei ole enää pariin vuoteen kukaan kyläläisistä nähnyt. Oisiko ne kuolleet jo vanhuuttaan!
'
Kettuja siellä on nykyään sitäkin enemmän ja tottumattomat Hesalaiset mökkeilijät pelkää niiden ääntelyä! Kuulemma selkärankaa oikein kylmää; niiden äänien kuuleminen iltasella.
Sopii miettiä kun joku heistä näkee Ilveksen vartiokivellä istumassa, tuolla kalliomäessä, Meneeköhän mökki silloin myyntiin! Iso kissaeläin; onhan se paljon pelottavampi otus kuin arka kettu.
trollikka

Anonyymi kirjoitti:

Pimeästä metsästä kuuluvat rasahtelut oli luultavammin eläinten aiheuttamia, kuin häijyjen ihmisten. Olen lapsesta asti tottunut maaseudulla vallitsevaan pimeyteen; elokuun lopulla se alkaa iltaisin; ja valoa on ainoastaa kuutamoisina (täysikuun) iltointa ja vieläpä öisinkin.
Mun vanhempi sisareni, joka ei ole mukulasta asti maaseudulla asunut; pelkää pimeyttä aivan hulluuteen asti, mökilläkin ollessaan.

Vuosia sitten meillä oli kesäpaikassa vain ulkohuusi käytettävissä, jonne usein isosiskoni saatoin jo syyskuussa viikonloppu iltaisin ja odotin ulkopuolella, kunnes hän tuli tarpeiltaan.
Mä olen 7 vuotta nuorempi isosiskoani; kyllä mua jotenkin hymyilytti olla alle kouluikäisenä; "henkivartijana vessareissuille" iltaisin hämärän saavuttua!

Mä olin alle 120cm ja painoakin alle 20 kg, luultavasti systeri luotti enemmän mun äännekkyyteeni ja teräviin hampaisiini. Ikävä tapa purra kiusaajaani; kuten systeriänikin aina joskus, riitaantuessamme! Veljet opetti munt käyttämään nyrkkejäni, niitä kun oli helpompi väistellä, eikä niillä tehnyt samaa tuhoa; kuin hampaideni puruvoimalla!

Näin jälkeenpäin ajateltuna, me ei koskaan riidelty systerin kanssa mökillä keskenämme; mun sisar oli erittäin kultainen mua kohtaan siellä. Asian kyllä ymmärtää näin jälkikäteen!
Olen mä kerran pelästynyt oikein kunnolla, yhtenä iltana, eikä silloin ollut edes pimeää vielä, vasta sellainen illanhämäryys oli laskemassa ja mä olin menossa kotiin n. klo 18 elokuun loppulla muistaakseni. Yht äkkiä mäyrä tulla jolkotteli metsätiellä mua vastaan; mä yskin mutt se vaan lähestyi mua, mä luulin kuolevani!

Jostain syöksyi naapurin pieni sekarotinen takkuinen piski haukkuen mun ohitseni -> mäyrä kurvasi metsään ja koira seurasi sitä haukkua räyskyttäen. Mä juoksin henkini hädässä mökille, ja selitin kohtaukseta mökkitiellä Faijalle; kuinka se koira ajoi mäyrän metsään.
Faija puolestaan haki aseensa ja sanoi hakevansa naapurin koiran enenkuin mäyrä tappaa sen ja syö. Tunnin päästä Faija palasi; ei ollut löytänyt koiraa eikä mäyrää! Faija kuitenkin soitti naapuriin ja ilmoitti heidän koiran ajaneen mäyrän metsään, eikä Faija ollut löytänyt kumpaakaan.

Naapurin isäntä sanoi ett koira makaa pihamaalla uupuneena ja janoinenkin se oli ollut!
Mutt mäyrää täällä ei ole; joten se on varmaan palannut jo omalle tontilleen.
Se naapurin koira oli jonkin näköinen sekarotuinen; ilmeisesti terrierin ja pystykorvan sekoitus... kaikkea muuta kuin nyvännäköinen otus, jotenkin mä mielsin sen kulkukoiraksi, sen eriskummallisen takkuisen karvoituksen takia. Samalta se näytti aina; vaikka oli hiljattain joskus kuulemma pesty ja trimmattukin. Mä kyllä muistin ain nähdessäni sen, paijata sitä ja rapsuttaa korvantauksia! Mäyriä tai edes yhtä mäyrää ei ole enää pariin vuoteen kukaan kyläläisistä nähnyt. Oisiko ne kuolleet jo vanhuuttaan!
'
Kettuja siellä on nykyään sitäkin enemmän ja tottumattomat Hesalaiset mökkeilijät pelkää niiden ääntelyä! Kuulemma selkärankaa oikein kylmää; niiden äänien kuuleminen iltasella.
Sopii miettiä kun joku heistä näkee Ilveksen vartiokivellä istumassa, tuolla kalliomäessä, Meneeköhän mökki silloin myyntiin! Iso kissaeläin; onhan se paljon pelottavampi otus kuin arka kettu.
trollikka

Lue lisää

Ketut ny on ymmärtääkseni täysin harmittomia. Mitä nyt joskus risteytyvät koirien kanssa kuulemani mukaan. Mutta ilves tai muu isompi peto kyllä pistää lemmikkikoiran poskeensa alta aikayksikön.

No juu.. tuo pimeän pelko on niin yksilöllistä. Eihän siinä oikeasti ole mitään järkeä jos sitä vähänkään ajattelee. Mutta siitä huolimatta se pelko on ja pysyy.

En aina pelkää pimeää .. se riippunee kai aika paljon myös olosuhteista. Jos vaikka on väsynyt, niin se ottaa herkemmin vallan.

Eihän se pimeys itsessään, vaan se minkä se peittää ja piilottaa..

Pikku-pirpana kirjoitti:

Eihän se pimeys itsessään, vaan se minkä se peittää ja piilottaa..

Niin jos mielikuvitukselle antaa vallan niin varmasti on kurjaa katsella varjoja. Kyllä alkaa pelottamaan.

Riippuu. Toiset huomaavat ja toiset eivät.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Riippuu. Toiset huomaavat ja toiset eivät.

Ei huomaa. Pimeässä on joustavaa mennä. On vältettävä vain polkemasta risujen päälle.

Rakastakaa pimeää.
Pimeä on syli.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Riippuu. Toiset huomaavat ja toiset eivät.

Etkö tiedä, että pimeässä aistit herkistyvät?

Ei kannata kuvitella, ettei kukaan näe sinua pimeässä. Joku voi katsella sinua kuin kirkkaalla päivänvalolla, vaikka et itse näe mitään. Valonvahvistimet, infrapuna ja lämpökiikarit ovat jo melko yleisiä tarkkailuvälineitä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei kannata kuvitella, ettei kukaan näe sinua pimeässä. Joku voi katsella sinua kuin kirkkaalla päivänvalolla, vaikka et itse näe mitään. Valonvahvistimet, infrapuna ja lämpökiikarit ovat jo melko yleisiä tarkkailuvälineitä.

Lue lisää

Olen katselijan selän takana.

Niin..mikä kullekin tuntuu oikealle. Ei olla samanlaisia tuossa asiassa. Ei ollenkaan.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Niin..mikä kullekin tuntuu oikealle. Ei olla samanlaisia tuossa asiassa. Ei ollenkaan.

Mitä h…ttiä sä pelkäät??

Anonyymi kirjoitti:

Mitä h…ttiä sä pelkäät??

Mielikuvitukseni tuotteita. Ireationaalista pelkoa.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Mielikuvitukseni tuotteita. Ireationaalista pelkoa.

Irrationaalista piti kirjoittaa...

Pikku-pirpana kirjoitti:

Mielikuvitukseni tuotteita. Ireationaalista pelkoa.

Totuttele olemaan. Tyhjennä se pääsi ja ajattele järkevästi.

Anonyymi kirjoitti:

Totuttele olemaan. Tyhjennä se pääsi ja ajattele järkevästi.

Järkevästi..?

Minä ja järkevyys.. kaksi ääripäätä.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Niin..mikä kullekin tuntuu oikealle. Ei olla samanlaisia tuossa asiassa. Ei ollenkaan.

Niin, ja yksilöllisiä juttuja. Ja jokainen kokee tavallaan.

Sama juttu mulla. Tasapainoaistini ei toimi pimeässä tai silmät kiinni.

Mulla vaikuttaa tuohon tasapainoaistiin sellainen pieni aivovaurio, niin sille ei oikein pysty tekemään mitään.

Toki se oireilee pahemmin kun olen kipeänä tai vaikka vaan väsynyt.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Mulla vaikuttaa tuohon tasapainoaistiin sellainen pieni aivovaurio, niin sille ei oikein pysty tekemään mitään.

Toki se oireilee pahemmin kun olen kipeänä tai vaikka vaan väsynyt.

Lue lisää

Niin, mikä kenelläkin, ja miten mihinkin. Mulla taas on herkistynyt valonsieto kyky. Liika valo vaikka keväällä ja kesällä ei tee päälle yhtään hyvää. Saa aivokemiat sekaisin, ja meinaa kaikki mennä tunteisiin. Minä viihdyn oikeasti pimeässä. Mulla on pimennys verhot ja kaihtimet vuoden ympäri kiinni, ja kartan aurinkoa, päivänvaloa. Sisälläkin on vaan joku pikkuvalo päällä, koskaan koko valaistus käytössä. Näin menty, miltei 20 vuotta. Olen ehta vampyyri. Eikä siihen ole mitään lääketieteellistä syytä. Olen saanut hellittely nimeksi pimeyden ystävä. Ja usko tai älä, kukaan ei edes huomaa, jollen asiasta heille mainitse. Niin hyvin ja salakavalasti huomaamattaan kaikki tähän tottuneet. Yksikään ei ole valittanut tyylistäni, tavastani, vaan huomaamattaan hakeutuneet siihen itsekin huomattuaan hyödyt. Automaattisesti sammuttelevat valoja, pyytävät sammuttamaan, ja sulkemaan ulko oven, tai vetämään verhon kiinni, jos joku raottaa. Kummallisia vieraita, kun tottuvat tavoille näin viikonlopun reissuissaan. Kertovat, sen rikkovan rauhaa, ja haluavansa välttää stressiä. Itse oirehtivat, jos yrittäisin muutoksia tehdä. Edes heille tarjota kohteliaisuudesta. Hassua oikeastaan.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, mikä kenelläkin, ja miten mihinkin. Mulla taas on herkistynyt valonsieto kyky. Liika valo vaikka keväällä ja kesällä ei tee päälle yhtään hyvää. Saa aivokemiat sekaisin, ja meinaa kaikki mennä tunteisiin. Minä viihdyn oikeasti pimeässä. Mulla on pimennys verhot ja kaihtimet vuoden ympäri kiinni, ja kartan aurinkoa, päivänvaloa. Sisälläkin on vaan joku pikkuvalo päällä, koskaan koko valaistus käytössä. Näin menty, miltei 20 vuotta. Olen ehta vampyyri. Eikä siihen ole mitään lääketieteellistä syytä. Olen saanut hellittely nimeksi pimeyden ystävä. Ja usko tai älä, kukaan ei edes huomaa, jollen asiasta heille mainitse. Niin hyvin ja salakavalasti huomaamattaan kaikki tähän tottuneet. Yksikään ei ole valittanut tyylistäni, tavastani, vaan huomaamattaan hakeutuneet siihen itsekin huomattuaan hyödyt. Automaattisesti sammuttelevat valoja, pyytävät sammuttamaan, ja sulkemaan ulko oven, tai vetämään verhon kiinni, jos joku raottaa. Kummallisia vieraita, kun tottuvat tavoille näin viikonlopun reissuissaan. Kertovat, sen rikkovan rauhaa, ja haluavansa välttää stressiä. Itse oirehtivat, jos yrittäisin muutoksia tehdä. Edes heille tarjota kohteliaisuudesta. Hassua oikeastaan.

Lue lisää

Poikani on myös yliherkkä valolle. Joten ymmärrän sinua.

Niin laumakaveri on hyvä olla. Ne todella yleensä tietää olla varuillaan, kun vaaraa on. Muuten eivät ole moksiskaan.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Niin laumakaveri on hyvä olla. Ne todella yleensä tietää olla varuillaan, kun vaaraa on. Muuten eivät ole moksiskaan.

Juu todella. Nuo eläimet ovat niin paljon herkempiä kuulemaan ja haistamaan ja jopa vaistoamaan jos kaikki ei ole ihan kunnossa. Ihmiset vaan mölisevät digilaitteineen omissa turvallisuuskuplissaan.

xLiner

Hyvät sulle. Kun ikää tulee, niin sekin taito hiipuu. Valitettavasti.

Minä pelkään kotona pimeää kylppärin peiliä. Ihan järjetön pelko, mutta totinen tosi. Muutoin kotona en pelkää.

Osuit mielestäni asian ytimeen. Meidän pitäisi horrostaa kuin kontiot.. :D

Eikä sudet hyökkää juuri koskaan ihmisen kimppuun. Eli kärsit myös irrationaalisesta pelosta. Satunnaisesti .. kuten minäkin.

Oma mielikuvitus tekee karmeita juttujaan.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Eikä sudet hyökkää juuri koskaan ihmisen kimppuun. Eli kärsit myös irrationaalisesta pelosta. Satunnaisesti .. kuten minäkin.

Oma mielikuvitus tekee karmeita juttujaan.

Lue lisää

Niin siis juurikin näin.

Joskus tulee mentyä ihan hirveässä kiireessä sisälle..😄 Pelkään silloin enemmän jos olen yksin. Sit kun on lapset mukana niin pitää olla niin rohkea😁 hyvähän se onkin näyttää, ei pimeydessä ole mitään pelättävää.

Kotona pitää olla aina portaikon valo päällä öisin. Jos keskimmäinen sattuu heräämään ja valo ei ole päällä, niin koko talo herää itkuun.

Haaveilija39 kirjoitti:

Niin siis juurikin näin.

Joskus tulee mentyä ihan hirveässä kiireessä sisälle..😄 Pelkään silloin enemmän jos olen yksin. Sit kun on lapset mukana niin pitää olla niin rohkea😁 hyvähän se onkin näyttää, ei pimeydessä ole mitään pelättävää.

Kotona pitää olla aina portaikon valo päällä öisin. Jos keskimmäinen sattuu heräämään ja valo ei ole päällä, niin koko talo herää itkuun.

Lue lisää

Niin.. ei pimeydessä tosiaankaan ole mitään pelättävää. Mutta aikanaan esihistoriassa pimeys oli vaarallista ja evolutiivisesti ihminen joka on pelännyt pimeää on selvinnyt ja tuo samainen peiko on meissä edelleen.

Kaikki me tiedetään, ettei pimeää tarvitse pelätä, mutta pelkäämme silti. Se on, kun ei voi tietää mitä siellä pimeässä lymyää ja mielikuvitus tekee rasahduksista ja heijastuksista mitä ihmeellisimpiä ajatuskuvioita.

Minulle on helpottavaa tietää, että se on ihan luonnollinen pelko. Ja se, etten ole ainoa joka pelkää pimeää.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Niin.. ei pimeydessä tosiaankaan ole mitään pelättävää. Mutta aikanaan esihistoriassa pimeys oli vaarallista ja evolutiivisesti ihminen joka on pelännyt pimeää on selvinnyt ja tuo samainen peiko on meissä edelleen.

Kaikki me tiedetään, ettei pimeää tarvitse pelätä, mutta pelkäämme silti. Se on, kun ei voi tietää mitä siellä pimeässä lymyää ja mielikuvitus tekee rasahduksista ja heijastuksista mitä ihmeellisimpiä ajatuskuvioita.

Minulle on helpottavaa tietää, että se on ihan luonnollinen pelko. Ja se, etten ole ainoa joka pelkää pimeää.

Lue lisää

Itse mietin, että pelkääkö naiset enemmän pimeää kuin miehet🤔 kyllä ne yleensä on aika rohkeita.

Haaveilija39 kirjoitti:

Itse mietin, että pelkääkö naiset enemmän pimeää kuin miehet🤔 kyllä ne yleensä on aika rohkeita.

No.. miehet harvemmin myöntävät pelkäävänsä mitään.

Vaatii mieheltä luonnetta myöntää pelko. Perinteisestihän mies ei saa olla heikko, mikä on ihan potaskaa. Lehmänlantaa. Siksi miehet eivät "tunne" pelkoa.

Ja toisekseen miehet yleisesti ottaen (eli rankasti yleistäen) eivät ole mitään neropatteja, mitä tulee tunteisiin. Se, että aristelee pimeää.. nainen tunnistaa sen peloksi ja mies ehkä ajattelee sen järkeistäen ja laittaa humpuukkikoppaan.

On tervettä olla tuntemattoman edessä varuillaan.. oli se sit pimeä tai tuntematon ihminen..

Pikku-pirpana kirjoitti:

No.. miehet harvemmin myöntävät pelkäävänsä mitään.

Vaatii mieheltä luonnetta myöntää pelko. Perinteisestihän mies ei saa olla heikko, mikä on ihan potaskaa. Lehmänlantaa. Siksi miehet eivät "tunne" pelkoa.

Ja toisekseen miehet yleisesti ottaen (eli rankasti yleistäen) eivät ole mitään neropatteja, mitä tulee tunteisiin. Se, että aristelee pimeää.. nainen tunnistaa sen peloksi ja mies ehkä ajattelee sen järkeistäen ja laittaa humpuukkikoppaan.

On tervettä olla tuntemattoman edessä varuillaan.. oli se sit pimeä tai tuntematon ihminen..

Lue lisää

Ihan yhtälailla heille olisi suotavaa näyttää tunteitaan… oli se sitten mitä tunnetta tahansa.

Ilmankos jollain on sitten vaikeata, sietää toisten tunteita.

Niin ja juurikin saa olla tarkkana aina kaikkien tuntemattomien kohdalla.

Haaveilija39 kirjoitti:

Ihan yhtälailla heille olisi suotavaa näyttää tunteitaan… oli se sitten mitä tunnetta tahansa.

Ilmankos jollain on sitten vaikeata, sietää toisten tunteita.

Niin ja juurikin saa olla tarkkana aina kaikkien tuntemattomien kohdalla.

Lue lisää

Ihan samaa mieltä. Miesten tulisi näyttää tunteitaan enemmän. Se on suotavaa.

Niin.. lukemani artikkelin mukaan on hyvin tavallista pelätä pimeää. Itse ajattelin ennen että minä olen vain nöösi, kun pelkään pimeää. Mutta tämä ketju saa ajattelemaan asiaa toisella tavalla.

Tuntuu toi pimeän pelkääminen olevan hyvinkin yleistä ja kuten tuossa lukemassani artikkelissa oli, se on ihmiselle luontainen pelko.

Juu.. maalla tosiaan se pimeys on säkkipimeää.
Sysipimeä metsä. Hui kauhistus.

Tosin aikanaan kuljin öiseen aikaan paljonkin. Yleensä kyllä joko keinovalaistuksessa tai täydenkuun valossa. Säkkipimeää vältän. En tykkää. Ollenkaan.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Juu.. maalla tosiaan se pimeys on säkkipimeää.
Sysipimeä metsä. Hui kauhistus.

Tosin aikanaan kuljin öiseen aikaan paljonkin. Yleensä kyllä joko keinovalaistuksessa tai täydenkuun valossa. Säkkipimeää vältän. En tykkää. Ollenkaan.

Lue lisää

Joo. Äkkiä mielikuvitus saa vallan, niin sit sitä luulee, että on kaikenlaista liikkeellä. 😁
Mutta ei silloin sen kummrmpia ole. 😄

No en kumpikaan.

Juu. Nuorempana kun asuin stadissa, sai kuulla kaikenlaista tapahtuneen yö aikaan, mutta ei minulle mitään koskaan tapahtunut. Joitakin huuteluita sain, että tietyn summan saisin jos lähtisin jonkun matkaan, mutta ei sen kummallisempaa.

Ne oli helppo sivuuttaa .. kaikenlaiaet huutelut. Jatkoi vaan matkaa, ihan kuin ei olisi kuullutkaan mitään.
Ja minä olin tuolloinkin pieni ja lisäksi heiveröinen.

Noista rajoitteista...onko sinulla pelkoa esimerkiksi minua kohtaan:)

AV

Anonyymi kirjoitti:

Noista rajoitteista...onko sinulla pelkoa esimerkiksi minua kohtaan:)

AV

Ei kyllä ole 😊 En tietystikään tunne sinua, mutta en ole saanut mistään ainakaan sellaista käsitystä, että olisi syytä pelätä.

Aletheias kirjoitti:

Ei kyllä ole 😊 En tietystikään tunne sinua, mutta en ole saanut mistään ainakaan sellaista käsitystä, että olisi syytä pelätä.

Kiva tietää, olen otettu.
Yleensä uusia ihmisiä kohtaan kannattaa käyttäytyä samoin kun pimeässä kävellessä.
Mitä kaikkea sitä voikaan kohdata, niin hyvässä kuin myös pahassa.
https://www.youtube.com/watch?v=t9_3iWi4lu0

AV

Anonyymi kirjoitti:

Kiva tietää, olen otettu.
Yleensä uusia ihmisiä kohtaan kannattaa käyttäytyä samoin kun pimeässä kävellessä.
Mitä kaikkea sitä voikaan kohdata, niin hyvässä kuin myös pahassa.
https://www.youtube.com/watch?v=t9_3iWi4lu0

AV

Lue lisää

Kyllä, aina kannattaa olla varuillaan uusien tuttavuuksien kanssa. Vaikken lähtökohtaisesti pelkää miehiä (enkä muitakaan uusia tuttavuuksia), niin en koskaan menisi esim ensitreffeille jommankumman kotiin vaan aina julkiselle paikalle. Kerron myös aina treffeistä ystävälleni tai siskolleni, mihin olen menossa ja että ilmoitan itsestäni tiettyyn aikaan mennessä. Ehkä hätävarjelun liioittelua, enkä tietenkään menisi treffeille, jos mies herättäisi jonkinlaista pelkoa, mutta better safe than sorry.

Rohkea olet. Mutta noinhan sitä pitääkin toimia.
Juu.. olen ihaillut aina miehiä, jotka viitsivät keskellä yötä ajaa hakemaan puolisoitaan.
Se on rakkautta parhaimmillaan.

Aletheias kirjoitti:

Kyllä, aina kannattaa olla varuillaan uusien tuttavuuksien kanssa. Vaikken lähtökohtaisesti pelkää miehiä (enkä muitakaan uusia tuttavuuksia), niin en koskaan menisi esim ensitreffeille jommankumman kotiin vaan aina julkiselle paikalle. Kerron myös aina treffeistä ystävälleni tai siskolleni, mihin olen menossa ja että ilmoitan itsestäni tiettyyn aikaan mennessä. Ehkä hätävarjelun liioittelua, enkä tietenkään menisi treffeille, jos mies herättäisi jonkinlaista pelkoa, mutta better safe than sorry.

Lue lisää

Minua miehenä joskus "vähän pelotti" yksi nainen.
Olin juhlimassa yhdessä ravintolassa, juttelin puolituttujen kanssa pöydässä. Iltaa vierähti jo tovi, en edes paljon katsellut ympärilleni. Ravintolaan oli saapunut kaunis pitkä pitkähiuksinen nainen joka pyysi minua tanssimaan. Kerroin etten ole nyt tanssituulella ja kieltäydyin ystävällisesti.

Puheen sorina jatkui, ja ehkä noin tunnin kuluttua nainen tuli uudestaan pyytämään samaa, en voinut enää kieltäytyä, se olisi ollut jo epäkohteliasta.

Tanssittiin ja olihan hän upea nainen. Sanoi tanssiessaan "katso, hyvä pari" osoittaen seinällä olevaa peiliä josta meidän kuvastus peilautui. Sanoin ettei näytä parilta.

Vein naisen takaisin omaa pöytäänsä kiittäen. Puheensorina ja ihmiset ympärillä kiinnostivat enemmän. Meni taas tunti tai pari ja hän tuli luokseni antaen paperisen lapun, hymyili ja poistui ravintolasta. Laitoin lapun taskuuni, sitä sen enempää miettimättä.

Oli oma juhla, joten juhlin sen mukaisesti.

Aamulla herättyäni tapahtuma kävi mielessä ja kaivoin paperinpalasen taskustani. Siinä oli kirjoitus " haluan tutustua sinuun, nimi ja numero ja viite, soita".

Mietin hetken ja soitin, juteltiin ja sovittiin tapaaminen. Hän ehdotti hämärää paikkaa...lasten leikkikenttää kauniin vesistön varrella. No, sinne sitten, mutta mietin montako miesystävää hällä tulee mukana:)

AV

Anonyymi kirjoitti:

Minua miehenä joskus "vähän pelotti" yksi nainen.
Olin juhlimassa yhdessä ravintolassa, juttelin puolituttujen kanssa pöydässä. Iltaa vierähti jo tovi, en edes paljon katsellut ympärilleni. Ravintolaan oli saapunut kaunis pitkä pitkähiuksinen nainen joka pyysi minua tanssimaan. Kerroin etten ole nyt tanssituulella ja kieltäydyin ystävällisesti.

Puheen sorina jatkui, ja ehkä noin tunnin kuluttua nainen tuli uudestaan pyytämään samaa, en voinut enää kieltäytyä, se olisi ollut jo epäkohteliasta.

Tanssittiin ja olihan hän upea nainen. Sanoi tanssiessaan "katso, hyvä pari" osoittaen seinällä olevaa peiliä josta meidän kuvastus peilautui. Sanoin ettei näytä parilta.

Vein naisen takaisin omaa pöytäänsä kiittäen. Puheensorina ja ihmiset ympärillä kiinnostivat enemmän. Meni taas tunti tai pari ja hän tuli luokseni antaen paperisen lapun, hymyili ja poistui ravintolasta. Laitoin lapun taskuuni, sitä sen enempää miettimättä.

Oli oma juhla, joten juhlin sen mukaisesti.

Aamulla herättyäni tapahtuma kävi mielessä ja kaivoin paperinpalasen taskustani. Siinä oli kirjoitus " haluan tutustua sinuun, nimi ja numero ja viite, soita".

Mietin hetken ja soitin, juteltiin ja sovittiin tapaaminen. Hän ehdotti hämärää paikkaa...lasten leikkikenttää kauniin vesistön varrella. No, sinne sitten, mutta mietin montako miesystävää hällä tulee mukana:)

AV

Lue lisää

...sarjassa rajoitteita.

Ilta jatkui kiikkuen lasten keinussa, hetki vierekkäin. Käveltiin puistosta kotiini, istuttiin eri sohville. Keskusteltiin, katsottiin televisiota. Kiva ilta, seuraa uusi tapaaminen.

Mitä haluaisit syödä? Tehtiin ruokaa kimpassa, syötiin ja juteltiin, istuttiin jo vierekkäin samalla sohvalla. Kiva ilta, seuraa uusi tapaaminen.

Rohkeampaa, mentiin yhdessä saunaan. Menin suihkuun ensin ja hän seurasi perässä kun olin jo peseytynyt ja mennyt saunaan. Saunan huuruisen lasioven läpi näin jotain yllättävää, upean vartalon omaavan naisen. Tuo näky herkisti, en voinut pidätellä enää syvimpiä halujani ja se hävetti.

Pimeys saapui saunaan, olenko näin heikko.

AV

Anonyymi kirjoitti:

...sarjassa rajoitteita.

Ilta jatkui kiikkuen lasten keinussa, hetki vierekkäin. Käveltiin puistosta kotiini, istuttiin eri sohville. Keskusteltiin, katsottiin televisiota. Kiva ilta, seuraa uusi tapaaminen.

Mitä haluaisit syödä? Tehtiin ruokaa kimpassa, syötiin ja juteltiin, istuttiin jo vierekkäin samalla sohvalla. Kiva ilta, seuraa uusi tapaaminen.

Rohkeampaa, mentiin yhdessä saunaan. Menin suihkuun ensin ja hän seurasi perässä kun olin jo peseytynyt ja mennyt saunaan. Saunan huuruisen lasioven läpi näin jotain yllättävää, upean vartalon omaavan naisen. Tuo näky herkisti, en voinut pidätellä enää syvimpiä halujani ja se hävetti.

Pimeys saapui saunaan, olenko näin heikko.

AV

Lue lisää

...Aika, kun nainen käy paremmin päälleni kuin lempipaita.

Mennäänkö nukkumaan?
Nainen kaivaa laukustaan silkkisen yöpaidan, laittaa päälleen ilman pikkuhousuja.
Masentaa, olenko ollut noin läpinäkyvä, läpinäkyvämpi mitä tuo yöpaita. Sovitaanko yhteen, sovitetaanko.
Ei tästä nyt tule mitään, ei tule uni silmiin, seuraa vajetta.
Tuntematon pimeys syleilee, mieli luovuttaa, ei pyristele enää vastaan. Silmät kiinni. Antautuu hukutettavaksi tulevaan tiedottomuuteen, syvälle Mariaanien hautaan. Ei poispääsyä, olen hukka eksyksissä.

Pelko, mitä se on?

AV

Anonyymi kirjoitti:

...Aika, kun nainen käy paremmin päälleni kuin lempipaita.

Mennäänkö nukkumaan?
Nainen kaivaa laukustaan silkkisen yöpaidan, laittaa päälleen ilman pikkuhousuja.
Masentaa, olenko ollut noin läpinäkyvä, läpinäkyvämpi mitä tuo yöpaita. Sovitaanko yhteen, sovitetaanko.
Ei tästä nyt tule mitään, ei tule uni silmiin, seuraa vajetta.
Tuntematon pimeys syleilee, mieli luovuttaa, ei pyristele enää vastaan. Silmät kiinni. Antautuu hukutettavaksi tulevaan tiedottomuuteen, syvälle Mariaanien hautaan. Ei poispääsyä, olen hukka eksyksissä.

Pelko, mitä se on?

AV

Lue lisää

Hallinnan puutetta.

AV

Anonyymi kirjoitti:

Hallinnan puutetta.

AV

Ei kaikkia voi hallita. Elämää ja sen sattumuksia ei voi hallita.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Ei kaikkia voi hallita. Elämää ja sen sattumuksia ei voi hallita.

Jep, ei edes sitä viimeistä tanssia.
https://www.youtube.com/watch?v=I5K8jexrrt0

AV

Pikku-pirpana kirjoitti:

Rohkea olet. Mutta noinhan sitä pitääkin toimia.
Juu.. olen ihaillut aina miehiä, jotka viitsivät keskellä yötä ajaa hakemaan puolisoitaan.
Se on rakkautta parhaimmillaan.

Lue lisää

En tiedä olenko varsinaisesti rohkea, mutta en vain halua jättää elämättä pelkojen takia. Pyrin toki välttämään tilanteita, joissa todennäköisesti pelottaisi enkä hakemalla hakeudu minnekään pimeille kujille.

Siinä on kieltämättä jotain sydäntä läikähdyttävää, kun haluaa pitää rakkaansa turvassa. Kunhan siihen ei liity mitään paapovaa tai kontrolloivaa.

Anonyymi kirjoitti:

Hallinnan puutetta.

AV

Kiva tarina. Mahtoi olla vaikuttava nainen, jos hän sai sinussa aikaan noin vahvoja tuntemuksia.
Ja kuka sanoo, etteivät naiset lähesty miehiä? Aika mutkattomasti tässäkin tapauksessa nainen oli selvästi se aloitteellisempi osapuoli. Hatunnosto hänelle.

Hallinnan puute aiheuttaa kyllä jopa pelonsekaisia tunteita, eritoten jos on ihmisenä sellainen, että haluaisi pitää langat omissa käsissään. Joskus on kuitenkin ihan tervettä antaa hallinnan hieman löystyä. Edes hetkeksi.

Anonyymi kirjoitti:

Kiva tietää, olen otettu.
Yleensä uusia ihmisiä kohtaan kannattaa käyttäytyä samoin kun pimeässä kävellessä.
Mitä kaikkea sitä voikaan kohdata, niin hyvässä kuin myös pahassa.
https://www.youtube.com/watch?v=t9_3iWi4lu0

AV

Lue lisää

Hyvä biisi unille mennessä.

Aletheias kirjoitti:

En tiedä olenko varsinaisesti rohkea, mutta en vain halua jättää elämättä pelkojen takia. Pyrin toki välttämään tilanteita, joissa todennäköisesti pelottaisi enkä hakemalla hakeudu minnekään pimeille kujille.

Siinä on kieltämättä jotain sydäntä läikähdyttävää, kun haluaa pitää rakkaansa turvassa. Kunhan siihen ei liity mitään paapovaa tai kontrolloivaa.

Lue lisää

Niin.. siinä on jotakin ritarillista ja se todellakkn läikähdyttää sydänalassa, kun mies on suojeleva. Itse en ole sitä juurikaan kokenut ja olinkin ihan äimänä kun tuo palstaveli oli minua kohtaan suojeleva kun oltiin rämpimässä Fiskarsin pähkinäpuurämeikössä.

En ole tottunut tulemaan huomioiduksi. Kyllähäb se sykähdyttää.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Niin.. siinä on jotakin ritarillista ja se todellakkn läikähdyttää sydänalassa, kun mies on suojeleva. Itse en ole sitä juurikaan kokenut ja olinkin ihan äimänä kun tuo palstaveli oli minua kohtaan suojeleva kun oltiin rämpimässä Fiskarsin pähkinäpuurämeikössä.

En ole tottunut tulemaan huomioiduksi. Kyllähäb se sykähdyttää.

Lue lisää

Voi, miten suloista 😊 Ihana, että sinulla on tuollainen palstaveli, joka osoittaa välittämistä.

Itselläni on jonkinlainen tunneongelma siinä, jos mies on suojeleva minua kohtaan. Olen aina ollut hieman sen sorttinen, että "pärjään itsekin" ja nyt, kun olen ollut niin pitkään yksin, on tuo puoli minussa vain vahvistunut. En osaa edes odottaa mieheltä tuollaista käytöstä ja jos koen sitä, tuntuu se jopa vaikealta ottaa vastaan. En halua tuntea itseäni avuttomaksi tai kyvyttömäksi, vaikka kyse ei ole lainkaan tuosta. Se, että osoittaa välittämistä ja huolehtimista toista ihmistä kohtaan, on hieno piirre ihmisessä.

Aletheias kirjoitti:

Voi, miten suloista 😊 Ihana, että sinulla on tuollainen palstaveli, joka osoittaa välittämistä.

Itselläni on jonkinlainen tunneongelma siinä, jos mies on suojeleva minua kohtaan. Olen aina ollut hieman sen sorttinen, että "pärjään itsekin" ja nyt, kun olen ollut niin pitkään yksin, on tuo puoli minussa vain vahvistunut. En osaa edes odottaa mieheltä tuollaista käytöstä ja jos koen sitä, tuntuu se jopa vaikealta ottaa vastaan. En halua tuntea itseäni avuttomaksi tai kyvyttömäksi, vaikka kyse ei ole lainkaan tuosta. Se, että osoittaa välittämistä ja huolehtimista toista ihmistä kohtaan, on hieno piirre ihmisessä.

Lue lisää

Mulla ihan sama "minä itte" syndrooma. Exä ei koskaan ollut huomaavainen minua kohtaan, joten pärjäsin aina omillani. Ja pärjään edelleen. Aina.

Mutta kun oli sellainen jyrkkä rinne, joka päättyi ojaan.. oli todella hellyyttävää kun Rande oli tukenani. Olisin ehkä pärjännyt muutoinkin, mutta silti..

Olin epävarma ja hän tuki minua. Häkellyttävää. En ole tottunut sellaiseen.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Mulla ihan sama "minä itte" syndrooma. Exä ei koskaan ollut huomaavainen minua kohtaan, joten pärjäsin aina omillani. Ja pärjään edelleen. Aina.

Mutta kun oli sellainen jyrkkä rinne, joka päättyi ojaan.. oli todella hellyyttävää kun Rande oli tukenani. Olisin ehkä pärjännyt muutoinkin, mutta silti..

Olin epävarma ja hän tuki minua. Häkellyttävää. En ole tottunut sellaiseen.

Lue lisää

Minulla se lähtee jo lapsuudesta. Olen jo perusluonteeltani omatoiminen, itsenäinen ja itseohjautuva, mutta alkoholistiperheessä kasvaneena jouduin liian nuorena ottamaan korostuneen suurta vastuuta itsestään ja sisaruksistani. Aikuistuttuani opin ottamaan vastaan myös muiden huolehtimista, ja olen kyllä saanut miehiltä huomaavaisuutta osakseni parisuhteissa ollessani, mutta nyt kun olen ollut niin pitkään yksin, tuntuu ajatus vaikealta.

Ei minulla ole ongelmaa sellaisen huomaavaisuuden kanssa, että miehet avaavat ovia, tarjoutuvat kantamaan painavampia asioita yms mitä tapahtuu arjessa kenen tahansa miehen toimesta, mutta parisuhteessa se menee syvemmälle tasolle. Ehkä siinä kohdin menee raja, missä ns tavanomainen huomaavaisuus muuttuu suojelevaksi. Suojelevaisuuteen kuuluu aina jonkinlainen itsensä alttiiksi laittaminen toisen puolesta. Suojeleva osapuoli ottaa sen roolin, että hän on vastuussa siitä, ettei mitään tapahdu. Minulla on ollut tuo rooli pikkuperheessämme niin kauan, etten oikein osaa suhtautua siihen, että joku muu ottaisi vastuuta tästä minun puolestani.

Voin hyvin uskoa tuon Randesta 😊 Mies, jolla on kissoja ei voi olla kuin hyvä sydämeltään 😻 En ole koskaan nähnyt Randen kissoja, mutta nehän ovat ihan lempparikissojani jo pelkkien puheiden perusteella 😄

Aletheias kirjoitti:

Minulla se lähtee jo lapsuudesta. Olen jo perusluonteeltani omatoiminen, itsenäinen ja itseohjautuva, mutta alkoholistiperheessä kasvaneena jouduin liian nuorena ottamaan korostuneen suurta vastuuta itsestään ja sisaruksistani. Aikuistuttuani opin ottamaan vastaan myös muiden huolehtimista, ja olen kyllä saanut miehiltä huomaavaisuutta osakseni parisuhteissa ollessani, mutta nyt kun olen ollut niin pitkään yksin, tuntuu ajatus vaikealta.

Ei minulla ole ongelmaa sellaisen huomaavaisuuden kanssa, että miehet avaavat ovia, tarjoutuvat kantamaan painavampia asioita yms mitä tapahtuu arjessa kenen tahansa miehen toimesta, mutta parisuhteessa se menee syvemmälle tasolle. Ehkä siinä kohdin menee raja, missä ns tavanomainen huomaavaisuus muuttuu suojelevaksi. Suojelevaisuuteen kuuluu aina jonkinlainen itsensä alttiiksi laittaminen toisen puolesta. Suojeleva osapuoli ottaa sen roolin, että hän on vastuussa siitä, ettei mitään tapahdu. Minulla on ollut tuo rooli pikkuperheessämme niin kauan, etten oikein osaa suhtautua siihen, että joku muu ottaisi vastuuta tästä minun puolestani.

Voin hyvin uskoa tuon Randesta 😊 Mies, jolla on kissoja ei voi olla kuin hyvä sydämeltään 😻 En ole koskaan nähnyt Randen kissoja, mutta nehän ovat ihan lempparikissojani jo pelkkien puheiden perusteella 😄

Lue lisää

Kissat ovat ihmiskunnan riesa.. no ei, mutta en ole kissaihminen ollenkaan.

Olen joskus pelännyt kissoja, mutta en enää. Onhan mulla ollut nuo Randen kisuliinit kylässä, mutta en juurikaan tehnyt tuttavuutta niiden kanssa. Uskon vakaasti siihen, että eläimen tulee lähestyä ihmistä. Ihmisen ei kuulu lähestyä eläimiä. Se on eräänlaista kunnioitusta minun puoleltani.

Minä olen myös pienestä pitäen ollut heitteillä ja joutunut ottamaan vastuuta itsestäni jo hyvin nuorena.
Muistan kun olin esikoulussa ja matkalla päätinkin, että lähdenkin rannalle, enkä esikouluun. Vietin koko päivän biitsillä haahuillen ja luonnollisesti esikoulusta oli ilmoitettu muorille, etten ollut saapunut sinne.
Ja voi sitä haloota, mikä siitä syntyi.
Ja mä olin ihan ihmeissäni että miksi?
Me muksut muutoinkin liikuttiin pitkin maita ja mantuja keskenämme ja nyt olinkin mennyt yksin.
Olin tuolloin 5 tai luultavammin 6 vuotias.
Itsenäinen ja itsellinen jo syntyessään.
En pitänyt tuota yhtään ihmeellisenä.

Nyt tuntuu oudolta ajatellakin, että tuon ikäinen liikkuisi yksin koko päivän jossakin teillä tietymättömillä.

Kesät kun äiti oli töissä, me muksut oltiin keskenämme ties missä aina. Tottui jo todella pienestä pitäen tekemään mitä huvitti.

Minulla tosin ei ollut tuota vastuuta sisaruksistani koska olin kuopus. Porukan pahnanpohjimmainen.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Kissat ovat ihmiskunnan riesa.. no ei, mutta en ole kissaihminen ollenkaan.

Olen joskus pelännyt kissoja, mutta en enää. Onhan mulla ollut nuo Randen kisuliinit kylässä, mutta en juurikaan tehnyt tuttavuutta niiden kanssa. Uskon vakaasti siihen, että eläimen tulee lähestyä ihmistä. Ihmisen ei kuulu lähestyä eläimiä. Se on eräänlaista kunnioitusta minun puoleltani.

Minä olen myös pienestä pitäen ollut heitteillä ja joutunut ottamaan vastuuta itsestäni jo hyvin nuorena.
Muistan kun olin esikoulussa ja matkalla päätinkin, että lähdenkin rannalle, enkä esikouluun. Vietin koko päivän biitsillä haahuillen ja luonnollisesti esikoulusta oli ilmoitettu muorille, etten ollut saapunut sinne.
Ja voi sitä haloota, mikä siitä syntyi.
Ja mä olin ihan ihmeissäni että miksi?
Me muksut muutoinkin liikuttiin pitkin maita ja mantuja keskenämme ja nyt olinkin mennyt yksin.
Olin tuolloin 5 tai luultavammin 6 vuotias.
Itsenäinen ja itsellinen jo syntyessään.
En pitänyt tuota yhtään ihmeellisenä.

Nyt tuntuu oudolta ajatellakin, että tuon ikäinen liikkuisi yksin koko päivän jossakin teillä tietymättömillä.

Kesät kun äiti oli töissä, me muksut oltiin keskenämme ties missä aina. Tottui jo todella pienestä pitäen tekemään mitä huvitti.

Minulla tosin ei ollut tuota vastuuta sisaruksistani koska olin kuopus. Porukan pahnanpohjimmainen.

Lue lisää

Kissat ovat ihania 😍 Olen lähes koko aikuisikäni elänyt kissataloudessa ja koen kissojen läsnäolon rauhoittavana. Kissan kehräys ja lempeä katse pehmeään turkkiin yhdistettynä on vain niin suloista 🤗 Mutta kaikilla meillä on omat mieltymyksemme ja mahtavaa, ettet ainakaan enää pelkää kissoja 👍🏻

Sinä olet kyllä kokenut lapsuudessasi ja nuoruudessa todellista heitteillejättöä. Muistan keskustelleeni kanssasi tästä joskus kauan sitten ja olet kyllä tarponut sellaisen polun läpi, mitä ei toivoisi kenellekään. Sinähän olit omillasi jo todella nuorena. Onnesi on, että olet persoonana sellainen, että olet kykenyt rakentamaan omaa elämääsi ja osaat elää itsellesi uskollisena.

Itse en voi sanoa olleeni varsinaisesti heitteillä lapsuudessani. Ulkoapäin perheemme elämä vaikutti varmaan ihan keskiluokkaisen perheen elämältä, vanhemmat kävivät töissä, me lapset pärjäsimme koulussa ja harrastimme, meillä oli paljon kavereita, jääkaapissa oli aina ruokaa jne. Varhaislapsuus minulla olikin ihan normaali ainakin lapsen näkökulmasta. Muutos tapahtui, kun olin varhaisteini ja siitä se paheni vuosi vuodelta. Me lapset jäimme hiljalleen vaille turvallisen aikuisen läsnäoloa, kun vanhemmat lipuivat vuosi vuodelta enemmän alkoholin pauloihin ja arki muuttui joksikin aivan muuksi kuin tavallisen lapsiperheen arjeksi. Sellainen ei ole lapselle sopiva kasvuympäristö.

Minä olen keskimmäinen lapsi, mutta olen silti aina ollut se, joka on huolehtinut muista. Kai se on jonkinlainen luonnekysymys, otan herkästi vastuuta ja olen aina esim huolehtinut ystävänikin kotiin illanvietoista. Eikä vastuun ottaminen minua sinänsä haittaa, mutta olisihan se kiva joskus vielä tuntea, että joku huolehtisi minusta.

Aletheias kirjoitti:

Kissat ovat ihania 😍 Olen lähes koko aikuisikäni elänyt kissataloudessa ja koen kissojen läsnäolon rauhoittavana. Kissan kehräys ja lempeä katse pehmeään turkkiin yhdistettynä on vain niin suloista 🤗 Mutta kaikilla meillä on omat mieltymyksemme ja mahtavaa, ettet ainakaan enää pelkää kissoja 👍🏻

Sinä olet kyllä kokenut lapsuudessasi ja nuoruudessa todellista heitteillejättöä. Muistan keskustelleeni kanssasi tästä joskus kauan sitten ja olet kyllä tarponut sellaisen polun läpi, mitä ei toivoisi kenellekään. Sinähän olit omillasi jo todella nuorena. Onnesi on, että olet persoonana sellainen, että olet kykenyt rakentamaan omaa elämääsi ja osaat elää itsellesi uskollisena.

Itse en voi sanoa olleeni varsinaisesti heitteillä lapsuudessani. Ulkoapäin perheemme elämä vaikutti varmaan ihan keskiluokkaisen perheen elämältä, vanhemmat kävivät töissä, me lapset pärjäsimme koulussa ja harrastimme, meillä oli paljon kavereita, jääkaapissa oli aina ruokaa jne. Varhaislapsuus minulla olikin ihan normaali ainakin lapsen näkökulmasta. Muutos tapahtui, kun olin varhaisteini ja siitä se paheni vuosi vuodelta. Me lapset jäimme hiljalleen vaille turvallisen aikuisen läsnäoloa, kun vanhemmat lipuivat vuosi vuodelta enemmän alkoholin pauloihin ja arki muuttui joksikin aivan muuksi kuin tavallisen lapsiperheen arjeksi. Sellainen ei ole lapselle sopiva kasvuympäristö.

Minä olen keskimmäinen lapsi, mutta olen silti aina ollut se, joka on huolehtinut muista. Kai se on jonkinlainen luonnekysymys, otan herkästi vastuuta ja olen aina esim huolehtinut ystävänikin kotiin illanvietoista. Eikä vastuun ottaminen minua sinänsä haittaa, mutta olisihan se kiva joskus vielä tuntea, että joku huolehtisi minusta.

Lue lisää

Olet ihanan vastuullinen. Se järkihemmo.

Minulla on noiden kissojen kanssa sellainen menneisyys, ettei monikaan usko. Kissat eivät pidä minusta. Ja minä en ole kissojen fani.

Meillä on misujen kanssa yhteisymmärrys.. kumpikin jättää toisensa rauhaan.
Randen mirrit ovat olleet täällä kylässä ja elo sujui rauhallisesti. Ja ne ovat jatkossakin tervetulleita luokseni, siinä missä Randekin.
Mutta minä en ole historiassa ollut mikään kissojen suosikki.

Minulla on monta tarinaa.. esimerkiksi kun olin neljän vanha, olin äiteen kanssa iltakävelyllä..
Villikissa hyökkäsi kimppuuni pusikosta ihan ilman mitään syytä.

Muutamaa vuotta myöhemmin kaverin synttäreillä heidän kissansa hyökkäsi kimppuuni.. 96 verta vuotavaa haavaa.

Kämppäkaverini kissan kanssa oli kunnon flaidikset.. kerean se tarrasi käsivarteeni purien ja kynsillään. En saanut irroitetuksi sitä.
Ven mirrisen kylmään suihkuun, niin johan irtosi.

Minulla siis on historiaa kisumisujen kanssa.
Ja rehellisesti sanottuna kissat pitävät minusta yhtä paljon kuin minä kissoista. Mutta en pelkää kissoja, en enää.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Olet ihanan vastuullinen. Se järkihemmo.

Minulla on noiden kissojen kanssa sellainen menneisyys, ettei monikaan usko. Kissat eivät pidä minusta. Ja minä en ole kissojen fani.

Meillä on misujen kanssa yhteisymmärrys.. kumpikin jättää toisensa rauhaan.
Randen mirrit ovat olleet täällä kylässä ja elo sujui rauhallisesti. Ja ne ovat jatkossakin tervetulleita luokseni, siinä missä Randekin.
Mutta minä en ole historiassa ollut mikään kissojen suosikki.

Minulla on monta tarinaa.. esimerkiksi kun olin neljän vanha, olin äiteen kanssa iltakävelyllä..
Villikissa hyökkäsi kimppuuni pusikosta ihan ilman mitään syytä.

Muutamaa vuotta myöhemmin kaverin synttäreillä heidän kissansa hyökkäsi kimppuuni.. 96 verta vuotavaa haavaa.

Kämppäkaverini kissan kanssa oli kunnon flaidikset.. kerean se tarrasi käsivarteeni purien ja kynsillään. En saanut irroitetuksi sitä.
Ven mirrisen kylmään suihkuun, niin johan irtosi.

Minulla siis on historiaa kisumisujen kanssa.
Ja rehellisesti sanottuna kissat pitävät minusta yhtä paljon kuin minä kissoista. Mutta en pelkää kissoja, en enää.

Lue lisää

Joskus tekisi mieli vain heittää järki narikkaan ja olla ihan vain päätön 😁

Huh, onpa sinulla ollut todella ikäviä kohtaamisia kissojen kanssa. 96 haavaa 😳 Ei ihme, jos tuollaisten kokemusten jälkeen alkaa pelkäämään tai jopa inhoamaan kissoja. Kissat saattavat kyllä olla joskus arvaamattomia ja sähäköitä, eritoten puolustaessaan itseään tai reviiriään, mutta en ole koskaan kuullut yhdenkään kissan käyttäytyvän noin aggressiivisesti ihmistä kohtaan. Olen ollut läheisesti tekemisissä kymmenien kissojen kanssa elämäni aikana enkä ole koskaan saanut pientä raapaisua pahempaa jälkeä ja nekin ovat tulleet esim tilanteessa, jossa kissalle laitetaan korvatippoja. Olen hakenut karanneen kollinkin muutaman kerran keskeltä kissatappelua pois. Siinä pitää tosin olla aidosti varovainen, reviiriään puolustava tai naaraskissan suosiosta tappeleva kollikissa saattaa tehdä pahaa jälkeä, eli paras yleensä pysyä kauempana, mutta osaan käsitellä kissoja, joten uskalsin mennä väliin. Kissa niskasta kiinni hanskojen avulla ja takaisin kotiin, mokomakin karkulainen.

Ihan mahtavaa kuitenkin, että olet saanut hieman toisenlaisiakin kokemuksia Randen kissojen kautta 😊

Kyllä minäkin pakenen kotiini turvaan. Joskus kun kävelen yöllä keskustan läpi on tyyppejä lähtenyt seuraamaan. Tai niin olen luullut ja kiiruhtanut kotiin. Taakseen ei uskalla vilkaista. Tulee vaan sellainen hysteerinen fiilis päästä tilanteesta pois. Kotiin. Turvaan.

On tosiasia, että tässä puistossa, jossa asun on murhattu, raiskattu ja ryöstetty ihmisiä. Poliisit partioivat alueella läpi yön. Siksi olen varuillani yksin liikkuessani pimeään aikaan.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Kyllä minäkin pakenen kotiini turvaan. Joskus kun kävelen yöllä keskustan läpi on tyyppejä lähtenyt seuraamaan. Tai niin olen luullut ja kiiruhtanut kotiin. Taakseen ei uskalla vilkaista. Tulee vaan sellainen hysteerinen fiilis päästä tilanteesta pois. Kotiin. Turvaan.

On tosiasia, että tässä puistossa, jossa asun on murhattu, raiskattu ja ryöstetty ihmisiä. Poliisit partioivat alueella läpi yön. Siksi olen varuillani yksin liikkuessani pimeään aikaan.

Lue lisää

Juu, minäkin pelkään enemmän kaupungeissa pimeää, mitä maalla. Jostain syystä en luota ihmisiin niin paljoa, kuin eläimiin. Eläin yleensä pötkii pakoo, pysyy piilossa kun taas ihminen rynnii päälle, kuten juuri raiskaajat ja muuten vaan kahjot.

En pelännyt maalla kotipihassani aamuyöstäkään, mutta kaupungissa pelkäsin kävellessäni parkkipaikalle.

Ex Huitale

Anonyymi kirjoitti:

Juu, minäkin pelkään enemmän kaupungeissa pimeää, mitä maalla. Jostain syystä en luota ihmisiin niin paljoa, kuin eläimiin. Eläin yleensä pötkii pakoo, pysyy piilossa kun taas ihminen rynnii päälle, kuten juuri raiskaajat ja muuten vaan kahjot.

En pelännyt maalla kotipihassani aamuyöstäkään, mutta kaupungissa pelkäsin kävellessäni parkkipaikalle.

Ex Huitale

Lue lisää

Maalla nukuin jopa ikkuna auki ja maantasalla, niin että sisään olis ollut helppo kömpiä.

Ex Huitale

Anonyymi kirjoitti:

Maalla nukuin jopa ikkuna auki ja maantasalla, niin että sisään olis ollut helppo kömpiä.

Ex Huitale

Mutta kun maalla ihmiset tulevat etuovesta tarjoavat lapastaan. Kieroimmat ihmiset tuntuvat pesiytyvän juurikin kaupunkeihin.
Ja sairaimmat.

Anonyymi kirjoitti:

Maalla nukuin jopa ikkuna auki ja maantasalla, niin että sisään olis ollut helppo kömpiä.

Ex Huitale

Tuli vielä mieleeni, että oon sanonut tutuillekin ettei pidä yllättäin käydä halimaan tms. jossain kaupungilla ilman, että olen havainnut kuka on minuun kajoaja, muuten lyön välittömästi. En tykkää yllätyshyökkäyksistä. Parempi puhua ja tunnistautua ennen, kun koskee muhun. 😅

Ex Huitale

Pikku-pirpana kirjoitti:

Mutta kun maalla ihmiset tulevat etuovesta tarjoavat lapastaan. Kieroimmat ihmiset tuntuvat pesiytyvän juurikin kaupunkeihin.
Ja sairaimmat.

Niinhän se on. Toki kylähulluja löytyy, mutta nekin on usein suht harmittomia muuten vaan omalaatuisia.

Ex Huitale

Anonyymi kirjoitti:

Tuli vielä mieleeni, että oon sanonut tutuillekin ettei pidä yllättäin käydä halimaan tms. jossain kaupungilla ilman, että olen havainnut kuka on minuun kajoaja, muuten lyön välittömästi. En tykkää yllätyshyökkäyksistä. Parempi puhua ja tunnistautua ennen, kun koskee muhun. 😅

Ex Huitale

Lue lisää

No mä en ole koskaan tykännyt että kosketellaan ilman lupaa. Toki minua lääpitään jatkuvasti.. mikä ei ole kivaa.

Tykkään halia ja koskettelemisesta, mutta mielestäni on sopimatonta että esimerkiksi esihenkilö koskettaa minua.
Tai työkaveri. Tai joku satunnainen tuttu.
En lyö tai muuta, mutta en tykkää siitä.

Lapsille tuon sallii, ja läheisille. Ei muille.

Olipa tylyttävä ja epäasiallinen kommentti. Jopa halventava. Niin.. että kiitti.

En suosittele käymään pimeässä edes sisävessassa. Kaikkea muuta kuin turvallista kävellä pimeässä.

- Sheena

Anonyymi kirjoitti:

En suosittele käymään pimeässä edes sisävessassa. Kaikkea muuta kuin turvallista kävellä pimeässä.

- Sheena

Varsinkin tasapainohäiriöiselle..

Niin.. se tosiaan aiheuttaa turvattomuuden tunnetta. Siksipä se kai pelottaakin.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Niin.. se tosiaan aiheuttaa turvattomuuden tunnetta. Siksipä se kai pelottaakin.

Eikä pelkästään tunnetta, vaan tietyissä paikoissa ja oloissa pimeys ON oikeasti turvatonta, kaikenlaiset vaarat vaanivat 🤷‍♀️

- Sheena

Pahin pelkosi kävi toteen ja se olikin ihan vaan apua tarvitseva pappa.

Varmaan tuli hyvä mielikin, kun sai auttaa papparaista.

Olet onnekas, kun voit paeta todellisuutta mielikuvitukseesi. Se on paras paikka. Unet ja oma mielikuvitus.

Jaa, entäs jos kumppani ei ole "söpöpainoinen" ..?

Juuri noin. Koskaan ei voi olla varma, mitä siellä lymyää. Siellä pimeässä siis.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Juuri noin. Koskaan ei voi olla varma, mitä siellä lymyää. Siellä pimeässä siis.

Minä…

Höpsis.. ei mörköjä ole olemassakaan.

Näinpä. Mielikuvitus tekee herkästi tepposet kun oikeanlainen miljöö osuu kohdalle. Pelko on useimmiten vain tunne korvien välissä. Järki saattaa sanoa, ettei oikeasti ole mitään pelättävää, vaikka samanaikaisesti kun on kauhusta kankeana ja pelkää.

Irrationaalinen pelko on just tuota.

Jossakin määrin olen kanssasi samaa mieltä. Muistetaan kuitenkin se tosiasia, että lähtökohtaisesti ajateltuna ihmiset ovat typeriä. Oli sitten kyse siitä mielikuvituksesta tai reaaliteeteistä.

Minä myönnän rehellisesti olevani typerä. Olenhan tavallinen ihminen. Ja typeryys aiheuttaa mitä ihmeellisempiä fiksaatioita, joiden mukaan sitten pompin kuin opetettu marakatti.

Tiedostan tämän, mutta en osaa murtaa ajatusmallejani. Olenhan kovin typerä.
Ja siksipä onkin vaikeaa löytää niitä itsenäisiä ja omia ratkaisuja.

Ja toisekseen.. meille on luontaista mennä sieltä läpi, missä aita on matalin. Meille elämä on helppoa ja onkin kovin luonnollista, että elämme opetetulla tavalla ilman omintakeisia ratkaisuja.

Niin.. kunhan ajattelin minäkin.

No moi. Mitäpä kuuluu?

Pikku-pirpana kirjoitti:

No moi. Mitäpä kuuluu?

Hyvää kuuluu

Peaceofart kirjoitti:

Hyvää kuuluu

Sepä mukavaa.