Koodaamista yhteen vai moneen tiedostoon?

Tyhmä kysymys. Mieti nyt vähän itsekin.

Jos on koodia jota voi käyttää useasti niin kannattaa pitää se eri tiedostossa joka sitten import tarvittaessa. Niin ei ole turhaan silmissä.

Erillistä dokumentaatiota voi olla paljonkin ennen koodausvaihetta. Koodin dokumentointiin on työkaluja esim. Doxygen osaa poimia koodista tietyllä tavalla kirjoitettuja kommentteja ja tehdä niistä nätin dokumentaation - tuo on vain esimerkiksi, voi löytyä parempiakin maailmalta tai johonkin kieleen voi liittyä omia tottumuksiaan dokumentaation suhteen ja yleensä niistä on tapana pitää kiinni, koska se nopeuttaa dokumentaation lukemista.

Eihän Legotalokaan ole yksi palikka, vaan osista, jolloin sitä on helppo muokata.

Yksi osakokonaisuus yhteen tiedostoon. Se helpottaa koodin omaksumista mm. sitten, kun sinä taikka joku muu joutuu ylläpitämään sitä joskus vuosien kuluttua.

Yksi tiedosto on periaatteessa yksi moduuli, jonka linkkeri ottaa (kirjastosta) tai jättää linkittämättä ohjelmaan. Nykyään kääntäjä saattaa osata pilkkoa moduulin yksittäin linkitettäviksi funktioiksi, mutta vanha periaate on hyvä lähtökohta edelleen.

Ainakin jos haluaa kääntää tiedostoja rinnakkaistetusti (kun kääntää koko projektin puhtaalta pöydältä), kannattaa koodi olla mahdollisimman monessa tiedostossa, esim oma projekti kääntyy 32 tiedostoa kerralla, linuxissa noin 19s ja Windowsissa 35s, kooririvejä noin 93t.

Ohjelmakoodi kannattaa ehdottomasti jakaa useaan eri lähdekoodikooditiedostoon. Ohjelmakoodi on syytä jakaa loogisiin osiin , jotka kukin on omassa lähdekooditiedostossaan Yksittäinen lähdekooditiedosto voi sisältää johonkin tiettyyn tehtävään tehdyn luokan, komponentin tai moduulin jne. Ylipäätänsä ideana on pilkkoa lähdekoodi selkeisiin loogisiin osiin sensijasta, että kaikki tungettaisiin samaan lähdekooditiedostoon. Lähdekoodin pilkkominenuseisiin lähdekooditiedostoihin mahdollistaa mm. nämä:

- uudelleen käytettävät lähdekoodikomponentit, joita voidaan käyttää useaan kertaan ilman, että pyörää tarvitsee jns keksiä uudelleen aina kun samaa toiminnallisuutta tarvitaan samassa tai eri projektissa.

- Paljon selkeämmän ja helpommin ylläpidettävän lähdekoodin

- uudelleen käytettävän komponentin muuttamisen ja jatkokehittämisen niin, että muutokset tarvitsee tehdä vain kerran ja jatkokehitettyä komponenttia voidaan sitten heti käyttää useassa paikassa saman tai eri projektin sisällä.

jne.

100 tiedostoa, 10 riviä per tiedosto = lukukelvotonta.
Vielä 10000 riviä menee yhdessä tiedostossa hyvin kun käyttää funktioiden ja luokkien supistamista editorissa.