Haaviston Pekka ei ole yhtään punainen

Pekka on nyt gallupin mukaan kakkonen.

Jutan laihdutuskuuri on päättymässä.

Joo ei, mies vaihtaa väriä kuin keskivertomies sukkansa.

”Stuleksander app”

Toivotin vaalikamppailun alussa onnea kaikille presidentti ”applikaatioille”.

Nyt kun olen kuunnellut evlut -kirkon Helsingin piispan hyvin rohkaisevia ja ammattimiehen osaamisella ja kokemuksella tehtyjä haastatteluja kahden ensimmäisen haastateltavan osalta, olen havainnut, että ainakin nuo kaksi ensimmäistä haastateltavaa, Haavisto ja Rehn ovat esiintyneet erinomaisen edukseen ja tuoneet esille osaamistaan ja kokemusrunsauttaan.

Nyt odotan suurella kiinnostuksella seuraavien presidenttiehdokkaiden haastatteluja.
Perjantaina vuorossa on gallupjohdossa nyt oleva Aleksander Stubb. Ei ole odotettavissa, että taso laskisi. Sitten ovat vielä vuorossa muutkin erinomaisen hyvät presidenttiehdokkaat; Eduskunnan puhemies Jussi Halla-Aho, joka painotti realistisuuttaan. Juuri realismi on Helsinkiläiselle tyypillinen orientaatio. Olen oppinut pitämään helsinkiläisten avoimuudesta, arvokkaasta käytöksestä ja realismista. Oletan Halla-Ahon tarkoittaneen realismin korostamisellaan samaa, jota ns. piiloviestitasoilla myös kaksi ensimmäistä presidenttiehdokasta halusivat korostaa. Jokainen ymmärtää mistä on kysymys.

Toisaalta heidän elämästään voi elämänfilosofian, maailmankuvan ja yhteiskuntaorientaation jo ennakoida. Sen korostaminen tässä presidentinvaalikampanjassa on luettava siten, että jokaisen ehdokkaan on ajateltava suurien äänestäjämassojen orientaatiota enemmän kuin johonkin pienempien väestöryhmien suuntaan kallistuvaa leimautumista. Kun kirjoitin Halla-Ahon hienosta kirjoituksesta vanhempien ja lasten suhteesta, ja samassa kirjoitin muista syvällisistä elämän kysymyksistä, en tarkoittanut leimata Halla-ahoa epärealistiseksi, enkä leimata häntä edes uskonnolliseksi, sanan syvimmässä merkityksessä. Hän on enemmänkin rationalistinen ja empiristinen, sikäli kun olen sen oikein käsittänyt.

Toisaalta realistisin persoona, jonka olen koskaan tuntenut oli viisi vuotta eturintamalla Suomea aikanaan puolustanut minulle läheinen mies, joka kuoli uskovaisena 91 vuoden korkeassa iässä. Sodan jälkeen hän tapasi vaimonsa junamatkalla.
Tuon naisen ensimmäinen mies oli kuollut sodassa. Sinä aikana välimatkat olivat todella pitkät ja töiden, mm. Suomen jälleenrakentamisen vuoksi tapaaminen oli mahdollista vain harvoin. Ensimmäisellä kerralla kun he jälleen tapasivat, he menivät kihloihin. Toisen kerran kun he tapasivat, he menivät avioliittoon. He elivät yhdessä yli 60 vuotta ja saivat yhdessä yhdeksän lasta. Kaksi lasta oli jo edellisestä avioliitosta. Tapasin heitä usein. Vaikka läheltä seurasin, en myöskään koskaan kuullut heidän riitelevän. Uskovaisen perheen keskeisin piirre oli juuri arkirealismi ja jalat maassa, mutta iankaikkisen elämän toivo Jumalan Taivaassa. Se oli heidän elämänsä ja onnensa lähde. Koin onnellisuutta, elämän realismia ja tulevaisuuden toivoa sekä sisäistä rauhaa heidän seurassaan.

Suurin osa suomalaisista näyttää kannattavan humaaniutta. Jotkut sekoittavat humaaniuden ja humanismin käsitteet. Humaanius on yleispätevä kaikille suomalaisille sopiva termi siinä tarkoituksessa kun se on määriteltykin. Humanismi sen sijaan on juuriltaan ja luonteeltaan ateistinen. Kun enemmistö suomalaisista kuvittelee, että materialistinen humanismi on suomalaisten valtaenemmistön, eli äänestäjistä suurimman osan, mielenmaisema ja arvomaailma, ehdokkaiksikin on valikoitunut ja valittu tuon elämänfilosofian edustajia. Kaikki ymmärtävät, että muunlainen ei tulisi valituksi Suomessa. Realismi nähdään ateistisessa materialistisessa humanismissa? Materialismi ei ole yksin vasemmistolle leimaa antava piirre. Ihmiset kun vanhenevat, he samalla henkistyvät ja osa myös hengellistyy. Suomen väestöstä ja äänestäjistä suuri osa on jo yli 50 -vuotta täyttäneitä. Elämänkokemus yleensä karttuu myös iän lisääntyessä. Siksi esimerkiksi Yhdysvalloissa, Venäjällä ja Kiinassakin valtionpäämiehiksi on valittu vanhempia ihmisiä.

Kekkosesta – Niinistöön, Suomella on ollut onni ja johdatus saada aina aikaan sopiva presidentti. Kuka presidenttiehdokkaista voisi luoda valon, ilon, rauhan ja toivon ilmapiiriä samalla leveästi hymyillen ja innostavasti ohjata suomalaisia takaisin itseluottamuksen, innokkuuden ja optimistisen tarmokkuuden verkostoihin ja kansakunnan menestykseen. Vaikka yleinen ilmapiiri olisikin turvallinen, tarvitaan myös intoa ja hyvää tahtoa ja kykyä edustaa Suomea niissä pöydissä, joissa ratkaistaan Suomen menestyksen tulevaisuus. Tarvitsemme juuri nyt henkilöä, joka osaamisen ja näkemyksen lisäksi kykenee lisäämään hymyä ja iloa tässä maassa, aivan erityisesti! Iloisuus tarttuu kun se on aitoa, hyväksyvää ja kannustavaa.

Haaviston Pekka on harrastanut poikaseksin ostoa bogotassa, toimittajien tulisi tarkemmin selvittää ensi tapaaminen Antonion kanssa, oliko Antonio "poika baarissa" tarjolla ?

Olisikohan Pekka sitten kuitenkin verenpunainen sosialisti ja venäjän kätyri?
IL toimittajan kaivamia faktoja on mahdoton kiistää, vaikka Pekka niin kovin yrittää lappaa **skaa takaisin hevoseen.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/ed72ecdd-18f2-4f42-9004-3d169463da6f

Pekka on ollut hyvin paljon kallellaan Venäjään, Halosen ja Tuomiojan tapaan.

Pekkaa valkopestään oikein kunnolla. Suomi olis erillainen nyt, jos Pekka olis onnistunut ajamaan alas armeijan.

Olis Jussi mollattu moneen kertaan moisesta yrityksestä.