maaseudulle. Onneksi unelmointi ei maksa mitään. Mitäköhän tästä elämästä tulisi, jos ei pystyisi edes omaan mieleensä paeta todellisuutta?
Suurin unelmani olisi erakoitua sielunkumppanin kanssa
Anonyymi-ap
21487
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Mulla ihan sama😃ois ihanaa. Vain minä ja hän.
Olen siis nainen🙊
Voisin lähteä tältä istumalta, jos tuollainen kumppari löytyisi. Menisin yksinkin, mutta pelkään pimeässä metsässä yksin, joten pysyn kaupungissa yksin.
Minulla tuollainen tulevaisuus on mahdollinen. Tulen perimään talon pieneltä kylältä maaseudulla sitten joskus. Eri asia löytyykö sielunkumppania ja jos löytyy, haluaako mies edes maaseudun rauhaan.
Ois kiva saada seuraa korpeen.
Siellä yksin erakkona ei ole niin mukavaa aina.
Mut mistä sellasen erakkohenkisen löytää?
Ennemmin erakoidun kaupunkiasunnossa, kuin jossain metsämökissä ilman mitään viihdykkeitä.
Erakoituminen yksinkään ei olisi paha. Se rauha…
Kyllä nyt on toivottavasti ajopäiväkirja kunnossa. Mikäli tarvittaessa, iänisaneluna.
Iäniä, hähähähähähähähä.....
https://m.youtube.com/watch?v=s6R47kILATY
Ai jotain tietokonehommiako mies? Niin se tekniikka nykyään kehittyy koko ajan
Hyvinkin mahdollista jopa toivottavaa, valitse vain se oikea kumppani :)
Olen jo siinä asemassa ja tervetuloa tänne korpeen. En ole kuullut että tänne tuloa olisi kukaan katunut. Tosin yksi kaveri sanoi, että kadun kun en tullut aikaisemmin.
Asutko kaverisi kanssa vai miksi tuo kuulostaa kuin et asuisi yksin ja silti toivotat tervetulleeksi muita? Ei se ole kovinkaan erakkoelämää, jos on useita henkilöitä siellä paitsi jos on ihan jossain niin syvällä metsikössä, ettei sinne ketään ikinä eksy vahingossakaan
Korvessa asuu muitakin ihmisiä, ei tuon kirjoittajan kotona...
Joo selvä. Kyllähän mäkin viihtyisin paikassa, missä ei heti olisi naapureita, mutta tarpeen tullen olisi kuitenkin sen verran lähellä, jos jossain hommassa tarvitsisi apua, puolin ja toisin tietenkin toimisi tuo naapuriapu.
Mikä helevatan keskustelu tämä on olevinaan ja sori ny mutta🤭 -sivusta
Tuo on ihannepaikka. Vähän melua, ihmisiä ja ruuhkaa. Ja korpimökissä voi olla myös kaikki mukavuudet luonnon keskellä.
Itselläni ei ole unelmia oikein enää. Elämä on katoava hetki vain. Olisi toki minun omaksi parhaakseni mennä naimisiin naisen kanssa mutta en valitettavasti osaa kosia enkä haluakaan kosia jos en tiedä toivooko nainen sitä. Siksi kyhjötän yksin murheellisena.
Minäkin voisin kokeilla. Sinne maatilan eläimiä ja mahdollisimman omavaraista elämää. :)
Ei eläimiä. Korkeintaan koira, muuten menee päivät niitä hoitaessa.
Elän yksin (miessuhteelta) loppuelämäni.
Kertakäyttöisiä voin harrastaa.
Kylläpä on modernia mies nytten