Siihen että teidän ulkonäköä arvostellaan tai siihen mitä ajattelettebitse ulkonäöstänne. Oletteko ulkonäkökeskeisiä
Miten suhtaudutte omaan
Anonyymi-ap
64488
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 64
Vanhimmat
Empä tiedä
Maalla ku asuu niin sitä voi olla ihan rennosti aamusta iltaan.
Pöh,ihan samanlaisia ulkonäkökeskeisiä maallakin asuu.Pitää olla laiha,nuori,meikata huomattavasti,käyttää hienosto vaatteita ja kalliita seksiasuja.
Tuoksua hienosti hajuvesille vaikka on navetoita vieressä tuoksahtamassa.
Toisten arvostelu voi joskus loukata ja joskus tuntua hyvältä.
Oman rakkaan arvostelu voi loukata syvästi,tuntemattoman eikä kiinnostavan sanomiset ei paljoa paina.
Näin nimenomaan.
Usein tunnen häpeää ulkonäöstäni. Joskus ehkä pidän sievänä
Olette monelle vain pelkkiä objekteja. Kasvot, perse, sääret.
Kokonaisuuskin on objekti.Ulkonäköön yleensä kiinnittää ensin huomion kun ihastuu.
Sinä et muuta näekään.
En halua puhua koko aiheesta sanaakaan.
Ihmiset on niin itsekeskeisiä ulkonäön suhteen.
Naisena,saanut kuulla koko elämänsä arvostelua.
Toisen ulkonäön arvostelu enei ole fiksua. Ei edes positiivinen palaute. Korkintaan joku hyvin neutraali ja hienotunteinen kehu. Tyyliin "kylläpä sulla on kiva leikkaus hiuksissa".
Fiksu ihminen antaa kivaa palautetta muuten. "Ai, kun hyvä idea!" , "Sä oot niin ihanan avulias!" Jne.
Ihmisessä on paljon muutakin kuin ulkokuori. Tai ainakin pitäisi olla.
Ihan niinku koko elämä pyörisi siinä miltä näytät vaikka tärkeintä on luonteesi.
Mitä se haittaa vaikka tykkää laittautua ja hankkia huuliin täytettä.
Noi huulitäytteet on rumia. Ankkahuulet. Onko ne sinusta oikeasti hyvännäkösiä tai ylisuuret silikonitissit?
Huulitäytteet näyttää kamalalle, epäaidolle, tautiselle. Miten ne täyttäjät ei itse sitä näe.
Olen ruma
Vastadit tyhmä väärin. Olisi pitänyt vastata että olet maailman kaunein.
En koe mitään tarvetta arvostella kenenkään ulkonäköä, joten tuntuu aina vähän oudolta, että jotain ihmistä hetkauttaisi mihinkään suuntaan se, miltä minä näytän.
Olen kyllä aika hyvä ohittamaan sekä negatiivisen arvostelun että mahdolliset kehut tyhjänpäiväisinä. Haukuille en vastaa mitään, kehuille totean vain kiitos, ja siirryn eteenpäin.
No eihän se mukavalta ole tuntunut tämän elämän aikana 🤔
Olen siis ei kaunis nainen
Rakastan kehuja. Elän niistä. Yhdelle tämä
Taas ulkonäköjuttuja...
Olen hyvin ulkonäköreunainen
tyyppi. Silmät ja hampaat on ihan ok.
Muuten ei oikeastaan kiinnosta. Tyyli on
enemmän se oma juttu. Hyvät tavat ja hymy.
Joku ei tajua että pitäis kehua.
Halauksia sä tarvisit
Miten niin
Oisko taas huono päivä
Tsemppiä sulle ❤️
Omasta sekä muiden mielestä ruma. Voi sitä juttujen määrää. :((
Älä välitä.
Ulkonäköäni ei ole koskaan arvosteltu, ainakaan niin että se olisi kantautunut minun korviini.
Ei munkaan ulkonäköä ole kukaan muu arvostellut kuin se narsisti.
Mä en pyöri hullujen seurassa, enkä humalaisten. En liiku porukoissa, joissa olisi tapana vatvoa kenenkään ulkonäköä.
Tutustuin siihen työpaikalla. Mistä ihmeestä olisin voinut tietää että se on narsisti. Siellä se käyttäytyi ihan normaalisti.
Jaa-a, en tiedä. Mä olen ilmeisesti valinnut työpaikkanikin hyvin, kun ei niissä ole huonokäytöksisiä ihmisiä pyörinyt.
Ei munkaan työpaikasta tulisi ihan ekana narsistit mieleen, mutta niitähän voi olla missä vaan. En älynnyt kysyä työpaikkahaastattelussa narsisteista.
Ehkä sitten voi miettiä, että oppia ikä kaikki. Mä en ole koskaan törmännyt yhtenkään narsistiin. Tai siis eipä ole ainakaan käynyt mitenkään ilmi, jos olen törmännytkin.
Vaikka siis toisaalta narsistejahan on joku kolmisen prosenttia väestöstä, että aika pieni riskihän heihin ylipäänsä on törmätä. 👍
Hyvä niin, riitti tämä yksi.
Mitä tuosta pitäisi oppia? Työpaikalla on pidettävä etäisyys kaikkiin? Sulla on ollut hyvä onni, mulla ei ollut. Ei siinä sen kummempaa oppimista ole.
Siitä miten oppia tunnistamaan hullut. Humalaiset yleensä on helppo tunnistaa. Juu, ei ole käynyt tuuri. Mä olen hyvin tarkka seurastani, siis siitä missä oikeasti vietän aikaani.
Persoonallisuushäiriöiset peittelevät usein häiriötään aluksi. Ei tosin yleensä niin hyvin kuin tämä. Huipputason näyttelijäsuoritus.
Toivottavasti siis opit tuosta jotain. Ikävistä kokemuksista kannattaa aina yrittää oppia jotain. 🙂
Ehdotan että keskityt omiin oppimiskokemuksiisi. Itse keskityn terapiaan.
Ikävää, jos et edes oppinut mitään. Ei voi kuin pahoitella. Terapia ei auta siihen, että kykenisit jatkossa välttämään, jos tulee samanmoinen eteen.
Terapia varmaan tekee hyvää. Vaikutan kovin aggressiiviselta.
Olen tavannut elämäni aikana satoja narsisteja, eikä se silti auttanut tunnistamaan tätä tapausta. Mieti sitä hetken, jos ylimielisyydeltäsi kykenet.
Punastun. Eipähän se miksikään muiden sanomisilla muutu.Varmaa liikaakin mietin mikä minussa vikana.
Oon ruma mies välillä jotkut virnuilee tai nauteskelee jotkut tuijottaa
Hän on aina komea. Muistan kuinka säikähdin eka kertaa nähdessä
Säpsähdin enkä säikähtänyt
Tavallinen pallinaama näkyy peilistä, enkä ole koskaan vetänyt herneitä nenään, jos joku kommentoi ulkonäköäni. Miksi pitäisi? Totuuksiahan ne on. Yksi näkee minut toisin, kuin toinen. Ite olen tyytyväinen, mitä äitee ja isä sai aikaiseksi. Se riittää minulle.
En tiedä varmaan hajoisin, jos joku kertoisi ne asiat mitkä tiedän, että olen laiha, pitkä, kaita no voi ei hyppään jokeen
Hyvin suhtaudun. Olen mielestäni ihan nätti.
Olen hyvin itserakas ja tiedän että muutkin näkevät poikkeuksellisen ulkonäköni.
Tol-lo naine
Minkä sille voi jos on niin super nätti
Aivan sama mitä muut ajattelee. Olen tyytyväinen ulkonäkööni. En kaipaa kehuja.
Ei kukaan arvostele ulkonäköäni. Minulla ei ole lapsia.
Täällä palstalla se huvittaa. Kukaan ei tiedä miltä näytän.
Pitäisi olla mutta kauneus muiden vuoksi on tyhjän päiväistä itsensä hyväksyttämistä muilla ihmisillä.
Nuorempana sitä oli timmissä kunnossa eikä sillä juuri ole eroa tämän päiväiseen. Lähinnä miehet menevät omat edut ja halut edellä ja panot tuntuu kelpaavan oli virheetön tai aavikon runtelema.
Syvällisempää yhteiseloa ei nykyajan ihmiset kaipaa eli se riittää että ihminen pystyy olemaan hetken vieressä oksentamatta.
Ihmisten julkisuuskelpoisuus on mennyt rehellisyyden ja rauhaisan elon edelle.
Onneksi kukaan ei päin naamaa ole arvostellut rumasti. Puhukoon selän takana mitä lystäävät, niin ei minun korviin kantaydu. Lähinnä kauniiksi kehutaan päin naamaa.
Eihän se kauhean hyvältä tunnu, jos arvostellaan. Mutta olen oppinut hyväksymään itseni ja se riittää. Toki harmittaa vähän että hampaissa on syöpymiä, mutten käytä siihenkään energiaani. Tunnen ihmisiä jotka ovat leikelleet itseään, sieltä täältä. Mutta etääntyneet samalla lisää itsestään. Hyvä psykiatri ja traumaterapia voisi auttaa. Jos siis edes ymmärtäisivät, että on sairaudesta kyse. Itsestään voi pitää huolta ja näyttää hyvältä, muttei saa liikaa keskittyä ulkonäköön.
En ole. Minulle on aivan sama, mitä joku ajattelee ulkonäostäni.