Mistä elämänhalua?

Voin huonosti. Erittäin huonosti. Olen pettynyt elämässä kaikkeen ja menettänyt kaiken sen, mitä pidin tärkeänä. Toivon, ettei minua nyt haukuta marttyyriksi. On todella vaikeaa aloittaa alusta.

Joinain päivinä on niin paha olla, että toivon kuolemaa. Siitäkin sitten soimaan itseäni, kun en hyväksy itsemurhaa. Toisaalta mietin, että maailma pyörii ilman minuakin, eikä kukaan minua tarvitse.

Joskus on jo elämä mennyt alusta niin pieleen, että sitä on mahdoton korjata. Tai siis korjata itseään. Olen sellainen kaiken lisäksi, että tsemppailen ja yritän auttaa muita. Nyt olen kyllä joutunut vetämään siinä rajoja, kun en kerta kaikkiaan pysty enää muita auttamaan.

Olen omaksunut huolenpitäjän identiteetin. Siinä sain tuntea itseni tarvituksi ja minulla oli tehtävä. Mutta kun kaiken menetin, niin jäin vaille tehtävää. Olen kokenut että lähimmätkin haluavat vain hyödyn irti minusta. Sen vähän, mitä minusta voisi saada. Rinnasta puristaa. En halua olla kenenkään pelle.
4221
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Käys ätmikäs ärrällä tuijottelemassa viattomien naisten silmiin ja tule sitten palstalle vinkumaan kun naiset on prseestä jne

Äänestä
  • 👍👍👍

    Äänestä

  • 😋😍😋😍😋😍😋😍😋

    🍑 ­­N­­­y­­m­f­­­o­m­­­a­­a­n­i -> https://ye.pe/finngirl21#18114727C

    🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞

    Äänestä

Olet laittanut liikaa painoa sille, että arvosi perustuu pelkästään sille mitä teet muille.

Mitä jos välillä keskittyisit itsesi hoitsmiseen, jis sulla kerran on ilmeisesti aikaa? Liiku ja aloita vaikka joku kiva harrastus. Mieti, mitä itse haluat tehdä ja tuntea.

Et ole elämästäsi velkaa kenellekkään, sinulla on täysi oikeus olla olemassa ja nauttia siitä ilmankin jatkuvaa antamista.

Tsemppiä!

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Voin huonosti. Erittäin huonosti. Olen pettynyt elämässä kaikkeen ja menettänyt kaiken sen, mitä pidin tärkeänä. Toivon, ettei minua nyt haukuta marttyyriksi. On todella vaikeaa aloittaa alusta.

Joinain päivinä on niin paha olla, että toivon kuolemaa. Siitäkin sitten soimaan itseäni, kun en hyväksy itsemurhaa. Toisaalta mietin, että maailma pyörii ilman minuakin, eikä kukaan minua tarvitse.

Joskus on jo elämä mennyt alusta niin pieleen, että sitä on mahdoton korjata. Tai siis korjata itseään. Olen sellainen kaiken lisäksi, että tsemppailen ja yritän auttaa muita. Nyt olen kyllä joutunut vetämään siinä rajoja, kun en kerta kaikkiaan pysty enää muita auttamaan.

Olen omaksunut huolenpitäjän identiteetin. Siinä sain tuntea itseni tarvituksi ja minulla oli tehtävä. Mutta kun kaiken menetin, niin jäin vaille tehtävää. Olen kokenut että lähimmätkin haluavat vain hyödyn irti minusta. Sen vähän, mitä minusta voisi saada. Rinnasta puristaa. En halua olla kenenkään pelle.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu