Päivämiehessä on juttu, jossa lestadiolainen eläytyy ensikertaa seuroissa käyvän (epäuskoisen) ihmisen rooliin. Ja kappas kummaa, "ensikertalaiselle" välittyy se kuva jonka liike opettaa liikkeen ulkopuoliselle tulevan.
Uskovaisista näkyy ilo, rauha, tyyneys, tulee vähän kateellinen mieli. Saarna on leppoisaa ja välillä tuntuu kuin puhuja puhuisi juuri minulle.
Aika härskiä vedätystä mielestäni. Jutun lukevat kritiikittömät vl:t luulevat että asia on juuri noin, lukeehan se lehdessäkin.
Uskovaisista näkyy ilo, rauha, tyyneys, tulee vähän kateellinen mieli. Saarna on leppoisaa ja välillä tuntuu kuin puhuja puhuisi juuri minulle.
Aika härskiä vedätystä mielestäni. Jutun lukevat kritiikittömät vl:t luulevat että asia on juuri noin, lukeehan se lehdessäkin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
lukenut juttua, mutta "härskiä vedätystä" kuulostaa kaukaa haetulta. On kyllä totta, että liikkeen sisäpuolella oleva ei varmaankaan voi kovin hyvin (lue objektiivisesti) eläytyä "ensikertalaisen" rooliin.
Vika on että Päivämiehen toimitus haluaa antaa liikkeestämme hunajaisen kuvan. SRK:lla on tätä nykyä aika paljon turhaa kirjallista tuottelua, paljon vähemmän mutta ytimekästä olisi parempi.
Tuollainen kirjoitus "ensikertalaisen silmin" olisi pitänyt antaa jonkun kirjoitettavaksi, jolla on melko tuoreessa muistissa se kun ensikertalaisena saapui erryylle.
Myös minun mielestäni Päivämiehessä pitäisi olla enemmän arkirealismia vaikka lehden sisältö on kyllä mennyt parempaan suuntaan. Itse pidän eniten henkilöistä kertovista haastatteluista tai jutuista ja ne ovat lisääntyneet viime vuosina.
kun päikkärissä oli juuri tuollainen juttu, missä kerrottiin seuroista ja meikäläisistä yleensä ulkopuolisen silmin. Siis kirjoittaja muisteli omia kokemuksiaan.
Minä vähän luulen, että tarkoitus on ollut saada juttu oikeasta ensikertalaisesta mutta kirjoittaja ei löytänyt seuroista ketään haastateltavaksi suostuvaa ensikertalaista ja joutui sitten tekemään tällaisen kuvitteellisen jutun.
No minun mielestäni on, jos kerran tuollainen juttu oli PM.ssä ollut. Olen kyllä havainnut ennenkin saarnapuheista että RY:n sisällä oleville halutaan välittää kuva jonka mukaan liikkeen ulkopuolella olevat "katselevat meitä vähän ihaillen, tai jopa kadehtien...ihmetellen meidän rauhaamme..." tms. Olen tosiaankin saarnapuheista ja vl:puhujien artikkeleista lukemalla todennut itsekin tämän asian eikä siinä mielessä ole lainkaan vaikea uskoa todeksi että Päivämiehessä noin olisi kirjoitettu.
Vika on tosiaankin siinä että jos halutaan liikkeen ulkopuolisen silmin katsella liikettä, niin antakaa silloin liikkeen ulkopuolisen itse puhua, älkääkä panko sanoja toisten suuhun joita ehkä itse HALUAISITTE kuulla...
Tämmöinen osoittaa melkoista itsekritiikitöntä narsismia liikkeen tasolla jos tuollaista voidaan julkaista liikkeen pää-äänenkannattajassa?
Ikävä sanoa, mutta niin se vain on!
Itse liikkeen ulkopuolisena jäi juuri tuosta ensimmäisestä kontaktista vl-seuroissa seuraavanlaiset fiilikset:
Suuria perheitä...paljon lapsia. Tunnelma oli jotenkin varautunut tai jopa kireä kun minua ensikertalaisena pienen paikkakunnan seuroissa kävijänä ei edes tultu tervehtimään vaikka väkeä ei ollut silloin kovin paljon ja kaikki VARMASTI siellä tunsivat toisensa. Kukaan ei siis tullut sanomaan sanaakaan jota ihmettelin koska esim. esikoislestadiolaisten seuroissa ja uusheräyksen seuroissa tultiin juttelemaan vapautuneesti ja toivotettiin tulija sydämellisesti tervetulleeksi.
VL-seuroissa tuli heti jotenkin sellainen olo, että on korostetun ulkopuolinen eikä ehkä niin tervetullutkaan, eihän kukaan tullut juttelemaan edes poislähtiessäkään mitään.
Saarnasta jäi sen verran mieleen että uskovaisena ihmisenä minusta se kuulosti kovin naiivilta ja itsetuntoiselta jossa kovasti tunnuttiin korostavan tätä "omaa joukkoa" jota nimitettiin "Jumalanvaltakunnaksi", mutta KRISTUKSESTA ei paljoakaan puhuttu, eikä mitenkään kirkastettu Evankeliumin armosanomaa. Se jäi kokonaan tämän "oman joukon" jalkoihin.
Välillä huomasin pakonomaista, mutta samalla kauhean läpinäkyvää tuputtamista ja eihän siinä mitään jos olis tuputettu Kristusta, mutta tuputettiinkin omaa joukkoa autuaaksitekevänä asiana. Koko saarnasta jäi päällimmäisenä mieleen naiivi omakehu joten en voi sanoa että olisi ollut mitenkään koskettava/sytyttävä/kohtikäyvä saarna! Lähinnä se silloin herätti ihmetystä.
Jos jotain hyvää pitää etsiä/mainita, niin sitä oli kai se, että saarnaaja ei elämöinyt eikä yrittänyt tunteilla, mitä joskus näkee että yritetään äänenpainoilla ja silmäkulman näkyvällä pyyhkimisellä saada aikaan liikutuksia kuulijoissa. Tämä saarnaaja saarnasi ikäänkuin monotonisesti, tunteettomasti ja neutraalisti joten saarnatavasta ei jäänyt mitään erityistä mainittavaa.
Oikeana liikkeen ulkopuolisen silmin katsellen siis ensivaikutelmani oli selvästi enemmän negatiivinen kuin positiivinen ja tutustuttuani liikkeeseen lähemmin tämä vaikutelma on vahvistunut, -ikävä kyllä!
"Kävin seuroissa ensi kerran
Kirjoittanut: Aattelin kävästä 21.10.2002 klo 08.51
Kävin elämäni ensimmäistä kertaa lestadiolaisseuroissa. Tasapuolisuuden vuoksi vierailin sekä vanhoillislestadiolaisten että esikoislestadiolaisten tilaisuudessa.
Paikkana oli suuri suomalainen kaupunki.
Seuraavassa kokemuksiani ja pientä vertailua.
VANHOILLISTEN SEURAT:
1. Virsi
2. Saarna, n. 40 min.
3. Virsi
4. Kahvitauko, n. 30 min.
5. Virsi
6. Saarna, n. 40 min.
7. 1 virsi 2 laulukirjalaulua
Seurojen kokonaiskesto n. 2 h 30 min.
ESIKOISTEN SEURAT:
1. Virsi
2. Luettiin L.L. Lestadiuksen saarna, n. 20 min.
3. Virsi
4. Saarna, n. 1 h 15 min.
5. Virsi
6. Loppurukous
7. Virsi
Seurojen kokonaiskesto n. 2 h.
VERTAILUA:
* Esikoislestadiolaisissa laulettiin ilman säestystä esilaulajan johdolla. Vanhoillisilla esilaulaja säestys
* Esikoisissa naiset peittivät päänsä huivilla. Vanhoilliset naiset olivat paljain päin.
* Esikoisissa saarnan jälkeen muutamat henkilöt kävivät kaulailemassa saarnamiehiä. Nämä ilmeisesti julistivat syntejä anteeksi.
Vanhoillisissa puhuja sanoi saarnan lopussa: "Minä julistan teidän synnit anteeksi." Osa porukoista nosti kätensä ylös ja puhuja nosti käden sinne päin ja julisti synnit anteeksi. Lopuksi puhuja kysyi: "Voinko minä uskoa syntini anteeksi?" Kuulijat nostivat kätensä ylös ja "murahtivat" jotakin.
* Vanhoillisten seuroissa 15 min. ennen tilaisuuden alkua alun toistakymmentä lasta painoi kuin villivarsat ympäri kirkkoa.
Seurojen aikana lasten aiheuttamat desibelit kohosivat ajoittain melko korkeaksi häiriten jopa hieman tilaisuutta.
Esikoisten seuroissa ei ollut vastaavaa lasten piirileikkiä ja meteliä samassa määrin.
* Vanhoillisten kirkko muistutti tavallista ev.lut. kirkkoa saarnastuoleineen. Esikoisilla oli edessä pitkä kaareva pöytä, jonka takana tuolit ja mikrofonit 5-6 henkilölle.
Molemmissa paikoissa puhujat puhuivat istualtaan.
* Juttelin seuroissa yhden lestadiolaisen kanssa. Esikoisissa n. 25-vuotiaan nuoren miehen kanssa ja vanhoillisissa linjan mukaisesti n. 75-vuotiaan miehen kanssa.
Molemmat toivottivat minut ulkopuolisen vilpittömästi tervetulleeksi seuroihin ja keskustelu oli asiallista. Enhän minä toki ruvennut markkinoimaan omia lestadiolaisten opeista poikkeavia näkemyksiäni juttukumppaneille.
YHTEENVETO:
Varsinaisen julistetun sanan osalta en oman vajavaisen käsitykseni nojalla pystynyt löytämään isoja eroja. Molemmissa paikoissa julistettiin aitoa veren evankeliumia.
Tämä vanhoillisten pöntöstä syntien anteeksi julistelu ja esikoisissa saarnan jälkeinen saarnamiesten halailu samoissa merkeissä oli tietysti osa sitä lestadiolaisten oppia, josta tälläkin palstalla on väännetty paljon kättä.
Samoin särähti hieman korvassa vanhoillisten puhujien käyttämä termi "Jumalan valtakunta", jolla ymmärtääkseni tarkoitettiin vanhoillisten omaa seurakuntaa.
Saarnoissa ei käynyt ilmi näkökantaa, että "me olemme ainoita oikeita uskovia". Samoin ehkäisyyn suhtautuminen yms. seikat, joista tällä palstalla on oltu barrikaadeilla: lestadiolaiset vastaan muut uskovaiset, eivät tietenkään nouse esiin yksittäisen käynnin yhteydessä.
Edelleen millaista on eläminen lestadiolaisyhteisön jäsenenä pitkällä juoksulla; kytätäänkö toisia, millaista kurinpalautusta mahdollisesti annetaan, pitääkö yhteisö jäseniään rautaisessa otteessa, mitä hyvää ja mitä huonoa jne. Näihin kaikkiin kysymyksiin pystyvät vastaamaan vain lestadiolaiset itse sekä herätysliikkeestä eronneet.
Nämäkin kukin vain oman persoonan kautta asioita tarkastellen.
Minä kävin vain yksissä seuroissa ja esitin edellä näkemyksiäni tästä."
Sanoiko vl-puhuja näin ..."Minä julistan teidän synnit anteeksi."? Siis sanatarkasti. Se on kyllä itselleni uutta. Ylensä saarnaavat "saatte uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä" tai "uskokaa kaikki synnit anteeksi jne."...
"Täsmennys
Kirjoittanut: Aattelin kävästä 21.10.2002 klo 08.57
Vanhoillisissa puhuja julistaessaan syntejä anteeksi kuulijoiden kohotettujen käsien suuntaan sanoi aina lähinnä: "Jeesuksen nimessä ja veressä".
Unohdin mainita tämän "matkakertomuksessani"."
näin esikoislestadiolaisena, että meilläkin saarnaaja sanoo saarnan lopussa joko näin tai vähän eri sanoin, että "uskokaa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä".
Synnit saa uskoa anteeksi annetuiksi penkissäkin istuen, mutta jotkut käyvät vielä saarnaajien luona "pöntössä" anteeksianomassa.
Eka kerran minä ei-vl kävin seuroissa liki 30 vuotta sitten naapurin perheen mukana asiaa omilta vanhemmiltani tivattuani.
Muuten muisto on ok, mutta kun minulle tuntemattomat lapset saivat leikeissämme tietää, etten ole vl, niin he kovin innostuivat tästä ja alkoivat valistamaan, mikä minua odottaa kuoltuani. Naapurin lapset, ystäväni, yrittivät toppuutella näitä muita ja saivat osansa pelottelusta kun heillä kerta oli epäuskoisia kavereitakin. Itkuksi se meni ja lopulta naapurin äiti puuttui asiaan ja sai lapset lopettamaan.
Muutama vuosi sitten suviseurat olivat tässä kotini lähellä ja ajattelin pistäytyä siellä ihan uteliaisuuttani. Kuljeskelin alueella, ostin kupin kahvia ja tunsin joka solullani, etten kuulu joukkoon. Jo ulkoasultani erotuin muista kuin huutomerkki. Oli hieman kiusaantunut olo kun ihmiset tuijottivat.
No, tulipas käytyä ja voin hyvin mielin odottaa taas 30 vuotta..
että sinulla on tuollaisia kokemuksia. Lapset voivat joskus olla julmia toisilleen. Nykyisin kyllä suviseuroissa saa olla todella erikoinen ulkoasu, että se kiinnittäisi huomiota.
Toivottavasti 30 vuoden päästä saat paremman vastaanoton, ja vielä parempi olisi jos rohkenisit tulla jo aiemmin :)
Entäpä Päivämiehen kolumni?
Mitä sillä haluttiin rivien välistä sanoa?
Onko seurakunta noussut Jumalan asemaan vl-piireissä???