Oletko luottamuksen arvoinen?
Minä mielestäni olen ollut luotettava.
Ja luottamuksen arvoinen.
Ehkä shokkitilassa/paniikissa tullut sanottua joskus liikaa ajattelematta ensin.
(tätä pyydän anteeksi yhdeltä, vielä tämän kerran)
Mutta pääsääntöisesti,
muhun on voinut luottaa kuin kiveen.
Loppujen lopuksihan mä tiedän aika paljon
monista monista henkilöistä sellaisia asioita,
joita eivät halua päivänvaloon saada.
Mistään hinnasta.
Eikä ehkä ihan pikkupikkujuttuja.
Mutta koska olen liian hyväuskoinen,
ja luottanut ihmisiin oon saanut siitä maksaa kalliisti.
Joten jatkossa yritän olla luottamatta keneenkään.
Ja samalla en jaksa myöskään enää olla luottamuksen arvoinen
niille ketkä ovat rikkoneet luottamuksen mun kanssani.
Tämä olkoon mun uuden elämäni lähtökohtana. ; )
ps.
Hyväuskoisen ja kiltin omatunto huutaa jo tästä...
Pitänee vaan totutella.
Ehkä se hiljenee joskus.
Rauhaa, Rakkautta, sekä Avautumia ihmiset <3
Minä mielestäni olen ollut luotettava.
Ja luottamuksen arvoinen.
Ehkä shokkitilassa/paniikissa tullut sanottua joskus liikaa ajattelematta ensin.
(tätä pyydän anteeksi yhdeltä, vielä tämän kerran)
Mutta pääsääntöisesti,
muhun on voinut luottaa kuin kiveen.
Loppujen lopuksihan mä tiedän aika paljon
monista monista henkilöistä sellaisia asioita,
joita eivät halua päivänvaloon saada.
Mistään hinnasta.
Eikä ehkä ihan pikkupikkujuttuja.
Mutta koska olen liian hyväuskoinen,
ja luottanut ihmisiin oon saanut siitä maksaa kalliisti.
Joten jatkossa yritän olla luottamatta keneenkään.
Ja samalla en jaksa myöskään enää olla luottamuksen arvoinen
niille ketkä ovat rikkoneet luottamuksen mun kanssani.
Tämä olkoon mun uuden elämäni lähtökohtana. ; )
ps.
Hyväuskoisen ja kiltin omatunto huutaa jo tästä...
Pitänee vaan totutella.
Ehkä se hiljenee joskus.
Rauhaa, Rakkautta, sekä Avautumia ihmiset <3
Vastaukset 9
Vanhimmat
Nykypäivänä ei kannata luottaa kuin hyviin läheisiin huom! Hyviin:)
Niin niin, niihinpä juurikin. Ehkäpä ei enää niihinkään.
Kehenkään muuhun ei kannata luottaa kuin omaan äitiin.
No eipä kannata aina äitiinkään.
En usko, et alkaa, en ainakaan minä ala. Enemmänkin uskon siihen, että alkaa jakamaan ihmisiä luotettaviin ja vähemmän luotettaviin. Onko kukaan täysin lojaali minullekaan? Epäilen sitäkin nykyisin. Itse voisin olla, jos kohtasin sen arvoisen ihmisen?
Mä taas uskon että alkaa.
Ihan vaan koska oon niin vattuuntunut.
Kyllä toi omatunto hiljenee joskus.
Mielestäni olen luottamuksen arvoinen. Ei ole tähän asti tarvinnut edes miettiä tällaista asiaa enkä usko, että jatkossakaan tarvitsee miettiä, sillä se on aina ollut minulle päivänselvä juttu. Jossain on viestiä jollekin.. missähän.. T. Se serkku sille yhdelle
Juups.. ei rikottu kaikkea aio alkaa rikkomaan. Rikotulla on kuitenkin vielä sydän.
Ehkä vähän jossain joitain asioita ja joitain rikkojia vois näpäytellä. Ja joidenkin kohdalla asennoitua niin että ei ole olemassa ollutkaan.
Noin minäkin suhtaudun: jos luottamus katkeaa ja kohdellaan kuin ilmaa, silloin en huomioi kyseisiä ihmisiä ollenkaan. He ovat minulle nobodyjä, joista voi puhua kuin Seiskan julkkisjuorujen itselle ventovieraista julkuista. On myös ihan sama miten heille käy. Pahuuden teille lähteneille ja vääriä valintoja tehneille käy yleensä huonosti, ennemmin tai myöhemmin. Heidän omat huonot valintansa ajavat heidät turmioon niin kuin Tuksu Tukiaisen. Silloinkin he vaan syyttävät muita.