Seuraa kysymys: Mitähän alaa opiskelisit, jos vähät välittäisit työllistymisestä ja opiskelisit vain itseäsi kiinnostavia asioita? Tämä kysymys on ensisijaisesti suunnattu lääkisläisille, oikislaisille, kauppislaisille, teekkareille, luonnontieteilijöille ja miksei amiksillekin, jotka kaikki opiskelevat etupäässä uraa ja ammattia varten, eivätkä pelkästään sitä mikä sattuu opiskelualana kiinnostamaan. Veikkaanpa, että kiinnostavimpia aloja ovat ne kaikkein huonoiten työllistävät, siis humanistiset tieteet ja yhteiskunta-/valtiotieteet.
Perinteisestihän humanisteja mollataan aina kun siihen on saumoja, mutta ainakin he ovat (hyvin usein) oikeasti kiinnostuneita opiskelemastaan alasta, eikä opiskela-ala ole heille vain väline hyvän työuran takaamiseksi. Onko humanistien mollauksen (joka tosin on usein vain hyväntahtoista pilaa) takana pieni katkeruus siitä, että he toteuttavat rohkeasti itseään ja opiskelevat kiinnostavaa alaa epävarmasta työllistymisesta huolimatta?
Olisi tosiaan kiva kuulla esim. teekkarin, kauppislaisen tai oikeustieteen opiskelijan mielipide kiinnostavimmasta alasta. En nimittäin voi kuvitella, että joku aivan oikeasti olisi kiinnostunut esim. kauppatieteestä tai oikeustieteestä, vaan enemmän kiinnostaa nimenomaan ura ja työllistyminen. Veikkaanpa, että kiinnostavimpia aloja ovat historia, filosofia, kirjallisuus ja ehkä kielet ja kulttuurintutkimuskin - siis humanistiset alat. Näin ainakin luulen mutu-pohjalta. Alan kiinnostavuus tarkoittaa käytännössä sitä, mitä alaa/tiedettä harrastaa myös vapaa-ajalla. Enpä oikein voi kuvitella kauppatiedettä vapaa-ajan harrastukseksi - historiaan, filosofiaan, taiteisiin ja kieliin tutustuminen puolestaan vaikuttaa yleiseltä harrastukselta.
Kysymyksen voisi myös muotoilla näin: minkä alan tutkijaksi haluaisit, jos nimenomaan suunnittelisit tutkijanuraa? Useinhan tutkijat nimittäin ovat juuri kutsumusalallaan.
Joo-o, eli vastauksia odottelen!
Perinteisestihän humanisteja mollataan aina kun siihen on saumoja, mutta ainakin he ovat (hyvin usein) oikeasti kiinnostuneita opiskelemastaan alasta, eikä opiskela-ala ole heille vain väline hyvän työuran takaamiseksi. Onko humanistien mollauksen (joka tosin on usein vain hyväntahtoista pilaa) takana pieni katkeruus siitä, että he toteuttavat rohkeasti itseään ja opiskelevat kiinnostavaa alaa epävarmasta työllistymisesta huolimatta?
Olisi tosiaan kiva kuulla esim. teekkarin, kauppislaisen tai oikeustieteen opiskelijan mielipide kiinnostavimmasta alasta. En nimittäin voi kuvitella, että joku aivan oikeasti olisi kiinnostunut esim. kauppatieteestä tai oikeustieteestä, vaan enemmän kiinnostaa nimenomaan ura ja työllistyminen. Veikkaanpa, että kiinnostavimpia aloja ovat historia, filosofia, kirjallisuus ja ehkä kielet ja kulttuurintutkimuskin - siis humanistiset alat. Näin ainakin luulen mutu-pohjalta. Alan kiinnostavuus tarkoittaa käytännössä sitä, mitä alaa/tiedettä harrastaa myös vapaa-ajalla. Enpä oikein voi kuvitella kauppatiedettä vapaa-ajan harrastukseksi - historiaan, filosofiaan, taiteisiin ja kieliin tutustuminen puolestaan vaikuttaa yleiseltä harrastukselta.
Kysymyksen voisi myös muotoilla näin: minkä alan tutkijaksi haluaisit, jos nimenomaan suunnittelisit tutkijanuraa? Useinhan tutkijat nimittäin ovat juuri kutsumusalallaan.
Joo-o, eli vastauksia odottelen!
Vastaukset 62
Vanhimmat
Fysiikka tai Sosiologia
Unohdin vaatia viestissäni jokinlaisia perusteluja kiinnostuksen kohteille, sillä en halua pelkästään luetteloa kiinnostavista aloista/tieteistä. Minut saa (toki) myös haastaa väittelyyn, jos jokin jäi viestissäni kaivelemaan.
Erityisesti 2. maailmansodan jälkeinen kylmän sodan aika kiinnostaa. Asevarustelu, avaruuslennot, vakoilu, itäblokin urheiluihme, Vietnamin sota, Suomen NL-yhteydet, jne.
Mutta tosiaan, hankala kuvitella että kukaan olisi lakipykälistä kiinnostunut vapaa-ajan lukemisena. Tai yritysten taseista. Tai lääkeaineiden vaikutuksesta (ellei satu olemaan narkkari).
Itse opiskelin luonnontieteitä.
Ravitsemus-/elintarviketiede tai historia.
No minä olen sitten se "kutsumusalalla oleva" humanisti, joka opiskelee vieläpä ...historiaa, ja ei ole tämä kuitenkaan se ihan ykkösala, hain vain pari vuotta sitten tänne kun oli "ihan kiva" ala, ja jotenkin kynnys oli matalampi tulla tänne. Mutta vielä minä (ehkä jo ensi vuonna, jos saan nämä opiskelut päätökseen) toteutan sen jo kohta kymmenen vuotta olleen haaveen ja pyrin lukemaan fysiikkaa (siis haluan erikoistua joko tähtitieteeseen tai teoreettiseen fysiikkaan) tai sitten lääkikseen (aivotutkimus on aivan ykkönen..). Että eivät kaikki humanistitkaan välttämättä ole kutsumusalallaan, niin hullulta kuin se kuulostaakin. :)
Hienoa, että joku tekee näinkin päin. Olen minäkin kuullut, että esim. kirjallisuuden opiskelijat ovat usein vaihtaneet pääainetta, koska ovat leipääntyneet klassikoiden ja kirjallisuusteorioiden pakkotahtiseen lukemiseen. On jopa sanottu, että kirjallisuutta ei kannata lukea yliopistossa, jos pitää lukemisesta todella, koska akateeminen lukeminen ei ole elämyksellistä ja se tappaa lukuinnon jne. Sama voi päteä muihinkin humanistisiin aloihin - kyllä kai historiasta ja filosofiastakin voi saada tarpeekseen, jos niitä kokopäiväisesti, tuutintäydeltä lueskelee.
Olen tyytyväinen tuotantotalouteen, enkä vaihtaisi mihinkään. Muita vaihtoehtoja olivat arkkitehtuuri tai kansantalous (joko valtiotieteellisessä tai kauppiksessa).
Mainitsemasi humanistiset aineet eivät kiinnosta yhtään, pl. sotahistoria mitä lueskelen huvikseni vapaa-ajalla.
Et ole tainnut hoksata, että ihmisiä on erilaisia. Kaikki eivät ole kiinnostuneet samoista asioista kuin sinä.
Harrastatako noita kyseisiä tieteitä myös vapaa-ajalla? Harrastuneisuus nimenomaan kertoo todelliset kiinnostuksenkohteet. Humanistisille aloille hakeutuvien juju on nimenomaan se, että yhdistetään harrastukset (siis kiinnostus) ja opiskelu (mahdollisesti myös tulevaisuuden työ). Humanistit tosin päätyvät aika usein töihin, jotka vastaavat huonosti heidän koulutustaan, joten se siitä ajatusrakennelmasta. Onko muuten opiskelualasi vain väline työllistymiseen vai oletko opiskelualastasi perin juurin kiinnostunut? En tosiaan ajatellut väheksyä luonnontieteitä, tekniikkaa ja muita kovia tieteitä, mutta esitin vain henkilökohtaisia näkemyksiäni ja oletuksiani aloitusviestissä.
Omasta mielestäni on taas ihan hyvä pitää työ (opiskelu) ja harrastukset erillään. Kummastakin voi silti pitää. En pohdiskele talouden syklejä vapaa-ajalla, mutta miksi pitäisi, kun teen sitä jo muutenkin 10 tuntia päivässä (ensin koulussa, illalla vielä kotona). Eihän ihmisen tarvitse käyttää kaikkea valveillaoloaikaansa yhteen kiinnostavaan asiaan.
Toki tutkintooni kuuluu myös aineita ja kursseja, jotka eivät kiinnosta (lähinnä puhdas matematiikka, fysiikka), mutta useamman kerran olen tänä keväänä aamuseitsemältä herännyt ja hihkaissut "Hiphei, taas pääsee sille ja sille luennolle!"
Erittäin suuri tekijä on myös se, että uskon työllistyväni kiinnostavaan ammattiin/tehtävään. Kiinnostavampaan kuin opiskelu konsanaan.
Ihan hyvä asenne erottaa opiskelu ja harrastukset. Tässä kuitenkin teknisten alojen ja humanistien maailmankuvat usein eroavat. Humanistisillakin aloilla tosin voi saada tarpeekseen opiskeluaiheista, ja niinpä vapaa-ajalla ei välttämättä huvita lukea Dostojevskia, antiikin ihmisten maailmankuvasta tai filosofian tietoteorioista. Ylimalkaan voi kuitenkin todeta, että vapaa-aikanakin pyöritellään samoja aiheita ja kysymyksiä kuin opiskelussa, mutta se tehdään rennommin ja epäakateemisesti.
Ajatteleeko joku oikeasti näin mustavalkoisesti? Varmasti jokaiselta alalta löytyy asiasta innostuneita ihmisiä. Ja jokaiselta alalta löytyy niitä, joita kiinnostaa lähinnä raha, trendikkyys, helppous jne...
Itse en menisi yhteiskunta-/valtiotieteitä opiskelemaan vaikka maksettaisi. Humanistiselta puolelta löytyy pari kiinnostavaa kuten filosofia, mutta siinäkin vain tietoteoria kiinnostaa.
Luonnontieteistä taas tykkään älyttömästi. Oikeastaan mikä vaan luonnontiede kelpaa ja siinä sivussa myös tekniikka herättää kiinnostusta, koska se pohjautuu luonnontieteisiin. Haaveammattini on fyysikko ja fysiikkaa lähdenkin parin vuoden kuluttua opiskelemaan. Haluaisin kovasti tutkijaksi, mutta saas nähdä riittääkö taidot. :)
Ja kyllähän luonnontieteitä tulee vapaa-ajallakin harrastettua. Tietokirjallisuutta kuluu paljon ja alkeellisia kokeitakin yritän tehdä.
Minä luonnollisesti kärjistin ja vedin hieman mutkia suoriksi. Tämän palstan taso nimittäin on niin surkea, että keskustelua voi saada vain hiukan provosoimalla.
Itse en toivottavasti ole fakkihumanisti, koska yritän aina silloin tällöin paikkailla puutteellista luonnontieteellistä sivistystä ja usko tai älä: pidän luonnontieteen opiskelijoita ihmisinä, joskus jopa parempina kuin humanisteja. Fakkihumanisteista puheenollen: tietäisitpä mitä esim. eräät taiteentutkimuksen opiskelijat ajattelevat luonnontieteestä, kauppatieteestä ja esim. teekkareista. Suvaitsevaisuus ja laaja-alaisuus, jotka perinteisesti on liitetty humanistien ominaisuuksiksi, eivät siellä aina kukikkaan toisin kuten oletetaan.
Mistä muuten kiinnostuksesi luonnontieteisiin kumpuaa? Onko ympäristö istuttanut kiinnostuksen sinuun vai onko palo syttynyt itsestään?
"usko tai älä: pidän luonnontieteen opiskelijoita ihmisinä, joskus jopa parempina kuin humanisteja"
???!?! Mistä näitä ihmisiä tulee jotka laittaa ihmiset järjestykseen sen perusteella mitä ne opiskelee? Eikö tollaset jutut oo vähän 30-luvulta?
"Mistä muuten kiinnostuksesi luonnontieteisiin kumpuaa?"
höh? ootsä ihan hölmo? jotku tykkää piirtää ja toiset leikkii leegoilla, ei siinä sen kummempaa.
Tiedän kyllä miten jotkut humanistit suhtautuvat luonnontieteisiin ja tekniikkaan. Sen takia provosi saikin minut älähtämään, kun ajattelin sinun olevan sellainen. Mutta hyvää työtä, en olisi muuten viitsinyt kirjoittamaan tänne.
Kiinnostus heräsi ihan yllättäen vuosi sitten, kun päätin tutustua fysiikkaan ja tähtitieteeseen. Lainasin kirjaston tähtitiedehyllyltä ensimmäisen kirjan, joka sattui käteen ja se avasi silmäni. Olen aina menestynyt hyvin luonnontieteissä ja matematiikassa, mutta nyt lasken ihan innoissani matikan ja fysiikan laskuja ja pänttään biologiaa päähän. Jopa opettajat huomasivat muutoksen. Nyt kesällä menen avoimeen yliopistoon fysiikkaa lukemaan ja olen siitäkin ihan innoissani. Välillä pelottaa tämä nopea muutos, vielä vuosi sitten olin varma, että musta tulee arkkitehti ja keskityin lähinnä piirtämiseen.
Olisi kai pitänyt lätkäistä kymmenen hymiöitä perrään, koska näitä tosikoita aina riittää, mutta eipä kuuluu tapoihini leikkiä hymiöillä.
Tarkoitin tietysti, että luonnontieteilijä voi olla monella tapaa parempi humanisti kuin itse humanistisia tieteitä opiskeleva ihminen. Niinpä opiskelijoita ei voi luokitella opiskelualan perusteella, vaikka jotakin opiskeluala kertoo maailmankuvasta ja kiinnostuksenkohteista.
Minä olen tietysti mahdollisimman huono tuomitsemaan luonnontieteilijöitä, koska olen humanistiuteni takia siihen jäävi. Olen vain tullut siihen tulokseen, että humanistisessa tiedekunnassa opiskelevat eivät elämänasenteeltaan ole sen humanistisempia kuin luonnontieteilijät.
Itse humanistisuus on minulle tärkeä elämänasenne, joka voi olla luonnontieteilijälläkin. Määrittelen humanistisuuden itseisarvoksi ja se tarkoittaa ihmiskeskeisyyttä ja ihmisläheisyyttä (=yleisinhimillisyyttä). Näen siis kaiken toiminnan keskipisteessä ihmisen ja ihmisyyden, joka on korkeimpia arvojani.
Ihme oman egon buustausta kaikki juttusi. Kai se on sit hyvän provon merkki. No, jatkan minäkin samalla linjalla. Itselleni tärkeät arvot eroavat suuresti omistasi ja siksi opiskelenkin sekä kauppiksessa että oikiksessa.
Itse arvostan ihmisiä myös heidän hyödyllisyyden ja tuottavuuden perusteella ja se on myös suurin syy, miksi ihmisiä koulutetaan ilmaiseksi tässä maassa. Kaiken maailman taivaanrannanmaalareista ei ole yhteiskunnalle mitään hyötyä, ainakaan taloudellisesti, joten kyseenalaistan myös koulutuksen järkevyyden.
En myöskään noteeraa humanisteja kovin korkealle ja olen jopa vienyt kahdelta tulevalta humanistilta opiskelupaikan Helsingissä vain protestoidakseni. Vaiva oli mitätön verrattuna siihen, että tein maailmasta omasta mielestäni taas hieman paremman. Tietysti joku voi vinkua, että vien paikan niiltä, jotka oikeasti haluavat opiskella alaa, mutta ei voi mitään. Aion jatkaan paikan ottamisia joka vuosi, kunnes omat "pää"tutkintoni ovat valmiit.
En mene takuuseen teknillisten tieteiden, kauppatieteiden ja oikeustieteen hyödyllisuudestä muuta kuin taloudellisessa mielessä. Kauppatieteet ja oikeustieteet eivät samalla tapaa kyseenalaista järjestelmää ja sisältöjä kuin esim. humanistiset ja yhteiskuntatiteelliset tieteet, jotka tutkivat ihmistä, kulttuuria ja yhteiskuntaa.
En minä ainakaan halua tukea vallitsevaa markkinakeskeistä kulttuuria ja kaiken välineellistävää uusliberalistista liikemaailmaa ryhtymällä ekonomiksi ja juristiksi, jotka ovat kyseisen systeemin portinvartioina. Humanistina voin luoda parampaa maailmaa kritisoimalla kyseisen kulttuurin onttoutta ja pyrkiä rakentamaan uutta parempaa maailmaa. Tämän voin tehdä ryhtymällä esim. opettajaksi, toimittajaksi, konsultiksi tai muuten vain humanismin ilosanoman julistajaksi.
Lue alhaalta rohvessorin aloittama viestiketju. Erottelet tieteet aivan väärin...
Määrittely meni hiukan ohi, mutta itse pääpointtia tuo pieni virhe ei silti sumenna, tajuatte kai mitä viestillä ajan takaa? Ekonomit, juristit ja osittain insinööritkin ovat kapitalismin orjapiiskureita ja alemmalla tasolla renkejä.
PS.
Ekonomit ja juristit eivät valmistu yhteiskunta-/valtiotieteellisestä, vaikka oikeustiede ja kansantaloustiede yhteiskuntatieteitä ovatkin. Tämän ei saa antaa hämätä.
En voisi kuvitellakaan opiskelevani jotain (oksetus) historiaa. Hauska välillä dokumentteja on katsella, mutta ihan sen opiskelemisen ajatteleminenkin saa aikaan kylmiä väreitä. Lukiossa oli tosi hyvät hissan maikat, minua ei kuitenkaan jaksanut kiinnostaa menneiden asioiden miettiminen. Totuutta kuitenkaan ei historiassa saada millään selville ja teaorioita on usein lukuisia.
Viimeisellä lauseella puhuin itseni osittain pussiin jo valmiiksi :). Tykkään fysiikasta ja nyt olen hakenut Turun yliopistoon (jonne pääsen suoravalinnalla) ja TTY:lle teknis-luonnontieteelliseen. Jälkimmäisestä ilmeisti valmistuu hyvin työllistettyjä ja kovapalkkaisia diplomi-insinöörejä (pitää aina itseä vakuutella valinneensa oikein :), linja on TTY:n "vaikeapääsyisin"). Palkka ei kuitenkaan niin hirveästi minua henkilökohtaisesti kiinnosta, en ainakaan usko lukevani yhtään kauppatieteisiin liittyvää kurssia. Fysiikkaa (ja ohessa matematiikka) pyrin ahmimaan niin paljon kuin pää kestää. Siisteintä työtä olisi varmaan teoreettisen fyysikon hommat. Tulevaisuudessa toivonkin ehkä pääseväni johonkin yliopistoon assariksi tai professoriksi tai miksilie aputeknikoksi töihin. Tai sitten vaikka johonkin CERNiin ampumaan atomeja yhteen.
Itse valitsin TTY:n ihan noin niinkun varmistaakseni selustani (vrt. fil. maisteri Turun yliopistosta), noin niinkuin työllistymisen kannalta. Toisaalta Tampere kaupunkina on varmaan mukavampi (ei herneitä, turkulaiset :)). Uskoisin ainakin johonkin alaani liittyvään työllistyväni.
Ei, saarna ei vielä loppunut :), vielä vuodatan toisesta alasta jota harkitsin, mutta se jäi sitten loppumetreillä.
Lääkärin työ olisi varmaan yybersiistiä. Joku tietenkin pian sanoo työaikoja hirvittäväksi ja peräpukamien hoitoa vähemmän loistokkaaksi, mutta kyllä vaan uskon sen olevan sen arvoista. Erityisesti joku suuren vastuun homma olisi kova (kirurgi). Toisaalta en voi sanoa omaavani mitenkään vakaita käsiä, joten kirurgian jättäneisin vakaakätisemmille.
Vuodatus loppuu... nyt :)
Vaihdan hoitotyöstä kauppatieteisiin, koska kauppatieteet kiinnostavat minua aidosti. Vaikea keksimällä keksiä mitään muuta mikä kiinnostaa, mutta jos pakko olisi jotain muuta opiskella niin luultavasti opiskelisin jotain tuotantotaloutta tai taloushistoriaa.
kyllähän esim. talous ja tekniikka ovat jo sinällään niin kiinnostavia mekanismeja ja ilmiöitä, että ne ovat kiinnostaneet jo ihan lapsesta saakka. muksuna keräilin eri maiden rahoja ja pidin niistä kirjaa ruutupaperilla, ja jo kouluikäisenä rakentelin koneita ja koodasin kuusnepalla.
historia, kielet tms. ei kyllä koskaan ole oikein innostaneet, toki yhteiskunnallisia asioita tulee seurattua, mutta niissäkin useimmiten vahva kytkentä juuri noihin talouteen ja tekniikkaan.
toisekseen, vaikka ei ajateltaisi pelkästään hyvää ansiotasoa tai uraa, niin kyllähän liike-elämässä on tyyliä ja sellaista ns. glamouria vaikka millä mitalla.
Joopa joo. Lukion perusteella ei tosiaan kannata tehdä johtopäätöksiä esim. historian kiinnostavuudesta ja sen opiskelusta ylipäätään, sillä humanistinen historia on hyvin erilaista yliopistossa. Perinteistä poliittista historiaa ja sotahistoriaa ei nimittäin sisälly tutkintovaatimuksiin käytännössä lainkaan.
Historian hyödyllisyydestä en mene takuuseen, vaikka kyllä historia auttaa jäsentämään nykyisyyttä, mutta ei historiasta varsinaisesti "hyötyä" ole. En mene myöskään takuuseen akateemisen historian opiskelun elämyksellisyydestä. Historian opiskelussa kiinnostaa ennen kaikkea laaja-alaisuus, valinnaisuus ja se, että historiaan voi yhdistellä periaatteessa mitä sivuaineita tahansa. Ihmiskunnan historia onkin niin valtava käsite, jota on käytännössä mahdoton hallita. Tarjolla on kulttuurihistoriaa, aatehistoriaa, sosiaalihistoriaa, taloushistoriaa, sukupuolihistoriaa, psykohistoriaa, arjenhistoriaa, taidehistoriaa, mikrohistoriaa ja you name it!
Historia sopii hyvin ylimalkaiselle persoonalle, joka ei kauheasti jaksa näperrellä pienien yksityiskohtien kanssa. Olennaista on hahmottaa syitä ja seurauksia sekä suuria linjoja, siis pitkän aikavälin muutoksia yhteiskunnassa, kulttuurissa, ajattelussa jne.
Itse olen aika penseä historiadokumenttien ja museoiden suhteen, koska niissä sotahistoria ja poliittinen historia ovat yliarvostetusssa asemassa. Enemmän kiinnostaa vaikkapa sosiaalihistoria, joka on tavallisten ihmisten ja eri yhteiskuntaluokkien historiaa, siis median hellimän eliittihistorian vastakohta.
Ja ennen kaikkea: Nykyisyyttä (ja tulevaisuutta) on kiva tarkastella menneisyyden näkökulmasta!
Olisi kiva tietää, mistä kiinnostuksesi ns. koviin tieteisiin on kummunnut? Onko kotoa lähtöisin vai ihan itsestään? Esimerkiksi minun kotona ei koskaan luettu (vanhemmat ovat teknisen ja kaupallisen koulutuksen saaneita), eikä siellä ollut kirjoja, silti olen humanistisella alalla ja kirjojen lukeminen kiinnostaa. Kumma juttu.
Samaten olisi kiva tietää, mistä arvelet kiinnostuksesi teknisiä aloja kohtaan syntyneen? Onko sytyke tullut kotoa vai jostain muualta? Itse olen esimerkki tyypistä, joka valitsi humanistisen alan, vaikka vanhemmat ovat teknisen ja kaupallisen koulutusen saaneita. Eli kotoa ei ainakaan tullut mallia lukemiseeni ja kiinnostuksenkohteisiini.
"Kieroon kasvamaninen" tapahtui oletettavasti ympäristön painostuksesta ja/tai sen takia, että kirjasto ja kirjat vetivät kummasti puoleensa. Uskon vahvasti, että kyseessä on yleinen tiedonjano ja halu ymmärtää asioita kielen kautta. Mistä nämä tarpeet kumpuavat? En tosiaankaan tiedä.
Ymmärrän toki, että opiskelu lukiossa on varmasti erilaista kuin yliopistolla. Mutta yleensä tässä iässä sitten päätetään jatko-opiskelusta niillä tiedoilla mitä on. Historia ei mitenkään erityisen kiehtovalta ole koskaan tuntunut.
Äitee on sairaanhoitaja, joskaan sitä työtä ei ole enää juurikaan lapsien hankinnan jälkeen tehnyt (hankalaa tuo vuorotyö lapsien kanssa), vaan on nykyään päivätöissä.
Isä on DI, joten varmasti olen saanut vaikutteita häneltä.
Fysiikkakipinä ei kuitenkaan syttynyt kuin vasta lukion lopulla. Olen toki lukenut fysiikan, kemian ja matikan pitkinä, mutta kaikissa pärjäsi lukiossa kun vain pyöritteli kaavoja.
Huvikseen lainasin kirjastosta pari fysiikka-aiheista kirjaa ja tajusin haluavani ymmärtää fysiikkaa. Samassa innostuin myös selvittelemään matematiikan juttuja, "miksi asiat ovat niinkuin ne ovat", sen sijaan että vain mekaanisesti laskisi.
Kemia ei ole (vielä) sytyttänyt, koska lukiossa sai ainakin sen kuvan, että se oli pitkälti arvailua ja paljon asioita piti vaan tietää, eikä niitä pystynyt oikein mistään johtamaan.
Itse olen aika penseä historiadokumenttien ja museoiden suhteen, koska niissä sotahistoria ja poliittinen historia ovat yliarvostetusssa asemassa. Enemmän kiinnostaa vaikkapa sosiaalihistoria, joka on tavallisten ihmisten ja eri yhteiskuntaluokkien historiaa, siis median hellimän eliittihistorian vastakohta.
---
Sivuhuomautuksena huomauttaisin, että eliittihistoria on aika lailla alamaissa. Jokainen uusi historia-ala pyrkii pätemään kuvaamalla itsensä uudeksi historiaksi, vaihtoehtohistoriaksi tai valtavirrasta sivussa olevaksi alaksi. Tosiasiassa poliittinen historia ja sotahistoria lienevät tällä hetkellä noita marginaalialoja.
Oletko ikinä kuullut kutsumuksesta? Jolloin lääkisläisillä sellainen tauti jopa on oikeasti. Surullisen iso osa lääketieteen opiskelijoista on pyrkinyt lääketiedettä lukemaan koska hyvillä yo-papereilla suku on olettanut että sinnehän mennään, tai että kun vanhemmat ovat lääkäreitä niin ei ole omaa mielikuvitusta ollut.
Joillakin harvoilla, joihin itsekin kuulun, lääkärin työ ei ole vain paras vaihtoehto, vaan myös ainoa mahdollinen vaihtoehto, jos haluaa tuntea tekevänsä sitä mihin oma olemassaolo on tarkoitettu. PIenet epämukavuudet ja ällöttävyydet ovat siinä kuviossa pelkkiä reunahuomautuksia.
Lievää tarkennusta lähinnä siihen, että kyllä kai kaikki ymmärtävät yhteiskuntatieteiden kattavan myös oikeus- ja kauppatieteet?
Yhteiskuntatieteet ei pidä sisällään kauppatieteitä vaan taloustieteet. Kai arvon rohvessori näiden eron tietää?
Kauppatieteet kuuluvat taloustieteeseen ja oikeustieteet hallintotieteeseen, joten hyvin tarkennettu rohvessori. Tosin ehkä tämäkin oli vain onnistunut provo.
Juuri näin! Tieteiden suuressa kirjossa yhteiskuntatieteet pitävät paljon sisällään.
Kauppatieteet ovat tieteellisyydessään varsin heikolla pohjalla varsinkin jos verrataan perinteisiin humanistisiin tieteisiin. Tämä oli siis kannanotto tieteellisyydestä ei mistä muusta.
Vielä pieni muistutus;Nobelin palkinto jaetaan taloustietestä (=kansataloustieteestä).
Jos naisiin haluaa tehdä vaikutuksen, kannattaa sanoa opiskelevansa jotain humanistista tiedettä, kuten filosofiaa, historiaa, kirjallisuutta, kieliä tai sosiologiaa. Fiksut naiset nimittäin katsovat kieroon, jos sanoo opiskelevansa esim. insinööriksi.
T: Pelimies on valehumanisti
Hyh, en minä vaan humanistimiestä haluaisi. Kenen naisen mielestä muka "naiselliset" miehet ovat seksikkäitä?! Tiedemies voittaa humanistipellet 6-0! ;) Luonnontieteet (biologia, tähtitiede, fysiikka...) ovat seksikkäitä. Insinööriä en ottaisi, mutta en kyllä mitään runoilijanplanttuakaan.
Aivan. Sen minkä humanistimiehet häviävät maallisessa mammonassa ja rahassa, sen he voittavat lihallisissa nautinnoissa. Humanistimieskään tosin ei saa olla mikään riuku, muuten ei pesää heru. Meikäläinen on toki kumma ilmestys liehulettien joukossa upseerimaisen tyylikkyyteni ja ryhdikkään varteni ansiosta. Enkä kuitenkaan häpeä olla miehekäs mies feminiinisessä seurassa.
Humanistimies on se, mitä nainen perinteisesti väittää haluavansa, mutta pitääköhän väite kutiansa kuitenkaan. Perinteinen humanistimies elää nimittäin miehyden ja naiseuden helvetillisessä välitilassa, ja hän on fyysisesti aika hauraan oloinen. En minä ainakaan humanistimiestä ensimmäisenä himoitsisi, jos nainen olisin.
Toisaalta onhan niitä, joilla on kova ulkokoinen olemus ja miehekkyyttä, mutta silti he ovat pehmeitä kovan ulkokuoren alla. Niitä naiset kai epätoivoisesti metsästävät.
Kyllä keskiverto humanistimies on vielä teekkariakin vastenmielisempi ilmestys. Kunnianhimoton luuseri, jollaista korkeintaan haisevat hippitytöt himoitsevat. Kauppis- ja oikislaisille sitä pesää parhaiten heruu, sikäli kuin on heruakseen.
Ai kun sie oot ihaana! Ite oon saanu tosin pimppiä, kun oon väittäny opiskelevani kirjallisuutta. Pittää esittää, että on lukenu Juhani Ahon Rautatien, ja sitte analyseerata sitä jonkin psykoanalyyssin läpi: ja jo on kumma, jos mesi ei valu tyttelin reisiä pitkin.
Humanistimiehet, siis boheemimiehet ne nimenomaan pesää saavat, eivätkä mitkään tylsän harmaat ja virkamiesmäiset kauppatieteen ja oikeustieteen opiskelijat tahi maisterit. Ajattelepa nyt jotain Jörn Donneria, joka on sekä komea, fiksu että paheellinen, siis boheemiuden perikuva. Donner nimenomaan on saanut pesää niin paljon kuin aivot kestävät nussimista.
Vastaan, vaikka olenkin humanisti enkä siis kuulu niihin, joita kysyjä viestillään tavoitteli. Tungen mukaan siksi että ilmeisesti aika harva humanisti haluaisi osata koodata. Minä haluaisin. Siinä on minulle jostain syystä jotain hyvin hohdokasta. Hohdokkuuteen ei niinkään vaikuta työnäkymät tai hyvä palkkaus tai työkaverit tai muu, vaan lähinnä työssä tarvittavat ongelmanratkaisutaidot ja se, että näkee miten kirjaimet ja numerot muuttuvat näkyväksi ohjelmaksi. Kiehtovaa olisi se.
Valitettavasti aivoni vain ovat virittäytyneet sellaiselle humanistitaajuudelle, etten esim. kovasta yrityksestä ja alkumenestyksestä huolimatta saanut tehtyä loppuun koodauskursseja, joita yritin joitain aikoja sitten yliopistolla suorittaa. En ole myöskään koskaan ymmärtänyt mitään matematiikasta, joten se siitä koodarinurasta sitten ja suutarit lestissään. Oikeassa elämässä olen englannin kääntäjä, ja työskentelen teknisenä kirjoittajana, missä työssä itse asiassa saa nähdä kun toiset koodaa. Tämä ei kylläkään oikein lohduta paitsi noina riemukkaina hetkinä kun osaa ehdottaa insinööreille jotain parannusta ohjelmaan. :)
Kummallinen harhaluulo, että humanistit eivät haluaisikaan osata teknistä alaa ja muita ns. kovia tieteitä. On varmasti niitäkin, jotka eivät edes halua osata, mutta (esimerkiksi) minä olisin kouluaikana halunnut osata laskea ja ymmärtää teknisiä aloja paremmin. En silti koskaan pärjännyt teknisillä aloilla, joten suuntauduin lukuaineisiin (historia, yhteiskuntaoppi, filosofia jne) ja kieliin, koska ne luonnistuivat paremmin.
Onko tästä siis pääteltävissä, että oikeasti kaikki haluaisivat teknillisille aloille tai luonnontieteitä lukemaan? Humanistit ovat sitten niitä väliinputoajia, jotka eivät osaa.
Olen humanisti, opiskelen käännöstiedettä.
Mutta: humanistiset alat ovat muutakin kuin muinaisten kreikkalaisten touhujen pohdintaa tms. vastaavaa.
Kääntämisen ja tulkkaamisen yhteydessä joutuu todella perehtymään tai erikoistumaan monenlaisiin asioihin, jotka liittyvät esim. luonnontieteisiin tai tekniikkaan. Ja kielitieteen alaan liittyy nykyään todella paljon tietotekniikkaan liittyviä osa-alueita, esim. käännös- ja kieliteknologia.
Lisäksi haluan huomauttaa, että kielten opiskelu lukiossa/yliopiston kielikeskuksessa ja yliopistossa ovat kaksi aivan eri asiaa.
Voin puhua vain omasta puolestani: haluaisin kyllä osata teknisiä aloja ja luonnontieteitä paremmin, mutta en silti haluaisi niistä ensi sijaista elämänsisältöä. Humanistisiin tieteisiin olen hyvin tyytyväinen, ehkä jopa omahyväisyyteen asti. Toteutan nimittäin parhaiten itseäni juuri humanistisilla aloilla. Huonoa teknillistä ja luonnontieteellistä sivistystäni yritän (toki) epätoivoisesti paikkailla, mutta se on niin rankkaa, kun aivot eivät taivu millään ymmärtämään.
PS. Tämä on aika yleinen ajatustapa humanistien keskuudessa, joten en ole ajatuksineni yksin.
...mutta kaikkeen ei aika riitä. Täytyy valita.
Lisäksi jokainen joutuu puntaroimaan omia kiinnostuksiaan ja sitä, millaiset mahdollisuudet hänellä on päästä mihinkin paikkaan. Itse olisin varmaan lähtenyt lukemaan historiaa, mutta sinne oli liian vaikea päästä. Valitsin luonnontieteet (matematiikka&fysiikka), jotka olivat kiinnostavimpia niistä aloista, joille minun oli mahdollista päästä...
No tässä kun lukee tätä rimpsua, niin se omahyväisyys alkaa sinusta paistamaan. En nyt oikein ymmärrä pointtiasi, kysyit mikä ihmisiä kiinnostaa, ja mollaat sitten lähestulkoon kaikkia jotka eivät ole kiinnostuneita humanistisista aloista. Tätä kun tarpeeksi lukee, alkaa vihaamaan humanisteja, ihan vaan piruuttaan.
En voi välttyä vaikutelmalta siitä, että Korppien kasvatti yrittää tällä threadilla lähinnä vain boostata omaa egoaan ja humanisti-identiteettiään hakemalla tukea (yksisilmäiselle) oletukselleen siitä että eihän nyt lääke-/oikeus-/kauppa-/luonnontieteet voi OIKEASTI ketään kiinnostaa muuten kuin rahan takia (PS. kyllä voi;))... lisäksi kirjoittaja hyödyntää ah-niin-ovelasti tekovaatimattomuutta.
(eikä tarvitse kertoa että kirjoitus oli provomielessä kirjoitettu, tajuan toki sen. Kuitenkin kirjoittajan käsitys oman itsen ja oman alan erinomaisuudesta ja samalla keskustelussa mainittujen "kovien" aineiden opiskelemisen leimaaminen ahneeksi urapyrkyryydeksi paistaa kyllä provoamisen läpi.)
Joskus kieltämättä olen ajatellut, että maailmassa, jossa ei olisi huolta työllistymisestä, urasta ja joka olisi muutenkin täydellinen, kaikki opiskelisivat humanistisia aineita (ja täydellisessä maailmassa olisi tietysti rauha, kaikki ihmiset olisivat kivoja ja blah, blah, blah).
Totta puhuen: suurimmalle osalle humanisteja opiskeluala ei ole vain väline, vaan se kiinnostaa aivan oikeasti. Tämä on todennettavissa oleva empiirinen havainto. Toisaalta hyvin usein kovaa tiedettä, esim. kauppatieteitä opiskelevat haaveilevat urasta yrityksen johdossa ja kaikesta aseman mukanaan tuomasta mammonasta sekä kunniasta. Tässä tapauksessa opiskeluala on vain väline uran saavuttamiseksi. Ns. kovien tieteiden opiskelijoiden keskuudessa opiskelualan välineelistäminen onkin huomattavasti yleisempää kuin humanistien keskuudessa. Kyseessä ei ole siis pelkkä stereotypia.
Täydellisessä maailmassa ei humanisteille olisi mitä tutkia.
Eikö sinulle ole tullut mieleen, että luonnontieteilijät välineellistävät opiskelujaan koska voivat? Mitäpä muukaan voi filosofian maisteri historia pääaineenaan tehdä kuin ryhtyä opettajaksi tai mennä kortistoon. Kysyntää tai tarvetta heille ei juurikaan, opettajan ammaetin lisäksi, ymmärtääkseni ole.
Väittäisin rahaksi lyömisen halun olevan kovinta kauppatieteilijöillä. Toisaalta, onhan se ymmärrättevääkin jos "rahaa" opiskeleekin. Minulle on (ehkä syyttäkin) muodostunut kuva kauppislaisista kieroina, ahneina ihmisinä, joita oikeasti kiinnostaa vain raha. Näin kärjistäen.
Humanistit ovat perinteisesti hakeutuneet ammatteihin, joihin ei ole varsinaisia pätevyysvaatimuksia. Käytännössä he ovat useinmiten toimittajia, sisällöntuottajia, konsultteja, asiantuntijoita jne. Jos insinöörit luovat tekniset puitteet ja ekonomit pyörittävät systeemin liikepuolta, niin humanistit täyttävät puitteet sisällöllä (tekevät viestimiin ohjelmia jne.) Nykyään humanisteja tosin arvostetaan ainakin palkan muodossa huonosti, ja monet heistä ovatkin akateemisia pätkätyöläisiä ja freelancereita.
Koita ihan huviksesi joskus availla oikiksen tai kauppiksen kirjoja, ne ovat mielenkiintoisia.
kaikki kersat hinkuu alalle - töitä on v'ähän
Kummastelen minäkin viestintätieteiden suosiota, koska tieteinä ne ovat aivan rutikuivia ja varmasti tylsimpiä yliopiston aineita, joita olen lukenut. Hakijamäärien perusteellahan viestintä/tiedotusoppi ovat suosituimpia aloja, mutta kertooko tuo suosio vielä mitään? Mistä ihmeestä viestintäalan suosio johtuu? Emminä ainakaan haluaisi olla joku sopulitoimittaja. Mielummin olen itse keskipisteenä kuin se haastattelija ja merkkihenkilöiden perässä juoksija, joka aina kysyy komenttia ja linnoittautuu tunkkaiseen toimitukseen.
Olen opiskellut viestintäalaa, ensin amk:ssa ja sitten yliopistossa, siellä tosin vain sivuaineena. Tiedotusoppi ei kannata ellei tosiaan ole toimittajakutsumusta, ja työllistyäkseen pitäisi olla vielä laaja suhdeverkko, jotta pärjää toimittajana. Yltiösosiaalinen luonne, itsevarmuus, paineensietokyky ja lyhytjännitteisyyden kestäminen myös välttämättömiä ominaisuuksia toimittajalle.
Viestintä on tosiaan oppiaineena tylsä, ainakin ne tenttikirjat. Toisaalta harva tiede on mitenkään elämyksellistä akateemisella tasolla. Media-alan suosion toisaalta kyllä ymmärtää, koska siellä mediassa on glamouria, tai ainakin kuvitellaan olevan, vaikka tosiasiassa toimittajan työ on ankaraa raatamista.
Hei jos opiskelit sivuaineena- siis kuinka paljon perus- vai aineopinnot?
Ja missä yliopistossa? Pääsitkö opiskelemaan ilman pääsykoerumbaa?
Tampereella kun opiskelen viestintä on nimeltään tiedotusoppia. Olen siis opiskellut perusopinnot, joihin ei tarvitse hakea pääsykokeen kautta (täällä kun on vapaa sivuaineoikeus jne). Sivuaineen jonutuslista on tosin kovin pitkä. Tarkoitin viestintätieteiden tylsyydellä lähinnä tenttikirjoja, jotka ovat tervanjuontia verrattuna mihin tahansa humanistisiin tieteisiin tai yhteiskuntatieteisiin. Pääosin tiedotusopin opiskelu on kuitenkin käytännönläheistä verrattuna esim. Helsingin yliopiston viestinnän opiskeluun.
Vastaan lukematta yhtään aiempaa viestiä. Eli jos työllistymisestä tai toimeentulosta ei tarvitsisi välittää, opiskelisin rakastamaani alaa eli musiikkia! Niin itse soittamista kuin musiikin tuottamistakin. Haluaisin työskennellä musiikin tuotannon ja tapahtumien järjestämisen parissa. Minusta olisi ihana toimia esim. elokuvan teossa musiikin suunnittelijana! Lisäksi haluaisin itse tehdä musiikkia.
Itse opiskelen pääaineena sosiologiaa ja olen myös opiskellut käytännöllistä filosofiaa, valtio-oppia ja viestintää. Täytyy sanoa, että vapaa-ajalla en lue opiskelemiani tieteitä, vaan kyllä harrastukset kallistuvat humanistisiin tieteisiin: historiaan, taiteisiin ja kansatieteeseen esimerkiksi. Jos tutkijanuraa suunnittelisin, olisin tutkija varmaankin historianlaitoksella, mutta koska humanistisissa tieteistä ei ole "hyötyä" suorittamassani tutkinnossa, olen pitäytynyt "rutikuivissa" valtiotieteissä.
psykologiaa haluaisin opiskella ja sitä myös onneksi opiskelenkin ;) en voisi kuvitella kiinnostavampaa alaa kuin se on, myöskään en osaisi kuvitella kiinnostavampaa työtä kuin mitä psykologin työ on. onnekas olen kun voin opiskella ja myöh työskennellä unelma-alani parissa!
Ehdottomasti samaa mieltä. On melkeinpä vaikea kuvitella, ettei psykologia kiinnosta kaikkia. Sitä on tarkoitus lähteä opiskelemaan ja sitä harrastan jonkin verran myös vapaa-aikana. Eli siis luen kirjoja kaikkein mielenkiintoisimmista aiheista.
Vaikka voisin opiskella mitä tahansa, valitsisin silti oikeustieteet. Olen jo murrosikäisestä asti ollut kiinnostunut laista ja lukenut sitä myös vapaa-ajallani. Muita kiinnostavia aloja ovat kauppatieteet ja psykologia. Kielet, filosofia, kirjallisuus yms. alat eivät voisi vähempää kiinnostaa, sillä ne eivät ole minun luonteelleni riittävän käytännöläheisiä. Harrastan kyllä esimerkiksi taiteita vapaa-ajallani, mutta tulisin hulluksi, jos joutuisin opiskelemaan taiteen teoriaa.
Siinäpä se otsikossa. Tuota voisi kai kuvata humanistisen ja luonnontieteellisen tutkimuksen risteymäksi. Ei tuo kyllä "kutsumusala" sinänsä ole - siis siinä mielessä, että sitä olisin lapsesta asti haaveillut tms. Mutta on kyllä tällä hetkellä sellainen alue mikä kiinnostaa erittäin paljon. No, syksyllä itselleni avautuu mahdollisuus ainakin kulttuuriantropologian opintoihin.
Omat taustat ovat kyllä humanistisissa tieteissä -kielissä, viestinnässä ja kirjallisuudessa - mutta vastastin nyt tähän silti.
Se on vaan niin, että oikis tai kauppis tarkemminsanottuna vielä verotus ja vero-oikeus. Mielenkiintoisia kummatkin ja historian pohjaahan saa molempiin, joten sekin on siinä kuitattuna.
Se sitten että koskaan pääsen kauppikseen tätä vero-oikeutta lukemaan on aivan toinen juttu. Mutta kiinnostaa ja kovasti, siinä pysyy aivot virkeinä aamusta iltaan.