Olen alta kolmenkymmenen ja naiseni pikkasen yli sen rajapyykin, ja meillä on kolme yhteistä lasta ja hänellä kaksi aikasemmasta jotka on molemmat yli kymmenen, mutta meillä on suhde aika paljon rakoillut, hän ei halua olla oikestaan lähelläni karttaa minun hellyyttäni..Kyllä se on rankkaa hänen olla kotona lasten kanssa mutta ei se pitäisi suhdettä kylmentää...Itse olen kaksvuoro työssä ja teen kotityötä myös säännöllisesti että hänen ai tarvitse stressata...MUTTA POINTTI ON SIINÄ ETTÄ MITEN SAAN HÄNELTÄ LÄHEISYYTTÄ JA RAKKAUDEN TUNNUSTUSTA KOHTAANI? Seksiä meillä on aika harvakseltaan mutta se ei ole pääasiani..haluaisin väin läheisyttä ja rakkautta......MIKÄ NEUVOKSI...vai onko hänen rakkautensa loppunut minua kohtaan...minä olen yrittänyt itse melkein kaikkia keinoja..matkat,,kukat ym...kunnon parisuhteen ylläpitämiseen.....AUTTAKAA YMMÄRTÄMÄÄN???
Antakee vinkkejä parisuhteen ylläpitämiseen
Turhautunut
4543
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sanonkin sitten aika pitkästi...
Hellyyden antaminen on muuten jännä juttu.Ensin pitää tietysti tuntea hellyyttä sitä ihmistä kohtaan.Ensin on tunne ja sitten tulee toiminta.Toimintaa on aika vähän ilman tunnetta.No,kerron yhden jutun itsestäni.
Ihminen on siitä jännä että ei tule vasten tahtoa toivottua toimintaa.Jos mies koskettelee,sieltä ja täältä,ei tule toivottua tulosta ellen minä halua häntä jo etukäteen.Turha tökkiä kepillä jäätä.No sitten kun olen kiinnostunut ja itse ilmennän hellyyttäni ja haluani kaikki menee ilman ponnistusta.Halu syttyy ja mies ja minä ollaan kuin vedessä,virran vietävänä...
Nyt on vaan niin että se oikea aito ihminen vielä on kaukana minulta mutta ehkä näemme,sitä toivon.
Lasten kanssa elämä on hyvin konkreettista ja fyysistäkin. Sitten siihen rumbaan tulee vielä mies, joka tarvitsee ymmärrystä, hellyyttä ja kosketusta hänkin. Monelle naiselle se on jo "liikaa vaadittu" ja hän torjuu aikuisen vaatimukset, jotka on helpompi torjua kuin lapsi vastaavassa tilanteessa.
Puolisoon on myös helppo purkaa oma turhautuminen, väsymys jne.
Se ei ole oikein eikä syy siihen ole miehen.
Sä tiedostat jo aika hyvin ne asiat, jotka vaimosi mielialaan ym. vaikuttavat. Voit siis rohkeasti osoittaa hänelle myös aidon huolesi siitä, että hän jättää sinut paitsioon eikä niin tehdessään huolehdi omalta osaltaan teidän keskinäisestä parisuhteestanne.
Kun olette kahden, yritä saada hänet puhumaan omista tuntemuksistaan sinua kohtaan. Kannusta häntä käsittelemään äänen niitä syitä, joiden seurausta "kylmyys" on. Kuuntele millaista palautetta hän sinulle antaa ja mieti tuleeko se aiheesta vaiko onko vain turhautuneen ihmisen sanasäilän heiluttelua.
Oli miten oli, anna hänen purkaa itseään äläkä ainakaan mene mukaan syytöksiin. Ole läsnä, kiinnostunut ja kuuntele. Se on paras tuki minkä voit vaimollesi antaa.
Kun hän tuntee saaneensa purkaa tuntojaan sinulle ilman, että sä otat siitä nokkiisi ja häivyt paikalta, olette te jo piirun verran lähempänä toisianne. Yhteenkuuluvaisuudentunne ruokkii myös hellyydentunnetta ja tunne siitä, että puolisokin välittää "meistä" eikä vain itsestään ja omista tarpeistaan tukee luottamusta ja kunnioitusta.
mies tässä käden ulottuvilla,saisi kosketella..
*maiskis*mä en enää kestä kohta!kun ei oo sitä miestä.
Kiitos tästä ihanasta viestistä, olen jotain yrittänyt puhuakin aiheesta mutta joku aina keskeyttää asian..haluaisn keskustella asian huolellisesti..mutta tuntuu välillä että hän ei halua kuunella minua...oisko tässä jokin kolmas pyörä kysessä...olen udellu mutta hän sanoo rakstavansa minua(mikä ei tunnu oikein siltä) ja myöntää olevansa uskollinen minulle..mutta en usko että hänen aika ei riitä vääntämään kolmatta pyörän päätä...