Olen aikani pohtinut näitä erilaisia uskontoja ja tällä hetkellä parhaalta vaikuttaisi buddhalaisuus sen toisia uskontoja tuomitsemattoman asenteen perusteella.
Kuitenkin pidän uskontoa oikeastaan vain henkisenä masturbaationa, joka tuottaa hyvänolon tunteen siitä, että on jotenkin muita parempi. Tämä esiintyy kristinuskossa "Me päästään taivaaseen te ei"-periaatteena. Tietenkin on sitten nämä tuhannet eri lahkot, jotka ovat sitä mieltä, että vain heidän tulkintansa kristinuskosta ja raamatun teksteistä on se ainoa oikea. Esimerkiksi maailman 6 miljardista ihmisestä taivaaseen pääsee vanhoillislestadiolaisten mukaan vain kourallinen suomalaisia. Uskotteko tosiaan näin vai olenko aivan hukassa päätelmieni kanssa?
Itse pyrin nauttimaan tietyin rajoittein luonnon iloista mahdollisimman estottomasti, koska uskon, että ihmisyys juontaa juurensa juuri alkukantaisista vieteistä, eikä niiden tukahduttamiseen pyrkivistä patriarkaalisista uskontojen moraalisäännöistä.
Kiihkouskovaiset näen joko täysin hurmioituneina sokaistuneina fanaatikkoina tai sitten inhimillisyytensä tukahduttaneina ja siitä katkeroituneina sääntöjen palvojina, jotka saavat synkkää ja kieroa tyydytystä "tiedosta", että heitä odottaa taivaan valtakunta kun taas kaikki ne, jotka antavat periksi luonnolleen joutuvat helvettiin.
Onko siis mielestänne väärin olla inhimillinen?
Raamattua on tulkittu monella eri tavalla ja näin ollen on päädytty myös moniin eri johtopäätöksiin. Jos hukkuu tulkintojen sumaan unohtaa helposti kaikkein perimmäisen ajatuksen, joka on ollut monella suurella miehellä sama: Yritetään olla vähän kivempia toisilemme ja kaikilla on hauskempaa. Jeesus oli vain yksi niistä monista, joka on tätä ehdottanut, tosin vain hänet naulattiin puuhun sen takia. Monilukuisten vaiheiden kautta meille pohjolaankin on kuitenkin levinnyt juuri tämä uskonto, joka on ikävä kyllä jakaantunut tulkinnan mukaan lahkoihin.
Mikä saa teidät uskomaan, että juuri teidän tulkintanne on oikea?
Maailmassa on paljon ihmisiä ja erilaisia uskontoja. Jotkut eivät ehkä ole kuulleetkaan kristinuskosta tai on kasvatettu pienestä pitäen uskomaan eri jumalaan/jumaliin.
Joutuvatko nämä ihmiset helvettiin, vaikka heidän ainoa rikoksena olisi "tietämättömyys"?
Väestönkasvu on tällä hetkellä planeettamme pahin ongelma ja siitä juontavat juurensa
loppujen lopuksi kaikki nykypäivän ympäristöongelmat. Kuka tahansa ympäristötieteilijä olisi tästä samaa mieltä.
Miksi siis olla käyttämättä ehkäisyä ja kuormittaa yhä enemmän kohtapuoliin liikakansoitettua planeettaa? Loiko jumala meidät ainoastaan, jotta voisimme tuhota hänen meille antamansa maan ja siinä sivussa itsemme, koska emme saa käyttää ehkäisyä?
Tähän ei mielellään mitään raamattulainausta vastaukseksi. Kuten sanottu, tekstit voi tulkita moneen tapaan ja jumalan ajatusten oletettuun täydellisyyteen nojaaminen epätäydellisten ihmisten kirjoittamien vähintäänkin hämärien tekstien kautta ei ole järin vakuuttavaa. Mieluumin vastaus, joka tulee omalta itseltään.
Aina puhutaan jumalan tahdosta ja siitä, kuinka pitää luottaa jumalaan ja antaa vain asioiden edetä omalla painollaan. Viitaten edelliseen kappaleeseen, eikö jumala anatanut ihmiselle vapaan tahdon, jotta hän voisi itse päättää elämästään ja yrittää rakentaa jotain parempaa. Eikö tähän kuulu myös päätös siitä, haluaako lapsia vai ei?
Muutenkin maailma on menossa niin nopeasti päin helvettiä, että kohta vanha herra Luciferilta loppuu hommat.
Onko oikein hankkia lapsia maailmaan, joka tukehtuu hiilidioksidiin ja muihin saasteisiin, joka kärsii liikakansoituksesta ja uskontojen välisistä "meidän uskonto on parempi kuin teidän"-sodista? Tuleeko näillä lapsilla olemaan hyvä elämä ja ovatko he viattomina ansainneet sellaista?
Uskonnot ovat suurin syy sotimiseen, vaikka niissä on usein sama perusajatus, jonka olenkin jo maininnut edellä.
Mikä uskonnollisessa ihmisessä ajaa hänet niin paljon perusajatuksesta sivuun, että on pakko alkaa tappaa toisia, joilla on sama perusajatus?
Mitä uskonto merkitsee teille?
Kuitenkin pidän uskontoa oikeastaan vain henkisenä masturbaationa, joka tuottaa hyvänolon tunteen siitä, että on jotenkin muita parempi. Tämä esiintyy kristinuskossa "Me päästään taivaaseen te ei"-periaatteena. Tietenkin on sitten nämä tuhannet eri lahkot, jotka ovat sitä mieltä, että vain heidän tulkintansa kristinuskosta ja raamatun teksteistä on se ainoa oikea. Esimerkiksi maailman 6 miljardista ihmisestä taivaaseen pääsee vanhoillislestadiolaisten mukaan vain kourallinen suomalaisia. Uskotteko tosiaan näin vai olenko aivan hukassa päätelmieni kanssa?
Itse pyrin nauttimaan tietyin rajoittein luonnon iloista mahdollisimman estottomasti, koska uskon, että ihmisyys juontaa juurensa juuri alkukantaisista vieteistä, eikä niiden tukahduttamiseen pyrkivistä patriarkaalisista uskontojen moraalisäännöistä.
Kiihkouskovaiset näen joko täysin hurmioituneina sokaistuneina fanaatikkoina tai sitten inhimillisyytensä tukahduttaneina ja siitä katkeroituneina sääntöjen palvojina, jotka saavat synkkää ja kieroa tyydytystä "tiedosta", että heitä odottaa taivaan valtakunta kun taas kaikki ne, jotka antavat periksi luonnolleen joutuvat helvettiin.
Onko siis mielestänne väärin olla inhimillinen?
Raamattua on tulkittu monella eri tavalla ja näin ollen on päädytty myös moniin eri johtopäätöksiin. Jos hukkuu tulkintojen sumaan unohtaa helposti kaikkein perimmäisen ajatuksen, joka on ollut monella suurella miehellä sama: Yritetään olla vähän kivempia toisilemme ja kaikilla on hauskempaa. Jeesus oli vain yksi niistä monista, joka on tätä ehdottanut, tosin vain hänet naulattiin puuhun sen takia. Monilukuisten vaiheiden kautta meille pohjolaankin on kuitenkin levinnyt juuri tämä uskonto, joka on ikävä kyllä jakaantunut tulkinnan mukaan lahkoihin.
Mikä saa teidät uskomaan, että juuri teidän tulkintanne on oikea?
Maailmassa on paljon ihmisiä ja erilaisia uskontoja. Jotkut eivät ehkä ole kuulleetkaan kristinuskosta tai on kasvatettu pienestä pitäen uskomaan eri jumalaan/jumaliin.
Joutuvatko nämä ihmiset helvettiin, vaikka heidän ainoa rikoksena olisi "tietämättömyys"?
Väestönkasvu on tällä hetkellä planeettamme pahin ongelma ja siitä juontavat juurensa
loppujen lopuksi kaikki nykypäivän ympäristöongelmat. Kuka tahansa ympäristötieteilijä olisi tästä samaa mieltä.
Miksi siis olla käyttämättä ehkäisyä ja kuormittaa yhä enemmän kohtapuoliin liikakansoitettua planeettaa? Loiko jumala meidät ainoastaan, jotta voisimme tuhota hänen meille antamansa maan ja siinä sivussa itsemme, koska emme saa käyttää ehkäisyä?
Tähän ei mielellään mitään raamattulainausta vastaukseksi. Kuten sanottu, tekstit voi tulkita moneen tapaan ja jumalan ajatusten oletettuun täydellisyyteen nojaaminen epätäydellisten ihmisten kirjoittamien vähintäänkin hämärien tekstien kautta ei ole järin vakuuttavaa. Mieluumin vastaus, joka tulee omalta itseltään.
Aina puhutaan jumalan tahdosta ja siitä, kuinka pitää luottaa jumalaan ja antaa vain asioiden edetä omalla painollaan. Viitaten edelliseen kappaleeseen, eikö jumala anatanut ihmiselle vapaan tahdon, jotta hän voisi itse päättää elämästään ja yrittää rakentaa jotain parempaa. Eikö tähän kuulu myös päätös siitä, haluaako lapsia vai ei?
Muutenkin maailma on menossa niin nopeasti päin helvettiä, että kohta vanha herra Luciferilta loppuu hommat.
Onko oikein hankkia lapsia maailmaan, joka tukehtuu hiilidioksidiin ja muihin saasteisiin, joka kärsii liikakansoituksesta ja uskontojen välisistä "meidän uskonto on parempi kuin teidän"-sodista? Tuleeko näillä lapsilla olemaan hyvä elämä ja ovatko he viattomina ansainneet sellaista?
Uskonnot ovat suurin syy sotimiseen, vaikka niissä on usein sama perusajatus, jonka olenkin jo maininnut edellä.
Mikä uskonnollisessa ihmisessä ajaa hänet niin paljon perusajatuksesta sivuun, että on pakko alkaa tappaa toisia, joilla on sama perusajatus?
Mitä uskonto merkitsee teille?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Oma uskoni on yksinkertaisesti kaiken perusta!
Joka hetki voin luottaa Jumalaan, rukoilla vaikka ajatuksissani siunausta ja varjelusta ja kaikkea mitä ylipäätään mieleen tulee. Jos uskoa tuntuu olevan liian vähän, sitäkin saa pyytää lisää.
Vaikka maailmassa tapahtuu ja on tapahtunut paljon ahdistavia ja käsittämättömiä asioita, tiedän , että Jumala on kaiken yläpuolella, eikä mitään asioita tapahdu Hänen sitä sallimatta. Se tuo turvallisuutta ja luottamusta.
Maaailma ei ole mikään paratiisi. Itse voi kuitenkin osaltaan tehdä paljonkin paremman elämän puolesta Raamatun ohjeita seuraten.
Myös anteeksipyytäminen ja -antaminen on yksi perusasia. Saa aloittaa puhtaalta pöydältä kun asiat on sovittu.
Elämä saattaa päättyä milloin hyvänsä. Kun uskonasiat ovat kunnossa, ei lähdön hetki pelota.
"Jumalan rauhaa rinnassansa
ken kantaa maassa kuoleman
On onnellinen kulkeissansa
maan vieraan poikki taivaaseen."
Ei ihminen maata voi tuhota, ihmislajin kylläkin. Ydinkatstrofin jälkeenkin tänne jää eläviä soluja joista kehittyy uusi elämä. Maa tuhoutuu auringon sammuessa tai galagsimme tai maailmankaikkeuden romahtaessa kasaan.
Sori, virhe. Oli tarkoitettu tuohon avaukseen vastaukseksi tuo ylikansoitus jutska.
...samaa mieltä kuin nimimerkki "utelias".
Sinulta kuitenkin haluaisin kysyä,eikö "tavallinen" ihminen voi aivan samoin pyytää anteeksi ja antaa anteeksi. Ainakin itselleni nuo kuuluvat sanavarastoon. Pystyn myöntämään,jos olen toiminut väärin ja pystyn anteeksi antamaan,kun joku pyytää. Ja se ei ole "sanahelinää". Tarvitaanko anteeksiantoon aina vain teidän hyväksyntänne?
Monet ateistit,minä muiden mukana,pyrin läheisteni kanssa elämään siten,että en aiheuta pahaa mieltä toisille ja jos ongelmia tulee,ne puhutaan läpi alusta loppuun ja sen jälkeen on helppo jatkaa puhtaalta pöydältä.
moips, Utelias! Ihan aiheellista kyseenalaistusta, itse en kuitenkaan allekirjoita kaikkea mitä kirjoitit. Sinulla on nimittäin hyvin tyypillinen postmoderni ihmis- ja uskontokäsitys: Annetaan kaikkien kukkien kukkia. sinänsä hyvinkin kaunis ajatus, mutta ei toimi. On totta sekin, mitä mainitsit, että uskonnon varjolla soditaan paljon. Harvoin kuitenkaan sodan perimmäinen funktio on Allahista, Jumalasta tai kenestä tahansa olennosta julistaminen. yleensä päämäärät ovat viime kädessä poliittisia. Kuitenkin uskonto usein valjastetaan syyksi sotimiseen ja miksi? No koska se koetaan ihmisen henkiseksi pääomaksi ja sen vuoksi erityisen merkitykselliseksi.
Yksilötasolla uskonto on usein henkilökohtaisen elämän henkireikä, ainut toivo ja turva rikkinäisessä maailmassa. Uskonto auttaa jäsentämään sirpaleista maailmaa ja tekemään pelottavista, vieraista objekteista tunnistettavia. Uskonto saattaa olla myös tietynlainen elämäntapa, jonka kautta maailman näkee.
Kirjoit, että uskonnoilla on sama perusajatus. Olet sikäli oikeassa, että uskontoja yhdistää usko johonkin korkeampaan voimaan. Kuitenkin uskontojen välillä on suuriakin eroja, jotka voivat olla kulttuuris-historiallisia. Kuitenkin uskonnot ovat syntyneet aina tiettyyn tarpeeseen ja reaaliseen tilanteeseen, jossa ihmiset kautta aikain ovat pyytäneet kalaonnea, poikalasta, sadetta tai uskonnollista pelastajahahmoa. Tällöin selittyy ihmisen perustarve olla uskonnollinen, selittää viime kädessä asiat tuonpuoleisuudella ja halu selvittää alkuperänsä, mistä olen lähtöisin ja minne menossa.
niin ja sitten vielä noista lestadiolais- jutuista että tutustupa johonkin vanhoillislestadiolaiseen jos et ole aiemmin tutustunut ja viritä keskustelu face to face.
Ajattelutapani juontaa aikoihin ennen postmodernismia lähinnä valistuksen päiviin. Uskontoja en pidä juuri minään juuri sen takia, että ne on, kuten itsekin sanoit, valjastettu tehokkaasti ajamaan valtaapitävien poliittisia päämääriä.
Uuden Testamentinkin kokosi pakanajumalia palvova rooman keisari Konstantinus pönkittääkseen omaa arvovaltaansa. Muistaakseni ehdolla oli n. 80 evankeliumia, joista sitten katsottiin sopiviksi ne muutamat, jotka nykyään esiintyvät raamatussa.
Mitä tulee "antaa kaikkien kukkien kukkia"-ajattelutapaan, olen ehkä ilmaissut itseni hieman huonosti.
Ihmisluontoa ohjaat vietit alkukantaiset vaistot ja sen kautta impulssit, jotka pakottavat meitä toimimaan. Nykyään näitä impulsseja joutuu tukahduttamaan jatkuvasti ja toimivan yhteiskunnan kannalta hyvä näin. Muuten kuka tahansa voisi päättää murskata toisen pään kivellä, jotta voisi raiskata naaraan, joka kulkee tämän käsipuolessa. Raakaa, mutta totta. Pelko auktoriteetteja kohtaan pitää ihmisluonnon aisoissa.
En kannata mitään tiettyä katsomusta ja muutenkin mielestäni asioiden järjestely ja lokeroiminen käsitteiksi on epävarmaa ihmisluonnosta puhuttaessa.
Pikakurssina ihmisluonnosta uskovaisille voisin suositella yhtenä opuksena esimerkiksi Markiisi de Saden Filosia Budoaarissa. Ajoittain inhottavakin teos, joka kuitenkin avaa hieman näköalaa ihmisluontoon, yhteiskuntaan ja uskontoon.
kysyit:"Onko siis mielestänne väärin olla inhimillinen?"
Inhimillisyys tarkoittaa samaa kuin itsekkyys.
Evoluution on muokannut kaikki eläimet ja ehkä ihmisenkin sellaiseksi, että se ajaa vain omia etujaan, sillä ne jotka ajavat toisten etuja, ne eivät ole itse selvinneet.
Kannattaako sinun nyt olla ylpeä siitä, että olet itsekäs ja itserakas, etkä ole millään tavalla koittanut sitä vähentää tai estää?
Ei sillä, ettenkö myös minä olisi itsekäs ja itserakas, vaan sen tähden, jotta tietäisit tukevasi pahuutta?
Sillä itserakkaus on se, joka johtaa väkivaltaa ja kaikkeen muuhun pahuuteen. Jos ihmiset aseuttuisivat lähimmäisen asemaan, hyljäten omat etunsa, heillä ei olisi enää motiivia lyödä lähimmmäistä, vaan antaa ja palvella häntä.
Eivät uskonsodat ole syttyneet tästä lähimmäisen rakkaudesta, sillä lähimmäisen rakkaus on yhtä kuin nöyryyttä ja pienimmäksi asettautumista. Eivät miekan heiluttajat ole asettuneet vähäisimmäksi, vaan pikemminkin suurimmiksi.
Room 12:10 Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.
Eikö juuri inhimillisyys tee meistä sen mitä olemme. Toki ihminen on itsekäs, eikä siihen sisälly mitään pahaa, sillä luonnossa ei hyvää ja pahaa ole olemassa. Ne ovat ihmisen keksimiä asioita.
Uskonnollisten ihmisten ylemmyyden ja erityisyyden tunne on mielestäni pahinta itserakkautta. Se, että uskoo olevansa jotain maailmankaikkeuden edessä jollekkin korkeamalle voimalle ja tulevansa palkituksi yhtenä harvoista uskollisuudesta tälle voimalle, on itserakkauden huipentuma. Se synnyttää tunteen siitä, että on jotenkin parempi ja korkeammalla kuin kaikki muut.
Mitä tulee lähimmäisenrakkauteen, on siinäkin ihmisellä vain yksi tavoite. Auttamalla ja rakastamalla saa tyydytystä itselleen. Eritoten täysin vapaaehtoinen pyyteetön rakkaus ja avunanto ovat ainoastaan keinoja, joilla saada itsensä tuntemaan olonsa hyväksi.
sanoit:" Se synnyttää tunteen siitä, että on jotenkin parempi ja korkeammalla kuin kaikki muut. "
1Kor 1:31 että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra".
Eli ei uskovaiset ole yhtään parempia, eivätkä he itse ole valinneet Jumalaa, vaan Jumala armosta on valinnut heidät ja poikansa kautta sovittanut synnit.
Toisin sanoen, meille ei ole mitään millä kerskata.
sanoit:"ylemmyyden ja erityisyyden tunne on mielestäni pahinta itserakkautta."
Niin, mutta tällaista ei saisi tuntea, vaan kukin tuntekoot itsensä kaikkein vähäisimmäksi, niin kuin Kristus itsensä tunti.
Eli teemme syntiä, jos tunnemme itsemme jotenkin ansioituneemmaksi tai ylemmiksi omassa itsessämme.
sanoit:"Auttamalla ja rakastamalla saa tyydytystä itselleen. Eritoten täysin vapaaehtoinen pyyteetön rakkaus ja avunanto ovat ainoastaan keinoja, joilla saada itsensä tuntemaan olonsa hyväksi."
Niin, sinäpä sen sanoit, tällaista on inhimillinen rakkaus ja juuri päinvastainen Kristuksesta lähetevää rakkautta vastaan.
Siinä etsitään omaa palkkaa ja sen tähden se ei olekkaan rakkautta.
Tälläinen "rakkaus" ei enää pitkälle kanna, ku asiat vakauvoituvat.
Otetaanpa tällainen esimerkki:
kaks miestä on täysin ihastunut samaan tyttöön.
Niin aika hiljasta on, että toinen näistä luopuisi tytöstä pelkästään sen tähden, että saisi sitä vastoin tuntea olonsa hyväksi.
Jos hän joutuisikin luopumaan, niin katkeraksi ja kateelliseksi vain tulisi, sellainen on ihmisen mieli.
"lähimmäisen rakkaus", jossa pyritään saamaan hyvä mieli, on valikoivaa ja sitä uskottomatkin taitavat tehdä, niin kuin raamatussa sanotaan.
Mutta tällainen valikoiva lähimmäisen rakkaus, josta kerroit, katoaa tiukan paikan tullen ja ei sen tähden ole kelvollinen Jumalalle. tässä siis toinen esimerkki:
Jos tällaista sinun kertomaan rakkautta noudattamalla joku ihminen, no vaikka sinä, saisit valita joutuuko lähimmäisesi vaiko sinä itse olemaan lopun elämäänsä pyörätuolissa, niin kumman se rakkaus valitsisi?
Jos tulen kysymään sinulta, että toisen meistä on uhrauduttava ja se toinen on invaliidi elämänsä loppuun asti, niin suostuko vapaa ehtoiseksi uhrautumaan?
Jos olet vapaa inhimillisyydessä, niin olet vapaa itserakkaudessa ja tekemään kaikkea hetken hurmaa, mutta et ole vapaa rakastamaan lähimmäistä, vaan olet synnin ja hetken hurman vanki.
Jos olet vapaa inhimillisyydeSTÄ, niin et ole vapaa tekemään itserakaasti ja harrastamaan hetken hurmaa, mutta olet vapaa rakastamaan lähimmäistä vilpittömästi ja vapaa synnistä.
Valitse siis, otatko vapauden rakastaa itseäsi vain lähimmäistä. Molempia et voi valita.
Toki uskovaisetkin kyllä rakastavat itseänsä, mutta heidän sydämessään asuva Kristus vaikuttaa niin, etteivät he halua tehdä enää itserakkaasti. Jos/ kun he usein niin tekevät, eivät he sitä sydämestään tee, vaan perkele sen tekee heidän lihansa kautta.
sanoit:"... sillä luonnossa ei hyvää ja pahaa ole olemassa."
Ehkä näin, mutta kysynpä sinulta:
Kummanlaiseksi haluat maailman tulevan: sellaiseksi, jossa kaikki toisiansa vihaavat ja kohtelevat väkivaltaiseksi, vaiko sellaiseksi, jossa ihmiset toinen toistensa kunnioittamisessa keskenänsä kilpailevat.
1Kor 4:7 Sillä kuka antaa sinulle etusijan? Ja mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut? Mutta jos olet sen saanut, niin miksi kerskaat, ikäänkuin se ei olisi saatua?
1Kor 5:6 Ei ole hyvä, että kerskaatte. Ettekö tiedä, että vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan?
...jos meiltä poistetaan inhimillisyys,niin mitä olemme sen jälkeen?
Kovia ja tunteettomia oman edun tavoittelijoita!!
Juuri inhimillisyys ainakin saa minut auttamaan läheisiäni. Jos osun onnettomuuspaikalle,en voi mennä ohitse,koska minun apuni saattaa olla jollekin elintärkeä!!
Jos ystäväni soittaa keskellä yötä,en ikinä laita puhelinta kiinni ja sano "soita aamulla".
Me ihmiset emme tule toimeen ilman toisiamme ja myös rakkaus toisia kohtaan on inhimillistä.
Jokaisen on pystyttävä rakastamaan itseään ennenkuin voi rakastaa muita. Johan tuo selviää käskyistäkin "rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi". Ilman inhimillisyyttä ei ole rakkautta. ilman rakkautta on vain vihaa!!
sinulla tuntuu kirjoitustesi perusteella olevan rakkautta vl:iä kohtaan... Hyvää illanjatkoa :)
...tunnen montakin vl:n jäsentä, sain jopa yhdeltä eilen mailia :) ja teidän kaikkien kauhuksi hän on miespuolinen.
Hän tietää tarkkaan minun kantani näihin asioihin ja kunnioittaa minun mielipidettäni,ei yritä väkisin tuputtaa "oikeata uskoaan" minulle.
On yksi parhaimmista kavereistani,joskaan vaimonsa ei sitä liene hyvällä katsoa :(
Mutta en tunne huonoa omaatuntoa,koska minulla ainakin riittää ymmärrys,jos omalla miehelläni on naispuoleisia kavereita. Mielestäni on monesti muuten avartavaa vaihtaa mielipiteitä toista sukupuolta olevan ja eri tavalla ajattelevien ihmisten kanssa,kunhan niihin ei liity fanaattista tuomitsemista ja "oikeassa olemisen" korostamista.
Hyvää illanjatkoa ja alkavaa viikonloppua myös sinulle :)
lähtevä rakkaus ei ole vilpitöntä lähimmäisen rakkautta.
Jos et usko sitä, niin mene helsigin rautatieasemalle ja tarkkaile touhua.
Ei paavalin 2000 vuotta vanha kuvaus ihmisistä ole paljoakaan muuttunut:
2.tim.2 luku
2. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita,
3. rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä,
4. pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia;
5. heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.
6. Sillä niitä ovat ne, jotka tungettelevat taloihin ja pauloihinsa kietovat syntien rasittamia ja monenlaisten himojen heiteltäviä naisparkoja,
7. jotka aina ovat opetusta ottamassa, eivätkä koskaan voi päästä totuuden tuntemiseen.
Olin nimittäin eilenkin vähän aikaan rautatieaseman piirissa ja voin sanoo, että siellä inhimillisyys kukoisti. Ei kuule paljoa toisista ihmisistä välitetä, ellei itselle ole siitä mitään hyötyä.
Mutta se ei ole mikään ihme, sillä niin kuin raamatussa sanotaan, niin on minunkin uskottava; sillä ei meidän lihassamme asu mitään hyvää.
sanoit:"Juuri inhimillisyys ainakin saa minut auttamaan läheisiäni. Jos osun onnettomuuspaikalle,en voi mennä ohitse,koska minun apuni saattaa olla jollekin elintärkeä!! "
Entäpä jos vaikka sinun vihaamasi naapurin 15 vuotias tietokonenörtti tulee pyytämään sinulta pari euroa limupullon ostoon, kun hänellä on jano. Autatko häntä?
...naapureitani ja niidenkin kanssa,jotka eivät kuulu "top10"-listalle,pyrin tulemaan toimeen niin pitkälle kuin se on mahdollista.
Mitä tulee "naapuritalon tietokonenörtti-poikaan",jos toisella on hätä,autan,mutta kutsun hänet sisälle juomaan. Varmistaakseni sen,ettei hän käytä rahoja tupakka-askiin tai kaljatölkkiin. On liian yleistä tänä päivänä,että nuoret käyttävät rahat juuri em.aineisiin.
Helsingin,tai minkä tahansa muun rautatieaseman, meno on järkyttävää,se on totta. Ei auta kukaan ei,jos siitä ei itselle apua ole,pitää paikkansa.
Mutta tuotakaan et voi yleistää,eivät kaikki "tavallisetkaan" ohi kulje. Mutta eihän toiseen kohdistuva väkivalta tai heitteille jättö ole inhimillistä, kaukana siitä!!!
Ilmeisesti meillä kahdella on tuon sanan "inhimillisyys" kohdalla tulkintaero.
Minulle inhimillisyyteen liittyy empatiaa,halua auttaa toista joko kuunnellen,yhdessä itkien/nauraen tai sitten ensiapua antaen.
...edelliseen,inhimillisyyteen kuuluu mielestäni myöskin se,että teemme tahtomattamme erehdyksiä ja vaikka yrittäisimme kaikkemme,toimimme kuitenkin väärin.
Ei ole yhtäkään täydellistä ihmistä,en ole minä etkä ole sinä, mutta ne virheet,mitkä teemme, on mahdollista pyrkiä korjaamaan,jos halua löytyy!
Mutta se edellyttää juuri sitä,että myönnämme olevamme epätäydellisiä.
Elävien olentojen elämän tarkoitus näyttää olevan omien geeniensä kopioiminen ja oman lajinsa säilymisen varmistaminen. Lajin menestymisen varmistaminen ei aina tarkoita pelkästään henkilökohtaisten tarpeidensa täyttämistä vaan oman lajinsa tai yhteisönsä hyvinvoinnin varmistamista. Evoluutiossa ovat siis säilyneet lajit jotka ovat eläneet keskinäisessä rakkaudessa ja anteeksiannossa. Sisäisesti riitainen yhteisö ei voi menestyä. Toisinaan on tarpeen pyrkiä varmistamaan ravinnonn saanti/elämän edellytykset omalle lajille sotimalla.
sanoit:". Mutta eihän toiseen kohdistuva väkivalta tai heitteille jättö ole inhimillistä, kaukana siitä!!! "
Niin, mutta silti ihmisen lihasta se on lähtöisin, ei sitä mikään muu ulkopuolinen voima kuin Perkele saa aikaan.
sanoit:"Minulle inhimillisyyteen liittyy empatiaa,halua auttaa toista joko kuunnellen,yhdessä itkien/nauraen tai sitten ensiapua antaen. "
Mutta inhimillisyyteen liittyy myös oman edun tavoittelua ja muuta se ei itse asiassa olekkaan, vaikka toisia autetaankin. Sillä veikkaanpa, että normaalinpaa on, ettei ihminen mene auttamaan, kuin että lähtee uhmaamaan vaikka pahoinpitelijöitä.
Jos siis vaikka 3% sadasta lähtee auttamaan, niin eikö voitaisi puhua, että ne 97% toimivat normaalisti, eli niin kuin ihminen yleensä toimii - eli inhimillisesti. Sitten tämä 3% toimii epä normaalisti, vastoin kuin enemmistö, eli he eivät toimi inhimillisesti, toisin sanoen he eivät toimi niin kuin ihmiset yleensä.
Tämä todistaa sen, että inhimillinen "rakkaus" katoaa, kun tilanne tiukkenee. Siinäkään vaiheessa ei auta mikään muu kuin Herrasta lähtevä rakkaus.
sanoit:"Mitä tulee "naapuritalon tietokonenörtti-poikaan",jos toisella on hätä,autan,mutta kutsun hänet sisälle juomaan."
No voi olla, mutta en voi antaa tästä tuomiota, kun en tiedä.
Sen vaan tiedän, että paljon erilaisemmat kokemukset minulla on ihmisistä.
"Kuitenkin pidän uskontoa oikeastaan vain henkisenä masturbaationa, joka tuottaa hyvänolon tunteen siitä, että on jotenkin muita parempi. Tämä esiintyy kristinuskossa "Me päästään taivaaseen te ei"-periaatteena."
Ei kai armahdettu syntinen ole sen parempi kuin syntinen?
"Esimerkiksi maailman 6 miljardista ihmisestä taivaaseen pääsee vanhoillislestadiolaisten mukaan vain kourallinen suomalaisia. Uskotteko tosiaan näin vai olenko aivan hukassa päätelmieni kanssa?"
Hivenen hukassa. Vl-seurakunta lienee Kristuksen näkyvä seurakunta maan päällä, kun taas näkymätön srk koostuu uskovaisista ihmisistä. Jumalan lapsia ovat ihmiset, jotka uskovat kuten me uskomme. Pienet lapset uskovat lapsenmielisesti kuten me, ja ovat taivaskelpoisia.
"uskon, että ihmisyys juontaa juurensa juuri alkukantaisista vieteistä,"
Alkukantaisilla vieteillä on ollut ja on merkitystä eloonjäämistaistelussa. Yhtä lailla voidaan pitää ihmisyytenä vaikka tappamisen- tai sukupuolivietin tukahduttamista määrätyissä tilanteissa kuin niiden toteuttamista, sillä ihminen on sosiaalisena olentona myös muiden arvostelun kohteena. Mitä Sinä pidät ihmisen luonnollisena itsekkyytenä, joka liittyy eloonjäämistaisteluun, minä kutsun ihmisen pahuudeksi tai lihan saastaisuudeksi. Juuri tämä itsekkyys estää ihmisiä rakastamasta toisiaan pyyteettömästi.
Jumala on ihmiseen asettanut omantunnon, joka soimaa synnistä ja kutsuu takaisin kalliiseen osaan, jossa ihminen maailmaan syntyy. Kun lapsi kasvaa ja häneen tarttuu synti, hän erottaa itsensä Jumalasta, jollei häntä evankeliumilla hoideta. Jos Jumalan Henki saa vaikuttaa hengellisesti kuolleessa ihmisessä uudestisyntymisen, hän voi tehdä hyvää, ei kuitenkaan luonnollinen ihminen, vaan henki joka ihmisessä vaikuttaa. Vastaavasti uskovainen ihminen voi tehdä pahaa, ei kuitenkaan henkensä puolelta, vaan saastaisen lihansa puolelta, joka uskovaisessa asuu.
"Kiihkouskovaiset näen joko täysin hurmioituneina sokaistuneina fanaatikkoina tai sitten inhimillisyytensä tukahduttaneina ja siitä katkeroituneina sääntöjen palvojina, jotka saavat synkkää ja kieroa tyydytystä" jne.
En tunne tuollaisia ainakaan vl:issa. ;-) Tai ehkä näin: Saastaisen lihan puolelta ihminen voi saada kieroa tyydystä tahansa mistä vain, mutta henki, joka meissä vaikuttaa, iloitsee jokaisesta pelastetusta sielusta ja tuntee murhetta kadotukseen matkalla olevista. Uskovaisina olemme kaksiosaisia, pahoina pyhiä. Silti voimme ristiä sormemme illalla ja rukoilla Jumalalta, että antaisi parannuksenarmon myös kaikille epäuskoisille jo täällä ajassa. Jos mahdollinen olisi, armahtaisi myös ne, jotka eivät ole sanalle kuuliaiset. Niin ei kuitenkaan Raamatun mukaan käy ja uskovaisina voimme uskoa vain omasta puolestamme. Toisen puolesta ei voi uskoa.
"Väestönkasvu on tällä hetkellä planeettamme pahin ongelma" jne.
Tämän kysymyksen kanssa jokainen vl on varmasti painiskellut, mutta emmehän ihmisinä voi lopultakaan tietää, mikä planeettamme kantokyky on. Suurin osa maapalloa on kuitenkin asumatonta seutua. Uskovaisina jätämme elämämme Jumalan haltuun, heittäydymme Hänen armonsa varaan ja haluamme noudattaa Hänen tahtoaan. Jos Jumala haluaa rajoittaa väestönkasvua, hänellä varmasti on keinonsa informoida uskovaisiakin, mutta tätä hän ei kuitenkaan ole nähnyt hyväksi tehdä. Niinpä pysymme siinä Raamatun sanassa, että velvollisuutemme täyttää maa, meidän tapauksessamme Suomi. Väestöennusteiden mukaan emme onnistu, vaikka kuinka yrittäisimme. ;-) Lähimmän sadan vuoden aikana pohjan perukoilta sammuvat tulet monessa kodissa ja väki vähenee miljoonalla hengellä.
"Aina puhutaan jumalan tahdosta ja siitä, kuinka pitää luottaa jumalaan ja antaa vain asioiden edetä omalla painollaan."
Tätä perustelua ei tosiaan olisi näköjään saanut käyttää, mutta käytinpä kuitenkin. Uskovaiselle ihmiselle oma järki ei ole mikään ylin auktoriteetti - uskonasioissa.
"Mikä uskonnollisessa ihmisessä ajaa hänet niin paljon perusajatuksesta sivuun, että on pakko alkaa tappaa toisia, joilla on sama perusajatus?"
Ensimmäinen ihmispari teki syntiä ja perisynti tuli maailmaan. Siksi ihmiset syntyvät perisyntisinä eli syntiintaipuvaisina (mutta tekosynnittöminä) maailmaan. Väärävanhurskaissa uskonnoissa ei vaikuta Jumalan henki, joten he noudattavat saastaisen lihan mieltä. Kuitenkin myös uskovainen ihminen voi tehdä syntiä, koska lihan saastaisuuksia ei pestä pois ennen kuin kuolemassa. Sama pätee tietysti ateisteihin, hekään eivät ole eläimellisten viettiensä, vaistojensa ja tunteidensa yläpuolella, vaikka joskus kuulostavat niin yleviltä, että voisi luulla. Kaikki ovat pois poikenneet ja tyynni kelvottomiksi tulleet.