Muutto eläkeläisenä

Vielä on muutama vuosi jäljellä kunnes pääsen eläkkeelle, mutta vaikka asun jo nyt melko lähellä kauppakeskusta pääkaupunkiseudulla, niin mieleen tulee, että pitäisi päästä ihan viereen! Ei tarvtise sitten olla huolissaan busseista (kun ei ole autoakaan) ja sitten täytyy sanoa, että itse olen sellainen, joka tykkään pienestä ihmisvilinästä ympärilläni - se tuo elämää ja tunteen, että on elämässä mukana, vaikka asuukin yksin. Luulen, että se voi olla hyvä kun ikää tulee ja sen myötä ehkä joskus mahdollisia liikkumisrajoitteita (?). Kyllä minä pidän luonnon rauhastakin, mutta enemmän pidän siitä, että näkee ihmisiä päivittäin ja voi vaihtaa tuttujen kanssa muutaman sanan torilla ja kaupoissa.

Mutta meitä on niin monenlaisia, ymmärrän niitäkin, jotka hakeutuvat luonnon rauhaan, hiljaiseloon.

Kaikille toivon mahdollisimman miellyttäviä eläkepäiviä ja pitkää, pirteää elämäntaivalta!

Minä ainakin odotan "kolmatta ikäkauttani" ja suunnittelen mielessäni jo nyt hiukan, miten haluan järjestää elämääni kun ei sitten enää ole ansiotyö, joka vie aikaani! Suunnitelmiini kuuluu muutto - jonnekin.... en ihan vielä ole varma mihin, mutta ajatuksia on. Eihän sitä tietenkään voi kaikkea suunnitella vuosia etukäteen kun elämä aina pistää jotain kapuloita rattaisiin, mutta jos kuitenkin itse suunta olisi selvillä ajoissa, niin sitten tietää jo mihin kannattaa alkaa keskittyä.

Vaikeinta muutossa on se, että muuttaisin pienempään ja pitäisi osata päättää, mistä kaikesta voi luopua, mistä ei.... Mutta ehkä sekin selviää tässä pikkuhiljaa, matkalla kohti kuuttakymmentä....

Hyvä, jos on kotipaikkakunta, minne mennä ja tuttuja.

Omistusasunto saattaa olla monelle taakka,
jos siitä ei ”pääse” eroon.

Mutta kun on niin monta kertaa joutunut
muuttamaan, ettei ole niin kuin ”juuria” missään,
tai ovat katkenneet tai moneen kertaan ovat
yrittäneet juurtua uudelleen.

Aina vaan on joutunut repäisemään irti.

Se tekee asiasta ongelmallisemman.

beataB ( edelleen pohtien..)

beataBarbara* kirjoitti:

Hyvä, jos on kotipaikkakunta, minne mennä ja tuttuja.

Omistusasunto saattaa olla monelle taakka,
jos siitä ei ”pääse” eroon.

Mutta kun on niin monta kertaa joutunut
muuttamaan, ettei ole niin kuin ”juuria” missään,
tai ovat katkenneet tai moneen kertaan ovat
yrittäneet juurtua uudelleen.

Aina vaan on joutunut repäisemään irti.

Se tekee asiasta ongelmallisemman.

beataB ( edelleen pohtien..)

Lue lisää

En voisi edes kuvitella muuttavani lapsuudenaikaiseen pikkukaupunkiini. Vaikka se on muuttunut paljon, niin kaikki muistuttaisi niistä ikävistä kokemuksista, joita siellä oli. Juorujen pesä, kaikki tiesivät toistensa asiat. Ilkeät naapurit, ahdistava koulu. Kaupunkilaisten ajattelumaailmaa kuvaa se, että oli ihmisiä, jotka tunnettiin vain pilkkanimillä, kuten aviopari "Mätä ja Räkä", kioskikauppias "Höpö-Saima", "Lapamato" jne. En tiedä kenekään em. mainittujen henkilöiden oikeaa nimeä.

Nyt ovat lisäksi kaikki silloin tuntemani ihmiset kuolleet tai muuttaneet muualle. Alue on pahaa työttömyysseutua. Olen käynyt siellä joskus luokkakokouksissa, mutta lähes kaikki luokkatoverini tulevat kokouksiin muualta Suomesta. - Kaupungin ihana arkkitehtuuri on tuhottu 60-luvulla. (Esim. silloin oli mahdollista repiä maan tasalle Engelin piirtämä rakennus. Upea pääkatu on vain varjo entisestään.)

Vaikka juureni ovat kai siellä, niin olen nyt asunut pääkaupunkiseudulla 30 vuotta, ja tänne aion jäädä. Minulla on asunto 1. kerroksessa hissittömässä talossa, joten jaksan vielä kauan asua tässä. Tuntuu, että olen vieras kaikkialla, sillä olen vaihtanut paikkakuntaa vaikka miten monta kertaa. - Onneksi en sentään ole muuttanut maasta toiseen, kuten eräät serkkuni. He ovat asuneet 5:ssä eri maassa, ja he ovat todella juurettomia. Nyt he asuvat USA:ssa ja ihailevat Suomea aivan epärealistisella tavalla.

Olisiko niin, että ihminen haluaa vaihtelua.
Kun on ollut paljon maalla niin,
Mannerheimin tiellä on yhtä ”juhlaa”
totesi serkkuni, kun mökiltään palasi.

Työpaikkakunnallaan oleva on niin kuin liian tuttu,
kun on kaikkea nähnyt ja kuullut.

Herra varjelkoon minua tuonne, tämän
kylän vanhusten osastolle joutumasta!

Vähän niin kuin turistina on paljon helpompaa
sopeutua, kun ei ole mitään ennakkoasenteita?

- Vaihtelu virkistää sano papin rouva,
kun renkiään pussas -

beataB ( hymyillen..)

Taitaa olla niin, että se on pohjoisessa,
se Suomen ainoa seniori kylä,
Oulun aseman takana.

Kuulemma kuin pienois-kylpylä kaupunki,
jossa katetut käytävät vievät itse ”hotelin” aulaan.

Caritas-kylä nimeltään.

beataB (kuinkahan tuonne pääsis?..)

Lapset ovat maailmalle lentäneet
ja eri paikkoihin hajonneet.

Elävät omaa elämäänsä ja
minä itsekkäästi omaani.

Kukas nyt niitten perässä enää
”jaksaa juosta”?.
Joskus vaan.

Kyllä se paikka vielä löytyy.

beatB (haikaillaan edelleen..)

Onnellinen Sinä.

Voiko tuota enää kauniimmin sanoa.

beataB (ah.!..)

Millaisia palvelutalot ovat? Olen nyt 62-vuotias ja asun yksin. Ovatko ne jotakin kuoleman odotushuoneita muistuttavia paikkoja? Asun nyt paikassa, joka on suhteellisen lähellä palveluita, ja autosta en haluaisi luopua. Olisi vain mukava ajatella, että olisi joku, joka maksusta siivoaa tai pesee pyykit. Onko palvelutaloissa niin? Vai ovatko palvelutalot vain gryndereiden ideoita, jolla ne saavat valtion avustusta rakentamiselle tarjoamatta mitään vastineeksi?

Kuka tietää? kirjoitti:

Millaisia palvelutalot ovat? Olen nyt 62-vuotias ja asun yksin. Ovatko ne jotakin kuoleman odotushuoneita muistuttavia paikkoja? Asun nyt paikassa, joka on suhteellisen lähellä palveluita, ja autosta en haluaisi luopua. Olisi vain mukava ajatella, että olisi joku, joka maksusta siivoaa tai pesee pyykit. Onko palvelutaloissa niin? Vai ovatko palvelutalot vain gryndereiden ideoita, jolla ne saavat valtion avustusta rakentamiselle tarjoamatta mitään vastineeksi?

Lue lisää

Sen muutaman kerran, kun olen palvelutalossa vieraillut, ei se ole kerrostaloa kummemmalta näyttänyt. Rappukäytävä ovineen ja nimineen. Jossain kerroksessa on sitten ruokasali ja muita tarpeellisia palveluhuoneita ( keittiö, terveydenhoitaja, kuntosali, jalkahoitaja, kirjasto, pyykkitupa ym.)

Siellä voi asua huoneistossa omassa rauhassaan ilman palveluitakin, jos niin haluaa, aivan kuin missä tahansa asunnossa.

Tai siivouttaa, pesettää pyykkinsä, syödä jne. maksua vastaan, oletan.
Hinnat ovat kai kuntakohtaisia.

Yksityiset palvelutalot voivat olla hyvinkin ylellisiä, mutta kalliita, maksavat maltaita. Eläke menee, eikä piisaakaan sellaisissa.

Kyllä ne kuoleman odotushuoneet ovat enemmän siellä Tk:n vuodeosastolla.

Tietääkö joku näistä palvelutalosysteemeistä?

beataB (kysellen..?)

Siinäpä se, ihminen on kuin hamsteri, kaikkea kerää. Olen täksi kevääksi laittanut myös ohjelmaani tavaroiden hävitystä, mutta on se niin tympeetä hommaa, se roskiensa tonkiminen.

Sota-ajan perua on, että kaikki säästetään alkaen narunpätkistä ja kirjekuorista, ne ovat niin hyvää suttupaperia

Muistuupa mieleeni eräs ystäväni, joka perusteellisen siivouksen jälkeen ihasteli kaunista, roinasta tyhjää kotiansa. Kohta hän koputti ovelle ja kysyi olisiko minulla lainata paperia ja narua, hänen pitää tehdä paketti


Olisipa kuin se muinainen mies, - kun otti repun selkäänsä ja pani hatun päähänsä niin totesi: ”Nyt on kaikki saman katon alla.”

Olen ajatellut, että se on sama missä se tuoli on, josta Tv:tä katson ja nyt tulee lisäksi tämä tietokonetuoli. 2 tuolia ja sänky, niitähän sitä enää tarvitsee ja niissähän sitä suurimman osan ajastansa viettää.

beatB (näpytellen…)

beatabaraba* kirjoitti:

Siinäpä se, ihminen on kuin hamsteri, kaikkea kerää. Olen täksi kevääksi laittanut myös ohjelmaani tavaroiden hävitystä, mutta on se niin tympeetä hommaa, se roskiensa tonkiminen.

Sota-ajan perua on, että kaikki säästetään alkaen narunpätkistä ja kirjekuorista, ne ovat niin hyvää suttupaperia

Muistuupa mieleeni eräs ystäväni, joka perusteellisen siivouksen jälkeen ihasteli kaunista, roinasta tyhjää kotiansa. Kohta hän koputti ovelle ja kysyi olisiko minulla lainata paperia ja narua, hänen pitää tehdä paketti


Olisipa kuin se muinainen mies, - kun otti repun selkäänsä ja pani hatun päähänsä niin totesi: ”Nyt on kaikki saman katon alla.”

Olen ajatellut, että se on sama missä se tuoli on, josta Tv:tä katson ja nyt tulee lisäksi tämä tietokonetuoli. 2 tuolia ja sänky, niitähän sitä enää tarvitsee ja niissähän sitä suurimman osan ajastansa viettää.

beatB (näpytellen…)

Lue lisää

eläkkeelle päästyämme 20v, sitten etelään ouluun,vaan tuli ikävä omaa taloa omia pihapuita, kukkapenkkejä ja sitä kun kaikki vastaantulijat eivät tunteneetkaan niinkuin pienellä paikkakunnalla,itkin menin kirkkoon itkemään ,luulivat varmaan että syntejään itkee,ei voinut lapsille näyttää kuinka ikävä oli, korkeat kerrostalot silmä pysähtyi niihin ei nähnyt,murrosikäiset lapset kiukuttelivat miksi piti lähteä jalaverit jättää tyttö sanoi että hän on kuin hiiri kenkä laatikossa omassa huoneessaan,haimme merenrannasta kaisloja verhosin nuotalla seinät ja pistelin kaislat nuota silmukkoihin huoneesta tuli kaislikko,no me kotiuduttiin,muutta kerrostaloihin en tottunut näköön, eivat olleet suhteessa itseeni,pieni ihminen, korkeita rumia, ihmiset oli mukavia,miten ne olivat sopeutuneet niihin taloihin, sinne olisi ollut helppo kotiutua juuri ihmisten vuoksi,oulu oli hyvä paikka,mutta muutimme pienempääm kotokyläämme, eikä ole ollut valittaminsta, paljon sukua ja monipuolinen paikka mutta vielä on oulu vaihtoehto,

pääsky kirjoitti:

eläkkeelle päästyämme 20v, sitten etelään ouluun,vaan tuli ikävä omaa taloa omia pihapuita, kukkapenkkejä ja sitä kun kaikki vastaantulijat eivät tunteneetkaan niinkuin pienellä paikkakunnalla,itkin menin kirkkoon itkemään ,luulivat varmaan että syntejään itkee,ei voinut lapsille näyttää kuinka ikävä oli, korkeat kerrostalot silmä pysähtyi niihin ei nähnyt,murrosikäiset lapset kiukuttelivat miksi piti lähteä jalaverit jättää tyttö sanoi että hän on kuin hiiri kenkä laatikossa omassa huoneessaan,haimme merenrannasta kaisloja verhosin nuotalla seinät ja pistelin kaislat nuota silmukkoihin huoneesta tuli kaislikko,no me kotiuduttiin,muutta kerrostaloihin en tottunut näköön, eivat olleet suhteessa itseeni,pieni ihminen, korkeita rumia, ihmiset oli mukavia,miten ne olivat sopeutuneet niihin taloihin, sinne olisi ollut helppo kotiutua juuri ihmisten vuoksi,oulu oli hyvä paikka,mutta muutimme pienempääm kotokyläämme, eikä ole ollut valittaminsta, paljon sukua ja monipuolinen paikka mutta vielä on oulu vaihtoehto,

Lue lisää

Muuttamista minäkin olen mielessäni pyöritellyt. Olen koko ikäni asunut Helsingissä, mutta kaipaisin jonnekin pienempään rauhalliseen kaupunkiin. Pelottaa vain, että muuttaa jonnekin, missä on häirikkönaapureita ja lisäksi en tunne muita kaupunkeja hyvin.
Minua kiinnostaa myös Ncc:n rakentamat kerrostalot, joihin yli 50-vuotiailla on etuosto-oikeus. Ne ovat lähellä palveluita, mutta taloissa ei ole kai tarjota apua asukkaille. Itse asuisin mielelläni talossa, jossa on minunikäistä väkeä, eikä juhlivaa nuorisoa.
Tanskassa on kuulemma vanhuksille omia rivitaloyhteisöjä, joissa on yhteistä toimintaa. Se sopisi hyvin minun kaltaiselle yksinäiselle. Tällainen olisi omine pihoineen unelmani.

Riitta kirjoitti:

Muuttamista minäkin olen mielessäni pyöritellyt. Olen koko ikäni asunut Helsingissä, mutta kaipaisin jonnekin pienempään rauhalliseen kaupunkiin. Pelottaa vain, että muuttaa jonnekin, missä on häirikkönaapureita ja lisäksi en tunne muita kaupunkeja hyvin.
Minua kiinnostaa myös Ncc:n rakentamat kerrostalot, joihin yli 50-vuotiailla on etuosto-oikeus. Ne ovat lähellä palveluita, mutta taloissa ei ole kai tarjota apua asukkaille. Itse asuisin mielelläni talossa, jossa on minunikäistä väkeä, eikä juhlivaa nuorisoa.
Tanskassa on kuulemma vanhuksille omia rivitaloyhteisöjä, joissa on yhteistä toimintaa. Se sopisi hyvin minun kaltaiselle yksinäiselle. Tällainen olisi omine pihoineen unelmani.

Lue lisää

matka kaikkiin palveluihin olen keskellä kylää ja on palveluja harrastus mahdollisuuksia kaikki lähellä ,koskaan en ole niin rauhassa saanut harrastella, ei tarvitse autoa lämmittää ja ikkunoita raaputtaa ja jäätyneellä autolla kulkea,maalle pääse sekin on lähellä,en lähtisi enää syrjiin asumaan, mutta jos olisin mennyt vieraalle paikkakunnalle niin en tiedä sitten ,tulisko ikävä, sellainen kylä jonka sanoit olisi hyvä jos ovat sopuisaa väkeä vanhainkodilla olivat vanhukset kyllä toisilleen aika kovia,

Asun pienessä mökissä noin 2:n km:n päässä kuntamme keskustasta.
Olen ollut tähän saakka melko hyvin kulkemaan pääseväinen, enkä ole pitänyt tuota matkaa terveyskeskukseen ja linja-autollekaan rasituksena.

Mutta nykyisin kun on tullut niitä mainitsemiasi "kremppoja" niin olen ajatellut, jospa pääsisin kunnan palvelutaloon. Mies ei kuitenkaan ajatukseeni ole innostunut ja sanoo, että hän ei lähde minnekään ennenkuin jalat edellä kannettaan.

Tyttäreni, jonka työ liittyy paljon vanhusten asumiseen, sanoo aina että olisi parempi ensin ja nuorempana siirtyä juuri noihin palvelutaloihin, sillä vanhukset jotka kotoansa joutuvat suoraan vanhainkoteihin, menettävät osittain elämänhalunsa ja surkastuvat liian nopeasti.

Mielelläni muuttaisin , mutta miten....

fiiuliN kirjoitti:

Asun pienessä mökissä noin 2:n km:n päässä kuntamme keskustasta.
Olen ollut tähän saakka melko hyvin kulkemaan pääseväinen, enkä ole pitänyt tuota matkaa terveyskeskukseen ja linja-autollekaan rasituksena.

Mutta nykyisin kun on tullut niitä mainitsemiasi "kremppoja" niin olen ajatellut, jospa pääsisin kunnan palvelutaloon. Mies ei kuitenkaan ajatukseeni ole innostunut ja sanoo, että hän ei lähde minnekään ennenkuin jalat edellä kannettaan.

Tyttäreni, jonka työ liittyy paljon vanhusten asumiseen, sanoo aina että olisi parempi ensin ja nuorempana siirtyä juuri noihin palvelutaloihin, sillä vanhukset jotka kotoansa joutuvat suoraan vanhainkoteihin, menettävät osittain elämänhalunsa ja surkastuvat liian nopeasti.

Mielelläni muuttaisin , mutta miten....

Lue lisää

Se ei tietysti olekaan aina niin yksinkertaista kun on kaksi mielipidettä. Te ilmeisesti jaksatte vielä tehdä tarvittavaat työt. Lumityöt ym. Ehkä mies sitten myöntyy, jos työt jäisivät kokonaan Sinun harteillesi. Asiaa kannattaa varmaan pitää vireillä ja aina välillä keskustalla. Noin niinkuin pehmitellä ja petata asiaa.

Leny kirjoitti:

Se ei tietysti olekaan aina niin yksinkertaista kun on kaksi mielipidettä. Te ilmeisesti jaksatte vielä tehdä tarvittavaat työt. Lumityöt ym. Ehkä mies sitten myöntyy, jos työt jäisivät kokonaan Sinun harteillesi. Asiaa kannattaa varmaan pitää vireillä ja aina välillä keskustalla. Noin niinkuin pehmitellä ja petata asiaa.

Lue lisää

Pikkukaupungissa on mielestäni hyvä asua.Olen asunut täällä koko aikuis iän eikä minua haittaa juoruilut.Ei niihin tarvitse itse välttämättä sekaantua.
On vaan ihan mukava kun on paljon tuttavia ja ystäviä.Minutkin tuntevat kaikki aikuisikäiset ,kun olin ,ensin liike-elämän palveluksessa ja sitten myöhemmin lastenkasvattaja.
Aina kun lähtee lenkille,tapaa jotain tuttuja ja kauppareissulla.
Kyllä minulle ikävä tulisi vieraassa kaupungissa ,vaikka puheliaana varmaan pian saisin uusia tuttavia.
Palvelut on hyvät.Tosin minä saan kuljetus palvelua tuon jalan takia tarvittaessa henkilökohtaisesti ja käytänkin sitä Palia talvella kun menen harrastuksiin ja oma kyytimies on töissä.
Terveys palvelut on hyvät ja harrastus mahdollisuudet hyvät ja paljon halvemmat kuin suurissa kaupungeissa.
Toinen lapsi joka asuu Suomessa kinuaa aina muuttamaan samalle paikkakunnalle heidän kanssaan
Nyt ei ole vielä mahdollista kun puoliso on töissä vielä ja tuskin sittenkään jos vielä jaksamme omakoti talon työt tehdä.
Asuntoni on rauhallisella paikalla ,saunan
jälkeen voi alasti teranssilla vilvoitella.
ei vielä muuttoa millään ei....

MUMMELI11 kirjoitti:

Pikkukaupungissa on mielestäni hyvä asua.Olen asunut täällä koko aikuis iän eikä minua haittaa juoruilut.Ei niihin tarvitse itse välttämättä sekaantua.
On vaan ihan mukava kun on paljon tuttavia ja ystäviä.Minutkin tuntevat kaikki aikuisikäiset ,kun olin ,ensin liike-elämän palveluksessa ja sitten myöhemmin lastenkasvattaja.
Aina kun lähtee lenkille,tapaa jotain tuttuja ja kauppareissulla.
Kyllä minulle ikävä tulisi vieraassa kaupungissa ,vaikka puheliaana varmaan pian saisin uusia tuttavia.
Palvelut on hyvät.Tosin minä saan kuljetus palvelua tuon jalan takia tarvittaessa henkilökohtaisesti ja käytänkin sitä Palia talvella kun menen harrastuksiin ja oma kyytimies on töissä.
Terveys palvelut on hyvät ja harrastus mahdollisuudet hyvät ja paljon halvemmat kuin suurissa kaupungeissa.
Toinen lapsi joka asuu Suomessa kinuaa aina muuttamaan samalle paikkakunnalle heidän kanssaan
Nyt ei ole vielä mahdollista kun puoliso on töissä vielä ja tuskin sittenkään jos vielä jaksamme omakoti talon työt tehdä.
Asuntoni on rauhallisella paikalla ,saunan
jälkeen voi alasti teranssilla vilvoitella.
ei vielä muuttoa millään ei....

Lue lisää

Mieleinen aihe, jota olen ajatellut pitkään omalla kohdallani. Ikä on 61 v. Auto on, mutta usein isännän käytössä. Kauppamatkaa 2 km. Omakotitalon siivous ja pihatyöt on rankka rasite sairauksien vuoksi, vaikka terve mieheni huolehtii suurimmaksi osaksi nalkutuksen kera. Haluaisin pienen kaksion tai yksin keskeltä keskustaa, 1. kerroksesta, jonne muuttaisin yksin ja jossa selviäisin varmaan pitkäänkin. Tiettävästi Saarijärvellä Keski-Suomessa on jokin senioriasukkaiden "koti", ent. hotelli, jos muistikuvani pitää paikkansa. Kunnalliset palvelutalot ovat turvallisia, jos sinne vaan onnistuu pääsemään. Usein sinne pääsee vain lomapaikan kautta, jolloin testataan onko paikka sopiva, kun ei enää selviä kotonaan. Yhteiset tilat ovat juorunpesiä, jossa muistetaan pienellä paikkakunnalla jokaisen negatiiviset vanhat tekemiset, mutta niistähän ei kannata välittää. Ympyrät ovat niin pienet. Huoneet ovat kuin konsanaan kerrostalossa, joissa saa olla aivan omissa oloissaan. Palvelut sen mukaan mitä haluaa: aamiainen, ruokailu, illallinen, siivous, vaatehuolto, kaupassakäynnit ym. Nämä ovat tietysti maksullisia. Kotisairaanhoitaja käy tarvittaessa. Yhteisiä ajanvietetilaisuuksia järjestetään, yleensä vapaaehtoisryhmien puolesta. On laulua, leikkejä, bocciaa, retkiä, myöskin seurakunnan hartaushetkiä. Huonoimmilla on turvarannekkeet. Hyväkuntoisimmat käyvät retkillä vammais-, eläkeläisym. ryhmien mukana. Jotkut asuvat kerrostalossa 1. kerroksessa, omassaan, palvelutalon naapurissa. He käyvät ruokailemassa ja yhteissä tilaisuuksissa rollaattorillaan palvelutalossa. Muuttoasiat kannattaa valmistella ajoissa, eikä uhitella, että en lähde kodistani kuin jalat edellä.Harvalle käy näin onnellisesti. Lähes jokaiselle kotiin jäävälle tulee tilanne, että muut pakkaavat tavarasi ja päättävät puolestasi missä on paikkasi. Voi mennä pitkään ennenkuin vakipaikka järjestyy. Kun vanhusta siirretään paikasta toiseen (sairaala, vanhainkodin kuntoutusosasto, koti, jossa kaatuu, sairaala, palvelutalo, jossa kaatuu, sairaala, vanhainkodin kuntoutusosasto), niin vanhus tulee sekavaksi, mieli on maassa ja viimeisetkin elämänhalut kadonneet. Onko se oikein raskaat sota- ja puutevuodet, jälleenrakentaminen ym. lapsikatraan kanssa eläneelle leskelle tai sodassa olleelle.

Kotikyläni on muuttunut.

Vanha kylämaisema kiemurtelevine maanteineen
(syntyneet lehmipolkujen mukaan) on lyöty suoraan asfalttikatuihin
ristiin rastiin ja vanhat puutalot korvattu betonibunkkereilla.
Isot pihat ja pellot pilkottu tonteiksi. Onko se sitä kehitystä?

Ei sitä enää tunne, paitsi kirkko kirkonmäellä näkyy kauas.

beataB( kunhan muistelin..)