Elokuva minimalismissaan: "Kuolleet lehdet"

Aki Kaurismäen puhtaan yksinkertaista syvällisyyttä aivan tavallisten näkymättömien sielujen syvyyksistä -

PROLOGI - Olemme kehittyneet viimeisten vuosisatojen aikana kohden kulutusyhteiskunnan kasvuhokemallista näyttö- ja vertailutaloutta; unohtaen Elämän pyhät vuosituhantiset yksinkertaisuudet -

- kohtaamistoiveen, kaipuun tarpeesta, löytämisen odotuksen -

.. lopulta usein vaikeasti määrittyvän kahden rakkaudesta ja tarpeesta yhtyä tuottaen yhteisen kuvan itsestä ja kumppanista, jonka aitorehellisen sävyisyyden toivoimme olevan sulautuva ja inhimillisesti iloa ja turvaa tuottava elämän polku kohden sielun rauhaa, kun lopulta astelemme kohden viimeistä sijaa.

__ __ __
Elämä jatkuu ja vaikka elokuvassa Kuolleet lehdet tuo toive, odotus ja syntymisen riemu jätettiin kunkin oman mielikuvituksen - hahmotuksen - varaa. Ehkä sieltä Kuolleiden lehtien takaa löytyykin se Kaurismäen nerokkuus tuottaa mielikuvia elämällemme ..

-kullekin tarpeidensa ja odotuksiensa mukaisesti - varovaisena tienä kohden mielenrauhaa. Niin?

__ __
Ehkä nyt onkin tosiaan Oscarin paikka -
.. sillä Akin tuotanto on niin omanlaistaan, niin lopulta aitosuomalaista, omin melankolioineen.

Yle-linkki: ~ https://yle.fi/a/74-20063313 -
"Analyysi: Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet valloittaa maailmaa, mutta Oscar-ehdokkuuteen on vielä matkaa
Time-lehden kriitikko nosti koruttoman suomalaisdraaman vuoden parhaaksi elokuvaksi."
-Yle-toimittajana Anto Vanha-Majamaa.

__ __ __ __
Olemme mitä olemme perineet, esihistoriallisesti muinoisen syvistä elämän maakuopista kurkistaen, kuin maaseutujen kehärakenteisista pikkukylistä ja vain muutamien vuosisatojen tuotoksena kohden kaupunkien arkiharmaita lähiöitä, ..

.. mutta niin aitona varpaat mullasta suomalaisuutena, jota Kaurismäki kuvaa tavallansa, yksinkertaisen puhtaana vaikeutena hymyillä "minullahan menee niin hyvin" -väkinäisenä irveenä, vaan pitäen perusilmeen niin suomalaisena -

.. varovaisen odottavana, josko se sittenkin antaisi jotain minullekin tavalliselle, joskus kuitenkin tuntuen ikuisena odottajana, joka kulkee aina lopulta omia kulman takaa tuntemattomia polkujaan, omien yksinkertaisen viittojensa hetkellisesti ohjaamina.

Nämä elämäpolun viitat Aki on löytänyt erinomaisesti.

__ __ __ __ __
Kaurismäki kuvailee meitä tavallisia 'viimeisellä rintamalla' vahvoja ihmispoloisia, joiden henkinen kestävyys on kuitenkin usein esimerkillistä luokkaa - edelleenkin; maallistuneen kulutuksellisesta luokkajakautumisestamme huolimatta.
Meitä on paljon, omissa suojapoteroissamme -

-- muutama miljoona yksinäistä sielua; sisään kääntyneellä odotuksen varovaishymyllä?

__ __
Ehkä nyt herätäänkin tuolla markkinatalouden, kilpailuyhteiskunnan kuin turhien sanojen vapauden ja kiihtyvätarpeisten markkinoiden keskeltä arkiseen todellisuuteen, kuin heräämishavaintokohtaan omankin todellisuuden keinotekemisen keskeltä - itsensä aitolöytämiseen?

Ehkä tuolta Yhdysvalloista "kaikki on maallisesti mahdollista yrittäjyydestä", kulutukseen ihastuneesta yhteiskuntamallista odotetaan aina parempaa, helpompaa kuin kykyisyyttä näyttää, että kyllä minäkin - niin, näinkö se menee?

.. .. ..
Ehkä "Kuolleet lehdet" jo niin yksinkertaisena nimenäkin avaa silmiä todellisrealistiseen maailmaan, jossa suurin osa ihmiskunnasta elää?

__ __ __
Oscarit mahdollistuvat suuresta makeasta omenasta,

.. jota kaikki haluavat maistaa, mutta suurin osa jää vesi odottavan - toivovan kielelle odotuksiin, kun makeaa omenaa ei minulle sitten riittänytkään.

Näinhän usein herääminen alkaa, kun nähdään aito yksinkertaisuus elämän polkuna kohden sitä tapahtumasarjaa, mikä piti olla meille kaikille varattuna, mutta kun ei -

.. sitähän ei kaikille itsekkyyksien monumenteista suoda mahdollisuutena ja näin rystysetkin valkoisena melankolia täytti mielen ja synnytti osaltansa sen kuuluisan suomalaisuuden, jota Aki Kaurismäki tilittää erinomaisen pistävänä huomaavaisuutena meidän omaa perintöä vakaasti kunnioittaen.

__ __ __ __
EPILOGI - Suuri kunnianosoitus löytyi kuitenkin jo meiltä itseltämme - Suomesta, kun ihastelimme hiljaa omaa itseämme, terävää tilitystä siitä kaikesta mikä sävyttää eloamme.

Olemme omastamme kuitenkin aina lopulta varovaisen myös epäilevästi ylpeitä, olemmehan se Suomen kansa, joka osaa aina kääntää surunkin myötäsukaiseksi iloksi ja odotukseksi kunhan meille vain suodaan se suuri "maan isä" -

Kaipaamme hyvää ja määritietoista auktoriteettia, joka sanoo mitä tehdään, ja mehän tehdään!

.. sanoisinko tältä ikäluokalta - tarvitsemme "kekkosen", joka huolehtii "mannerheiminä" -luottamusta ja kunnioitusta herättävänä karismana", niin turvamme, ohjeemme kuin ohjaamisemme antajana --

.. ja nyt Kaurismäki ohjasi sen merkittävimmän -

.. yksinkertaisen tosiasiaelokuvan, joka saattaa herättää aina itseensä niin itseriittoisesti tyytyväiset kuluttajat - Oscarien auktoriteetit ja markkinatalouden itseriittoiset satraapit ( ~ https://fi.wikipedia.org/wiki/Satraappi - )

..
_
13552 | 1074 | 3545