Alex 38% ... Rehn 12%. Ja Pekka siinä välissä.
Tuliterä presidenttigallup povaa Alex'ille ylivoimaista voittoa
Anonyymi-ap
17256
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Lähes uskomaton tulos Alexanderille: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/3f4d5be7-6b4f-47df-8950-ee450e3c6016
Noin se tulee menemään. Jutta voi tulla kiilautumaan kilpailemaan Rehnin ja Haaviston kanssa, mutta ei mahda mitään Alexille. Hyvä tai ei hyvä, mutta niin tule käymään.
toisella kierroksella ovat Halla-aho ja Stubb
ne jotka äänestävät eivät kerro gallupeissa
siksi tulee ns ylllätys
Ei povaa, koska onneksi Suomessa muutkin kuin yrittäjät saavat äänestää. Avauksen kannatusluvut ovat peräisin yrittäjille tehdystä kyselystä. Koko äänestäkuntaa koskevissa gallupeissa (HS, marraskuu) Stubb pitää ykköstilaa 24 prosentilla ja Haavisto toisena 20 prosentilla. Stubbin ohella kovimmassa nousussa on SDP:n ehdokas Jutta Urpilainen.
Ja kisa on vasta lämmittelyvaiheessa. Tilanne voi vielä muuttua kovastikin, kun varsinainen kampjointi ja tv:n suuremmat vaalikeskustelut alkavat. Tähän asti on menty enemmän tai vähemmän mielikuvien perusteella. Asetelmat ovat aiemminkin muuttuneet todella isosti alkugallupeista. Tästä huikein esimerkki oli se, kun Tarja Halonen valittiin ensimmäisen kerran presidentiksi. Ennakkosuosikit Uosukainen ja Rehn olivat aluksi häntä ja Esko Ahoa edellä, mutta tv-keskustelujen myötä asiantuntemus nousi esiin ja pääroolin ottivat sen ansiosta Halonen ja Aho.
Tähän asti varovaisuus on leimannut kampanjointia. Voisiskin olettaa, että ne jotka pyrkivät jollakin keinoin erottautumaan saattavat hyötyä tilanteesta. Erottautumiskelpoisena ykköseksi nousee Halla-aho, joka tulee näissäkin vaaleissa kiinnittämään paljon huomiota maahanmuuttokysymyksiin ja osaa kääntää sen myös turvallisuuspoliittiseksi uhaksi. Halla-aho on looginen asioiden esittämisessä, jonka vuoksi uskon, että hänen kannatuksensa voi gallup-suosiosta nousta. Oletusarvona on se, että hän saisi ainakin saman verran kannatusta kuin mitä persuilla muuten on.
Toinen nousijakandidaatti on Jutta Urpilainen. Hänellä ei oikeastaan ole näissä vaaleissa paljon hävittävää mutta mahdottomasti voitettavaa. Siksi kannattaisi ottaa riskiä ja tuoda esiin se, että hän on vaihtoehto tämän hetken porvarilliseen menoon Suomessa ja siten tasapainottava tekijä. Sukupuoli on tässä kisassa Urpilaisen vahvuus. Naisäänestäjiä on paljon. Taitava ja tietävä Li Andersson toki nakertaa Urpilaisen ääniä. Paljon riippuu siitä, kuinka vahva Pekka Haavisto ilmiö tällä kertaa nähdään. Jos se on hiipumassa, ääniä voi olla satamassa Urpilaisen laariin. Olli Rehn saa suunilleen sen suuruisen kannatuksen kuin hänen puolueellaan on nyt.
Uskon, että lopulta kisa kakkospaikasta Stubbin jälkeen ensimmäisellä kierroksella käydään Haavisto, Halla-ahon ja Urpilaisen välillä. Urpilaiselle voisi tulla nostetta, jos entinen pääministerimme tulisi nyt asettumaan selvästi Urpilaisen valinnan tueksi ja kehumaan tätä.
Tasaisessa kisassa Halla-aholla voi olla mahdollisuudet toiselle kierrokselle. Siinä häviäisi selvin numeroin Stubbille. Haavisto ja Urpilainen kykenisivät antamaan Stubbille tiukemman vastustuksen. Tämä johtuu siitä, oppositio kannattavat antavat äänensä mieluummin Stubbille kuin Halla-aholle. Sen sijaan liberaalin Stubbin kannattaminen voi olla monille persuille liikaa ja he voivat jäädä vaalipäivänä nukkumaan. Vihervasemmistoa Stubbissa miellyttää juuri hänen arvolberalismissa, jos joku asia miellittää. Halla-ahossa ei miellytä mikään. Halla-ahohan sijoittuu arvoissaan selkeästi oikeistoon ja konservatiiveihin. Sillä suunnalla ei ole paljon kilpailua, mutta ei myöskään paljon muita ymmärtäjiä nykyajan modernissa ja vapaamielisessä Suomessa.
Analyysissäsi on paljon oikeaa, mutta vasemmistolaisuutesi aiheuttaa yhden pahan harhan. Taas kerran. Sanot, että Urpilaisen tulisi korostaa olevansa vaihtoehto tämän hetken porvarilliseen menoon Suomessa.
Tämä olisi pahin kompastuskivi Urpilaiselle.
Suomessa on vasemmistolaisittain ajattelevia, tai vihervasemmistoa ylipäätään äänestäviä, noin 40%. Enemmistö, noin 60% on porvarillisesti suuntautuneita. Heidän joukostaan Urpilaisen pitää ne tarvittavat lisä-äänet haalia, siis mennä reippaasti oikealle demarien nykysuunnasta. Silloin ääniä kertyisi mm. oikeistosuuntautuneilta naisilta, Rehnin potentiaalilta kannattajilta ja muilta liikkuvilta porvarillisesti ajattelevilta. Siihen päälle demarien "omat" äänet, niin toinet kierros on selviö.
Toki muutama äärivasemmistolaisdemari, kuten sinä, silloin saattaisi jättää Juttaa äänestämättä, mutta kokonaiskannatus varmasti olisi parempi kuin suuntaamalla kampanjaa vasemmalle.
Neuvosi Urpilaiselle ottaa riski suoralla vasemmistolaisuudella on ristiriidassa sukupuolestaan saamansa edun kanssa. Kyllä niistä on valittava jompi kumpi, jos ei halua edustaa tylsästi kaikille kaikkea.
Urpilainen näytti kampanja-avauksessaan valinneen vasemmistolaisuuden ja käy vaaleihin teemalla "Työväen presidentti". Mielestäni hyvä valinta, sillä en usko, että enää nykypäivän naiset pitävät tärkeänä saada maahan naispresidentti, kun sellainen on meillä jo ollut 12 vuotta. Muutenkin sukupuolisidonnainen ajattelu on väistymässä.
En usko tuohon. Jos Urpilainen ei kykene erottautumaan, hän ei saa riittävästi ääniä ensimmäisellä kierroksella. Hänen on pakko olla nimenomaan vihervasemmistolaisen opposition edustaja. Kuten sanoit vihervasemmistoa kannattaa korkeintaan 40 %. Ja jos Urpilainen saisi hieman reilun puolet näistä äänistä, hän olisi lähellä toista kierrosta. Oikeistossuuntautuneiden naisten ääniä voi saada korostamalla naisten tasa-arvon tärkeyttä. Kyllä naiset sen tajuavat, että nainen heidän edustajaan todennäköisesti edistää paremmin naisten asiaa kuin mies.
Se mitä väität koskee kyllä sitten toista kierrosta, jos Urpilainen sinne yltää. Siinä tilanteessa vasemmistolaisen korostaminen ei ole enää järkevää. Silloin kannattaa keskittyä ulko- ja turvallisuuspoliittiseen osaamiseen ja naiseuteen. Pitää yrittää luoda kuvaa koko kansan presidentistä. Mahdollisuudet riippuvat sitten paljon siitä, kuka on vastassa. helpoin vastustaja olisi Halla-aho, jonka voi olla vaikea saada liberaalisti ajattelevien kuten minun ääniä. Vaikein vastustaja olisi Rehn, koska häneen olisi vaikea tehdä eroa. Oikeisto asettuisi Rehnin taakse. Sen sijaan Stubb sijoittuu näiden väliin. Konservatiivit karsastavat Stubbia sikäli kuin tuntevat Stubbin erittäin liberaalit näkemykset. Minulle Stubb ei nimenomaan tässä suhteessa ole ongelma, koska kuten sanottu ajattelen itsekin hyvin liberaalisti.
Jutta Urpilaisen mahdollisuudet ovat siis hyvät, jos uskoakseni nousussa olevat eli hän ja Halla-aho pääsevät toiselle kierrokselle. Urpilaisen asemaa parantaa se, että ensimmäisellä kierroksella Halla-ahon on pakko ottaa kohteekseen Stubb, jotta oikeistolaisia konservatiivisiä ääniä valuisi hänelle eikä Stubbille. Stubb on psykologisesti ovela ja tietää, että Halla-aho on ensimmäisellä kierroksella hänen pahin uhkansa. Tämä psykologia näkyi "Elämäni biisi" -ohjelmassa, missä Stubb heittäytyi melkeinpä Jussin parhaaksi kaveriksi. Kyse on siitä, että Stubb ei halua tehdä liian suurta eroa Halla-ahoon. Halla-ahosta ei saa tulla vaihtoehtoa hänelle äänestäjien silmissä. Samassa tilanteessa on Haavisto. Hän puolestaan pelkää, että Urpilaisesta tulee vaihtoehto hänelle äänestäjien silmissä.
Vasemmistolaisuudessa demarit ovat aina korostaneet tasa-arvoa. Se on teema, joka yhdistää köyhät ja naiset. Nämä kummatkin ryhmät ovat olleet tasa-arvon näkökulmasta huono-osaisia. Ei siinä mitään ristiriitaa ole.
En usko, että sukupuolisidonnainen ajattelutapa olisi vähenemässä. Päinvastoin. Kyllähän nämä globaalit Me too -kampanjat kertovat ihan jostain muusta.
"Vasemmistolaisuudessa demarit ovat aina korostaneet tasa-arvoa"
Tuo nyt on pahinta roskaa aikoihin mitä olet kirjoittanut.
SDP on profiloitunut työväenliikkeen kautta, se on kehittänyt lähes diktatuurin ay-järjestöissä, etenkin SAK:laisissa. Ja missäpä muualla kuin SAK:laisessa työmarkkinakentässä miesalojen palkat ovat merkittävästi naisaloja korkeampia.
Paperi- ja sellutehtaissa, jotka ovat edelleen hyvin miesvaltaisin, palkat ovat jopa tuhansia euroja korkeampia kuin vaikkapa palvelualoilla. Vaikka työ ei ole sen vativampaa.
Muitakin esimerkkejä SAK:n "äijämeiningistä" löytyy, jopa ihan järjestöjen sisältä, muistellaan vaikkapa AKT:n Timo Rädyn ahdistelujuttua, ja muitakin vastaavia, niitähän riittää. Räty oli demari ay-aktiivi.
Demarit ovat saaneet aikaan kaikista suurimmat epätasa-arvoa lisäävät ratkaisut työelämässä.
En tiedä mihin oman väitteesi perustat, mutta esittämäni esimerkit kyllä puhuvat totaalisesti väitettäsi vastaan.
Urpilainen on musta hevonen
onko sustakin?
kannatus jossain prosentin tasossa
työläiset äänestävät mutta niitä ei enää ole
Mutta palstalla persut ovat pitäneet kovaa meteliä ruotsinkielisiä vastaan, ja nyt tuo ruotsinkielinen onkin parempi kuin suomenkielinen.
Mites tää nyt oikein menee?
Urpilainen ei ole musta eikä hevonen.
Kannatus on nyt gallupin mukaan 7 %. Se kasvoi yli kaksinkertaiseksi edellisestä gallupista. Jos se kasvaa taas seuraavassa gallupissa kaksinkertaiseksi, se onkin jo 14 %. Ja jos se siitä vielä kaksinkertaistuu vaalien ensimmäisellä kierroksella, se on 28 %. Sillä mennäänkin toiselle kierrokselle, että heilahtaa.
On hyvä muistaa, että politiikan pitkäaikainen seuraaja toimittaja Unto Hämäläinen ennusti Urpilaisen tulevan valituksi jo ainakin puoli vuotta sitten. Silloin ehkä hänen näkemyksensä vähän ihmetytti, mutta kaikkea voi näinä hektisinä aikoina tapahtua. Paljon riippuu siitä, pystyykö Urpilainen vakuuttamaan äänestäjiä sitten, kun tv:n vaalikeskustelut alkavat. Jos työmarkkinpolitiikka kärjistyy samaan aikaan, siitä voisi tulla Urpilaiselle vetovoimaa.
Pitää myös muistaa, että Sanna Marin ei juurikaan ollut tunnettu, mutta kun pudottivat Antti Rinteen pois pelistä, niin taivastie oli auki Sannalle. Sinällään merkillistä, siitä on kiitettävä kepua ja erityisesti Kurvista joka junaili asian kepun puolelta. Mutta on rehellisesti sanottava, Kurvinen ei ole todellakaan älykäs tai fiksu. Urpilaisella on kaikki mahdollisuudet vielä yllättää kaikki. Väyrynen on ainoa kaakki näissä raviloissa.
Taas äärivasemmistolaisuutesi aiheuttaa harhoja sinulle.
Kärjistyvä työmarkkinapolitiikka sataa niiden laariin, jotka ovat mahdollisimman kaukana niistä kähinöistä. Ne kun eivät kuulu presidentille, ja työmarkkinakentän kärhämöintiä ajaa hyvin pieni joukko, jolla on hyvin pieni määrä kannatusta.
Demarit olisivat suurin kärsijä, Vasemmistoliiton Andersson kun on enemmän profiloitunut ihmisoikeusasioissa kuin työmarkkina väännöissä.
Suuri enemistö suomalaisista ei noille yleislakkojupinoille lämpeä, ne kun haittaisivat eniten ihan tavallisia kadunmiehiä. Vain pieni joukko ay-aktiiveja niitä kaavailee, ja Urpilaisen on todentotta pysyttävä niistä kaukana jos aikoo menestyä presidentin vaalissa.
Ei kenenkään kannatus nyt noin vain kaksinkertaistu kuukaudesta toiseen. Tämä ensimmäinen kerta oli nyt odotettavissakin, kun Urpilaisen ehdokkuus oli vasta varmistunut ja pidän todennäköisenä, että nousee tuohon noin 14 prosenttiin, mutta yli SDP:n puoluekannatuksen Urpilaisen kannatus ei kyllä nouse.
Haaviston kannatusta Urpilaisen mukaantulo varmasti syö, mutta Anderssonin kannatusta tuskin juurikaan.
Urpilaistahan ei pidetty puheenjohtaja-aikanaan erityisen hyvänä tv-esiintyjänä, vaan hermoilijana, mikä aiheutti naurua ("aivan ensiksi haluan kiittää", "takuutukset" jne). Anderssonia on aina pidetty hyvänä tenttiesiintyjänä. Haavistoa pidettiin hyvänä vielä 2012, mutta jo 2018 häntä alettiin pitää itsensä toistajana.
Alex on ylivoimainen kaikista ehdokkaista, nyt tarvitaan kykyä toimia Niinistön tapaan yli Atlantin ja myös vahvaa ymmärrystä Euroopan yhteisön merkityksestä.
Alex johtaa gallupeissa.