Onko jatkuva ikävöinti ja saavuttamaton rakkaudenkohde

Kyllä on! m>n

Voi kuule kun vaan tietäisit.
Näkyy esim niin että ei enää osaa tehdä tai puhua yhtään mitään oikein.

Rakkaus ravistaa kyllä voimavaroja!

Kaipaus on paskonut keskittymiskyvyn ja heikentänyt itseluottamusta. Mieli näet uskottelee itselle, että kun et kelpaa kaivatulle, niin et kelpaa kenellekään. Järki tietää sen vääräksi, mutta sydänhän ottaa yleensä järjestä aina niskalenkin.

On muuttanut, sillä oon lähes kaiken ajan surullinen. En näe lohtua missään enkä löydä mitään mielekästä tai mikään ei tuota mielihyvää eli ei tunnu millekään. Kaikki on aivan samantekevää.

Arjen kuluminen ei enää tunnu miltään. Tai päivät kuluvat toteavasti. En saa enää iloa irti niistä asioista, mistä sitä on aiemmin irronnut. Mikään ei oikein enää tunnu syvällisemmältä. En enää reagoi tyytyväisyydellä asioihin. Eleetön tympääntyneisyys. Suhtautuminen kanssaihmisiin on muuttunut kärsimättömäksi. En edes välittäisi katsella heitä, saatikka kuunnella. Ei kiinnosta. Rakastumisen seuraukset muuttivat minua. Ohimenevää vai pysyvää, aika näyttää.

Ei se enää muuten vaikuta kuin haikeutta vain. 10 vuotta on kulunut aikaakin. Ikävä on kypsynyt hiljaiseksi kaipuuksi.

Onneksi lusimista elämässä ei ole hirveän pitkään, kun on jo enemmän kuin teini-ikäinen.
Kaikki loppuu aikanaan.
- Lohdutukseksi todettakoon

Kyllä on!
Kohta olen hourulaan valmis. Keskittymiskyky on poissa. Joskus ajantaju katoaa, kun mietin häntä. Joskus itken lohduttomasti yksinäisyyttäni. En kuitenkaan asu yksin ja mielentilani vaihtelut on huomattu.
Olen ärtynyt, vihainen ja surullinen, mutta yritän olla muille ystävällinen. Sekös vie kaikki voimat. Näyttelen siis jatkuvasti, että kaikki on hyvin. Vaikka totuus on, että mikään ei ole kohdallaan.

Tätä on kestänyt jo aivan liian kauan. En jaksa enempää avautua tänne eikä se ole soveliastakaan.

Minkä ikäisä olette? Alle 18 vuotiaita kuitenkinko?

Minulla se vaikutti kaiken kaikkiaan positiivisesti. Rakastuminen ei koskaan ole ollut minulle positiivinen kokemus itsessään, mutta elän masennuksen kanssa ja ikävöinti toi elämään suuntaa. On hyvä, että on joku ihminen jota ajatella, eikä elämä pyöri vain masennuksen mössössä. Ikävöinti on helpompaa kuin pelkän masennuksen kanssa oleminen.

Kyllä on.
Sama vika huokailen sängyssä häntä miettien. Ja joka kadunkulmassa terästäydyn jos joku - jolla on saman väriset vaatteet - näkyy jossain.
Tietysti näyttelyn coolia ja jatkan elämääni, mutta mun sydän parka itkee.
Ei hän ole mitään "hyvä saalis" yleisen mitta puun mukaan. Mutta en minä odotakaan, että miehellä on paksu lompakko ja hän on joku superihminen.
Eikä minullakaan olen juuri muuta annettavaa kuin rakkauteni.
Hän kyllä tietää, että pidän hänestä, mutta valitettavasti tunne on yksipuolinen.
Kun pääsisin tästä tunteesta eroon ja voisin jatkaa tasaista elämääni.

Luulen että tuo ilkeä kommentoija on täällä kaikkein eniten rakastunut väärään ihmiseen. Yksinäinen ja rikki.
Minulla sentään ystävätär, jolle voi puhua ihan kaikesta ja hän minulle.
Olen siis tuo äskeinen sängyssä huokailija

Piristää päiviä kummasti.
T.💙

Se motivoi olemaan parempi ja kehittymään ihmisenä, jos saisin joskus olla hänen omansa edes pienen hetken. Toki en tule varmaan näkemään häntä (naista) enää tässä elämässä, mutta positiivinen kehitys on positiivista.

Ei mitenkään muuten, mutta huomaan miettiväni häntä joskus ihan koko ajan. Ja kun tajuan että hän on saavuttamaton, tunnen surua ja kaipuuta. Sellaista jonka tietää vain ne joiden kohdalle tällainen on sattunut. Pyrin miettimään sillä hetkellä jotain muuta tai että on sentään mahdollisuus tuntea häntä edes vähän. Olen myös huomannut että jos en näe häntä usein, on hieman helpompi olla miettimättä. Varmaan on muutakin, mutta yksi vielä, eksyin tälle palstalle jokin aika sitten, "kiva" huomata että on myös muita (sekopäiden joukossa) samassa tilanteessa olevia. Ja ei, en usko että hän tuntee samoin.

Ei Sinulle Rakkaani

Löysin itseni tekemästä asioita joita en olisi muuten ikinä ajautunut tekemään .
Tein ihan hulluja ja outoja juttuja.
Meidän välillä oli molemin puolin jotain vetovoimaa.
Onnelista loppua ei tullu kun oli lopulta likaa esteitä .
Eli jäi saavuttomattomaksi päämääräksi.
Toki pieni osa minusta toivoo ja mietin edelleen että
Ei vaan vieläkään ollut oikea aika kohdata ja että
kaikki tuleekin tapahtumaan joskus tulevasuudessa vielä .
Että kohtaamme sittenkin vielä ...
Ainakin sydämeeni jäi sille tielle ja luoksesi.
Naiselta Miehelle .

Ei suuntaan eikä toiseen, mikään ole.muuttunut eikä.muutu.

Hyvä ei mulla ole sua ainakaan enään ikävä nyt tajuan kummonen pelle sä olet onneks ei olla tekemisissä

Ei se olis jos et pelleilis kyllä sitä yhteydessä voi olla

Taidan ostaa makkaraa ja uuni pizzaa kylmää makkaraa iillalla naamaan siinä jo jää nainenkin toiseksi

Olen ollut rakastunut häneen jo vuosia. Se etten häntä koskaan saanut enkä saa ei tunnu enää niin kamalalta. Se sattuu mutta yhä harvemmin.