Eli haluan nyt parantua ja en halua mennä lääkärille/psykologille, koska niistä ei ole muuta kuin huonoja kokemuksia? Eli mitä voisin kotona tehdä että parantuisin edes vähän? Tarkoitan niinku jotain ruokapäiväkirjaa tms. onko niistä apua?
Mitä voin tehdä parantuakseni?
oksa
6741
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ruokapäiväkirja on hyvä juttu. Siitä on varmastikin apua. Itsellenikin on ollut jonkinverran apua. Minua on myös auttanut se, että suunnittelen aina etukäteen seuraavan päivän ateriat ja noudatan (tai ainakin yritän noudattaa) suunnitelmaa. Jos teet tälläisia suunnitelmia, niin muista tehdä ne järkevästi. Vähintään viisi ateriaa päivässä ja riittävästi energiaa.
Hei!
Olen itse sairastanut vuosi sitten bulimian ja sitä kautta bulimiareksian, jota kesti 5 vuotta; 2 viimeisenä vuotena havahduin "hei, minähän olen bulimikko".
Selvisin tuosta kaikesta vuosi sitten. Taistelin ja tappelin itseni kanssa, mutta en olisi selvinnyt ilman yhtä ihanaa ystävääni jolla oli saman tyyppinen tausta. Myös opiskeluni auttoi minua, sillä valmistun nyt lähihoitajaksi.
Mutta yksin ei selviä, se on varma. Itse kokeilin sitä noin 1000 kertaa, turhaan..
Jos haluat ystävän, joka kuuntelee, ymmärtää, tukee, tietää mistä puhut ja auttaa kaikin tavoin saavuttamaan päämääräsi; olen kohdannut juuri oikean ihmisen.
Voin kertoa itsestäni ja elämästäni lisää myöhemmin, mutta jos nyt alkoi tuntumaan siltä että tämä on hyvä idea. Heitä minua maililla :)!
osote: [email protected]
Iloista kesää!
Kuules Pilvi, mihin tämä lause perustuu "Mutta yksin ei selviä, se on varma."
Minä selvisin omin avuin yli 10 vuotta kestäneestä bulimiasta. Enää ei edes tule mieleen oksentaa, vaikka tuliskin silloin tällöin mässäiltyä.
Toki parantuminen vaatii paljon tahdon voimaa ja mielen lujuutta. Kyllähän alussa tuli pieniä takapakkeja, mutta periksi en antanut. Onneksi. Ehkä kaikilla ei ole voimia itse parantaa itseään, mutta taatusti on muitakin kuin minä, jotka siihen kykenevät.
sanoit kärsineesi bulimiasta 10 vuotta, Pilven syömishäiriö kesti 5, ehkäpä sinäkin olisit selvinnyt viidellä vuodella, jos et olisi ollut kamppailemassa yksin.
mä luulen että parantuuko taudista yksin vai ei, johtuu kuinka paha sairaus on ja kuinka paljon siihen liittyy masennusta ja minkälainen on ihmisenä, kuinka paljon on juuri mielenlujuutta...
ks. nettipäiväkirja, jota kirjoittaa tyttö, joka kamppailee päästäkseen eroon bulimiasta :
http://hoyhen.palstani.net/paivakirja-f5/taistele-tai-kuole-taistelu-bulimiaa-vastaan-t2909.htm#37776