Oma yksinäisyyden tunne on aina liittynyt vahvasti ulkopuolisuuden kokemiseen. Mitä enemmän ihmisiä on ympärillä sitä selkeämmin huomaan jättäytyväni ihan huomaamattakin sivuun.
Olen tullut ihan hyvin ihmisten kanssa toimeen kouluissa ja työpaikoilla, mutta hyvin harvoin kokenut minkäänlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta. En ajattele olevani mitenkään erikoinen, ettei kaltaisiani voisi olla olemassa. En vain koe sopeutuvani täysin mihinkään porukkaan.
Onko tämä tuttua täällä oleville?
Olen tullut ihan hyvin ihmisten kanssa toimeen kouluissa ja työpaikoilla, mutta hyvin harvoin kokenut minkäänlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta. En ajattele olevani mitenkään erikoinen, ettei kaltaisiani voisi olla olemassa. En vain koe sopeutuvani täysin mihinkään porukkaan.
Onko tämä tuttua täällä oleville?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mitä se porukkaan täysin sopeutuminen tarkoittaisi?
Itse pysyn porukassa kuin porukassa omana itsenäni. Tulen toimeen useimpien kanssa, sen enempää en halua osaksi mitään porukkaa sulautua.
Tarkoitan sitä, että tuntee kuuluvansa siihen porukkaan, jossa on. Viihtyy muiden seurassa ja kokee muiden viihtyvän myös omassa seurassa. En tarkoita, että kaikkien pitäisi sulautua samanlaisiksi
Minäkin koen usein ulkopuolisuutta porukoissa. On vaikea päästä mukaan jutteluun ja olen yleensä paljon hiljaa
Sama juttu. Olen kai aina jotenkin estynyt joukoissa, ujo ja totinen. Vaikea antaa itsestäni jotain, mieluummin olen se kyselijä ja kuuntelija, tai vetäydyn tarkkailijaksi.
Siinä ei ole mitään pahaa, jos enemmän tarkkailee sivusta mitä muut puhuvat ja tekevät.
On paljon ihmisiä, jotka ihan mielellään tarkkailevat, ennen kuin jossain vaiheessa osallistuvat itsekin enemmän.
Koen noin koska ei ole vain mitään yhteistä kenenkään kanssa. En ole vain tavannut henkilöitä jotka on jotenkin samalla aaltopituudella.
Eikö kuppikuntia muodostu työpaikoilla herkästi. Niistä voi jäädä ulkopuolelle. Ihmiset nyt vain on aika syrjiviä paskiaisia.
Kaiken maailman pakkohierarkiat "no sä oot meitä alempi kun olet homo" tai "muualta" tai "eri ikäinen"