Hymyillen, kun tajuaa toisen olemassa olon ja silti vaan on ikävä eikä tee mitään? No kai se on vaan se tunne..
Mikä järki on herätä
Anonyymi-ap
9437
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onko sitä sitten rakastunut pelkkään omaan tunteeseen?!
Kai se rakkautta on, jos yksinään hymyilee ja muut katsoo, että mikähän tolla on.
Voithan sä itse ottaa häneen yhteyttä jos kerran kaipaat ja haluat olla tekemisissä ja ole nätisti älä valehtele hänelle ja pidä sanasi myös
Meillä on päivittäinen "yhteys" ei täällä kuitenkaan.
No käykö mielessä, että jos on jonkun kerran lähestynyt toista, niin ei enää uskalla? Ehkä ajattelee, et on väärä henkilö kenelle toinen kirjoittaa? Ja onhan se palstan tuntien hyvin todennäköistä.
Kun on tehty sellaista aiemmin selväksi, että ei kaivata. Eikö se silloin ole toisen tehtävä laittaa se viesti, jos tilanne on muuttunut? Minun mielestä on, koska ei tervejärkinen halua olla häiriöksi kenellekään.
Sille omalle maineelle se on nyt se ja sama, mutta jos on vaikka joskus itseä joku kiusannut, niin ei halua kiusata ketään, jos vaikka toinen ei tunne samoin. Ymmärrätkö, että kyse ei ole ylpeydestä?
Harmaan oven hissukka
Ei liity palstaan missään muodossa. Eikä mihinkään viestien laittoon taikka häirintään.
On ihanaa herätä aamulla hymyillen ja tiedostaa, että tietty rakas ihminen on olemassa.
Kova ikävä mutta on niin ylpeä tai ujo, että ei voi ottaa yhteyttä, vai mitä?
Ujo olen. 😞
En pysty näkemään mahdollisena sitä että hän rakastaisi minua. Olen liian yksin ja liian outo ja puhumaton. Mieheltä sivusta.