kaksisuuntainen mielialahäiriö

Kantapään kautta saatu oppi: Pitää tunnustaa ja ohjeistaa itselleen, että
maniavaiheessa joskus menee niin överiksi, ettei niitä tunnetiloja voi käsittää.

Onhan lääkehoitokin, joka tasaa vuoristoratailmiötä. Monilla onnistuneesti.

Itsellä menee niin, että, joka toinen päivä ollaan mato matkamies maan. Joka toisena päivänä on megalomaanisuutta tai
sellaista syntymähumalakohellusta jokunen tunti.

Kun ne sanoo, päivääkään en vaihtaisi pois - sanon: paitsi joka toisen eletyn.

Onko sinulla lääkitys ja terapia ko. sairauteen? Ilman niitähän et selviä. Tarvitset mielialaa tasaavan lääkityksen maniakausia hillitsemään ja lisäksi tarvittaessa pahimmille masennusjaksoille masennuslääkityksen.
Säännöllinen hoitosuhden ja psykoterapia myös sinua auttavat.
Hakeudu heti hoitoon, usko parempaan!

Moi! Olin juuri samassa tilanteessa kuin sinä että elämä oli ihan sekaisin ja ehdin jopa erotakin.En hyväksynyt tätä sairautta itselle ja useita vuosia meni miten meni.Uusi elämä alkoi
tämän vuoden alusta kun olin sellaisessa hoidossa että lopultakin tajusin että otan lääkkeen vastaan.Päivät kuljin sairaalassa ja yöksi kotiin.Alussa oli rankkaa mutta kun sai puhua vaikeat asiat pois niin helpotti.
Lääke on Lamictal ja juuri tähän kaksisuuntaiseen.Olen nyt normaali ja innostun uusista asioista.Terapiassa käyn kolmen viikon välein ja on tarpeellista.
Se on tärkein että hyväksyy itsensä eikä kuuntele muita niin kuin minä tein pitkään.
Nyt odotan kuntoutustukea ja toivon että saan tehdä osa-aika työtä jos en jaksa normaali työtä. Olen ollut yli viis vuotta pois töistä.Ja täytin just viivkyt että kuka ottaa tämän ikäistä töihin.
Väsymystä on mutta otan päiväunet ja taas jaksaa.
Toivon että menet lääkäriin ja kerrot avoimesti miltä tuntuu.Ja pyydä jatko hoitoa sellaiseen paikkaan missä sinua kuunnellaan se on tärkeää.
Hyvää kesää kaikille!

Moi! Olin juuri samassa tilanteessa kuin sinä että elämä oli ihan sekaisin ja ehdin jopa erotakin.En hyväksynyt tätä sairautta itselle ja useita vuosia meni miten meni.Uusi elämä alkoi
tämän vuoden alusta kun olin sellaisessa hoidossa että lopultakin tajusin että otan lääkkeen vastaan.Päivät kuljin sairaalassa ja yöksi kotiin.Alussa oli rankkaa mutta kun sai puhua vaikeat asiat pois niin helpotti.
Lääke on Lamictal ja juuri tähän kaksisuuntaiseen.Olen nyt normaali ja innostun uusista asioista.Terapiassa käyn kolmen viikon välein ja on tarpeellista.
Se on tärkein että hyväksyy itsensä eikä kuuntele muita niin kuin minä tein pitkään.
Nyt odotan kuntoutustukea ja toivon että saan tehdä osa-aika työtä jos en jaksa normaali työtä. Olen ollut yli viis vuotta pois töistä.Ja täytin just viivkyt että kuka ottaa tämän ikäistä töihin.
Väsymystä on mutta otan päiväunet ja taas jaksaa.
Toivon että menet lääkäriin ja kerrot avoimesti miltä tuntuu.Ja pyydä jatko hoitoa sellaiseen paikkaan missä sinua kuunnellaan se on tärkeää.
Hyvää kesää kaikille!

Kuule, onko sun sairautesi diagnosoitu? Jos on niin lääkkeitä kyllä sairauteen löytyy ja ne myös auttaa. Suurin osa meistä ihmisistä on ailahtelevia ja mieliala heittää kuperkeikkaa montakin kertaa päivässä. Terapia ei tähän sairauteen auta tai puhuminen, vika on korvien välissä ja myös korjattavissa. Itse vuosia sairastaneena kuulen usein jonkun pistävän "ilottelunsa" tämän sairauden piikkiin ja se todella nostaa niskakarvani pystyyn. Jos todella sairastat, hoida itsesti välittömästi. Sairaudella ei todellakaan ole leikkimistä ja hoitamattomana sillä voi olla tuhoisammat seuraukset kuin uskotkaan.