Olen masentunut, koska elelen yksin. En minä suunnitellut koskaan, että menetän perheeni ja olen loppuelämäni ties mistä syystä rangaistuksena yksin. Olen kokenut kauhua. Vähemmästäkin voimat menee, kun ei olisi kestänyt tätä kaikkea. En lähde sitä kenellekään selittämään, jollei sitä muuten pysty ymmärtämään. Siihen päälle vielä ymmärtämättömät ihmiset, niin ei tämä kyllä helppoa ole ollut.
Olen masentunut
Anonyymi-ap
13372
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hei, täällä kohtalotoverisi.
Itsekin jouduin (en vieläkään tiedä miksi) heitetyksi ulos kotoani, perheeni luota jne. koska toinen osapuoli tarvitsi "aikaa selvitellä itseään".
Yli kaksi vuotta on mennyt ja nyt huomaan että tunteeni häntä kohtaan ovat käytännössä kuolleet.
Joulu saa mennä vielä näin mutta tammikuussa otan eron. Koska olemme asuneet erillämme yli kaksi vuotta, ero on ilmoitusasia.
Hiukan vääntöä tulee yhteisen omaisuuden (talo jne.) jakamisesta, mutta tämä tilanne ei ole minun syyni mutta minä siitä teen nyt lopun.
Täällä sama. Aivan kuin elämääni olisi sabotoitu jotenkin niin että ihmiset joko nauraa virnuilee tai inhoaa. Laitonta tarkkailua on ollut jollain asteella.
Voimia! Elä elämääsi ja pyri olemaan kaikille hyvä ja erityisesti hyväntahtoinen. Minkäänlainen epäily tai syyttely ei kuulu siihen. Silloin sinä saat aina avun ja puolustuksen taivaasta, eikä sinulla ole mitään pelättävää.
Niin täällä myös. Ei paljon näy valoa tunnelin päässä, enkä usko että kukaan mua enää tulee rakastamaan. E
Voimia! Älä välitä, jos joku suhtautuu huonosti. Hänellä on kasvun paikka. Yritä sinä vain olla mahdollisimman hyvä kaikille, mutta myös armollinen itseäsi kohtaan. Jos Jumalakin armahtaa, niin täytyy sinunkin itseäsi armahtaa. Kukaan ihminen ei ole täydellinen ja virheitä tekee kaikki. Niistä täytyy vain ottaa opiksi.
Kiitos! Tein sen silloin, minkä pystyin. Sen parhaani, minkä jaksoin silloin. En ymmärtänyt, että asiat voivat mennä pieleen niin pahasti. Lapsen menetys vääryydellä on pahinta, mitä voi tapahtua. Siitä en toivu, enkä siitä mitä hänelle tehtiin.
Ok. Toivottavasti ei lapselle kuitenkaan mitään pahaa tehty. Ottaa varmaan sitten toiseen vanhempaan yhteyttä viimeistään aikuisuuden kynnyksellä. Tietysti molemmilla vanhemmilla pitäisi olla tapaamisoikeus.
En tiedä, mitä taphtui, mutta toivotan kaikkea hyvää ja asioiden selviämistä kuitenkin!
Joo just. Voimia ja jaxuhalit - niillähän sitä ihminen puskeekin taas eteenpäin.
Ei helvetin 16.....
Puskee eteenpäin missä?
Ei ole helppoa ei. Minut suku hylkäs kun sisareni keksi kaikenlaisia valheita minusta. Tuntuu todella pahalta ja yksinäiseltä. Toki olen yrittänyt puhua heille järkeä ja todistaa etten ole muuta kuin uhri. Mutta lopputulos täysi nolla. En olisi ikinä uskonut tälläistä tapahtuvan.
Jostain syystä tästä palstapedosta voisi olettaa että on ne sisaruksetkin saaneet osansa sairaan mielen toiminnasta
Yritä edes suhtautua asiallisesti toisten kirjoituksiin. Aina ei vikaa vastapuolessa kun raha tai muu hyöty kutsuu.
Jaksamista. Hyvät kaverit olisi jotain,jos niitä vai löytyy. Yksikin juttukaveri riittää.