Mikä näistä kiinnostaisi tai oletko ehkä lukenut jo jonkun ? Mikä on arviosi ?
Jokaisen kirjan kohdalla on lyhyt kuvaus ja laajempi tarina,
kun klikkaa "Lue juttu aiheesta"
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010052862.html?utm_medium=promobox&utm_campaign=hs_tf&utm_source=is.fi&utm_content=promobox
Jokaisen kirjan kohdalla on lyhyt kuvaus ja laajempi tarina,
kun klikkaa "Lue juttu aiheesta"
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010052862.html?utm_medium=promobox&utm_campaign=hs_tf&utm_source=is.fi&utm_content=promobox
Vastaukset 51
Vanhimmat
Kotiliesi suositteli 17.
Luin läpi otsikot, kyllä kannattais lukea kaikki!
Mutta yksi kerrallaan.
Kiitos vinkistä !
Tässäpä linkki Kotilieden kirjasuosituksiin ! (Yritä ohittaa mainostulva)
https://kotiliesi.fi/ihmiset-ja-ilmiot/kulttuuri/paras-kirja-joululahjaksi-2023/
Pieni runomieli kiinnostaisi.
Synkkyyttä en kaipaa, en synkkiä kokemuksia, en rikoksia...
Tällainen moodi.
Ainutkaan aloituksen kirja ei nappaa.
Olen jämähtänyt Westön viimeiseen.
Beng
Kirjamieleni on talviunesta.
Muutoin vinkit ovat vallan tervetulleita.
Vinkki.
Tilaa Aku Ankka, siitä laatulukemista koko vuodeksi.
=DW=
Täytyy tutustua, pitää tutusta tarkkaan kun ostaa E-kirjan, joku kirja jääny kesken kun kiinostus hiipui. Lähi kirjasto suljettiin niin loppui kirjastossa käynti, tosin kirjastostakin ei mieleistä aina löytynyt.
Ennen nettiä suurin ajanviete oli lukeminen.
Jerry Cotton on valintani
Brooklynissä kukkii hirsipuu maksutta luettavissa
https://www.kostenlosonlinelesen.net/kostenlose-0265-in-brooklyn-blueht-der-galgenbaum
HS:llä on kontollaan maanpetostuomio ja vireillä useampikin törkeä kunnianloukkaustapaus (eli perättömien juttujen levittäminen).
en lue HS enkä sen suosituksia
Rydman sai potkut kokoomuksesta, persuille kelpaa pohjasakka.
Jpkos Rydman on kirjoittanut kirjan vai..
Taidat suositella sitä.
Itse olen aina pitänyt "vanhanaikaisemmista" kirjoista. Veikko Huovisen katsoin nuorimmaksi kirjailijaksi, jonka kirjoja viitsi lukea. Arto Paasilinna oli jo siinä ja siinä...
Mitään näitä nykykirjailijoiden teoksia en avaa, kuten jotain S. Oksasta. Äitini, nk. Viron ystävänä, oli ostanut Oksasen kirjan, mutta sanoi lukeneensa sitä vain pari sivua, kun vei sen roskiin. Kuulemma törkeää tekstiä. Voin kuvitella.
Itseeni eivät nuo virolaiset ole mitenkään erityisemmin kolahtaneet. Pidän heitä jonkinlaisina viisastelijoina, besserwissereinä, omituisina. En koe henkistä yhteyttä. Venäläisiä olen digannut enemmän. He osaavat ottaa elämän rennommin.
Yritin kerran lukea jotain J. Tervon kirjaa. Jaksoin 20 sivua, jonka jälkeen suljin sen ja heitin roskiin. Koin vastuullisuutta, enkä vienyt sitä edes divariin. Eräs mies sanoikin kerran, että 20 sivua on tuo tyypillinen määrä, minkä monet ihmiset ovat sanoneet jaksavansa Tervon kirjoja selata.
Siis: täyttä kakkaa. Törkeää kielenkäyttöä. Kuuluu aivan eri maailmaan, kuin missä itse elän.
Tämä itsesensuuri koskee myös elokuvia, en viitsi katsoa mitä tahansa. On etenkin hyvin harvoja suomalaisia elokuvia, joita olen viitsinyt katsoa. Suomalaisia sarjoja en katso ollenkaan. Miksi? Kuvaavat epäaitoja, marginaali-ihmisiä. Aina niissä huudetaan, riidellään, kirotaan, käyttäydytään jäykästi, puhuminen on töksähteleviä fraaseja ja esim. tuijotellaan typerästi. Vähä-älyisten elämäkertoja, kuin jostain BB-talosta. Omaan tuttavapiiriini ei ole koskaan mokomia kuulunut.
6:32
No. Huhhuh ja hihhih.
Beng
Olitko jo juonut kahvit ja syönyt murot?
Huh.
Hih.
uudet suomifilmit ovat tylsiä nokkavien ja surkimusihmisten kuvauksi
olen heille kateellinen
ja en katso
tervon kirjoja on kauheasti jätekirjoissa kirppareissa en ole lukenut
virolaisilla voi olla trauma
MINULLA ON YKSI KIRJA työnalla
https://www.finna.fi/Record/tiekko.147883
Kuvaan voi liittyä käytön rajoituksia.
Katso käyttöehdot
Finna-arvio
Lisää ensimmäinen arvostelu. Kaikki arvostelut ovat julkisia.
Jatkosodasta vankileirien saaristoon : Paul Saarin tie papiksi Viroon ja Inkerinmaalle
Kirja
Issakainen, Martti
Soisalo-kirjat 2011 2. täyd. p.
NÄYTÄ MUUT VERSIOT (2)
Rakkaus suomalaiseen naiseen liitti nuoren virolaisen Paul Saarin kohtalon Suomen kansan kohtaloihin. Verisidettä vahvisti taistelu jatkosodassa suomalaisten rinnalla virolaisista vapaaehtoisista kootussa rykmentissä JR 200. Heimoveljet maksoivat urheudestaan kalliin hinnan.
Kiva vinkki ja linkki. Nyt on menossa kirjat Puiden kertomaa ja Kikka. On vielä esille Hgin kirjamessujen esite. Kävin siellä kuuntelemassa usean kirjan esittelyä ja niitä olen nyt kirjastosta lainaillut. Miki Liukkosta on varauksessa, ei vaan ole vielä kohdalleni tullut. Saatta olla ettei ymmärrys riitä lukemiseen mutta sittenhän sen näkee.
Otankin tästä linkistä seuraavaksi.
Yhtä Miki Liukkosen kirjaa yritin kerran lukea, mutta ei ottanut tulta,
se oli ajatustenvirtaa, jota ei minun päälläni jaksa enää seurata.
Pitää mieluummin olla napakampaa tekstiä. Luenkin enimmäkseen
tietopuolisia kirjoja.
Tuota vähän itsekin epäilen. Luen että tiedän sitten miten hänen kirjallinen antinsa sopii juuri minulle. Aion tutustua sekä romaani- että runotuotantoon ainakin yhden kirjan verran kumpaakin, saa nähdä jääkö kesken vai luenko loppuun. Ohjelmaansa kun seurasin, tykkäsin mutta erikoinen pakkaus hän oli.
Noista aloittajan linkin kirjoista en ole toistaiseksi lukenut yhtäkään.
Haluaisin lukea Cristal Snow:n kirjoittamat kirjat. Penni Pähkinäsydämet.
Beng
Mikset lue ? Kerro sitten minkälainen lukukokemus oli ! Mistä se muuten kertoo ?
Tiedätkö ?
13:11
En ole käynyt kirjakaupassa, vaikka eilen olin liki.
Kirjakaupat ovat yhtä vaarallisia kuin lankakaupat.
Iskee ahneus.
Hän, C.S. sepusti tänään televiisorissa, että kirjoittamansa kirjat ovat lastenkirjoja.
Hän on itse kokenut kiusaamista, joten voisiko sisältää lapsille sopivia ohjeita.
Olen aina pitänyt Cristalista. Mainio heppu.
Vaikeuksien kautta vahvaan itsetuntoon. (Tulkintani).
Beng
Zoulfa Katouh'in "Sitruunapuiden aika" vaikuttaa hyvin kiinnostavalta,
mutta voi olla raskaasti tunteisiin menevä kirja.
Hyviä vinkkejä. Tilaan kirjastosta ainakin Petri Tammisen kirjoittaman
oopperalaulaja Helena Juntusen elämäkerran "Joskus liikaa, aina liian vähän".
Kriitikko kirjoittaa siitä:
"Harvoin, jos koskaan olen lukenut elämäkertaa, jollaisen oopperalaulaja Helena Juntunen on kirjoittanut yhdessä kirjailija Petri Tammisen kanssa. Mikä rohkeus, mikä raikkaus ja avoimuus on kerronnassa, jossa sukelletaan sopraanon elämään.
Hurttia huumoria säästelemättä kerrotaan pahimmat pettymykset ja kauneimmat kokemukset maailmaa kiertävän taiteilijan elämässä. Nyt jo selätetystä alkoholismistaankin laulaja kertoo itseään säästämättä. Bravo!"
Minusta hienoa on, että Suomessa annetaan tilaa vaikeauksista kertomiselle.
Tavallaan autetaan mäessä, ei mäen alla.
Joiltakin vie kauankin lunastaa hyväksyntä elämäntapamuutoksen jälkeen, edes sietäminen.
Beng
Elämäkerrat todelliosesta elämästä ovat usein parempia,
enemmän antavia kuin romaanit.
Voisin lukea myös Milja Kauniston kirjan "Hajanainen"
"Muusikko-kirjailija Milja Kaunisto on takavuosien iskelmätähti Pasi Kauniston tytär. Isän kuuluisuus painaa herkän pienen Miljan mieltä haitalliseen asentoon. Hän oppii aistimaan, mitä muut häneltä odottavat ja kiirehtii täyttämään odotukset.
Parikymppisenä hän on täysin oppinut ohittamaan omat tunteensa. Edes rakastava parisuhde ei vapauta Miljaa pakonomaisesta elämän suorittamisesta. Kirja on rehellisen tosi kuvaus matkasta kohti vääjäämätöntä haaksirikkoa. Nousu alkaa, kun Milja uskaltaa kohdata pelkonsa"
Pasi Kauniston elämästä tuli esiin uutta (ainakin minulle uutta),
kun hän vieraili Arto Nybergin ohjelmassa.
Siihen nähden tyttären kirja kiinnostaa nuoren ihmisen selviytymistarinana
yleensä, ei P. Kauniston tyttärenä.
Hän elää pikkukylässä Ranskassa
Mistä tulonlähtrestä?
Tuota kirjaa mietin minäkin.
Olen lukenut jo häneltä puolentusinaa historiallisia romaaneja.
Taisin nähdä saman haastattelun.
Beng
Milja Kaunisto on suomalainen musiikintekijä, laulaja, sanoittaja ja kirjailija.
Romaanit nykyään ovat aika syvälle ongelmiin meneviä ja aihepiiri
on ilahduttavasti laajennut. Parhaimmillaan ne "laajentavat tajuntaa"
ja niistä voi saada ymmärrystä ihmiselämään.
Voi oppia paremmin asettautumaan toisen ihmisen sijaan,
toisen jolla on erilainen elämä.
Toisen ihmisen sijaan asettautumisen kyky on ensiarvoisen tärkeää
ihmistenvälisessä kanssakäymisessä.
Minä pidän siitä historiallisesta puolesta ja annista.
Esimerkiksi Kristiina Vuoren kirjoissa on tietoa, tavoista, ruokapuolesta, pukeutumisesta ja lääkinnästä.
Muos niistä kruunulle menevistä velvoitteista ja sodista, missä suomalaiset olivat mukana satoja vuosia sitten.
Ts. atmosfäärikin.
Beng
Kaikki tieto on mielenkiintoista mitä hyvän tarinan ohella saa.
Hyvistä romaaneista voi oppia empaattisuutta.
Ja paskan marjat!
Hyvä tarina voi kehittää kykyä tunnistaa tunteet ja kykyä ottamaan huomioon muiden
tunteet. Joku osaa taidot synnynnäisesti ja joku joutuu opettelemaan.
Ja paskan marjat!
Ja sinun mielestäsi hyvä tarina voi muiden mielestä olla ihan skeidaa: Minusta esim. Hitlerin "Taisteluni" on erinomainen ja empatisoiva tarina, mitä pidät siitä?
Ateistina luen toisinaan myös raamattua, eli siellä on hyviä tarinoita ja niitä on mukava verrata muista historialähteistä löytyviin juttuihin kun mm. Foinikialaisista tai Kyyroksen ja Kserkseen jne. ajoista on kyse.
En ole persu. Ei kiehdo syventyä persujen ideologiaan eli Hitleriin sen syvällisemmin.
Hesarin toimitus perustuu Hitlerin taisteluhuutoon toimittajille
Minusta kirjat opettavat sellaista, että ahaa, noinkin voi ajatella.
Beng
Lukemisen alla on vanhoja kirjoja.
Kirjo ja kansia voi käyttää sohvanjalkana jos se on katki
Minkälaisia vanhoja kirjoja luet tai luette ?
Antakaa vinkkejä, kiitos !
"Kirjo ja kansia voi käyttää sohvanjalkana jos se on katki
Kiitos, persu kommentistasi, mehän jo ennestään tiedämmekin,
että vain 2 % persuista pitää lukemista sivistykseen kuuluvana.
vain mulkero lukeekirjoja hesarin suositus lastilta
Luen Tito Collianderin "romaania "Ateria" paras'aikaa. Ruotsinkielinen alkuteos ilmestyi 1973, suomenkielinen 1975. Ateriaa ennen on ilmestynyt kuusi romaania.
Jos pitää syvällisemmistä kirjoista suosittelen, useimmat varmaan pitkästyisivät
näiden kirjojen parissa, minä pidän.
Luin jokin aika sitten T. Collianderin "Lapsuuteni huvilat".
En ollut aiemmin lukenut mitään häneltä. Baba Lybeck on muistaakseni sukua hälle.
Yllätyin.
Beng
Jep.
Jos on leikattu ja peti on liian matala, voi kirkoilla korottaa.
Sitten voi tehdä kuntoradan. Sijoittaa siåopivasti kirjapainoja ja 'lenkkeilee' niin, että kävelee niiden yli jalkoja nostellen. Eräässä omanttisessa leffassa oli tällainen kuntoutusmetodi.
Beng
Eiköhän jokaisella ole omia suosituslistoja.
Parasta, jos kirja jotenkin yllättää ja ravistelee.
Beng
Päätän itse mitä luen, en ole narussajuokseva pässi joka lukisi sitä mitä mainosmarkkinat tuputtavat.
hesari on lisäksi saanut maanpetostuomion 2023
Mistä lukijat saisivat tietää uutuuksista jos ei niitä markkinoitaisi ?
Kaikkea uutta markkinoidaan.
Ei kaikkien lähellä ole kirjakauppoja, ne ovat oikeastaan muutamaa suurta
lukuunottamatta hävinneet. Kirjastossa ei näe uusia kirjoja,
koska ne ovat jatkuvasti lainassa.
Pidän hyvänä sitä, että on "suosituslistoja", ei tarvitse etsiä nettiviidakosta.
Miksi lukisin ylipäätään uutuuksia?
Joulun tienoolle on varattuina kymmenkunta kirjaa joista enuimmät ovat 1900- luvulta ja vanhin noin 100 vuotta sitten painettu.
No, enpä minä paljon lue, vähän pääosin historiaa tms. Muutaman vuoden ajan meni sellaiset noin 50000 sivullista per vuosi, nyt enää ehkä puolet tuosta, omassa pikkuruisessa kotikirjastossa on vajaat 2000 kirjaa, sieltäkin pitää toisinaan ottaa joku kirja kerrattavaksi...
Mutta ei kun lukemisiin, kerrataan vaikka historiaa foinikialaisista ja verrataan paikkoja esim. raamatussa mainittuihin joita sittemmin on arkeologia saanut paljonkin esiin.
Suotta rasittaa kovalevyä turhuuksilla.
Tarkkailla vaikka ympäristöä.
Vain tyhmyys on turhuutta ja sitähän monilla riittää ja useimmat ryntäävät eteenpäin vain oman pikkuisen maailmansa kanssa painimalla, ympäristön tarkkailulle ei juuri sijaa jää heillä.
Kymmenkunta kirjaa olen varannut kirjastosta jouluksi, että on valinnanvaraa,
kun ei tiedä minkä tyylinen luettava milloinkin "maistuu". Se riippuu fiiliksestä.
Suurin osa on tietokirjoja, pari esseekokoelmaa ja yksi romaani 30 vuoden
takaa.