Vain lapsen takia yhdessä ollaan.
Raskasta kun elämä valuu ohitse
Anonyymi-ap
15338
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Rakastako toista?
Se on huono syy, vaikka lapsia tuleekin ajatellen. Usein erillään jatkaminen tuo mahdollisuuden olla parempi vanhempi lapselle ja saa itse olla onnellinen. Usein jos itse ei ole onnellinen ja sydämellä mukana se vaikuttaa ja näkyy lapsellekin.
Ikävä juttu. Oishan se kiva on ois pari tai mieluummin kolme. Mutta on se yksikin parempi kun ei mitään. Mulla ei oo yhtään ja täällä kotona kaikki illat yksin peukaloita pyörittelen. Avoimessa kasvatustieteitä lueskelen, että ois ees jotain tuleville polville antaa.
Oi oi, voimia! Tuo ei ole merkityksetön asia, että olet yhdessä aikoinaan valitsemasi elämänkumppanin kanssa ja teillä on yhteinen lapsi.
Toki jos toinen olisi vaikka väkivaltainen tai hänellä olisi pahoja päihdeongelmia, eikä hakisi niihin apua. Tai olisi jatkuvaa henkistä väkivaltaa, alistamista ja kiusaamista, silloin olisi oikein ajatella, että onko parisuhde ja liitto enää kannattavaa. Toki on oikein ajatella kaikkea, koska ihmisellä on ajatuksen vapaus, mutta mitä kannattaa toteuttaa, siinä kannattaa olla tarkempi.
Kuitenkin jos teillä muuten arki pyörii turvallisesti, on hyvä ajatella, olisiko muukaan tilanne sitten sen parempi. Te jo tunnette toisenne ja teillä on paljon yhteistä. Siksi on joskus hyvä huomata arjen keskelläkin se hyvä ja arvokas, mitä siinä on. Glamouria ja hurmoksen tunnetta on turha haikailla. Usein perusarki turvallisessa ympäristössä on pitemmän päälle parasta.
Kaikkea hyvää!
Eipä niitä kumppaneita yleensä valita. Yhden illan panoksi tarkoitetusta voi tulla parin vuosikymmenen taistelupari.
Oletko uskovainen eikö niin?
jos on lapsia on hyvä katsoa saako suhteen toimimaan, jos ei ole rakkautta, ette saa hyvää kotia lapselle. itse haluan antaa esimerkin rakastavasta parisuhteesta, tasapainosta ja vaikeuksista selviämisestä. mutta jos koti on aina riitaisa, pelikenttä ja ahdistava paikka, ei ydinperheestä ole hyötyä. silloin on parempi käydä raskas eroprosessi läpi ja voittaa vaikeudet ja löytää uusi suhde, hyvä ja ajan kanssa. ja voit saada lapselle itse luomasi rakastavan perheen. mutta ero on raskas jos joskus toisen naama piruttas, en itse eroaisi jos sairastut suhteesta ja toisen suvusta, ja voit niin pahoin että aamuisin oksenna kun ahdistaa ja pelottaa, ero on oikea ja ainut tie.
tai jos suhdetta ei löydy näytät itse että koti voi olla hyvä paikka, rakastava ja turvallinen, vaikka olisi vaan yksi vanhempi. vaikeudet voi Voittaa ja elämä muuttua paremmaksi. joskus jokaista ahdistaa, valitettavasti.
jos puoliso ja puolison suku saa pelkäämään joka paikassa eikä rikosilmoitus ja kaupungin vaihto onnistu, en tiedä mitä tehdä. on vaan kestettävä. silloin uudesta suhteesta on hyötyä ja uusista ystävistä. puoliso yritti sukunsa jos lähtisin yksin ulkomaille ja luopuisin huoltajuudesta tai jos olisin niin sairas ja epäluotettava että... se on kamala suku.
exä puhui koko ajan niistä ja siitä ettei niille saa sanoa vastaan, koskaa kertonut ketä ovat. liittyi sen sukuun ja business porukkaa. kovasti siellä on väkeä kuollut ja sitten sukulaiset keksi tarinoita minusta ja syyttivät minua business porukan teoista.
ne on itse siellä sohlannut ja laittanut syyt muille ja omat jäljet peittääkseen nosti meitä esille. sitä käytti monet hyväksi ja meidät nyljettiin. se on paha suku.
Otan osaa N nainen. Olen ollut samassa tilanteessa mutta jotenkuten on saatu asioita käsiteltyä ja päästy eteenpäin.
Täällä taas nimenomaan lapsen takia juuri täytyi erota. Sai terveellisemmän kasvuympäristön ( lapsen isä alkoholisoitui ja muuttui henkistä väkivaltaa käyttäväksi )
Muistan myös kun kotona riideltiin kun olin pieni. Toivoin ja kerran sanoinkin vanhemmille että erotkaa!! Sitä jatkuvaa riitaa ja muuta ei vaan jaksanut kuunnella, se tuli uniin, se vaikutti koulunkäyntiin ja varmaan koko loppuelämään.
Siitä tuli myös muuri tutustumiseen vastakkaiseen sukupuoleen.
Kaikenlainen sitoutuminen pelotti ja yhä ajattelen avioliittoa ahdistavana asiana.
Ei ole aina lapsen edun mukaista siis pysyä yhdessä.
Ei kannattaisi lapsi kärsii eniten koska aistii kyllä tilanteen.
Miksi se valuu ohi? Onko se sitten huono lapsi vai missä vika? Sinäkin tajuat vanhana että se lapsi on sinulle paljon tärkeämpi kuin toisten miesten ihailu.
En kannata pakkoavioliittoja, mutta sinä vaikutat ihmiseltä, jolla ei ole vaihtoehtoja.