Persut ja demarit venäjämielisemmät puolueet

OHHOH! Aloittajan olisi syytä perehtyä OIKEAAN historiaan.
Demarit eivät ole koskaan olleet venäjämielisiä. Pikemminkin päinvastoin. Ei vasemmistolaisuus ole yhtä kuin venäjämielisyys.

Anonyymi00046 kirjoitti:

OHHOH! Aloittajan olisi syytä perehtyä OIKEAAN historiaan.
Demarit eivät ole koskaan olleet venäjämielisiä. Pikemminkin päinvastoin. Ei vasemmistolaisuus ole yhtä kuin venäjämielisyys.

- Kullervo Manner Sdp:n puheenjohtaja: Yhteiseen sosialistiseen
Neuvostoperheeseen oli Suomea liittämässä - sisällissota.
- Otto Ville Kuusinen Sdp:n puheenjohtaja samoissa hankkeissa ja kansahallituksen perustaminen Terijoelle- talvi ja jatkosota.
- Tarja Halonen Sdp Suomen presidentti samoissa hankkeissa Itä-Saksan salaisen poliisin Stasin tehokkain tietovuotaja Suomessa peitenimellä "fortuna" (rom. mytologia).
- Sanna Marin Sdp pääministeri lausuu hallituskautensa alussa: "SUOMI EI TULE LIITTYMÄÄN NATON JÄSENEKSI MINUN HALLITUSKAUDELLA".
Tässä vähän historiaa ja jos muisti pätkii jo Sanna Marinin kohdallakin ei ole mitään tehtävissä.

Se sinun Soinisi oli samassa ajassa hallituksessa onnistunut puolittamaan persujen kannatuksen prsettä myymällä salkkua vastaan. Seuraten katseella vierestä salkkuaan silitellen kuin klonkku (My precious..KLONK!) Sipilän kutsuessa 35000 mamua Suomeen loisimaan Kempeleen ovet avaamalla..

"Oliko siellä persujen vaaliteltalla tällä kertaa natseja julistamassa kuinka monikulttuurisuus on uhka Suomelle kuten Soinin aikana oli?"

ps. Puuppaako kimmiä ap? Voi reppanaa..

Ovat pesseet ruplia vuoskymmenet Virossa.

legenda ruplajengistä tiivistyy tähän kuvaan, kuvassa parikin ministeriä. https://twitter.com/Leisku/status/1566499035552387073?s=19

YLEn juttu ruplajengistä https://yle.fi/a/3-8641469

Ei raha ole Venäjämielisyyttä.

ps.

Mitä luulet persuista pihalle potkittu venäjämielinen Natoa vastustava ääliöoikeistolainen rotuopin julistaja, mitä järkeä sinun on heiluttaa jokaisessa viestiketjussa natsi- ja r..ssäkorttia persujen suuntaan? Sinun poistaessa luotsinpestin suojista kaikki viestit joissa arvostellaan persuista pihalle potkittuja natseja tai kremlin trolleja koska edustat niitä itse???

1917 alkoivat kapinoida venäläisen sotaväen aseilla ja avulla haluten takaisin
neuvostoliittremuritoon ja sama aate jatkuu edelleen

Anonyymi00025 kirjoitti:

1917 alkoivat kapinoida venäläisen sotaväen aseilla ja avulla haluten takaisin
neuvostoliittremuritoon ja sama aate jatkuu edelleen

Totta. Ja nyt 100 v myöhemmin persut ovat Venäjän kätyreitä.

Mitä luulet persuista pihalle potkittu venäjämielinen Natoa vastustava ääliöoikeistolainen rotuopin julistaja, mitä järkeä sinun on heiluttaa jokaisessa viestiketjussa natsi- ja r..ssäkorttia persujen suuntaan? Sinun poistaessa luotsinpestin suojista kaikki viestit joissa arvostellaan persuista pihalle potkittuja natseja tai kremlin trolleja koska edustat niitä itse???

Anonyymi00023 kirjoitti:

Mitä luulet persuista pihalle potkittu venäjämielinen Natoa vastustava ääliöoikeistolainen rotuopin julistaja, mitä järkeä sinun on heiluttaa jokaisessa viestiketjussa natsi- ja r..ssäkorttia persujen suuntaan? Sinun poistaessa luotsinpestin suojista kaikki viestit joissa arvostellaan persuista pihalle potkittuja natseja tai kremlin trolleja koska edustat niitä itse???

Mitä Ilkka Repo Haapavesi ei ole saanut miestä!

Anonyymi00029 kirjoitti:

Mitä Ilkka Repo Haapavesi ei ole saanut miestä!

Mene nyt vihdoin ja viimein homopalstoille miesseuraa etsimään pyhäjärven trolli joka taas itseäsi jollekkin Haapavetiselle miehelle olet itseäsi tarjoamassa 🤮🤮

Koetat taas pestä demarien punaväriä pois.

SDP kääntyi venäjämyönteiseksi jo 1960 luvulla. Paasiolla oli jo 1964 teesi "kaksi piirua vasemmalle", joka merkitsi juurikin siirtymistä kommunistien yhteistyökumppaniksi. Mauno Koivisto vaati Tampereella pitämässään vappupuheessa 1965 hallitusyhteistyötä kommunistien kanssa, koska piti Virolaisen (kepu) hallitusta liian länsimyönteisenä.

SDP:n Väinö Leskinen pyysi presidentti Kekkosen tukea saadakse suhteet Moskovaan. Kevään 1966 eduskuntavaalien jälkeen Leskinen kutsuttiinkin Moskovaan, tuolle kuuluisalle kääntymysmatkalleen. Vaalien jälkeen Kepu meni ensimmäisen kerran hallitukseen, jossa oli ainoana porvaripuolueena, muut olivat vasemmistoa (SDP, SKDL, TPSL). Siitä alkoivat varsinaiset vaaran vuodet, kun SDP liittyi kommunistien kelkkaan vallankumousta valmistelemaan Moskovan ohjauksessa.

Anonyymi00043 kirjoitti:

Koetat taas pestä demarien punaväriä pois.

SDP kääntyi venäjämyönteiseksi jo 1960 luvulla. Paasiolla oli jo 1964 teesi "kaksi piirua vasemmalle", joka merkitsi juurikin siirtymistä kommunistien yhteistyökumppaniksi. Mauno Koivisto vaati Tampereella pitämässään vappupuheessa 1965 hallitusyhteistyötä kommunistien kanssa, koska piti Virolaisen (kepu) hallitusta liian länsimyönteisenä.

SDP:n Väinö Leskinen pyysi presidentti Kekkosen tukea saadakse suhteet Moskovaan. Kevään 1966 eduskuntavaalien jälkeen Leskinen kutsuttiinkin Moskovaan, tuolle kuuluisalle kääntymysmatkalleen. Vaalien jälkeen Kepu meni ensimmäisen kerran hallitukseen, jossa oli ainoana porvaripuolueena, muut olivat vasemmistoa (SDP, SKDL, TPSL). Siitä alkoivat varsinaiset vaaran vuodet, kun SDP liittyi kommunistien kelkkaan vallankumousta valmistelemaan Moskovan ohjauksessa.

Kirjoitat taas kerran puutaheinää, kun pyrit lukemaan kirjoituksiani tarkoitushakuiseen tyyliisi. En edes mielestäni kirjoittanut siitä, missä vaiheessa demarien irtaantuminen tiukasta tannerilaisuudesta alkoi lipsua. Sen sijaan kirjoitin neukkujen epäluuloisesta näkökulmasta. Se alkoi hellittää vasta 1970-luvulta lähtien eikä silloinkaan kokonaan. Demarien vasemmistolainen tässä mielessä johtui puhtaasti puolueen valinnasta sen suhteen, miten se aikoo hyödyntää kansalta saamansa poliittisen mandaatin. Kekkosen ja Kremlin lupa ei tulisi heltiämään, jos puolue ei irrottautuisi asevelihenkisestä politiikastaan. Väinö Leskinen on itse arvioinut eräässä hastattelussa tätä. Hän sanoi, että puolueen politiikan sisältö on ollut kommunismin vastustaminen. Leskisen mukaan ei pelkkä jonkun asian vastustaminen voi olla politiikan ainoa sisältö. Siksi puolueessa piti tehdä uudelleen arviointi siitä, millä keinoin puolue kykenisi toteuttamaan sen mandaatin, jonka sai äänestäjiltään. Kuten tunnettua ns. yleisten syiden vuoksi piti alistua. Yleiset syyt tarkoittivat Kekkosen ja Kremlin hyväksyntää. Tämä kertoo siitä, että SDP joutui alistumaan pakon edessä. Vasta 1970-luvulla puolueeseen alkoi kasvaa myös ideologisesti NL:a enemmän ymmärtävää nuorisoa. Tämä liittyi yleismaailmalliseen vasemmistolaistumiseen ja siinä ennen kaikkea Vietnamin sodan vastustamiseen. Tosin se johti SDP:ssä enemmän pasifismiin kuten Tuomiojan osalta kuin mihinkään puheeseen rauhanaseista, joka oli taistolaiskommunistien propagandaa.

SDP ei koskaan liittynyt mihinkään kommunistien kelkkaan. Vaaran vuodet Suomessa liittyivät aina Kekkosen johtaman K-linjan ja kommunistien liittoon. Kekkosella oli suvereeni ulkopoliittinen valta, mihin demarit eivät saaneet eivätkä uskaltaneet koskea pitkällä tikullakaan. Demarien vastustajathan käyttivät aina demarien epäluotettavuutta venäläisten silmissä ulkopoliittisena lyömäaseena. Erityisesti tämä kohdistui Mauno Koivistoon, koska hänen pelättiin suuren kansansuosionsa vuoksi haastavan elossa olevan Kekkosen. Tätä K-linja ja kommunistit pitivät maanpetokseen verrattavana. Koivisto ei haastanut, koska ymmärsi, että siitä olisi aiheutunut uusi noottikriisi.

Ylipäätään vaaran vuodet kytkeytyivät sellaisiin kepulaisiin poliitikkoihin kuin Ahti Karjalainen ja Hymy-Eikka Uusitalo. He polvistuivat neukkujen edessä vaikka kuinka syvään ja myös Kekkonen huomasi sen. Kekkonen alkoikin sitten kallistua siihen, ettei Karjalaisesta ole hänen mantteliperiäkseen. Vaikka Kekkonen ei pitänyt Koivistosta, hän käsitti Koiviston olevan kuitenkin järkevästi ajatteleva poliitikko pyrkimäiseen Karjalaiseen verrattuna.

Tietynasteinen Venäjä-myönteisyys oli edellytys sille, että puolue pääsi hallitukseen Kekkosen valtakaudella. Pannassa olivat sen vuoksi välillä SDP, Kokoomus ja SDP. Vasta Koivisto lopetti tämän pannaleikin ja hänenpresidenttikaudellaan myös SMP ja Kokoomus pääsivät hallitukseen. Toki sitä edesauttoi Kokoomuksen osalta se, että maltillinen Gorbachov tuli valtaan NL:ssa.

mielipidepankki kirjoitti:

Kirjoitat taas kerran puutaheinää, kun pyrit lukemaan kirjoituksiani tarkoitushakuiseen tyyliisi. En edes mielestäni kirjoittanut siitä, missä vaiheessa demarien irtaantuminen tiukasta tannerilaisuudesta alkoi lipsua. Sen sijaan kirjoitin neukkujen epäluuloisesta näkökulmasta. Se alkoi hellittää vasta 1970-luvulta lähtien eikä silloinkaan kokonaan. Demarien vasemmistolainen tässä mielessä johtui puhtaasti puolueen valinnasta sen suhteen, miten se aikoo hyödyntää kansalta saamansa poliittisen mandaatin. Kekkosen ja Kremlin lupa ei tulisi heltiämään, jos puolue ei irrottautuisi asevelihenkisestä politiikastaan. Väinö Leskinen on itse arvioinut eräässä hastattelussa tätä. Hän sanoi, että puolueen politiikan sisältö on ollut kommunismin vastustaminen. Leskisen mukaan ei pelkkä jonkun asian vastustaminen voi olla politiikan ainoa sisältö. Siksi puolueessa piti tehdä uudelleen arviointi siitä, millä keinoin puolue kykenisi toteuttamaan sen mandaatin, jonka sai äänestäjiltään. Kuten tunnettua ns. yleisten syiden vuoksi piti alistua. Yleiset syyt tarkoittivat Kekkosen ja Kremlin hyväksyntää. Tämä kertoo siitä, että SDP joutui alistumaan pakon edessä. Vasta 1970-luvulla puolueeseen alkoi kasvaa myös ideologisesti NL:a enemmän ymmärtävää nuorisoa. Tämä liittyi yleismaailmalliseen vasemmistolaistumiseen ja siinä ennen kaikkea Vietnamin sodan vastustamiseen. Tosin se johti SDP:ssä enemmän pasifismiin kuten Tuomiojan osalta kuin mihinkään puheeseen rauhanaseista, joka oli taistolaiskommunistien propagandaa.

SDP ei koskaan liittynyt mihinkään kommunistien kelkkaan. Vaaran vuodet Suomessa liittyivät aina Kekkosen johtaman K-linjan ja kommunistien liittoon. Kekkosella oli suvereeni ulkopoliittinen valta, mihin demarit eivät saaneet eivätkä uskaltaneet koskea pitkällä tikullakaan. Demarien vastustajathan käyttivät aina demarien epäluotettavuutta venäläisten silmissä ulkopoliittisena lyömäaseena. Erityisesti tämä kohdistui Mauno Koivistoon, koska hänen pelättiin suuren kansansuosionsa vuoksi haastavan elossa olevan Kekkosen. Tätä K-linja ja kommunistit pitivät maanpetokseen verrattavana. Koivisto ei haastanut, koska ymmärsi, että siitä olisi aiheutunut uusi noottikriisi.

Ylipäätään vaaran vuodet kytkeytyivät sellaisiin kepulaisiin poliitikkoihin kuin Ahti Karjalainen ja Hymy-Eikka Uusitalo. He polvistuivat neukkujen edessä vaikka kuinka syvään ja myös Kekkonen huomasi sen. Kekkonen alkoikin sitten kallistua siihen, ettei Karjalaisesta ole hänen mantteliperiäkseen. Vaikka Kekkonen ei pitänyt Koivistosta, hän käsitti Koiviston olevan kuitenkin järkevästi ajatteleva poliitikko pyrkimäiseen Karjalaiseen verrattuna.

Tietynasteinen Venäjä-myönteisyys oli edellytys sille, että puolue pääsi hallitukseen Kekkosen valtakaudella. Pannassa olivat sen vuoksi välillä SDP, Kokoomus ja SDP. Vasta Koivisto lopetti tämän pannaleikin ja hänenpresidenttikaudellaan myös SMP ja Kokoomus pääsivät hallitukseen. Toki sitä edesauttoi Kokoomuksen osalta se, että maltillinen Gorbachov tuli valtaan NL:ssa.

Sinulla on jostain syystä mieletön tarve valehdella ja vääristellä demarien historiaa. Ymmärrän, että häpeät sitä, mutta ei se totuus valehtelemalla muuksi muutu.

SDP oli hyvin vasemmistolainen puolue Emil Skogin johdolla, hän johti puoluetta 1946- 1957, siis varsin hyvän tovin.

Puolueessa oli tannerilainen siipi, mutta puoluejohto oli tiukan vasemmistolaisen joukon hallussa, skogilaisten. Tannerilaiset olivat puolueen oppositio. Esimerkiksi Kekkosen "pyjamantaskupuhetta", jossa Kekkonen vaati YYA sopimuksen kaltaista järjestelyä pohjoismaiden kanssa, SDP paheksui jyrkästi. Demarit pitivät tätä pahana "lännettymisenä" koska Norja oli Naton jäsen. Tässä näkyi hyvin mikä oli puolueen suuntaus.

Tannerin uudelleenvalinta 1957 oli äärimmäisen tiukka, äänet menivät 95-94, ja meni näin päin lähinnä sen vuoksi, että Skog itse luopui ehdokkuudesta ja skogilaiset olivat Fagerholmin kannalla. Tämä tulos taas johti puolueen hajaantumiseen kahdeksi, vasemmisto-osasta syntyi TPSL.

SDP ei siis ollut mikään oikeistosuuntautunut, vaan hyvin vasemmistolainen tuota Tannerin vanhuudenpäivien puheenjohtajuuden ja puoluehajaannuksen kautta lukuunottamatta.

Neuvostoliitto oli hyvinkin myötämielinen näitä skogilaisia ja Fagerholmia kohtaan, siellä kavahdettiin lähinnä Tanenria henkilönä, ja mm. Leskistä tämän tuesta Tannerille. Neuvostoliiton epäluulot siis kohdistuivat tannerilaisiin, ei koko puolueeseen. KGB rahaakin tuli skogin aikana puolueelle ihan mukavasti.

Anonyymi00045 kirjoitti:

Sinulla on jostain syystä mieletön tarve valehdella ja vääristellä demarien historiaa. Ymmärrän, että häpeät sitä, mutta ei se totuus valehtelemalla muuksi muutu.

SDP oli hyvin vasemmistolainen puolue Emil Skogin johdolla, hän johti puoluetta 1946- 1957, siis varsin hyvän tovin.

Puolueessa oli tannerilainen siipi, mutta puoluejohto oli tiukan vasemmistolaisen joukon hallussa, skogilaisten. Tannerilaiset olivat puolueen oppositio. Esimerkiksi Kekkosen "pyjamantaskupuhetta", jossa Kekkonen vaati YYA sopimuksen kaltaista järjestelyä pohjoismaiden kanssa, SDP paheksui jyrkästi. Demarit pitivät tätä pahana "lännettymisenä" koska Norja oli Naton jäsen. Tässä näkyi hyvin mikä oli puolueen suuntaus.

Tannerin uudelleenvalinta 1957 oli äärimmäisen tiukka, äänet menivät 95-94, ja meni näin päin lähinnä sen vuoksi, että Skog itse luopui ehdokkuudesta ja skogilaiset olivat Fagerholmin kannalla. Tämä tulos taas johti puolueen hajaantumiseen kahdeksi, vasemmisto-osasta syntyi TPSL.

SDP ei siis ollut mikään oikeistosuuntautunut, vaan hyvin vasemmistolainen tuota Tannerin vanhuudenpäivien puheenjohtajuuden ja puoluehajaannuksen kautta lukuunottamatta.

Neuvostoliitto oli hyvinkin myötämielinen näitä skogilaisia ja Fagerholmia kohtaan, siellä kavahdettiin lähinnä Tanenria henkilönä, ja mm. Leskistä tämän tuesta Tannerille. Neuvostoliiton epäluulot siis kohdistuivat tannerilaisiin, ei koko puolueeseen. KGB rahaakin tuli skogin aikana puolueelle ihan mukavasti.

Historioitsija Mikko Majander on selvittänyt SDP:n toimintaa 1950-luvulla. Hän ei näe puoluehajaannuksen taustalla ideologisia syitä. Skogilaiset korostivat puolueen yhteyttä SAK:hon, leskisläiset halusivat pitää etäisyyttä ay-liikkeeseen. Alkusyyn riitelylle Majander näkee Työväen urheiluliiton sisäisissä erimielisyyksissä.

Skog oli puolueen puheenjohtaja, Väinö Leskinen puoluesihteeri, Leskinen oli karismaattinen ja karski puoluejyrä. Skogia pidettiin enemmän miehenä paramman puutteessa. Skogin taustalla todellisiksi vallankäyttäjiksi erottautuivat ensin Penna Tervo ja sitten Sapeli-Simonen. Majanderin mukaan miehet riitelivät, eivät niinkään erilaiset ideologiat. Kiista kärjistyi vuonna 1956, kun Leskinen vaati yimääräisen puoluekokouksen koolle kutsumista ja siinä sitten valittiin leskisläisten puolelle tullut veteraani Väinö Tanner puolueen puheenjohtajaksi.

SDP ei saanut rahaa KGB:ltä. Tunnet tämänkin asian huonosti. KGB antoi rahaa TPSL:lle. Tätä rahoitusta järjestelemässä oli tiettävästi - kuinkas muuten - Kepun Arvo Korsimo. Skog ja Simonenhan perustivat ihan oman puolueensa eli TPSL:n. SDP sai rahoitus CIA:lta ja tämä rahoitus alkoi jo 1940-luvulla eli juuri sillä Skogin puheenjohtajakaudella. Tosin rahoituksesta tiesivät harvat ja valitut. Näitä olivat erityisesti Väinö Leskinen ja Veikko Puskala (ns. Puskalan putiikki). Ilmeisesti SAK:n Olavi Lindblom oli myös mukana näissä USAn rahoituskuvioissa. Leskisen mukaanhan SDP:n koko sodanjälkeisten vuosien politiikan ydin oli kommunismin vastustaminen. Tätä taistelua käytiin ay-liikkeessä.

Kekkonen ja Maalaisliitto pelasivat demarien riitelyssä myös omaa hajottamispeliään. Kekkonenhan esimerkiksi otti hallitukseen mukaan ns. ottopojat demareista eli skogilaisen opposition lisätäkseen demarien hajaannusta. Majanderin mukaan pääsyy oli kuitenkin "toverien" keskinäinen riitely. Ulkopuoliset eli ennen muuta Kekkonen ja Maalaisliitto käyttivät sitä vain hyväkseen.

Puheet demarien vasemmistosuuntaisuudesta ovat taas historiatonta hölynpölyä. SDP:n pääajatuksenahan oli taistelu kommunismia vastaan. Ei se että Emil Skog oli puolueen puheenjohtajana tehnyt puolueesta mitään erityisen vasemmistolaista. Skogin kohdalla voi sanoa, että hän vasemmistolaistui sen jälkeen, kun perusti TPSL:n. Tottakai se voi kertoa miehen herkkyydestä vasemmistolaisuuteen, mutta ei se puolueen politiikassa näkynyt muutoin kuin em. henkilökohtaisena riitelynä kuten Majander asian kertoo.

mielipidepankki kirjoitti:

Historioitsija Mikko Majander on selvittänyt SDP:n toimintaa 1950-luvulla. Hän ei näe puoluehajaannuksen taustalla ideologisia syitä. Skogilaiset korostivat puolueen yhteyttä SAK:hon, leskisläiset halusivat pitää etäisyyttä ay-liikkeeseen. Alkusyyn riitelylle Majander näkee Työväen urheiluliiton sisäisissä erimielisyyksissä.

Skog oli puolueen puheenjohtaja, Väinö Leskinen puoluesihteeri, Leskinen oli karismaattinen ja karski puoluejyrä. Skogia pidettiin enemmän miehenä paramman puutteessa. Skogin taustalla todellisiksi vallankäyttäjiksi erottautuivat ensin Penna Tervo ja sitten Sapeli-Simonen. Majanderin mukaan miehet riitelivät, eivät niinkään erilaiset ideologiat. Kiista kärjistyi vuonna 1956, kun Leskinen vaati yimääräisen puoluekokouksen koolle kutsumista ja siinä sitten valittiin leskisläisten puolelle tullut veteraani Väinö Tanner puolueen puheenjohtajaksi.

SDP ei saanut rahaa KGB:ltä. Tunnet tämänkin asian huonosti. KGB antoi rahaa TPSL:lle. Tätä rahoitusta järjestelemässä oli tiettävästi - kuinkas muuten - Kepun Arvo Korsimo. Skog ja Simonenhan perustivat ihan oman puolueensa eli TPSL:n. SDP sai rahoitus CIA:lta ja tämä rahoitus alkoi jo 1940-luvulla eli juuri sillä Skogin puheenjohtajakaudella. Tosin rahoituksesta tiesivät harvat ja valitut. Näitä olivat erityisesti Väinö Leskinen ja Veikko Puskala (ns. Puskalan putiikki). Ilmeisesti SAK:n Olavi Lindblom oli myös mukana näissä USAn rahoituskuvioissa. Leskisen mukaanhan SDP:n koko sodanjälkeisten vuosien politiikan ydin oli kommunismin vastustaminen. Tätä taistelua käytiin ay-liikkeessä.

Kekkonen ja Maalaisliitto pelasivat demarien riitelyssä myös omaa hajottamispeliään. Kekkonenhan esimerkiksi otti hallitukseen mukaan ns. ottopojat demareista eli skogilaisen opposition lisätäkseen demarien hajaannusta. Majanderin mukaan pääsyy oli kuitenkin "toverien" keskinäinen riitely. Ulkopuoliset eli ennen muuta Kekkonen ja Maalaisliitto käyttivät sitä vain hyväkseen.

Puheet demarien vasemmistosuuntaisuudesta ovat taas historiatonta hölynpölyä. SDP:n pääajatuksenahan oli taistelu kommunismia vastaan. Ei se että Emil Skog oli puolueen puheenjohtajana tehnyt puolueesta mitään erityisen vasemmistolaista. Skogin kohdalla voi sanoa, että hän vasemmistolaistui sen jälkeen, kun perusti TPSL:n. Tottakai se voi kertoa miehen herkkyydestä vasemmistolaisuuteen, mutta ei se puolueen politiikassa näkynyt muutoin kuin em. henkilökohtaisena riitelynä kuten Majander asian kertoo.

Häpeätkö tosiaan tuota demarien historiaa, vai miestä tuo mieletön tarve valehdella ja vääristellä sitä.

Vai oli SDP:n puheenjohtaja (Skog) yli 10 vuotta pelkkä sätkynukke, joka heilui sen mukaan miten muut veteli naruista. Uskotko edes itse tuollaista hölynpölyä? Et tietenkään, mutta jokin pakottaa sinua valehtelemaan jotta demarien historia olisi mielestäsi puhtoisempi. Ei siinä mitään hävettävää ole sellaisenaankaan, historia on historiaa ja selittää monta asiaa. Parempi uskoa totuutta kuin keksiä oma.

Olet aivan kuin Putin, kun historia ja totuus ei vastaa omaa mielikuvaasi, historia pitää kirjoittaa uusiksi. Monessa muussakin asiassa toimit tuon itäisen naapurimme johtajan tavoin, mikä on ihmeellistä, mutta näin se vaan näyttää olevan. Oletko itse ajatellut miten näin on päässyt käymään? Olisi hyvä ymmärtää.

Suomessa on kaksi puoluetta, jotka saivat rahaa niin CIA:lta kuin KGB:ltä, Maalaisliitto ja SDP. Maalaisliiton CIA rahoista ei paljoa ole puhuttu, kuten ei demarien ruplista, mutta asiakirjoista molemmat käy ilmi. CIA raha kierrätettiiin esim. Ruotsin kautta, ruplat tulivat Tehtaankadun järjestäminä. Molemmille. Se, että nämä demarien ruplia saaneet sittemmin perustivat oman puolueen, ei muuta sitä faktaa, että 1940 luvun lopulla ja -50 luvun alussa rahaa tuli nimenomaan demareissa toimineille henkilöille ja peitejärjestöille.

HYVÄ

Miesmuisti ei ole aina yönkään mittainen:)

Kysyttäessä Nato liittymisestä, Sanna Marin sanoi ''...tuskinpa tämän hallituksen aikana''

Sdp, made in venäjä.

Totahan sä jankkaat sata kertaa viikossa, naputtele vasaralla kevyesti kuuppaan, josko jumi avautuisi, tarvittaessa voit lisätä voimaa?

Demarit pitisi taas viedä pöpilään.

6 vuotta vanha juttu, tilanteet ja ajat muuttuu, punikki pysyy 6 vuotiaan tasolla?

Demali periytyy venäläisen kasakkarosvon ja muulin lemmenhetkestä, lopputulema; kommunistirosvo?