Katselen kaiken päivää kotini ohi menevälle tielle,ja havaitsen kaikki ohi menevät autot (noin 10kpl päivässä). Olen traficomista selvitellyt keitä ovat nuo hitaasti ryömivät autoilijat. Viimeksi eilen selvitin yhden rekkarin. Siihen päälle katselin osoitteen, että mikä järki oli tämän tyypin ajella tästä ohi. Selvisi myös ohessa, missä hän on töissä. Tunnen olevani äärimmäisen vainoharhainen, ja syy miksi teen tällaista on, että uskon kaikkien ohiajajien tahtovan minulle pahaa. Taustalla on, että minulla on traumaattisia kokemuksia ja teoriassa on yksi henkilö, joka on uhannut minua, ja olen pelännyt hänen ilmestyvän pihaani jonain päivänä. Olenko normaali ollenkaan?
Olenko normaali?
Anonyymi-ap
11590
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hei,
Laitan tähän tiedoksi matalan kynnyksen auttavia tahoja, joista voi saada apua ja tukea elämän eri tilanteissa. Lisäksi näistä tahoista voi saada vinkkejä muuhun avun hakemiseen. Näihin voi olla yhteydessä anonyymisti ja maksutta:
- Tukinet.net - Tukipisteesi netissä https://tukinet.net/
Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy esimerkiksi Mieli Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/
Lisäksi ma-ke klo 15-19 ja to klo 15-21 on aikuisten kahdenkeskinen Solmussa-chat, jossa voi jutella päivystäjän kanssa mistä tahansa mielessä olevasta huolesta tai hankalasta elämäntilanteesta.
Tukinetissä on llisäksi monenlaisia ryhmächattejä ja keskusteluryhmiä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja.
Tukinetin kaikki palvelut saa käyttöönsä rekisteröitymällä palveluun anonyymisti. Osaa palveluista voi käyttää ilmankin rekisteröitymistä.
Keskusteluapua on mahdollista saada matalalla kynnyksellä myös seuraavilta tahoilta:
- Valtakunnallinen kriisipuhelin
Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.
- Kriisikeskukset
Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Myös etävastaanotto on mahdollista osassa paikoista. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/tukea-ja-apua/keskusteluapua-kriisivastaanotoilla/
Ystävällisin terveisin
MIELI Kriisikeskus Helsinki/Kata
Ei se halua apua vaan itsemurhaneuvoja koska te opitte ymmärtämään tämän seikan
eli suomeksi sanottuna: Olet hullu.
Jos ihmisellä on pelkoja, se ei välttämättä tarkoita, että hän olisi hullu.
Hoitaja ei tajua mun pelkojen laajuutta. Hän aina kysyy syytä, että miksi mä pelkään.. mitä mä kuvittelen autoilijoiden tekevän. Mä vaan vastaan etten muka tiedä. En vaan kehtaa kertoa, millaisia pelkoja mulla on, kun ajattelen ettei hoitaja kuitenkaan ymmärrä.
Mikset kehtaa ? Pelottaako se kertominenkin ?
Ilmeisesti hoitajaa yleensä tavataan sen takia, että sen kanssa voi jutella omista asioistaan, ajatuksistaan, ahdistuksistaan, peloistaan, jne.
Jos ei mistään kerro, ei voi tietää ymmärtääkö hoitaja vai ei.
Ne hoitajat ovat kyllä uransa varrella kuulleet ja nähneet vaikka mitä, ei sitä ainakaan tarvitse hävetä, mitä niille sanoo.
Ehkä olisi mahdollista saada oikeanlaista apuakin, jos puhuu reilusti ja kertoo, esim. sinun kannattaisi kertoa, miksi pelkäät.
Mä en halua kertoa pelon syytä. Mä en halua, että kaikki ihan pienistäkin pienimmät yksityiskohdat mun elämästä lukee kanta.fi:ssä. Mä oon ollut järkyttynyt siitä, että siellä lukee suhtkoht kaikki, mistä olen puhunut. Oon siksi alkanut harrastamaan itsesensuuria. Välillä tuntuu, että oon kertonut liikaa ja sitten kaduttaa. Hoitaja tuntuu vähättelevältä, kun olen kertonut mitä pelot aiheuttaa. Mutta sitä ydinjuttua, että mistä kaikki on saanut alkunsa en missään tapauksessa halua kertoa. Hoitaja hokee aina, että eihän mulla ole mitään syytä pelätä kun en ole tehnyt mitään väärää. Siitä ei olekaan kysymys, että olisin tehnyt jotain mitä en halua kertoa. Toki yksi exä, jolla on aseita on yksi selkeä pelon syy, mutta muut syyt ob sitten niitä mitä en aio kertoa. Ydinasia on se, että pelkään. Ja välillä pelkään ilman mitään kummempaa syytä
Jos haluaa olla kertomatta jostakin, ei kukaan voi pakottaa kertomaan.
Jos itse valitsee vaikenemisen, ja sitten on itsellä vaikeaa kun patoaa kaiken sisällään, ei sille kukaan muu voi mitään.
Jos ei apua ja helpotusta halua, saa ihan itse valita, kuinka toimii.
Sen verran vielä, että hoitajaa voi kieltää kirjoittamasta jotain tiettyjä asioita sinne kantaan.
No kenelle sen ydinasian sitten kertoisi. Aika vaikeaa alkaa vaan avautua kadulla näistä henkilökohtaisuuksista.
Hulluus ei ole mikään diagnoosi. Mihin häiriöihin tuon kaltaiset pelkotilat kuuluvat?
George soros