Elinkautinen eristyssellissä

Koska Kuhmo on näin rakastunut eläinten huvitappamiseen ja koska huvitammiseen tarkoitetut koirat jatkuvasti haukkuvat siellä täällä häkeissä yksinäisyyttään, niin on tullut aika muistuttaa eräästä asiasta.

ELINKAUTINEN ERISTYSSELLISSÄ osa 1

Suomessa on nyt miljoona koiraa ja iso osa 80 000- 120 000 heistä on metsästyskoiria, jotka tällä haavaa unohdettu täysin. Edes Suomen Eläinsuojelu ry ei ole enää vuosiin tehnyt mitään heidän eteensä. Näitä alkukantaisia rotuja ovat esim Norjan harmaa hirvikoira, Jämtlannin pystykorva, Suomen pystykorva, Pohjan pystykorva, Suomen ajokoira, Karjalan karhukoira ja Beagle ehkä ne yleisimmät.
Olen asunut maaseudulla mennen tullen nyt jo melkein 10 vuoden ajan ja joutunut näkemään ja kokemaan häkeissä/tarhoissa pidettäviä metsästykoiria aika ison määrän ja voin sanoa että hyvin harvoin heitä pidetään asiallisesti koirien lajinmukaiset tarpeet huomioiden. Koira on sosiaalisempi eläin kuin ihminen ja tarvitsee koko ajan seuraa ja aktiviteetteja, mutta häkeissä he eivät sitä juurikaan saa.
Metsästyskoirien elämä Suomessa on yksin tai toisen, harvemmin toisien koirien kanssa jatkuvaa häkissä olemista. Heitä ei juurikaan aktivoida, lenkitetä säännöllisesti tai huomioida muuten kuin metsästysaikana jolloin heidät ajetaan niin piippuun, että saattavat jopa menehtyä. Eräskin entinen metsästäjä mainitsi, että se on paras tapa tappaa koira.
Turhautuminen, hirveä jatkuva yksinäisyys ja apaattisuus eri oireineen on valtavaa. Häkkiä ohittaessasi alkaa aivan uskomaton haukunta, hysteerinen pomppiminen, kopin katon päällä ympäri pyöriminen, eikä se todellakaan ole pelkkää vahtiviettiä vaan yritys purkaa patoutunutta energiaa, johon nyt on saatu kohde. Tai sitten koira vain makaa reagoimatta juuri mitenkään. Usein koirat myös lojuvat ulosteissaan korviaan myöten, unohdettuina.

Monissa isommissa kylissä alkaa aina pimeän tullen hillitön häkkikoirien yhteishaukunta, mikä kiirii yli kaiken tienoon, kun koirat satapäin purkavat joukolla yksinäisyyttään ja turhautumistaan. Samaa tapahtuu myös kaukana taajamissa ja maaseudulla, missä niin päivisin kuin heti hämärän tullen koirat alkavat purkaa päivän aikana kertynyttä ahdistustaan, patoutuneisuttaan, yksinäisyyttään ja pelkojaan jopa niin että haukunta kestää läpi koko yön. Kyse ei ole siitä että koirat haukkuisivat lähistöllä liikkuvia eläimiä, koska eläimiä ei lähistöllä yksinkertaisesti ole vaan vakavasta turhautumisesta, mikä koiraparkoja vaivaa.

Olen joutunut tekemään paljon eläinsuojeluilmoituksia näiden koiraparkojen tiimoilta. Sydän on särkynyt liian usein heidän takiaan, olen itkenyt paljon, eikä mikään tunnu auttavan. Yleensä minusta tehdään ilmoituksen takia se syntipukki ja syyllinen. Suomessa on sellainen määrä metsästysseuroja ja eläinten tappamista rakastavia ihmisiä, että asiat heidän koiriensa kohdalla ei vain etene, eikä vastustaminen ole auttanut yhtään mitään. Taas mennään jollain vahvemman oikeudella.

Keskikokoisen tarhassa pidettävän koiran lain määräämä häkkitila on 10 m2. Tila määräytyy painon mukaan. Kopissa pitää talvella olla lämmitys ja lämpötilan vähintään + 5 C, mutta näin ei useinkaan ole. Helteellä pitää olla jokin suoja tai auringonvaloa estävä pressu.

Voidaan vain kuvitella miltä ultrasosiaalisesta laumaeläimesta, jonka tehtävänä aiempina vuosituhansina on ollut vahtia, paimentaa, metsästää, leikkiä perheen lasten kanssa pihalla hyvänä seura-, koti- ja perhekoirana ym tuntuu viettää siinä tilassa eristettynä niin yöt kuin päivät, tavallaan kärsimässä rangaistusta rikoksesta, jota ei edes koskaan ole tehnyt.

Ei näitä nykyisin pelkästään metsästykseen käytettäviä koiria ole missään häkeissä ennen pidetty eli ilmiö on vasta hyvin nuori ! Nämä koirat olivat satojen, jopa vuosituhansien ajan iso osa ihmisten arkielämää jopa sangen monipuolisesti, ollen aina mukana kaikessa ! He eivät olleet pelkkiä esineitä, metsästäjien statussymboleita, vaan ihan oikeita perhekoiria !

Eräskin tuntemani maailman kultaisimman sydämen ja kilteimmät silmät omistanut komea, kerrassaan ihana jämttiuros joutui lojumaan kaiket päivät aivan häkkinsä nurkassa kun häkki oli kasvanut pensaita täyteen. Häkissä toki oli erillinen tila, jossa hän nukkui yönsä. Kertaakaan ei koiraa käytetty lenkillä, mistään seurustelusta tai aktivoinnista puhumattakaan. Hän aina vain makasi häkkinsä kulmassa yksin, tyhjä ruoka-/vesikuppi vierellään. Talossa asuva perhe jäsenineen kulki aina vain tylysti ohi, ikään kuin koiraa ei olisi olemassakaan.

Kunpa ihmiset ymmärtäisivät sen että koirastaan saisi paljon enemmän iloa, jos hänen kanssaan elettäisiin osana tavallista arkipäivää. Toki jotkut niin tekevätkin. mutta silloin kun laittavat koiransa väliaikaisesti tarhaan, niin koira saattaa aloittaa jatkuvan eestaas ravaamisen, eikä haukunnasta tule loppua, mikä kertonee kyllä kaiken siitä, mikä on koiralle oikein ja mikä väärin.