Kun 70-luvulla, 20:senä olin pitkään yksinäinen, niin kanavoin sen kestävyysjuoksuun, lukemiseen, opiskeluun, musiikkiin. Silti usein ahdisti. Jos sama tilanne olisi nykyään, niin netti olisi kai minulle tärkeä kanava ja liikuntaharrastuksia on moninkertaisesti enemmän, mistä valita. Monet niistä ovat "joustavan sosiaalisia", esim. melonta. Lisäksi tanssilajien joukossa on monia ei-paritansseja, joihin on helpompi päästä mukaan kuin paritansseihin (jos pari löytyy helposti niin silloin kai ei ole yksinäinenkään).
Minulla oli lyhyt (2v) sinkkukausi 50:senä ja todella nautin siitä, mikä nykyään on mahdollista. Uskon, että yksinäisyydestä irti pääseminen on selvästi helpompaa nykyisin kun esim 30v sitten. Ponnistelua ja aloittellisuutta se nykyäänkin vaatii.
Missä ajatteluni ontuu, varmaan jossakin?
Minulla oli lyhyt (2v) sinkkukausi 50:senä ja todella nautin siitä, mikä nykyään on mahdollista. Uskon, että yksinäisyydestä irti pääseminen on selvästi helpompaa nykyisin kun esim 30v sitten. Ponnistelua ja aloittellisuutta se nykyäänkin vaatii.
Missä ajatteluni ontuu, varmaan jossakin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ainakin nettiriippuvuus aiheuttaa masennusta, tai ainakin minulle. Jos keskustelupalstalla vaihdat ajatuksia pelkkien nimimerkkien kanssa, jäät yhä yksinäisemmäksi elävässä elämässä, koska eläviä ihmisiä ei tule enää tavanneeksi. Varsinkin kotona surffaaminen on vihonviimeistä masennuksen kannalta. Mutta kaikki yksilöllistä, ja minun kohdallani on vain ollut näin: olen surffaillut monta vuotta vapaa-aikanani netissä, eikä minua enää edes pyydetä mukaan elokuviin tai lenkille, koska en osoita itse mitään kiinnostusta toisiin eläviin ihmisiin. Poikkeus on vammaiset, joiden olisi vaikea liikkua ulkona. Mutta fyysisesti terveelle ihmiselle on pahaksi jäädä koukkuun nettiin. Luovun juuri laajakaistasta, käyn kirjastossa hoitamassa välttämättömät nettiasiat, ja menen takaisin elävien pariin! Luen kirjoja, käyn kursseja, ja hoidan kuntoani. Kun masennus oli pahimmillaan, olisin halunnut heittää koko "he...tinkoneen" ikkunasta ulos...
Tervetuloa vaan elävien ja täysjärkisten pariin zombi-elämästä!
Minua huolettaa murrosikäinen poikani, joka viettää päivät pitkät oman helvetinkoneensa äärellä (juuri samaa sanaa käytin huutaessani hänelle siitä eilisiltana), pitäisi keksiä joku keino millä houkutella hänet siitä irti. Mieli tekisi heittää koko kone ikkunasta, mutta en uskalla.
Oma tietokoneen käyttöni on pysynyt aika aisoissa.
Alkuperäiselle: totta on että harrastusmahdollisuuksia on ruhtinaallisesti enemmän nykyään, missä tutustua toisiin ihmisiin. Mutta yleinen ajan henki on paljon raaempi ja yhteisöllisyys huomattavasti vähennyt kaikilla rintamilla, mikä aiheuttaa mielenterveyshäiriöitä.
Joka toisella tuntuu olevan jotain vinossa, parikymppiset äijät on impotentteja, nuoret likat näännyttävät itsensä nälkään, keski-ikäiset popsivat kourakaupalla psyykenlääkkeitä...
Joskus 90-luvun alussa alkoi tämä kehitys kiihtyä, mitä enemmän arvomaailmaa tuodaan meille Jenkkilästä, sitä sairaampaa on porukka.
Kova markkinatalous, raaka kaiken seksualisoiminen, infantiili, raaka ja tyhmä viihdemössö millä ihmiset ruokitaan, kaikki se tärvelee elämäniloa ja ihmisten psyykeä.
Kodeista on tullut viihdekeskuksia, joissa tätä jenkkipaskaa nautitaan aamusta iltaan ja ihmiset ovat entistä yksinäisempiä!!!
Kierteen voi katkaista vain omaehtoisella toiminnalla; ylös, ulos ja ihmisten pariin, pois napaansatuijottavasti itsekkyydestä!
P.S: Meillä ei sentään ole telkkaria.
Netti on hyvä renki, mutta huono isäntä.
Totta sekin, että myös yhteisöissä on raaempaa peliä. Ehkä sitä on ollut aina. Jos kuuluu jotenkin tyyppinä ominaisuusjakauman reuna-alaueille, niin ihan juttuseuraa, oikeasta ihmissuhteesta puhumattakaan, on vaikea löytää. Mutta korostan vielä sitä, että nykyään tähän vaikeaan ongelmaan on selvästi paremmat keinot kuin esim. 25v sitten. Jos et niitä osaa, tai halua käyttää, olet pulassa.
"Elävät ja täysjärkiset", voisi tarkoittaa jotain samaa kuin kommunikointitaitoiset pintaliitäjät? Mutta jos oletat vähemmän, kyseenalaistat sovinnaisuuksia, etsit omia teitäsi, analysoit maailmaa.. silloin "ihmisiä" ei löydä ihan perinteisistä ympyröistä.