mubah, makruh ja wajib: millaista moniavioisuutta on islamissa

cyrillitsa.ru
google translate
Mubah, makruh ja wajib: millaista ​​moniavioisuutta on islamissa
Usein toisiin uskontoihin kuuluvien ihmisten tavat ja tavat näyttävät meille käsittämättömiltä. Esimerkiksi moniavioisuus, yleinen muslimimaissa. Keskivertoihmiselle vaikuttaa siltä, ​​että kuka tahansa itämainen mies voi mennä naimisiin usean naisen kanssa kerralla. Mutta todellisuudessa näin ei ole, ja tällainen oikeus on silti ansaittava.

Sallittu, mutta ei pakollinen
Muslimit rakentavat elämänsä Allahin käskyjen mukaan, kuten on esitetty islamin pyhässä kirjassa - Koraanissa. Se sisältää myös luvan moniavioisuuteen: ”...mennä sitten naimisiin muiden naisten kanssa, joista pidät: kaksi, kolme, neljä. Jos pelkäät, ettet ole yhtä oikeudenmukainen heitä kohtaan, niin tyydy yhteen” (Sura ”Naiset”, jae 3). Mutta shariassa on joukko sääntöjä ja lakeja, ta’addud az-zawjat, joka määrittelee moniavioisuuden parametrit. Siten islamilaiset juristit ja teologit erottavat tilanteesta riippuen moniavioisuuden muotoina mubah (sallittu), makruh (epäluottamus) ja wajib (pakollinen). Tämä on kirjattu esimerkiksi Islamic Encyclopedic Dictionary -sanakirjaan, joka julkaistiin vuonna 2007.

Korostetaan, että miehellä voi olla useita vaimoja (enintään neljä), jos hän pystyy tarjoamaan kaikille tasavertaisen elatuksen ja oikeudenmukaisen kohtelun. Tasa-arvo ei tarkoita täysin samaa, mutta jokaisella vaimolla pitäisi olla kaikki mitä he tarvitsevat. Asumisen laadussa ei voi olla jyrkkää eroa - toinen asuu kartanossa, toinen mökissä. Toistuvasti korostetaan, että vaimojen tulisi asua eri taloissa tai ainakin saman talon eri huoneissa. Lisäksi vaimojen itsensä on suostuttava asumaan samassa talossa; tämä ei riipu miehen tahdosta. Imaami Ibn K'udama: "Henkilö ei saa yhdistää kahta vaimoa samaan taloon, paitsi heidän luvalla. Eikä nuorten ja vanhojen vaimojen välillä ole eroa, koska tämä voi aiheuttaa heille vahinkoa, mikä aiheuttaa mustasukkaisuutta ja vihamielisyyttä. Vaimojen saaminen samassa talossa voi johtaa riitoihin ja taisteluihin."

Miehen on myös käytettävä yhtä paljon aikaa jokaiselle vaimolleen, mukaan lukien yötunnit. Mutta hänen ei ole pakko rakastaa kaikkia tasapuolisesti; tässä islamilaiset teologit ovat yksimielisiä: kuinka mitata ja jakaa rakkaus?

Mutta entä sulttaanin haaremit menneisyydessä, toinen huolellinen lukija voi kysyä. Niinpä vaimoihin ja jalkavaimoihin oli selkeä jako, kun taas edellytykset täyttyivät yhtäläisestä turvallisuudesta ja vaimoille asumisesta eri taloissa.

Nykyaikaiset islamilaiset teologit esi-isiensä henkistä perintöä kehittävät huomauttavat, että moniavioisuudella on myönteinen vaikutus sekä kansan että sen yksittäisten edustajien moraaliseen ja fyysiseen tilaan: aviorikosta ei tapahdu, ihmissuhteissa vallitsee rauha ja harmonia ja väestö. kasvaa.

Taloutta ja arvovaltaa
Jos kuitenkin lähestytään moniavioisuutta (moniavioisuutta) materialistisesta näkökulmasta, niin arvovaltaisuus vaurauden osoittamisen kautta on tässä ilmiössä tärkeässä roolissa: mies pystyy elättämään useita vaimoja ja heidän lapsiaan. Erityisesti Kansallisen tutkimusyliopiston kauppakorkeakoulun maailmantalouden ja maailmanpolitiikan tiedekunnan aineistot osoittavat, että Pohjois-Afrikassa, Syyriassa ja naapurimaissa vain 3-5 % avioliitoista on moniavioisia, Persianlahden maissa luku on hieman korkeampi, 8-19 %. Ja jos naisen moniavioisuus lyhentää avioliiton ikää lisäämällä ensimmäisten ja myöhempien avioliittojen mahdollisuutta, niin miehelle se on päinvastoin. Hänelle on tärkeää ansaita tarpeeksi rahaa elättääkseen toisen ja sitä seuraavat vaimonsa, ja hänen on oltava nuorena taloudellisesti aktiivinen ja luotava vaurautta. Tämän seurauksena esimerkiksi Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa aviomiehen keski-ikä moniavioisissa perheissä on 11 vuotta vanhempi kuin yksiavioisissa perheissä ja on 39,6 vuotta.

Lukuisat kotimaiset ja ulkomaiset väestötieteilijöiden ja sosiologien 1800-2000-luvuilla tekemät tutkimukset antavat seuraavan kuvan moniavioisuuden tilanteesta naisten ja hedelmällisyyden näkökulmasta: jokainen nainen moniavioisessa perheessä synnyttää vähemmän lapsia säilyttäen terveyden, mutta yleinen syntyvyys kasvaa. Samaan aikaan naimisissa olevien naisten määrä kasvaa, myös avioeron tai miehensä kuoleman jälkeen. Moniavioisuuden myötä leskiä ja orpoja on vähemmän.