Kertokaahan mielipiteitä rakkaat ystävät tähän:
Meille tulossa toinen lapsi ja ensimmäinen reilut 3v. Nyt olen kuullut jo moneen kertaan että lapseni serkku 8v on alkanut "narisemaan" kotonaan kuinka tyhmää kun meille on tulossa uusi vauva. kun kuulemma sitten vauvaa vaan kaikki huomioi ja hän ei ole mitään. Ja myöhemmin oli vielä keksinyt että nythän meidän ensimmäinenkin lapsi jää ilman huomiota vauvan takia!!! Tämä kyseinen serkku ei edes hirveästi ole meidän kanssa tekemisissä, lähinnä harvoin tulee hoitoon ja silloinkin huomioin kaikkia lapsia tasapuolisesti.
Tämä serkku on ainut lapsi ja varmaan tämäkin sitten vaikuttaa hänen suhtautumiseensa. Ja hänen äitinsä on useaan otteeseen ilmaissut ettei tykkää vauvoista, eli olisikohan tämä asennekkin iskostunut lapsen mieleen?!
Olen hieman ymmälläni kun en aikaisemmin ole kuullut lapsen käyttäytyvän noin vahvasti ja eihän tämä uusi vauva ole edes heille tulossa!?
Lisäksi tämä serkkupoika tuntuu arvostelevan meidän lasta jatkuvasti miten se on "pieni" ja vilkas yms. No, onhan siinä eroa 3 ja 8 vuotiaassa. Lisäksi he ovat täysin eri luonteisia. Ihmetyttää vaan kuinka annetaan lapsen arvostella jatkuvasti toisia, kyllähän sitä juttua myös hänestä löytyisi!
Kertokaa onko teillä mustasukkaisuus kokemuksia ja miten niistä selvisitte?
Meille tulossa toinen lapsi ja ensimmäinen reilut 3v. Nyt olen kuullut jo moneen kertaan että lapseni serkku 8v on alkanut "narisemaan" kotonaan kuinka tyhmää kun meille on tulossa uusi vauva. kun kuulemma sitten vauvaa vaan kaikki huomioi ja hän ei ole mitään. Ja myöhemmin oli vielä keksinyt että nythän meidän ensimmäinenkin lapsi jää ilman huomiota vauvan takia!!! Tämä kyseinen serkku ei edes hirveästi ole meidän kanssa tekemisissä, lähinnä harvoin tulee hoitoon ja silloinkin huomioin kaikkia lapsia tasapuolisesti.
Tämä serkku on ainut lapsi ja varmaan tämäkin sitten vaikuttaa hänen suhtautumiseensa. Ja hänen äitinsä on useaan otteeseen ilmaissut ettei tykkää vauvoista, eli olisikohan tämä asennekkin iskostunut lapsen mieleen?!
Olen hieman ymmälläni kun en aikaisemmin ole kuullut lapsen käyttäytyvän noin vahvasti ja eihän tämä uusi vauva ole edes heille tulossa!?
Lisäksi tämä serkkupoika tuntuu arvostelevan meidän lasta jatkuvasti miten se on "pieni" ja vilkas yms. No, onhan siinä eroa 3 ja 8 vuotiaassa. Lisäksi he ovat täysin eri luonteisia. Ihmetyttää vaan kuinka annetaan lapsen arvostella jatkuvasti toisia, kyllähän sitä juttua myös hänestä löytyisi!
Kertokaa onko teillä mustasukkaisuus kokemuksia ja miten niistä selvisitte?
Vastaukset 3
Vanhimmat
olen kuullut,että kun toinen lapsi oli tulossa niin esikoinen kävi äitinsä "kimppuun" synnytyslaitoksella.Se lapsi ajatteli kai ettei hän ole enää mitään kun uusi lapsi tulee perheeseen ja vie kaiken huomion.Olisko ollut korkeintaan 3-vuotias tämä esikoinen.
Näillä vanhemmilla oli tietysti vaikeuksia saada tonen lapsi,monen vuoden prosessi.
Siitä se esikoinen varmaankin ajatteli että jää huomiotta sen jälkeen kun tulee uusi vauva perheeseen koska sitä toista lasta oli niin hartaasti toivottu ja puheet liittyi varmaankin tulevaan lapseen.
Oma poikani ehti olla kahdeksan vuotta suvun ainoa "vauva", ja sitten sai serkun. Ensimmäinen huoli oli pojalla, että tykkääkö täti hänestä nyt enää kun sillä on omakin lapsi. Siitä kun selvisi, ja huomasi että tädillä on aikaa hänellekin, iski mustasukkaisuus omasta äidistä, että tykkääkö äiti nyt serkkupojasta liikaa... Mutta kyllä se kuukausien myötä on helpottunut, vaikka serkun aikana tulee edelleen mielellään äidin syliin varmistamaan, kuka se äidin oma "vauva" oikeasti on :D Toisaalta poika kyllä kaipaisi omaa sisarusta, ja on innoissaan asemastaan vauvan ainoana serkkuna.
Olin itse kymmenvuotias ja ainoa lapsi, kuten myös serkkutyttöni. Yhtäkkiä serkun perheeseen tulikin vauva ja kaikki muuttui. Muistan kuinka syvästi säälin serkkuani, joka ei luonnollisestikaan saanut enää niin paljon huomiota kuin aiemmin. Varsinkin kun pikkuveli oli tosi ärsyttävä, huutava koliikkivauva, jota kaikki vaan paapoivat (poika on nyt viidentoista ja yhtä säälittävä edelleenkin. Siis sellainen ikuinen kuopus ja lellivauva, jolta ei odoteta mitään..)
Joka tapauksessa olin suunnattoman huojentunut, että vauva tuli serkun perheeseen, eikä meille. Ehkä se on vaan sitä ainoan lapsen itsekkyyttä...