Pyydän esirukousta. Olen niin epätoivoinen että pyydän sitä suomi24-palstalta. Mutta ehkä täälläkin on vielä ihmisiä jotka elävät lähellä Jumalaa.
Elämäni on ollut hyvin raskas taival eikä tämä voi ratketa inhimillisin keinoin. Kukaan ei ymmärrä tuskaani ja ainaista uupumustani. Ihmisillä on usein hyvää tarkoittavia neuvoja, joilla he vain lisäävät taakkaani ja alleviivaavat sitä, että eivät lainkaan ymmärrä. Eikä sitä voi heiltä toki vaatiakaan. Vuosikaudet olen pyydellyt Herralta että Hän ottaisi minut jo pois että vihdoin saisin levätä, mutta en ole saanut sitä armoa. On niin paljon vaikeita asioita ja sairauksia etten tiedä mitä kirjoittaa ja mitä rukoillakaan enää. Voisin popsia lääkkeitä lisää, kun sitä joku kuitenkin ehdottaa, mutta olen niitä toki syönyt ja todennut, että ne eivät poista vaikeita elämänolosuhteita. Mielialalääkkeestä huolimatta halusin kuolla. Yhtä hyvin voisin huumata itseni millä tahansa aineella jos haluan irti todellisuudesta. Konkreettinen todellisuus ei silti siitä muutu, ja kun aivoissa nyt on vielä muutama solu, niin kykenen sen ymmärtämään.
Olen nelikymppinen ja vasta nyt minulle selvisi että olen autisminkirjolla - sen vuoksi siis kaikki on niin loputtoman kuormittavaa ja raskasta ja nyt kaikkien lisääntyvien fyysisten vaivojen kanssa silkkaa kidutusta päivästä toiseen, ilman helpotusta. Ilman apuja. Lääkäri totesi epikriisissä että vuosien psykoterapiasta ei ole ollut tosiasiasiallista hyötyä. Se ei toimi meillä (autisminkirjolaisilla) niin kuin neurotyypillisillä. Jotain tietoa voi toki saada nepsyryhmässä siitä miten tämän kanssa elellään, mutta paljon siitä on jo tuttua asiaa. Mutta siis tämä jatkuva tilanne, että aina pitää vaan jaksaa ja jaksaa ja jaksaa vaikka ei jaksakaan. Ei jaksaisi enää yhtään. Mutta on vain pakko suorittaa jokainen päivä, kituen. Tunnen olevani kehnommassa asemassa kuin eläin. Kärsivä eläin sentään viedään piikille jos sillä on tuskaisa sairaus, jos ihmisillä on sydäntä. Mutta kuka auttaa ihmistä jolla on jatkuva kärsimys? Ei ole auttajaa.
En pysty kunnolla syömään, minulla on hengitysvaikeuksia ja ongelmia verensokerin kanssa, en jaksa paljon liikkua (en ole ylipainoinen vaan hoikka). Joudun laskemaan hyvin tarkkaan milloin voin liikkua ja minkä verran voin syödä, ja mitä. Joudun kovasti miettimään mitä voin syödä (allergiat ja suolisto-ongelmat) ja melkein laskemaan suupalat, ja arvioimaan milloin tulee huono olo. Se yksistään rajoittaa hyvin paljon sitä miten voin elää, mitä tehdä, minne mennä. En voi vaan mennä ja napata evästä jostain. Todennäköisesti en pysty syömään sitä mitä on saatavilla. Tämä on vain yksi monista ongelmista. Iho-ongelmia on ollut vuosikausia ja ne työllistävät paljon. Nyt viimeisenä nämä hengitysvaikeudet. Nämä kaikki terveysongelmat liittyvät yhteen. Olen lukenut paljon ja koittanut hoitaa itseäni vaikka millä luontaiskonsteilla, yrteillä, lisäravinteilla ja dieeteillä. Omahoitoon joutuu sitomaan hirveästi aikaa ja voimia. Ja minulla ei edes ole voimia niin paljon kuin ns. normaaleilla ihmisillä. Autistille jo perusarki on stressaavaa ja kuormittavaa. Jotenkin hilaan itseni päivästä toiseen kun on pakko, vaikka olemassaolo on uuvuttavaa suorittamista ilman nautinnon tai ilon kokemuksia. Voisin kertoa siitä paljon (mm. aistiyliherkkyyden tuomat vaikeudet), mutta se on varmasti turhaa, sillä niitä on liki mahdoton ymmärtää jos ei itse niitä koe. Se on sellaista kuin kertoisi syntymästään sokealle millainen on punainen väri. Toinen ei voi tavoittaa täysin vierasta todellisuutta. Olen omassa yksinäisessä vankilassani, jonne kukaan ei pääse. Autistisuuden vuoksi en kykene muodostamaan ja ylläpitämään ihmissuhteita. Ei ole voimia enää entistäkään vähää, enkä kykene tuntemaan syvällistä yhteyttä juuri kehenkään. Teoreettinen tietoisuus Jumalan läsnäolosta ei jaksa lohduttaa. Raamatun lukeminen on yksi suoritus muiden monien suoritusten joukossa, kaikki on loputonta työtä. ADD ei helpota asiaa.
Niin mihinkä tässä pyrinkään? En tiedä, teksti lähti lapasesta kun koitan selittää, mutta eihän kaikkea kokemaansa mitenkään voi lyhyesti edes kuvata. Pelkään jo valmiiksi niitä neuvojia jotka ohjaavat lääkärien ym. tahojen puoleen. Joista siis en ole saanut apua. Olen vain niin tuskissani, että toivon että joku tarttuisi hätähuutoon ja vielä vetoaisi puolestani Herralle että vihdoinkin saisin helpotuksen. Jos en olisi uskossa, en kaiketi olisi enää elossa. Olen pahoillani että tämä tekti kuulostaa pahalta. Ei kai kukaan halua kuulla tämmöistä, vaan ihmiset haluavat kuulla positiivisia juttuja joista tulee hyvä fiilis.
Pyydän esirukousta
30
598
Vastaukset
- Anonyymi
Otan osaa kärsimyksiisi.
Minulla on vain yksi neuvo: älä lue Raamattua, jos ei tee mieli.- Anonyymi
Saatana on paha henki joka valehtelee että tapa itsesi tai ettei sinua tarvita ja muuta. Ota nyt ihmeessä asenne että sinut on luotu tänne. Lääkkeet voi rauhoittaa jos ahdistaa jotkut väärät syytökset tai synnit joten rukoile vain että vapaudut ja palauta jos on varastettua ettei jää sinulle synniksi.n
- Anonyymi
Vaikken ymmärräkään tilannettasi, voin samaistua siihen. Olen vuoden 2012 alusta sairastanut kroonista väsymysoireyhtymää, jonka oireista on liian pitkä tähän kirjoitettavaksi. Olen nyt reilu 50-vuotias. Mutta meillä näyttäisi olevan yhteisiä oireitakin. Minulla on ääniherkkyys, hajuherkkyys ja kirkkaan valon valoherkyys. Suolistoni ei kestä kuin vain muutamia ruoka-aineita: kaalia, lanttua, valkoista riisiä, valkosipulia, purjoa, varsiselleriä, vaaleita perunoita, viherpapuja, useimpia palkokasveja kuivattuina, maitoa, vettä, voita, rypsi-, ja auringonkukkaöljyä, 10 cashewpähkinää per päivä, pari kuorittua päärynää/vrk, lihaa, jonka teurastuksesta on alle 10 päivää, vaaleita kaloja, joiden tappamisesta on alle 5 päivää. Jos syön marjoja, hedelmiä tai keinotekoisia elintarvikelisääaineita, saan vaikeita suolisto vaivoja ja krapulaa ja aivosumua, sekä väsymystä.
Mutta pahin oire on uupumus. Jos kuormitan itseäni vähäistäkin enemmän aivojumpalla, tulen hyvin väsyneeksi ja saan päänsärkyä, voimakasta stressiä, ärtyneisyyttä, keskittymisongelmia ja muistiongelmia sekä keskivaikeaa masennusta ja uupumusta. Jos kuormitan itseäni liikaa fyysisesti, uuvun voimakkaasti moneksi päiväksi. Talvisin olen ollut petipotilaana 22 tuntia päivässä mutta kesän auringonvalossa oleskelu saa aikaan sen, että jaksan siivota, kokata, tavata ihmisiä, käydä kaupassa ja harrastaa jotakin kevyttä. Tätä onnea kestää kesäkuulta syyskuulle, kunnes vointini rupeaa pikkuhiljaa huononemaan. Autismin puolta en tunne omakohtaisesti mutta kahdella ystävälläni on omanlaisensa autismisairautensa.
Jos en saisi apua puolisoltani, en jaksaisi tätä jatkuvaa oireilua. Hän tekee kotityöt talvisin kun minä pääasiassa makaan. Lihakseni ovat surkastumassa, mistä tulee ongelmia. Lääkärit eivät ole löytäneet minusta mitään vikaa, ei vaikka olen laittanut tuhansia euroja yksityislääkäreihinkin. Olen sairaseläkkeellä. Olen lukuisiakertoja toivonut kuolemaani, kun oireet ovat olleet niin vaikeita. Lääkkeet eivät sovi suolistolleni.
Minun uskoni oli vahva vielä vuoden 2014 paikkeille saakka, kunnes seurakuntani hylkäsi minut. Kukas sitä nyt jatkuvasti sairasta jaksaa katella... Se sai minut tutkimaan itsenäisesti Raamattua. Löysin Jumalan uudelleen ilman teologisia painotuksia. Valitettavasti hän ei ole se parantava Jumala, vaikka kuinka haluaisin. Kohtalontovereita on edelleen sairaina ja osa kuollutkin, rukouksista huolimatta.
En voi ymmärtää sellaista Jumalaa, joka sallii tuhansien ihmisten kärsiä tuhansia vuosia puuttumatta asiaan. Siksi minun oli muutettava jumala-kuvaani. Jumalan on oltava totta, sen on monet asiat minulle todistaneet mutta kun Jumala on totta, hän ei ole huoltapitävä Jumala. Sen täytyy olla vain kirkkojen antamaa mielikuvaa Jumalasta.
Siitäkin huolimatta rukoilen parantumista itselleni ja monille muillekin. Rukoilen sinunkin puolestasi.
Mitä tulee lääkäreihin, he ovat vain ihmisiä. Mutta en ole menettänyt toivoani, että joku lääkäri vielä joskus keksisi jonkin avun sairauteeni. Kerran yksi lääkäri ehdotti aurinkorannikolla asumista talvien ajan, ja siellä käynti todella auttaa minua, varsinkin masennukseen ja uupumuksen. Toinen lääkäri määräsi D-vitamiinipistoksia hyvällä annoksella, jotka veivät tusinan verran oireistani pois. Nyt on helpompaa.
Ei kai tässä voi muuta kuin kärsiä, ja kestää, vaikka se on vaikeaa. Minulle tulee usein juurikin samanlainen olo kuin sinulla: miksi elämän pitää olla niin raskasta ja yhtä suorittamista koko ajan, enkö jo saisi levätä. Puolisoni ymmärtää sairauttani, koska sairastaa itsekin uupumussairautta, joten hänen tukensa auttaa minua henkisestikin. Mutta kaipaisin ystäviä ja voimavaroja heidän kanssaan olemiseen, sillä sosiaaliset tilanteet uuvuttavat minua kovin.
En valitettavasti pysty auttamaan sinua eikä minulla sanani varmaankaan lohduta. Mutta kun sinulla on uskosi, siitä voit saada lohdutusta. Voimia sinulle tuon kaiken keskellä!Voi, onpa todella sanomattoman raskas sinunkin tilanteesi. Kyllä sitä on aina ymmällään tämän valtavan kärsimysten määrän edessä, mikä toisia ihmisiä kohtaa. Kiitos sinulle että jaksoit kertoa, ja kiitos jos jaksat huokaista Herralle. Minäkin pyydän että Hän helpottaisi meidän molempien tilannetta, ja sinun puolisosikin tilannetta. Nämä ovat helposti asioita joiden kanssa jää lopulta yksin, sillä ihmiset, uskovatkaan, eivät pysty käsittelemään tällaista että jollakulla on asiat huonosti eivätkä vaan korjaannu ajan saatossa, vaikka niin uskotaan ja toivotaan käyvän. Arvelen että he eivät sitten enää tiedä miten toimia, ja lamaantuvat. Minä lakkasin käymästä seurakunnassa takavuosina, kun en enää jaksanut sitä kun kysyttiin mitä kuuluu eikä minulla ollut mitään hyvää kerrottavaa. Kuka haluaa aina olla se pahanilman lintu? Plus että sosiaaliset ja aistiärsykkeelliset tilanteet ovat muutenkin varsin raskaita. Pitäisi kai vaan vastata aina että "hyvää kuuluu", mutta onko sekään mielekästä että piiloudutaan toisiltamme eikä totuudellista kohtaamista synny. En ymmärrä mitä järkeä sellaisessa on. Tai no siis tavallaan ymmärrän että on näitä tapoja joilla "helpotetaan" kanssakäymistä. Neurotyypillinen maailma on täynnä sosiaalisia pelejä ja sääntöjä joissa ei aina tunnu olevan kummoistakaan järkeä.
Olen myös koettanut ymmärtää Jumalaa ja tätä todellisuutta. Ihmisten opetuksiin Raamatusta en oikein kykene enää luottamaan, nuorena uskovana olin hirveän sinisilmäinen. Nyt ajattelen niin että kaikki pitää arvioida itse Raamatun valossa ja Jumalan avulla, sillä jokainen ihminen on erehtyväinen. Ja me luemme ja tulkitsemme Raamattuakin oman kokemusmaailmamme ja oppitaustamme kautta. Hirveän vaikeaa aloittaa tyhjältä pöydältä, kun mieli on jo täynnä kaikkea ihmisoppiakin vuosien varrelta. Ja oma rikkinäisyys varmasti vaikeuttaa. Herra armahtakoon meitä! En vaan kykene sisäistämään sellaista lempeää ja ruusuista jumalakuvaa jollainen monilla on. Enkä ole onnistunut löytämään tarkoitusta tälle kaikelle, tai Jumalan "suurta suunnitelmaa". Onhan Hänellä suunnitelma ihmiskunnalle, se on ilmoitettu, mutta että kaikille yksilöille? Hmm... Eikä suunnitelmat jaksa enää oikein napatakaan kun toivoisi vaan ettei huomista päivää tarvitsisi enää kitua. Mutta se siitä, nyt riittää vuodatus. :D Kyllä tässä on joutunut käymään kaikenlaiset tunteet ja ajatukset läpi. Veikkaan että olemme käyneet samanlaisia, tai ainakin hyvin samantyyppisiä loogisia ajatusketjuja lävitse.
Herra suokoon parempia päiviä ja hetkiä sinullekin, jos mahdollista! Niitä ystäviäkin - jotain edes minkä avulla jaksaisit paremmin. Toivon sinulle ja rakkaallesi parempaa tulevaisuutta ja Jumalan laupeutta, kaikkea hyvää.- Anonyymi
kärsimyskukka kirjoitti:
Voi, onpa todella sanomattoman raskas sinunkin tilanteesi. Kyllä sitä on aina ymmällään tämän valtavan kärsimysten määrän edessä, mikä toisia ihmisiä kohtaa. Kiitos sinulle että jaksoit kertoa, ja kiitos jos jaksat huokaista Herralle. Minäkin pyydän että Hän helpottaisi meidän molempien tilannetta, ja sinun puolisosikin tilannetta. Nämä ovat helposti asioita joiden kanssa jää lopulta yksin, sillä ihmiset, uskovatkaan, eivät pysty käsittelemään tällaista että jollakulla on asiat huonosti eivätkä vaan korjaannu ajan saatossa, vaikka niin uskotaan ja toivotaan käyvän. Arvelen että he eivät sitten enää tiedä miten toimia, ja lamaantuvat. Minä lakkasin käymästä seurakunnassa takavuosina, kun en enää jaksanut sitä kun kysyttiin mitä kuuluu eikä minulla ollut mitään hyvää kerrottavaa. Kuka haluaa aina olla se pahanilman lintu? Plus että sosiaaliset ja aistiärsykkeelliset tilanteet ovat muutenkin varsin raskaita. Pitäisi kai vaan vastata aina että "hyvää kuuluu", mutta onko sekään mielekästä että piiloudutaan toisiltamme eikä totuudellista kohtaamista synny. En ymmärrä mitä järkeä sellaisessa on. Tai no siis tavallaan ymmärrän että on näitä tapoja joilla "helpotetaan" kanssakäymistä. Neurotyypillinen maailma on täynnä sosiaalisia pelejä ja sääntöjä joissa ei aina tunnu olevan kummoistakaan järkeä.
Olen myös koettanut ymmärtää Jumalaa ja tätä todellisuutta. Ihmisten opetuksiin Raamatusta en oikein kykene enää luottamaan, nuorena uskovana olin hirveän sinisilmäinen. Nyt ajattelen niin että kaikki pitää arvioida itse Raamatun valossa ja Jumalan avulla, sillä jokainen ihminen on erehtyväinen. Ja me luemme ja tulkitsemme Raamattuakin oman kokemusmaailmamme ja oppitaustamme kautta. Hirveän vaikeaa aloittaa tyhjältä pöydältä, kun mieli on jo täynnä kaikkea ihmisoppiakin vuosien varrelta. Ja oma rikkinäisyys varmasti vaikeuttaa. Herra armahtakoon meitä! En vaan kykene sisäistämään sellaista lempeää ja ruusuista jumalakuvaa jollainen monilla on. Enkä ole onnistunut löytämään tarkoitusta tälle kaikelle, tai Jumalan "suurta suunnitelmaa". Onhan Hänellä suunnitelma ihmiskunnalle, se on ilmoitettu, mutta että kaikille yksilöille? Hmm... Eikä suunnitelmat jaksa enää oikein napatakaan kun toivoisi vaan ettei huomista päivää tarvitsisi enää kitua. Mutta se siitä, nyt riittää vuodatus. :D Kyllä tässä on joutunut käymään kaikenlaiset tunteet ja ajatukset läpi. Veikkaan että olemme käyneet samanlaisia, tai ainakin hyvin samantyyppisiä loogisia ajatusketjuja lävitse.
Herra suokoon parempia päiviä ja hetkiä sinullekin, jos mahdollista! Niitä ystäviäkin - jotain edes minkä avulla jaksaisit paremmin. Toivon sinulle ja rakkaallesi parempaa tulevaisuutta ja Jumalan laupeutta, kaikkea hyvää.Kiitos 🥲
- Anonyymi
kärsimyskukka kirjoitti:
Voi, onpa todella sanomattoman raskas sinunkin tilanteesi. Kyllä sitä on aina ymmällään tämän valtavan kärsimysten määrän edessä, mikä toisia ihmisiä kohtaa. Kiitos sinulle että jaksoit kertoa, ja kiitos jos jaksat huokaista Herralle. Minäkin pyydän että Hän helpottaisi meidän molempien tilannetta, ja sinun puolisosikin tilannetta. Nämä ovat helposti asioita joiden kanssa jää lopulta yksin, sillä ihmiset, uskovatkaan, eivät pysty käsittelemään tällaista että jollakulla on asiat huonosti eivätkä vaan korjaannu ajan saatossa, vaikka niin uskotaan ja toivotaan käyvän. Arvelen että he eivät sitten enää tiedä miten toimia, ja lamaantuvat. Minä lakkasin käymästä seurakunnassa takavuosina, kun en enää jaksanut sitä kun kysyttiin mitä kuuluu eikä minulla ollut mitään hyvää kerrottavaa. Kuka haluaa aina olla se pahanilman lintu? Plus että sosiaaliset ja aistiärsykkeelliset tilanteet ovat muutenkin varsin raskaita. Pitäisi kai vaan vastata aina että "hyvää kuuluu", mutta onko sekään mielekästä että piiloudutaan toisiltamme eikä totuudellista kohtaamista synny. En ymmärrä mitä järkeä sellaisessa on. Tai no siis tavallaan ymmärrän että on näitä tapoja joilla "helpotetaan" kanssakäymistä. Neurotyypillinen maailma on täynnä sosiaalisia pelejä ja sääntöjä joissa ei aina tunnu olevan kummoistakaan järkeä.
Olen myös koettanut ymmärtää Jumalaa ja tätä todellisuutta. Ihmisten opetuksiin Raamatusta en oikein kykene enää luottamaan, nuorena uskovana olin hirveän sinisilmäinen. Nyt ajattelen niin että kaikki pitää arvioida itse Raamatun valossa ja Jumalan avulla, sillä jokainen ihminen on erehtyväinen. Ja me luemme ja tulkitsemme Raamattuakin oman kokemusmaailmamme ja oppitaustamme kautta. Hirveän vaikeaa aloittaa tyhjältä pöydältä, kun mieli on jo täynnä kaikkea ihmisoppiakin vuosien varrelta. Ja oma rikkinäisyys varmasti vaikeuttaa. Herra armahtakoon meitä! En vaan kykene sisäistämään sellaista lempeää ja ruusuista jumalakuvaa jollainen monilla on. Enkä ole onnistunut löytämään tarkoitusta tälle kaikelle, tai Jumalan "suurta suunnitelmaa". Onhan Hänellä suunnitelma ihmiskunnalle, se on ilmoitettu, mutta että kaikille yksilöille? Hmm... Eikä suunnitelmat jaksa enää oikein napatakaan kun toivoisi vaan ettei huomista päivää tarvitsisi enää kitua. Mutta se siitä, nyt riittää vuodatus. :D Kyllä tässä on joutunut käymään kaikenlaiset tunteet ja ajatukset läpi. Veikkaan että olemme käyneet samanlaisia, tai ainakin hyvin samantyyppisiä loogisia ajatusketjuja lävitse.
Herra suokoon parempia päiviä ja hetkiä sinullekin, jos mahdollista! Niitä ystäviäkin - jotain edes minkä avulla jaksaisit paremmin. Toivon sinulle ja rakkaallesi parempaa tulevaisuutta ja Jumalan laupeutta, kaikkea hyvää.Raamatun kirjoittaneet ihmiset ovat olleet erehtyväisiä - ihan samanlaisia ihmisiä kuin me, mutta heillä oli vähemmän tietoa siitä, millainen maailma todellisuudessa on.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Raamatun kirjoittaneet ihmiset ovat olleet erehtyväisiä - ihan samanlaisia ihmisiä kuin me, mutta heillä oli vähemmän tietoa siitä, millainen maailma todellisuudessa on.
Periaatteessa mutta yksikään kirjansa Raamattuun saanut ei tiennyt kirjoittavansa Raamattua, ei varsinkaan Uuden testamentin kohdalla.
- Anonyymi
kärsimyskukka kirjoitti:
Voi, onpa todella sanomattoman raskas sinunkin tilanteesi. Kyllä sitä on aina ymmällään tämän valtavan kärsimysten määrän edessä, mikä toisia ihmisiä kohtaa. Kiitos sinulle että jaksoit kertoa, ja kiitos jos jaksat huokaista Herralle. Minäkin pyydän että Hän helpottaisi meidän molempien tilannetta, ja sinun puolisosikin tilannetta. Nämä ovat helposti asioita joiden kanssa jää lopulta yksin, sillä ihmiset, uskovatkaan, eivät pysty käsittelemään tällaista että jollakulla on asiat huonosti eivätkä vaan korjaannu ajan saatossa, vaikka niin uskotaan ja toivotaan käyvän. Arvelen että he eivät sitten enää tiedä miten toimia, ja lamaantuvat. Minä lakkasin käymästä seurakunnassa takavuosina, kun en enää jaksanut sitä kun kysyttiin mitä kuuluu eikä minulla ollut mitään hyvää kerrottavaa. Kuka haluaa aina olla se pahanilman lintu? Plus että sosiaaliset ja aistiärsykkeelliset tilanteet ovat muutenkin varsin raskaita. Pitäisi kai vaan vastata aina että "hyvää kuuluu", mutta onko sekään mielekästä että piiloudutaan toisiltamme eikä totuudellista kohtaamista synny. En ymmärrä mitä järkeä sellaisessa on. Tai no siis tavallaan ymmärrän että on näitä tapoja joilla "helpotetaan" kanssakäymistä. Neurotyypillinen maailma on täynnä sosiaalisia pelejä ja sääntöjä joissa ei aina tunnu olevan kummoistakaan järkeä.
Olen myös koettanut ymmärtää Jumalaa ja tätä todellisuutta. Ihmisten opetuksiin Raamatusta en oikein kykene enää luottamaan, nuorena uskovana olin hirveän sinisilmäinen. Nyt ajattelen niin että kaikki pitää arvioida itse Raamatun valossa ja Jumalan avulla, sillä jokainen ihminen on erehtyväinen. Ja me luemme ja tulkitsemme Raamattuakin oman kokemusmaailmamme ja oppitaustamme kautta. Hirveän vaikeaa aloittaa tyhjältä pöydältä, kun mieli on jo täynnä kaikkea ihmisoppiakin vuosien varrelta. Ja oma rikkinäisyys varmasti vaikeuttaa. Herra armahtakoon meitä! En vaan kykene sisäistämään sellaista lempeää ja ruusuista jumalakuvaa jollainen monilla on. Enkä ole onnistunut löytämään tarkoitusta tälle kaikelle, tai Jumalan "suurta suunnitelmaa". Onhan Hänellä suunnitelma ihmiskunnalle, se on ilmoitettu, mutta että kaikille yksilöille? Hmm... Eikä suunnitelmat jaksa enää oikein napatakaan kun toivoisi vaan ettei huomista päivää tarvitsisi enää kitua. Mutta se siitä, nyt riittää vuodatus. :D Kyllä tässä on joutunut käymään kaikenlaiset tunteet ja ajatukset läpi. Veikkaan että olemme käyneet samanlaisia, tai ainakin hyvin samantyyppisiä loogisia ajatusketjuja lävitse.
Herra suokoon parempia päiviä ja hetkiä sinullekin, jos mahdollista! Niitä ystäviäkin - jotain edes minkä avulla jaksaisit paremmin. Toivon sinulle ja rakkaallesi parempaa tulevaisuutta ja Jumalan laupeutta, kaikkea hyvää."Puolisoni ymmärtää sairauttani, koska sairastaa itsekin uupumussairautta, joten hänen tukensa auttaa minua henkisestikin."
"Toivon sinulle ja rakkaallesi parempaa tulevaisuutta ja Jumalan laupeutta, kaikkea hyvää."
Puolisoni menehtyi viime yönä. Hänen tukensa oli korvaamatonta. 😥 Anonyymi kirjoitti:
"Puolisoni ymmärtää sairauttani, koska sairastaa itsekin uupumussairautta, joten hänen tukensa auttaa minua henkisestikin."
"Toivon sinulle ja rakkaallesi parempaa tulevaisuutta ja Jumalan laupeutta, kaikkea hyvää."
Puolisoni menehtyi viime yönä. Hänen tukensa oli korvaamatonta. 😥Oi Herra, armahda! Olen sanaton... Olen niin hirveän pahoillani puolestasi. Miten tässä näin kävi? Saatko mistään akuuttia apua nyt että selviät lähipäivistä?
kärsimyskukka kirjoitti:
Oi Herra, armahda! Olen sanaton... Olen niin hirveän pahoillani puolestasi. Miten tässä näin kävi? Saatko mistään akuuttia apua nyt että selviät lähipäivistä?
Rukoilen... Kaikki sanat tuntuvat niin vääriltä.
- Anonyymi
kärsimyskukka kirjoitti:
Oi Herra, armahda! Olen sanaton... Olen niin hirveän pahoillani puolestasi. Miten tässä näin kävi? Saatko mistään akuuttia apua nyt että selviät lähipäivistä?
Tätä vähän osattiin meillä jo odottaakin kun tiedettiin hänen sairautensa. Saan apua, kiitos kysymästä. Monet ovat tarjonneet. En osannut arvata, että sittenkin meitäkin vielä ajatellaan niin paljon ja lämpimästi.
- Anonyymi
"määräsi D-vitamiinipistoksia hyvällä annoksella, jotka veivät tusinan verran oireistani pois"
Tämähän voittaa siihen että muutkin oireet voi olls puutosoireita. Nykyruokahan ei ole terveellistä. Myös vuosien kertymät ympäristömyrkyistä voi aiheuttaa uupumusta varsinkin jos asuu suurkaupungin saasteissa.
Myrkyt poistuu hitaasti elimistöstä jos muuttaa pienelle paikkakunnalle puhtaaseen hengitysilmaan.
Muutoin suosittelen Raamatusta lukemaan Jobin kirjaa. Kärsimyksistä tulee oppia jotakin. Sitä ei välttämättä voi nimetä toiselle henkilölle mutta itse ymmärrän joka päivä uusia asioita tässä kärsimyksen olemassaolossa. Vertaistukea saa Jobin kärsimyksistä ja myös Jeesuksen elämän vaikeuksista.
Karsiutuu oma ylpeys, tekee valintoja mikä on elämässä oikeasti tärkeää jne. Anonyymi kirjoitti:
Tätä vähän osattiin meillä jo odottaakin kun tiedettiin hänen sairautensa. Saan apua, kiitos kysymästä. Monet ovat tarjonneet. En osannut arvata, että sittenkin meitäkin vielä ajatellaan niin paljon ja lämpimästi.
Hyvä kuulla että saat apua. Toivon vaan niin että saat vielä kokea todellisen lohdutuksen murheesi keskellä...
- Anonyymi
Synagogalla on noita maallisia ruoka läträyksiä mikä tekee onnettomaksi. Jeesus vapauttaa sellaisesta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Raamatun kirjoittaneet ihmiset ovat olleet erehtyväisiä - ihan samanlaisia ihmisiä kuin me, mutta heillä oli vähemmän tietoa siitä, millainen maailma todellisuudessa on.
Ai mitä on muistiin kirjattu tapahtumia historiassa no ethän voi niitä nykyaikana alkaa matkia tai tämän päivän systeemissä elää kuin he eli silloin. Uuden testamentin muistiin panot on todistus Jeesuksesta ja historiaa oikeista tapahtumista siihen aikaan siellä. Ne ihmiset eli siellä silloin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Periaatteessa mutta yksikään kirjansa Raamattuun saanut ei tiennyt kirjoittavansa Raamattua, ei varsinkaan Uuden testamentin kohdalla.
Juu apostolit kirjoitti muistiin kyllä tätä historiaa sekä tapahtumia siellä myös elivät itse sitä todeksi silloin
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"määräsi D-vitamiinipistoksia hyvällä annoksella, jotka veivät tusinan verran oireistani pois"
Tämähän voittaa siihen että muutkin oireet voi olls puutosoireita. Nykyruokahan ei ole terveellistä. Myös vuosien kertymät ympäristömyrkyistä voi aiheuttaa uupumusta varsinkin jos asuu suurkaupungin saasteissa.
Myrkyt poistuu hitaasti elimistöstä jos muuttaa pienelle paikkakunnalle puhtaaseen hengitysilmaan.
Muutoin suosittelen Raamatusta lukemaan Jobin kirjaa. Kärsimyksistä tulee oppia jotakin. Sitä ei välttämättä voi nimetä toiselle henkilölle mutta itse ymmärrän joka päivä uusia asioita tässä kärsimyksen olemassaolossa. Vertaistukea saa Jobin kärsimyksistä ja myös Jeesuksen elämän vaikeuksista.
Karsiutuu oma ylpeys, tekee valintoja mikä on elämässä oikeasti tärkeää jne.Ette lue mitään synagogan juutalaista JOBIA joka sai paiseita saatanalta. Ette lue ala kuvittelee että te olisitte synagogan job.
- Anonyymi
Jos uskot Jeesuksen sovittaneen verellään sinunkin syntisi, olet uudestisyntynyt ja Jeesus tempaa sinutkin pian tuuliin ja pilviin. Sinun ei tarvitse jäädä tänne antikristuksen aikaan. Eikö se ole valtava riemun aihe? Mitä raskaammaksi elämä muuttuu, ahdistuksen ajan lähetessä, sitäö enemmän iloitsen, koska Jeesus tulee pian!
Rukoilen Jumalaa antamaan sinulle voimia. Koeta kestää vielä hetki. On suuri etuoikeus elää tätä viimeistä sukupolvea. Kerro Jeesuksesta niille, jotka eivät vielä häntä tunne. Mitä lienetkin kokenut, sitä ei voi verrata hirveyksiin, joita tänne jäävät joutuvat kokemaan. Ja muista, Jumala antaa vain sen verran koettelemuksia, mitä ihminen jaksaa kestää. Kärsimys voi kasvattaa meitä. Itsekin itsediagnosoituna assina ymmärrän noita yliherkkyyksiäsi ja omalaatuista tyyliäsi elää. Meillä on oikeus olla juuri tällaisia. Nykyaika yrittää laputtaa ja leimata jokaisen, ja tasapäistää. Ei sinun tarvitse muuttua. Normin mukaisempaa käyttäytymistäkin voi opetella. Sinulla on kykyä itsetuntemukseen. Olet kiinnostavampi ystävä kuin tasamaan tyynet. Minullakin on vain harva ystävä. En oikeastaan enempää tarvitsekaan. Sosiaaliset kohtaamiset stressaavat. (Oman totuuden torvi helposti loukkaa muita. Sitäkin voi oppia säätelemään, hiukan, ehkä, joskus.- Anonyymi
"...koska Jeesus tulee pian!"
Tätä on hokenut jokainen sukupolvi Jeesuksen kuoleman jälkeen. Pian tarkoittaa suomen kielellä kuitenkin melko lyhyttä aikaa, yleensä minuutteja, tunteja, tai maksimissaan päiviä. Ei vuosikymmeniä, vuosisatoja eikä vuosituhansia.
- Anonyymi
Raamatun lukeminen tekee ihmisen sairaaksi niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Kannattaa ehdottomasti siis lukea jotain muuta satukirjaa, koska raamattu on pelkällä väkivallalla mässäilyä ja taikauskoisten ihmisten kirjoittamia sadistisia valheita.
Jos haluat pysyä terveenä, lue vaikka Aku Ankkaa tai vitsikirjoja.
Nauru pidentää ikää ja voit nauraa vaikka uskonharhaisille ja heidän tyhmille höpinöille.- Anonyymi
Naapurini lukee Koraania ja sanoo sen auttavan henkisesti hyvinkin paljon. Se tuo iloa ja hyvän mielen, vaikka masennus ja ahdistus painaa päälle. Ja murheet toimeentulosta ja perheestä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Naapurini lukee Koraania ja sanoo sen auttavan henkisesti hyvinkin paljon. Se tuo iloa ja hyvän mielen, vaikka masennus ja ahdistus painaa päälle. Ja murheet toimeentulosta ja perheestä.
Minä luen vitsikirjoja ja ne vitsit naurattavat niin, että masennusta ei tule.
Jos luet koraania tai raamattua, niin varmuudella masennut ja sinusta tulee mieleltäsi sairas. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä luen vitsikirjoja ja ne vitsit naurattavat niin, että masennusta ei tule.
Jos luet koraania tai raamattua, niin varmuudella masennut ja sinusta tulee mieleltäsi sairas.Amf taitaa olla kehässä
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Naapurini lukee Koraania ja sanoo sen auttavan henkisesti hyvinkin paljon. Se tuo iloa ja hyvän mielen, vaikka masennus ja ahdistus painaa päälle. Ja murheet toimeentulosta ja perheestä.
Älkää lukeko niitä vanhoja sekopäät sekoilee sitten kun pää on täynnä muiden kirjoituksia. Kirjoittakaa vaikka runoja itse iloksi ottakaa luontokuvia ja piirtäkää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä luen vitsikirjoja ja ne vitsit naurattavat niin, että masennusta ei tule.
Jos luet koraania tai raamattua, niin varmuudella masennut ja sinusta tulee mieleltäsi sairas.Oikein tämä elämä on tänään tässä eikä lenneissä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oikein tämä elämä on tänään tässä eikä lenneissä.
Ei menneissä vaan tänään täällä.
- Anonyymi
Elämä on unta ja varjoja välillä. Toiset meistä kokevat kovemmin ja elämä tykkää isoja ikäviä asioita eteen.
Jatkuva raamatun lukeminen ei ole mielenterveydelle hyväksi. Vesikin muuttuu vaaralliseksi, jos sitä juo litratolkulla.Niin... En muuten jatkuvasti ja pakkomielteisesti lue vaan voimien ja motivaation mukaan. Kuitenkin haluan tuntea Raamatun tekstit, ja haluan oppia lisää.
- Anonyymi
kärsimyskukka kirjoitti:
Niin... En muuten jatkuvasti ja pakkomielteisesti lue vaan voimien ja motivaation mukaan. Kuitenkin haluan tuntea Raamatun tekstit, ja haluan oppia lisää.
Minä olen mennyt vielä vähän pidemmälle. Olen hyvin kiinnostunut siitä, miten Raamattu syntyi sekä Raamatun historiasta, ja kaikesta Raamatun ajan asioista, kuten kulttuureista. Sekä Raamatun alkukielien tutkimuksesta. Luen ja kuuntelen aiheesta jotain uutta lähes päivittäin, ainakin viikoittain.
On ollut mielenkiintoista huomata, miten uskonto on kehittynyt Raamatun alkulehdiltä sen loppuun. Ja vielä sen jälkeenkin, vaikka Raamatun tekstit eivät ole juurikaan muuttuneet ajan saatossa. Kun Raamattua lukee sen kirjojen kirjoitusjärjestyksessä, ja irrallaan toisista (esim. Markus n.70jKr, Matteus n.80jKr, Luukas noin 85jKr ja Johannes n.90-95jKr. ) huomaa, mitä näiden kirjojen kirjoittajat ovat kukin kirjoitusajankohtana ajatelleet uskonasioista. Siinä näkee, miten uskonto on kehittynyt. Esim. Markus ei tiennyt Jeesuksen syntyneen neitsyestä, eikä tiennyt hänen olevan Jumala. Nämä kristinuskon kulmakivet puuttuva kokonaan Markuksen evankeliumista. Jos sinä kirjoittaisit evankeliumin rakastamastasi Jeesuksesta, niin jättäisitkö sinä näin merkittävät asiat pois tekstistäsi? Olettaen, että tietäisit niistä. En minäkään.
Uskonto muuttuu jo Luukkaan evankeliumin kohdalla sellaiseksi, ettei Luukas mainitse Jeesuksen pikaista paluuta kuin yhden kerran evankeliumissaan, eikä kertaakaan Apostolien teoissa. Asia ei ole enää tärkeä noin 55 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Johannes ei mainitse asiaa kertaakaan. Johanneksen Ilmestys on eri Johanneksen kirjoittama joskus 95-100jKr. Se on periaatteessa uudelleen kirjoitettu Danielinkirja. Apokalyptiikka oli muodissa vain noin 200eKr kirjoitetusta Danielinkirjassa, ja Markuksen sekä Matteuksen evankeliumeissa mutta sen jälkeen se lähes kuoli, kunnes vasta 1800-luvulla siitä tuli fundamentalistisissa uskonsuunnissa lähes evankeliumia tärkeämpi asia. - Anonyymi
kärsimyskukka kirjoitti:
Niin... En muuten jatkuvasti ja pakkomielteisesti lue vaan voimien ja motivaation mukaan. Kuitenkin haluan tuntea Raamatun tekstit, ja haluan oppia lisää.
Muutut suolapatsaaksi kuin juutalainen lootin vaimo Elät menneissä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1448079Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde432131Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja262042- 951688
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1811617Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p1071071Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik51009- 25996
- 53985
Odotathan nainen jälleenkohtaamistamme
Tiedät tunteeni, ne eivät sammu johtuen ihanuudestasi. Haluan tuntea ihanan kehosi kosketuksen ja sen aikaansaamaan väri28850