Hei,
Mielipiteitä ja kokemuksia kyselisin otsikon aiheesta. Olen (muunto)kouluttautumassa alalle, mutta fyysinen kestävyys mietityttää vielä. Hoitajan ammatin koen pitemmän päälle liian raskaana. Lääkärinä uskoisin jaksavani, mutta käytännössä vastaan tulleet kokemukset olisivat tervetulleita!
Mielipiteitä ja kokemuksia kyselisin otsikon aiheesta. Olen (muunto)kouluttautumassa alalle, mutta fyysinen kestävyys mietityttää vielä. Hoitajan ammatin koen pitemmän päälle liian raskaana. Lääkärinä uskoisin jaksavani, mutta käytännössä vastaan tulleet kokemukset olisivat tervetulleita!
Vastaukset 11
Vanhimmat
...mutta kyllä reumaa sairastavan lääkärin tai hoitajan on tarkkaan mietittävä mihinkä suuntautuu. Kirurgian ala tuskin soveltuu kummallekaan, mutta paljon on varmasti soveltuvia työpaikkoja. Itse en ainakaan menisi sellaiseen työhön, jossa joutuu työskentelemään paljon hankalissa staattisissa asennoissa tai olemaan koko päivän jalkojen päällä. Eikä nostoja tietenkään saisi kovin paljoa olla, mutta sehän ei sinua lääkärinä koskekaan.
Tietysti lääkärin työ on henkisesti kuormittavaa, mitä toki sairaanhoitajan työkin on. Kova työstressi todennäköisesti pahentaa reuman oireita, mutta kyllähän kaikissa haastavissa töissä sitä stressiä joutuu ainakin joskus kokemaan...Tsemppiä vaan sinulle!:)
Mikäli päivystysjärjestelmä säilyy nykyisellään, niin rankka on lääkärinkin ammatti.
Voisit tietenkin erikoistua esim. ihotauteihin, mutta yleislääkäriopintojen aikana terveyskeskuspäivystys on aika tappavaa. PÄivystysvuorot tk:ssa onneksi nykyään ovat lyhyemmät kuin ennen, ja pienillä paikoillakin käytettän esim.. viikonloppuisin keikkafirmoja.
Sairaalassa erikoistumivaiheessa todennäköisesti joutuisit päivystämään eli tekemään 24 tunnin putken yhtä soittoa.
Vaan eihän tuota tiedä; todennäköisesti nuo pitkät päivystysputket on kohta historiaa.
terveyskeskuksessa pahimmillaan olen päivystänyt 3 vrk läpeensä. (onneksi yöllä sai välillä nukkuakin...)
Siinä kerkiää uusi freesi hoitaja vaihtua monta kertaa, kun sama uupunut lääkäri vaan edelleen pakertaa naama harmaana...
Mutta älähän anna periksi!
Ihan saavat lääkärit itseään syyttää , JOS kokevat päivystykset raskaina, sillä itse lääkärit ovat luoneet tällaisen päivystysjärjestelmän, kuukausittaisen ansiotason kohottamiseksi. Työnantajapuolelta siihen ei ole pakotettu. Ja onhan se aika kornia että rekkamies saa ajaa 24 tunnin aikana tietyn tuntimäärän, mutta yhtälailla ihmishenkien kanssa tekemisissä oleva lääkäri saa 3 vrk päivystää nukkuen tosin välillä 2-3 tuntia...
oon varma, että suurin osa erikoistuvista lääkäreistä, joiden TÄYTYY päivystää, ovat välillä ihan kypsiä moniin päivystysvuoroihin.
VAAN EIPÄ RIVILÄÄKÄRILTÄ KYSYTÄ!!! Ne taas, jotka päättää asioista, eivät itse päivystä.
Aktiivivapaita on kyllä ihan kiva pitää!!!
Lääkärit eivät halunneet luopua niistä päivystyksistä. Muistan sen, kun lakkoaikana pitivät niistä niin kiinni. Aivan kahjoa hommaa. Hirvittää aina päivystyksissä käydessä.
...vaan eipä ole kukaan kysynyt mielipidettäni. Eikä kyllä kysynyt lakon aikanakaan. Joten ei pidä yleistää...
Vaihtoehtona olisi ollut kolmivuorotyö. Mutta se ei olisi mitenkään onnistunut. Hoitajien, laitoshuoltajien, laboratoriohoitajien, sihteerien, lääkäreiden jne. määrä ei olisi riittänyt mitenkään siihen.
Sitäpaitsi lääkärien päivystyskorvaukset ovat huonompia kuin päivystävän huoltomiehen. Päivystäminen on velvollisuus, ei siitä voi kieltäytyä. Kansa sitä paitsi haluaa ja tarvitsee terveydenhuoltopalveluita myös yöllä. Luulen, että suurin osa lääkäreistä luopuisi päivystyksistä, ja viettäisi iltaa tai viikonloppua mieluummin esim. perheensä kanssa.
Ohjeet sivulla sarcinfo.com ja aivoatrappikin toimii paremmin!
Nimimerkki maallikot auttavat ammattilaisia!
Mikrobiologia tuskin hirveen raskasta fyysisesti on, samoin ihotaudit, psykiatria, onkologia, geriatria, miksei terveyskeskuslääkärin työkin sopisi. Oikeestaan hyvin monet vaihtoehdot.
Kirurgiksi tuskin kannattaa ruveta, sisätautilääkärin täytyy ainakin sairaalassa paljon päivystää. No , ehkä tk-päivystyksissäkin tulee jotain fyysisesti rankkaa kuten esim. rannemurtuman veto...
Tervetuloa vaan joukkoon huimaan!
Älä nyt kesken luovuta!!!
Arvelisin, että moni lääketieteen erikoisala olisi sopiva myös reumaatikolle. Niin kuin moni on jo maininnutkin, niin tuskin eim. kirurgia tulee kyseeseen. Ja mm. sisätaudeissa ja neurologiassa on pitkiä monta tuntia kestäviä osastokiertoja, pkl-työ noillakin aloilla on fyysisesti kohtalaisen kevyttä. Älä ainakaan reuman takia luovu aikeesta opiskella lääkäriksi. Tsemiä!
Oli mukava huomata, että näin moni vastaili. Tää on aina reuman kanssa tällaista, että välillä tulee uskon puute omaan tekemiseensä. Onneksi vaivan saa arjen ajattelussa tavallisesti pidettyä vaimeana taustavaikuttajana. Mutta, mutta, kun oman fysiikan rajoittuneisuuden pähkäilyt pukkaa pintaan, niin kannustavat kommentit tulevat uskomattoman hyvään saumaan!