Jos jonnekin korvenmiehelle olisit päätynyt.
Surkuhupaisa olisi varmaan sinunkin elämä
Anonyymi-ap
23433
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
No ei se täällä kaupungissakaan mitenkään mieltä ylentävää ole.
Eikä se riipu paikasta vaan ihmisestä, se elämän onni.
Enemmän kyllä pidän maalla asumisesta..
En kyllä asuisi rivi- tai kerrostalossa vaikka pyssyllä uhattaisiin. Kaikki naapurin elämisen äänet kuuluu. Jos vähäkään kengistä kopsauttelee lumia pois monet verhot heiluu. Täällä voi vaikka kusasta ulkona käydessään nurkan takana eikä kukaan valita.
Minä viihtyisin hyvin korvessa miehen kanssa, jos rakkautta olisi.
Tykkään luonnosta ja eläimistä.
Aloitus ei kyllä liity minuun mutta vastasin silti.
Tuu ihmeessä kertomaan mielipiteesi.
Ihan parasta elämä maalla on ollut. Mikä siitä nyt korvessa surkuhupaisaa tekisi ellei sitten pöljä karmiva kumppani, jos sellainen olisi tullut otettua. Vaan eipä sellaista varovainen ota.
Ihan viisas olet sitten ollut kun et minua korvenmiestä ole edes unelmissasi vikitellyt.
Miten voi vikitellä sellaista joka on lähinnä kangastus. Jota ei ole nähnyt, eikä tavannut eikä mitään kirjoitettua todeksi nähnyt. Ei sitä viitsi mielikuvituksen kanssa puhella.
Olet ymmärtänyt surkuhupaisan väärin.
Ehkä käänteen verrannollinen hupaisa.
Aloittajasta ei korpeen varmaan olisikaan ja hyvä niin. Täällä korvessa on kumpparit kesällä jo aamuviideltä viimeisäinkin jalassa. On ne ollut joskus neljältäkin. Täällä ei kelloon vilkuilla ja nukkumaan aletaan aikaisin ja noustaan kun ei enää jaksa kölliä.
Yhteisellä transitilla kyläkauppaan🤣
Tuo oli kyllä nostalginen ja ihan hyvä havainto. Pieniä kyläkauppoja pitää meidän kaikkien yrittää pystyssä pitää.
Sun touhusi on surkuhupaisaa.
Eikö surkuhuipaisaa ole touhu.
Elähtänyttä on touhusi kun muuhun et pysty.
Olis se kyllä ollut varmasti kamalaa paskaa. Nyt oon paikassa missä pitääkin. Kannatti keskittyä omiin asioihin ja unelmoida.
Maalla on mukavaa ken siellä viihtyy.
Tunnemme jo talven koiton, aurinko kohta saa selkävoiton. Väistyy pimeyden valta, kaupunki nousee roudan alta.
Läpi lumen, läpi jään city nosta pään.
Se aina ihme uus, kutkuttavan suuri salaisuus.
Näet kirkaan aamuruskon, vaikka pimeä ois yös. City, kiivasta elämää, sykkivää, ihanaa.
❄️ ☃️ ⚠️⛔️🔚
No mehän olemme samaa mieltä. . Viehdyt siellä ja minä täällä omissa oloissani.
Juuripa näin... mitä Viipuria...
Olen aina tykännyt maalaiselämästä, mutta olen enemmän kaupunki-ihminen.
Onnellisin ihminen on vain hänen luonaan kehen tuntee niin suurta kiinnostusta, että ajatustasolla voisi jakaa elämän hänen kanssaan ja rakastaa puhtaalla sydämellä.
Jos sopivaa sitä oikeaa ei löydy, aikaa on vain vähän enää:
Sitten on paras elää yksin, tämäkin yksi elämän hienoimpia päätöksiä.
Kuka sitä nyt elämäänsä tietoisesti lähtisi pilaamaan vain sen takia, ettei tarvitsisi olla yksin täällä?
Järki käteen ennen kuin on myöhäistä.
No ihan samaa täällä korvessa jahkailtu jo pitkään. Nautin ihan yksin joka-aamuisista heräämisistä ja aikaisista aamukahvista. Mikäpä tässä enää paranisi, taikka ehkä vain se.
Korkea keko,
kireälle kerälle,
maapallon muotoiset mallit,
monimuotoiset.
Hiilen jyväset suut,
nenät porkkanaiset.
Arktisen seudun asukkaat,
kaulassa villahuivut veikeät,
lumiukot monet,
maalla pihassa,
sulassa sovussa.
☃️☃️☃️☃️☃️☃️
Sen verran olin maalla nuorena
Ei ainakaan maataloon