Haluan nyt päästä tästä jumituksesta eroon. En ymmärrä, mikä minua vaivaa. Ok, on suruaika päällä ja olen mennyt hetkelliseen mielenhäiriöön pyörimään tälle anonyymipalstalle, mutta mistä johtuu, että suru on nostattanut vanhoja muistoja esille, muistoja, joita en halua enää haikailla. Pitäisi päästä jo yli. Tämä on todella ärsyttävää. Pitääkö minun koko uusi vuosikin miettiä, mitä olen tai toinen on tehnyt väärin...
En halua haikailla
Anonyymi-ap
7472
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Koita päästää irti vaikka se on vaikeaa.
Joo, mä yritän. On vähän vaikeaa, mutta pakko antaa olla.
Aika on surra, jos on surun aika, ei sitä voi ohittaa vaan käydä läpi. Ajan mittaan suru helpottaa.
Kyllä se varmaan helpottaa ajan kanssa. Täytyy yrittää olla kärsivällinen.
Toiset suree viikon toiset jopa vuosia. Joten anna ajan kulua ja ota se aika mitä just sä tarvit siihen.
Ja seki on ihan tyypilistä et uudet surut herättelee vanhoja
että huomasimme mitä olemme kokemuksista opippineet
ja missä on vielä opittavaa ja kehityttävää.
Tai vähintäänkin pitäisi katsoa muutakin kuvakulmaa mitä ennen . Uutta kuvakulmaa..
Ja kyllä voit kaiken surun keskellä tehdä hyvinkin luovaa ja uudistavaa työtä itsesi kanssa ...
Tsemppiä ja voimia siihen kaikkeen ...
Naiselta sivusta
Tämä liittyy siihen, mikä tuli samalla tavalla toisen vanhempani poismenon jälkeen, eli valtavan surun lisäksi olen ollut pettynyt itseeni, että en ole saanut parisuhteita toimimaan ja on ollut vääriä kumppaneita tai olen ollut itse hajalla. Meni monta vuotta vanhempani kärsimyksen seuraamiseen (mm. muistisairaus) ja auttamiseen. En tiedä, kuka itse enää olen. Olen roikkunut muistoissa jossain heebossa, joka käyttäytyi tosi huonosti. Nyt tajusin kuinka tyhmä ja sinisilmäinen olen ollut.
Moikka! Joo, kiitos. En vaan uskalla edetä suhteessa...Pelkään virheitä ja sitä että tulen satutetuksi niinkuin on aina käynyt.
Yritän keksiä jotain luovaa toimintaa. :) Helpottaa, kun on perukirjoitukset sitten jonain kauniina päivänä tehty. (ap kirjoittaja. )