Onko näitä Urho Kekkosen ylistyspuheita poistettu sieltä arkistosta (Doria), jossa ne oli kokonaisuudessaan? Äkkiseltään en löytänyt.
https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2015020319137305
Kekkonenhan pääministerinä tosiaan vaati silloiselta tasavallan presidentti Paasikiveltäkin, että hänen täytyy päästä Stalinin muistoa kunnioittamaan henkilökohtaisesti, NL:n perseen nuolijalle ei riittänyt valtiolliset normivalittelut. Lopulta UKK olikin sitten silloisen Moskovan suurlähettilään, homoseksuaalimaalaisliittolaisen Mäkisen kanssa kunnioittamassa Stalinin muistoa.
Ei sillä eikä millään, mutta UKK:n takinkääntö 1942 oli kyllä aika opportunistinen temppu. Ryssän viha vaihtui ryssän peloksi.
https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2015020319137305
Kekkonenhan pääministerinä tosiaan vaati silloiselta tasavallan presidentti Paasikiveltäkin, että hänen täytyy päästä Stalinin muistoa kunnioittamaan henkilökohtaisesti, NL:n perseen nuolijalle ei riittänyt valtiolliset normivalittelut. Lopulta UKK olikin sitten silloisen Moskovan suurlähettilään, homoseksuaalimaalaisliittolaisen Mäkisen kanssa kunnioittamassa Stalinin muistoa.
Ei sillä eikä millään, mutta UKK:n takinkääntö 1942 oli kyllä aika opportunistinen temppu. Ryssän viha vaihtui ryssän peloksi.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Urho Kekkosen radiopuhe 6.3.1953
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/suomalaiset_muistelevat_j_v_stalinia_9137.html#media=9143
Täällä koko puhe:
http://antifasistit.blogspot.com/2009/01/suomen-pministerin-urho-kekkosen.html
"Suomen kansa ja Suomen hallitus tekevät kunniaa generalissimus Stalinin paarien ääressä."
Kekkonen lännetti Suomen vasemmiston vastuksesta huolimatta. Jo EEC vastustuslistalla mm Halonen ym komukka suuntaiset demarit.
Se teille sossuille vaikeaa kun esti Neuvostoliion liian vallan maassamme.
Yhä kaivertaa jälkipolvia. Mitä sinäkin nät Neuvostoliitossa, että siihen liittyä silloin vasemmiston vaatimuksesta.
Ja höpö höpö. Suomen pitivät lännessä Asevelisosialistit ja Kokoomus.
Kekkosta ei edes 1962 olisi vapaissa vaaleissa valittu.
Höpsis itsellesi. Asevelisosialisteilla ei ollut vaikutusvaltaa Suomen ulkopolitiikkaan, eikä se heitä oikestaan kiinnostanutkaan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Asevelisosialistit
Täsmälleen näin!
Kyse oli tietenkin epävirallusesta suhteiden ylläpitämisestä länteen CIA dollareineen.
Kekkonen ylläpiti suhteita Moskovaan Wuolijoen päivällisellä.
Kekkonen ja Moskova keksivät kriisejä kuten Yöpakkaset ja Noottikriisi joilla luotiin illuusio Moskovan juoksupijan korvaamattomuudesta
Kekkosen osalta kysymys ei ollut vain yksistä tietyistä päivällisistä moskovalaisten kanssa. Päivällisiä oli lukuisia, kuten myös lounaita ja illallisia. Perussuomalaisten Timo Soinin diplomatia kohdistui länteen ja painottui vain aamiaisiin.
Oliko NL:n ystävä Kekkonen suositumpi?
Suomessa ehdotettiin pidettäväksi koko maata kattava SuRuliputus isä aurinkoisen poismenon johdosta. Aikeesta luovuttiin, koska sen pelättiin jäävän torsosksi ja siten aiheuttavan nolon tilanteen tyhjine lipputankoineen.
Suomen Radiossa kyllä soitettiin tavallista vakavampaa musiikkia tuona päivänä ja maassa vallitsi oikea "maanSuRu" sillä olihan suuri Suomen ystävä juuri kuollut, mikäli Kekkosta on uskominen!
Kekkonen lähipiireineen, ottaa vastaan KGB -rahaa vaalikampanjaansa varten ja järjestelee vielä vaalikampanjansa tueksi Noottikriisin NL:sta, niin luulisi monenkin asiaa joskus ihmetelleen. Jos komukat otti rahaa NL:sta, niin sitä ei ihmettele kukaan, mutta kun "isänmaalllisena puolueena" itseään markkinoinut Maalaisliitto, sittemmin KePu / Keskusta, ottaa rahaa Suomen periviholliselta, niin kyllä sitä jo sopii hieman ihmetelläkin! Ja jos SDP:n toimintaa rahoitettiin USA:n toimesta, niin ei sekään nyt niin kaueasti hämmästytä. Asevelisosialistit sentään piti Suomen tuona aikana edes jonkinlaisessa ryhdissä verrattuna kommunisteihin ja Maalaisliittoon.
Sanomalehti Ilkan pitkäaikainen päätoimittaja, vuosina 1958-1980, Veikko "Aaretti" Pirilä, kertoo kirjassaa Sainpahan sanottua - Pohjanmaata ja politiikkaa mielenkiintoisen havainnon KePun rahankäytöstä tuohon aikaan. Pirilän kirjoittaessa kirjaansa hänellä ei liene ollut aavistustakaan KePun pimeästä kassasta.
Erityisesti mielenkiintoa herättää kirjassa usein mainittu "säätiö", joka käytteli isoja rahasummia kulisseissa halutun päämäärän saamiseksi.
Kirjan sivulla 104-105 kerrotaan mm. näin:
"Pidin välttämättömänä kertoa Ilkan lukijoille myös tästä kulissientakaisesta, puolueen sisäistä eheyttä jäytävästä raharenkaasta, jonka tiesin jo tuolloin häärivän myös Ilkan ympärillä Ilkan sisäisessä kiistassa. Olimme saattaneet tehdä havaintoja ylimääräisestä rahan kierrosta jo yhtiökokouksessa 1963, kun kokoukseen ilmestyi aivan ulkopuolisille, Ilkan piirissä tuntemattomille, myydyt ja kirjatut kahden (2) miljoonan markan osakkeet, vaikka tarjolla olleet osakkeet olivat jo aikaisemmin tulleet loppuunmerkityiksi. Johtokunta ei olluit kyseisiä osakekauppoja käsitellyt ja hyväksynyt."
Ei voi olla sattumaa tuo Aaretin kuvaus ja ajallisesti kaikki stemmaa täysin! Naapurin rahalla tehtiin Suomessa politiikkaa ja K-linjalle hankalat tahot koetettiin vaientaa monin konstein. Eipä tiennyt Aaretti elinaikanaan mistä rahasta oli kyse, sillä Rautkallion paljastus tapahtui vasta 1992.
Veikko "Aaretti" Pirilä: Sainpahan sanottua-Pohjanmaata ja politiikkaa
Wsoy, 1982, 382 s., 1. painos
Kekkosesta on tällainenkin määrittely olemassa, eli nyt pitää lainata Viljami Kalliokoskea, joka sanoi ”Urho Kekkosen politiikan ainoa sisältö on Urho Kekkonen”.
Kekkosen suhtautumista NL:oon voisi kuvata näinkin: "Lenin antoi meille itsenäisyyden ja Stalin antoi meille rauhan".
Kekkosen liikuttava puhe Stalinin kuoltua kannattaa lukea tai kuunnella YLEn Elävästä arkistosta. Tässä uudet ja toimivat linkit:
Urho Kekkosen radiopuhe 6.3.1953
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/suomalaiset_muistelevat_j_v_stalinia_9137.html#media=9143
http://antifasistit.blogspot.com/2009/01/suomen-pministerin-urho-kekkosen.html
"Suomen kansa ja Suomen hallitus tekevät kunniaa generalissimus Stalinin paarien ääressä."
Kyllä tällainen "10 miljoonan törkeydet" paljastanut tutkia pitäisi palkita vähintäänkin "kullalla ja mirhamilla".
Tuntuu suorastaan kornilta lukea juttuja vaikkapa "Noottikriisin ratkaisusta", jos esitetyt väittet NL:n nootin tilaamisesta ovat totta.
Sain aivan äskettäin sattumalta haltuuni Suomen Kuvalehden numeron 47. Se ilmestyi 25.11. 1961. Lehden kannessa komeilee vasemmalla Kekkonen käsi ojossa keskelle päin ja oikealla Hrutshev samoin käsi ojossa keskelle päin ja taustakuvana on NL:n kartta, jonka keskipisteenä on "Nowosibirsk". Otsikkona kannessa lukee SUOMEN KUVALEHTI ja heti sen alla päiväyksen jatkona Moskovan nootin varjossa s. 18-23.
Itse juttu on Sakari Virkkusen tekemä "Ulkoministeri Karjalaisen epäpoliittinen haastattelu", jossa Ahti ei sano sanaakaan politiikkaa tai kerro mitään kyseisestä noottikriisistä, vaan hän kertoo matkalla nähdyistä taidenäyttelyistä yms. matkatunnelmista. Toinen osa on Eila Jokelan kirjoittama kuvareportaasi "Joko painot riittävät?" eli juttu vakavailmeisistä suomalaisista puoluepoliitikoista vakuuttelemassa Paasikiven linjan pitävyyttä. Loppuosa on Novosibirskin kaupungin esittelyä. Sivulla 25 on vielä erikseen kuvallinen esittely Suomen neuvottelijat Novosibirskissä.
Suomen neuvottelijat Novosibirskissä
SK 47, 25.11.1961, sivu 25:
Tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkonen, 61, ulkoministeri Ahti Kalle Samuli Karjalainen, 38, suurlähettiläs Eero Aarne Wuori, 61, UM:n vt. kansliapäällikkö Eino Jaakko Hallama, 44, presidentin kanslian päällikkö Kurt-Henrik Wilhelm Westerholm, 41, presidentin vanh. adjutantti Kaarlo Olavi Leinonen, 47, tulkki Kustaa Adolf Loikkanen, 64.
"Suomen Radiossa kyllä soitettiin tavallista vakavampaa musiikkia tuona päivänä ja maassa vallitsi oikea "maanSuRu" sillä olihan suuri Suomen ystävä juuri kuollut, mikäli Kekkosta on uskominen!"
Noinhan Yleisradiossa meneteltiin länsimaidenkin valtiomiesten kuoltua vielä viime vuosituhannen lopulla. Välittömästi kuolinuutisen lukemisen jälkeen muutama surukappale ja niiden päälle muuta klassista musiikkia pari tuntia sen sijaan, että olisi soitettu normaalin ohjelmiston mukaisesti Matti Jurvaa, Esa Pakarista, Katri Helenaa tai vastaavia kevyitä artisteja.
Rauhanoppositiossa toimiminen oli tosiasiassa toimimista vihollisen hyväksi.
Tuossa on Kekkosesta melkoinen juttu.
keskiviikko 25. lokakuuta 2023
KEKKOSEN NAAMIO PUTOAA
Kanava 7/2023 ss, 25-31
Nootti muutti kaiken
TEKSTI JUKKA TARKKA
Teksti on julkaistu alun perin Kanava-lehden numerossa 7/2023.
Kirjoitus on luettavissa Jukka Tarkan omasta blogista:
https://jukkatarkka.blogspot.com/2023/10/kekkosen-naamio-putoaa.html
Kiitoksia linkistä, mielenkiintoista luettavaa. Kekkonen ei loppujen lopuksi ollut kovin älykäs, enemmänkin narsisti ja opportunisti. Väyrysessä on paljon samaa kuin Kekkosessa, molemmat kuvittelivat olevansa korvaamattomia ja molemmille oma etu oli "Suomen" etu. Kekkonen poltti näppinsä useamman kerran ja ihan tyhmyyttään. ETYK oli Kremlin juoni sementoida valloittamansa maat lopullisesti ja siinä Kekkonen oli se hyödyllinen idiootti. Lännessä sen läpi nähtiin ja Kekkonen oli harvoja, joka ei ymmärtänyt mistä oli kysymys. Jäi Nobel saamatta Kekkoselta ja hyvästä syystä.
Kekkonen suomensi Suomen, muut pelasti.
Kekkosen nosti jalustalle Kreml ja Kekkonen itse. Lännessä Kekkosta pidettiin Neuvostoliiton ohjaamana miehenä ja ei syyttä. Onneksi Kekkosen jälkeen Suomi siirtyi hyvinkin nopeasti oikeaan viiteryhmään. Kekkosen aikana edes Ruotsi ei suostunut myymään hävittäjiä Suomelle.
Hannu Rautkallio löysi NL:n ja KGB:n arkistoista dokumentin, jossa todettiin KePun silloisen puoluesihteeri Korsimon anoneen ja saaneen 10 miljoonaa markaa NL:sta Kekkosen 1962 vaalikampanjan rahoittamiseen. Tuo dokumentti julkaistiin mm. tässä kirjassa:
Tsernous V. N. - Rautkallio Hannu NKP ja Suomi - Keskuskomitean salaisia dokumentteja 1955-1968 Tammi, 1992, 164 s., 1. painos
Korsimon KGB -raha-anomusjuttu on sivulla 122 ja sivulla 123 on luonnos 10 miljoona markan maksamisesta Suomen Maalaisliitolle. Ajankohta on 22.1.1962
KePu pyysi KGB:ltä vaalirahaa ja saikin 10 miljoonaa markkaa. Rautkallion 2:sta eri kirjasta löytyy tuo samainen dokumentti ja siitä "pahasta" hän lienee saanut vihamiehiltään lisänimen 1. dokumentin dosentti. Se toinen kirja taitaa olla samana vuonna ilmestynyt Novosibirskin lavastus.
Jokainen varmaan ymmärtänee, ettei Suomesta taida KePun arkistoista löytyä kuittia tuolle 10 miljoonan summalle...
Rautkallion NKP ja Suomi -kirja on hieno kirja ja jokaisen KePulaisen pitäisi lukea se! Suuttumus keskustalaisten piirissä on ymmärrettävää, kun heidän "pyhä isänsä" organisaatioineen tuleekin julki tällaisissa yhteyksissä.
Käydessään Oulussa 4.3.2008 dosentti Hannu Rautkallio esitteli kirjaansa Moskovan päiväkirja 1989–1993. Vastatessaan yleisökysymykseen tuon kohudokumentin aitoudesta hän sanoi samaisen 10 miljoonan -dokumentin olevan edelleenkin tutkijoiden saatavilla eli arkistot ei kuulemma ole kiinni, kunhan vain saa tutkimusluvan sinne!
http://www.riihi.fi/esitelmat.html
Novosibirskin lavastus. Noottikriisi 1961. Helsinki: Tammi, 1992. ISBN 951-310-023-5.
Rautkallio, Hannu & Tšernous, V. N.: NKP ja Suomi. Keskuskomitean salaisia dokumentteja 1955–1968. Helsinki: Tammi, 1992. ISBN 951-310-113-4.
Moskovan päiväkirja 1989–1993. Heijastuksia 2000-luvulle. Helsinki: Tammi, 2008. ISBN 978-951-3-14155-4.
Kaikki nämä jalustalle nostetut romahtaa yleensä alas ja totuus paljastuu, niin on käynyt Kekkosellekin.