Alkoholistin puoliso

Jos omaa jaksamista ajattelee, niin täytyy tehdä siten, mikä parhaalta tuntuu.
Joissain tilanteissa voi ero olla ainoa vaihtoehto, jos haluaa säilyttää itsensä terveenä.
Johan tuollainen on psyykkisestikin rankkaa läheiselle, kun joutuu vierestä seuraamaan toisen ongelmaa, johon ei ole mitään valoa näkyvissä.
Alkoholistia ei pysty hoitamaan tai auttamaan, ennen kuin hän itse myöntää ongelmansa ja riippuvuutensa.
Jaksamista sinulle, ja muista, että elämä on valintoja täynnä. Ja sinä itse olet se, joka valitset mitä haluat tehdä tilanteen suhteen.

Hei. Tiedän tunteen. Ollaan suht samanikäinen pariskunta ja meillä kolme kouluikäistä lasta. Mies juonut paljon oikeastaan koko yhdessäoloajan 20 vuotta, mutta viimeiset 5 vuotta ollut mulla silmiä avaavat. Tajunnut että tää ei tuu loppumaan, oon ottanut asian esille useasti kunnes vaan päätin 2 vuotta sitten että antaa toisen juoda, ja vaikka kuolla siihen paskaan. Meillä käydään töissä joten juominen oikeastaan joka viikonloppuista humalahakuista. Lomat tietty yleensä joka päivä juo, vaikkakin ei humalassa joka päivä. Toisinaan humala sitten menee yli että kontataan ja loukataan itseään fyysisesti ja mua henkisesti. Lapsetkin niin isoja että tajuuvat kaiken ton kännisekoilun ja sehän tässä harmittaa. Mutta lähteä en voi, kuka sitten isi-viikonloppuina ottaa sen kännipaskan vastaan jos en mä oo paikalla? Nyt se kohdistuu kuitenkin muhun ja ei mee enää ihon alle, muutenkuin lasten puolesta se kyynel vierähtää.
Jos ei juoda niin ollaan kuivahumalassa, eli ärstyisiä ja vittumaisia. Siis aika paskaa. Ja on meillä ollut hyvätkin ajat, jolloin se juominen ei ollut joka viikkoista, ei vaan enää muistaa kuinka monta vuotta siitä olikaan?
Tuudittaudun siihen että kun lapset isoja voin lähteä.

Juokse niin pitkälle kun pystyt ja niin nopeasti kuin pystyt.

Varaa tuolta maksuton aika, eka ilmainen
https://vello.fi/muutoksen-satama/

Pelasta itsesi!

Tarkoittaako "puoliso" miestä?

Voin sanoa sen verran että sinun pitäisi arastakin asiasta ottaa keskustelu hänen kanssaan ja jos se ei auta eikä johda hoidon hakemiseen niin turha jatkaa yhteisoloa sillä juominen tulee jatkumaan ja pahenee ajan kanssa.
Ei kannata tuhlata omaa elämäänsä olemalla alati huolissaan toisesta sillä alkoholisti ei useinkaan lopeta ennekun on seinä vastassa.
Eikä kannata siksi jäädä suhteeseen että pelkää toisen kuolevat alkoholiin jos lähtee
Joten sinuna jättäisin , se on vaikeaa tiedän sen mutta vaikeampaa tulee olemaan hönen kanssaan jatkossa , sillä jos hän itse ei älyä omaa tilannettaan ja sinä vaan jäät vierelle niin lopulta olet juuri sinä joka alat sairastelemaan .kokenut tietää

Just näin se on, itsellä kokemusta myös, kestin ihan liikaa ja aikaa menny toipumiseen. Jokainen on itse vastuussa jos ei ole holhottava.

Lääkitys esim.antabus alkuun. AA-kerho jossa kohtalotovereita. Yleensä koko loppu elämän ajaksi. Sopii joillekkin. Alussa on tiedostettava vieroitusoireet. Ärtymys, väsymys. Nesteytys, veden tai mehun juonti aluksi joka puhdistaa elimistöä. Pieni lenkki 3 kertaa päivässä. Ulkoilua. Lepoa.

Erohan se ratkaisu on, jo oman terveytesi takia. Se on viisas päätös jota juoppo puolisosikin kiittää jos joskus lopettaa.

Et todellakaan ole yksin. Suomessa on arviolta 300.000 työssä käyvää alkoholistia, joiden puolisot ovat samassa tilanteessa kuin sinä.

Se on huono idea "pysyä yhdessä kunnes lapset on isoja". Sehän tarkoittaa, että lapset kärsii vanhemman alkoholiongelmasta koko lapsuutensa!

Nimim. kokemusta on ja myös oma alkoholiongelma.

Mutta asiat voi muuttua, jos puolison sais asianmukaiseen hoitoon! Minnesotamallinen on monelle hyvä, motivaatiota ei tarvitse olla vielä hoitoon mennessä, vaan se hankitaan sitten hoidon aikana todellisuusterapian avulla.

Sellaista se voi auttaa, jolta puuttuu motivaatio, eikä tajua ongelmansa laatua.

En tiedä auttaisiko itseäni enää, koska kyllä tiedän kyllä jo olevani sairas ja millä tavalla ja että juomiseni satuttaa itseäni ja muita ja aiheuttaa kaikkea paskaa kaikilla elämän osa-aluieilla, mutta riippuvuus on vaan niin voimakas, että aloitan aina uudelleen. "Tällä kertaa otan vaan vähän" eli on motivaatio, mutta ei kai sitten riittävän kova... Oon juonu jo 25vuotta, kokoajan alkoholistisesti, mutta viimeset 15 vuotta niin että on ollu paljon haittoja.

Toivottavasti saisit puolison hoitoon!

Onko sekään hyvä jos laittaa välit poikki, siitäkin voi tulla syyllisyyttä.

Itse olin 10 v suhteessa, jossa nainen joi. Eron jälkeen tajusin, että olin hukannut elämästäni 10 v. Myös raha-asiat korjaantu, ei tarvinnut miettiä ruokakaupassa pennosia ja lomareissuista ei kannattanut edes haaveilla. 10 000 mk vuodessa meni juomiin ja tupakkaan.