Junnujen pelaaminen ja joukkueen pelifilosofia

Minua ihmetyttää suuresti miten U11 ja sitä nuorempia junnuja valmennetaan. Minulla ei ole omaa henkilökohtaista kokemusta jääkiekosta seuratasolla mutta olen seurannut oman pojan harrastusta tiivisti kuusi vuotiaasta lähtien. Kiire on opettaa pojat pelaaman mutta silti treeneissä perusasioihin ei minusta kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Tärkeimpään asiaan eli luistelemisen opetteluun käytetään liian vähän aikaa. Myös syöttelyn laatuun ja vetoihin ei keskitytä lainkaan. Näitä on itse vaikea opettaa kun en omista jäähallia. Olen ymmärtänyt, että kun väärät tekniikat oppii niin niitä on vaikeaa myöhemmin muuttaa. Sitten on tämä itse pelaaminen. Ainoa asia mihin nuoria kannustetaan on kiekon kuskaaminen eli kiekon pitäminen on yhtä kuin "pelirohkeus". Sitten vanhemmat saavat katsella peleissä yksinyrittämistä missä jokainen pelaaja vuorollaan kuskaa kiekkoa vaikka on joukkuepelistä kysymys. Syöttäminen kuulemma opitaan myöhemmin. Poikani kysyi eräältä joukkuekaveriltaan miksi et syöttänyt kun olin maalin edessä ihan yksin ja olisin tehnyt maalin. Tämä vastasi, että ei hänen tarvitse syöttää koska valmentaja oli isälle sanonut ettei tarvitse syötellä. Tätäkö on sitten tämä Suomikiekko? Olen ihan pöyristynyt koko juniorijääkiekon tasosta. Vaikuttaa ihan amatöörimäiseltä puuhastelulta vaikka ollaan niin olevinaan jääkiekon isoja maita. Pitääkö siis nuoren pelaajan kaikki itse oppia kantapään kautta. Asiallista ja pätevää valmennusta ei siis saa seuran kautta. Paitsi tietysti sisäpiiriläiset ja isävalkkujen pojat. Ihan naurettavaa muutenkin, että joukkueen sisällä muodostetaan kuppikuntia joissa vanhemmat kilpa varustelee lapsiaan ja ostavat tietyille porukoille lisäjäitä yms. valmennusta. Et pärjää enää jääkiekossa jos sinulla ei satu olemaan tarpeeksi rahaa kukkarossa. Kivaa on ollut silti jääkiekon parissa mutta mitä järkeä tässä kaikessa on.